Koskelan henkirikoksen uhria kiusattiin alakoulusta lähtien – Koulukaverit kertovat, millaisia uhriin päiväkodissa tutustuneet epäillyt ovat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI HS:n haastattelemat koulukaverit kertoivat, että poikaa kiusattiin peruskoulussa. Osa kertoi kiusaamisesta alaluokilla, osa yläluokilla, osa sekä että.

Kyse oli haastateltujen havaintojen mukaan nimittelystä, mollaamisesta, tönimisestä sekä lippiksen tai jonkin muun tavaran viemisestä.

Kiusaamiseen osallistuivat varsin monet muutkin koulukaverit kuin henkirikoksesta epäillyt kaksi poikaa. Osa haastatelluista oli havainnut myös epäiltyjen kiusanneen uhria, mutta eivät kaikki.

”Aika moni saattoi kiusata häntä välillä. Kaikki vaan ajattelivat, että hän on helppo kohde eikä vastusta ikinä. Hän oli tosi kiltti kaikille, eikä tehnyt kenellekään pahaa”, sanoo yksi uhrin entinen luokkakaveri.

”Se oli sellaista nimittelyä. Kukaan ei oikein puolustanut häntä”, kertoo toinen nuori.

Siis mitä nämä lapset ja nuoret ovat miettineet? Että kaikki kiusaavat yhtä vuodesta toiseen eikä kukaan puolusta eikä kukaan tuossa jutussakaan vaikuta näkevän tuossa mitään väärää, kukaan ei sano katuvansa ettei auttanut.

Aivan sairasta.

Ihmiset on heikkoja pelkureita. Haluavat "kuulua porukkaan", eikä puolustaa kiusaamisen kohdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ala-asteelta yks kokemus mun mielestä onnistuneesta tavasta reagoida kiusaamiseen. Pari tyttöä mun silloiselta luokalta oli nimitelly yhtä luokan poikaa. Kun tämä kantautu opettajan korviin, niin opettaja piti sellasen puhuttelun ensin luokan edessä, ja sitten vielä kansliassa, että kyseiset nimittelijät itkua tihrustivat. Kyseessä miesopettaja, jolla vahva auktoriteetti. Kaikenlaiset nimittelyt ja kiusaamiset tosiaan päätty siihen. Itse ainakin todistaessa sen opettajan pelottavaa puhuttelua, mietin että onneks en niiden kiusaajien roolissa siinä ollu, enkä ikinä tulis olemaankaan. Selväksi tuli kaikille ettei sillä luokalla kiusata.

Uskon, että jos opettajien asenne olisi tällainen niin kiusaaminen vähenisi selvästi. Mutta Suomessa opettajien asenne on yleensä hyvin välinpitämätön js pahimmillaan kannustaa ja osallistuu kiusaamiseen. Tuo esille kuinka kiusattu on niin erilainen, on niin arka ja hiljainen. Samoin kuraattorit on yhtä tyhjän kanssa.

No mutta, jos joku miesmaikka karjuisi naama punaisena oppilaille tänä päivänä kuten oli tapana  vielä 60-70- ja 80-luvuilla, niin nikonanterin jesseliina isä ja naimapuna äiti haastaisivat opettajan oikeuteen, minkä jälkeen rehtorin olisi pakko koulun maineen takia erottaa tämä opettaja "epäpätevänä".

Kun siis haastatte opettajia toimimaan paremmin hankalien tenavienne suhteen, muistakaa että opettajien kädet on aika pitkälti sidotut kurinpidon suhteen ja että perustyö pitäisi tehdä siellä kotona eikä aina odottaa, että viranomaiset ratkovat ongelmia.

Ei se ihan noinkaan mene, ei opettajia noin vain haasteta oikeuteen huutamisesta. Ja opettaja voi kyllä halutessaan puuttua jämäkästi kiusaamiseen sen sijaan että tuo esiin kiusatum "vikoja" kuten Suomessa on tapana.

Kiusaajan vanhemmissa usein se suurin ongelma, hyväksyvät lapsensa kiusaavan muita. Lasta ei saa kieltää, ettei itsetunto ja minäkuva vaurioidu ja selitetään, että pojat on poikia, eikä oteta kiusaamista vakavasti. Lisäksi lässytetään omalle lapselle, että sattuiko vahinko, jos tämä on tönäissyt jonkun kumoon. Anteeksikin ei tarvi pyytää kun anteeksipyytelykin kuulemma vie itsetunnon. Tätä laulua olen kuunnellut vuosia lastani kiusaavien vanhempien suusta. Olen jo vaihtanut lapseni koulua mutta pitää vielä asuinpaikka vaihtaa kun asuvat turhan lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapaus ei jätä minuakaan rauhaan. Olen todella paljon miettinyt, miten saisin omat lapseni kasvatettua niin, että sekä kertoisivat mahdollisesta kiusaamisesta että puuttuisivat siihen. Eivätkä itse kiusaisi. Tulin siihen lopputulokseen, että minun pitää aloittaa määrittelemällä ensin se, mitä on kiusaaminen (sekä itselleni, että lapsille). Ja sitten pitää käydä läpi tavat, joilla kiusaamiseen pitää reagoida. Ja jankata niitä niin monta kertaa, että asia tulee ns. selkärangasta. Puhua niin pitkään ja usein, että homma tulee varmasti ymmärretyksi. 

Tämä oli aika hyvä http://www.candlebark.info/wp-content/uploads/2015/05/Anti-Bullying-pol…

Tässäkin oli hyviä juttuja https://www.cde.state.co.us/mtss/bp-pbs_pbs_middle. 

Itse olen lapsilleni puhunut suoraan mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa. Empatian kautta olen laittanut käsittelemään ” miltä sinusta tämä tuntuisi”

Toiseksi olen pyrkinyt luomaan lapsiini sellaisen suhteen, että uskaltavat kaikesta puhua.

Ei lapsista/nuorista saa välttämättä heti mitään ulos jos yrittää kysellä. Itse pysähdyin joka kerta kuuntelemaan, kun huomasin että nyt ollaan juttutuulella.

Itse aikoinaan jouduin kiusatuksi, äiti vähätteli ja mitätöi kertomani. Vaikenin vuosiksi ja kannoin yksin kaiken tuskan.

No juuri tätä ajoin takaa. Eli sitä että puhutaan lapsille paljon siitä, mikä on kiusaamista, miten se voi ilmetä ja miltä se tuntuu. Ei tuollainen 8v. välttämättä osaa vielä itse sitä kovin hyvin määritellä, siksi käytännön esimerkit. Ja ennen kaikkea se, että ne toimintamallit kiusaamista kohdattaessa on niin sisäänrakennettuja, että heti osaa toimia. Eli esim. jos kohtaa kiusaamista, ei mene hämilleen, ja vain jää "sietämään" sitä. Käskee lopettamaan. Kävelee pois. Kertoo aikuiselle. Tai jos tilanne on paha, etsii heti sen aikuisen/ turvallisen henkilön. Parhaassa tapauksessa puututaan porukalla ja osoitetaan, että kiusaamista ei siedetä. 

Toimitaan myös kotona tavalla, joka edesauttaa moraalin kehittymistä https://yle.fi/uutiset/3-5551208.

Kiusaaminen voi olla vähän hähmäistä ja kiusaajat voivat tarkoituksella tehdä siitä vähän hähmäistä. Tässäkin Koskelan tapauksessa oltiin sekä kavereita (julkisesti) ja väkivaltaisia kpäitä (muiden selän takana). Moni kavereistakin oli vuosia todistanut kiusaamista, mutta vaikuttaa siltä että kukaan ei siihen puuttunut. Kiusaamista ei ehkä pidetty sitten kuitenkaan niin vakavana, koska uhri vain sieti sitä. Kaikki tuntuvat ainakin ajatelleen, että joku muu hoitaa.

Minä haluan, että lapseni oppivat tunnistamaan nämä tilanteet niiden hähmäisyydestä huolimatta, ja kertovat niistä eteenpäin. Haluan, että niihin reagoidaan ja katsotaan, että muutos myös tapahtuu. Tulee mieleen se Hesarin yleisönosaston kirjoitus, jossa jonkun lapsi oli kertonut väkivaltavideoista, ja tämä henkilö oli yrittänyt omien sanojensa mukaan olla yhteydessä sekä poliisiin että lastensuojeluun, mutta ei saanut apua. Asia sitten vaan jäi. Eihän tämä nyt näin voi mennä - on asioita, jotka on niin vakavia, että niitä ei voi vaan jättää puolitiehen. Tällainen lapsiin ja nuoriin kohdistuva kiusaaminen ja väkivalta on ehdottomasti sellainen.

Moraalikasvatus on vanhanaikaista hölynpölyä.

Kuka noista kolmesta mulkusta yritti päästä jo vapaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Moraalikasvatus on vanhanaikaista hölynpölyä.

Normaali ihminen oppii oikean ja väärän eron ilman mitään erillistä 'kasvatustakin'....jollei opi, on jotain vikaa alunalkaenkin nupissaan ja niistä tulee näiden kaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan vanhemmissa usein se suurin ongelma, hyväksyvät lapsensa kiusaavan muita. Lasta ei saa kieltää, ettei itsetunto ja minäkuva vaurioidu ja selitetään, että pojat on poikia, eikä oteta kiusaamista vakavasti. Lisäksi lässytetään omalle lapselle, että sattuiko vahinko, jos tämä on tönäissyt jonkun kumoon. Anteeksikin ei tarvi pyytää kun anteeksipyytelykin kuulemma vie itsetunnon. Tätä laulua olen kuunnellut vuosia lastani kiusaavien vanhempien suusta. Olen jo vaihtanut lapseni koulua mutta pitää vielä asuinpaikka vaihtaa kun asuvat turhan lähellä.

Usein kiusaajan vanhemmat ovat itse narsistisia kiusaajia, joiden mielestä on ihan oikein halveksia heikompia tai erilaisia. Siksi ei voi luottaa siihen, että vanhemmat hoitavat kasvatuksen ja ehköisevät kiusaamista. Kun fakta on, että joidenkin vanhempien mielestä on ok kiusata.

.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikkein eniten pitäisi satsata näihin hiljaisiin hyväksyjiin. Miten voi olla, että näin moni hesasin jutussa haastatelluista nuorista kertoo, että tiesi poikaa kiusattavan, mutta ei ole tehnyt mitään auttaakseen. Eikö kenenkään omatunto kolkuta kun ovat vierestä katsoneet ja vaikenemalla hyväksyneet kiusaamisen tapahtuvaksi.

Ihmettelen sitä miten nykyään joka toinen kertoo olleensa kouluaikoinaan rohkeasti kiusattujen puolustaja. Eipä noita kyllä tullut peruskouluvuosieni aikana vastaan yhtäkään, joka olisi asettunut puolustamaan kiusattuja.

Rikoslakia pitää muuttaa, tässä kohdin tuomio on liian lyhyt maksimissaankin.

Vierailija kirjoitti:

Mua oksettaa tämä niin paljon. Omaa lasta on kiusattu erittäin paljon. Koulu ei koskaan saanut tilannetta loppumaan. Kiusaaminen jatkui vaikka kiusaajat ja poika menivät erikouluihin. Poliisille lähti ilmoitus kun tilanne meni siihen että lapsen läheisiäkin ahdisteltiin. Myös aikuisia ihmisiä. Oksettavaa porukkaa kaikki kiusaajat! Koulukiusaamisesta koulun pitäisi aina tehdä ilmoitus lastensuojeluun.

Koulukiusaamisesta pitää tehdä rikosilmoitus poliisille - ei mihinkään toistaitoisten hourulaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hitossa laitatte ne lapsenne sinne kouluun jos häntä kiusataan ja koulu ei tee mitään? Vanhemmatkin voi lopettaa sen lässyilyn ja puolustaa ja suojella lapsiaan. Sinne vaan työnnetään susien joukkoon ja odotetaan että joku puuttuisi.

Tämä etenkin näille jotka itkevät että lasta kiusattu vuosia ja kukaan ei tee asialle mitään. Noh et näköjään sinäkään kun lapsi vaan työnnetään kouluun päivästä ja vuodesta toiseen.

Kun mun lasta kiusattiin koulussa, jossa oli ihan oikeastikin epäpätevä henkilökunta (ei ollut alalle vaadittavaa koulutusta), ehdotin lapselle koulun vaihtoa. Lapsi ei suostunut siihen, vaikka yksi hänen kavereistaan kävi myös tätä koulua.

En ymmärrä, miksi kaveri lähti ryyppyreissulle näiden idioottien kanssa. Itse olisin katkaissut välit.

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI HS:n haastattelemat koulukaverit kertoivat, että poikaa kiusattiin peruskoulussa. Osa kertoi kiusaamisesta alaluokilla, osa yläluokilla, osa sekä että.

Kyse oli haastateltujen havaintojen mukaan nimittelystä, mollaamisesta, tönimisestä sekä lippiksen tai jonkin muun tavaran viemisestä.

Kiusaamiseen osallistuivat varsin monet muutkin koulukaverit kuin henkirikoksesta epäillyt kaksi poikaa. Osa haastatelluista oli havainnut myös epäiltyjen kiusanneen uhria, mutta eivät kaikki.

”Aika moni saattoi kiusata häntä välillä. Kaikki vaan ajattelivat, että hän on helppo kohde eikä vastusta ikinä. Hän oli tosi kiltti kaikille, eikä tehnyt kenellekään pahaa”, sanoo yksi uhrin entinen luokkakaveri.

”Se oli sellaista nimittelyä. Kukaan ei oikein puolustanut häntä”, kertoo toinen nuori.

Opettakaa lapset puolustamaan itseään, viekää jollekin itsepuolustuskurssille tai katsokaa videoita netistä.  Opettakaa myös puolustautumaan sanallisesti. Teette suuren palveluksen lapselle, kun tämä ei päädy kiusattavaksi. Sillä joka ainoa kiusaaja etsimällä etsii ihmistä joka laittaa hänelle itselleen rajat, joka ainoa! Moni hakee sitä myös aikuisena ja päätyy työpaikkakiusaajaksi. Monelle olen joutunut rajat laittamaan, inhottava tehdä se mikä olisi jo vanhempien pitänyt tehdä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi kaveri lähti ryyppyreissulle näiden idioottien kanssa. Itse olisin katkaissut välit.

En ihmettele, jos itsetunto oli muserrettu vuosien aikana kokonaan. Sen sijaan ihmettelen, että kaksi tyyppiä kävi seuraavana päivänä katsomassa kalmoa, eikä silloinkaan tullut mieleen ilmoittaa kenellekään. Luuliko  ne luuserit tehneensä jonkun täydellisen murhan? 

Voiskohan mahdollisesti olla niin, että tämä on jokin yleinen ilmiö nykykasvattajissa, että ”ei meidän poika/tyttö”.

Ei laiteta omaa kakaraa vastuuseen mistään käytöksestään, koska vika on aina ihan muualla kuin kakarassa. Opettajakin vain huvikseen ottanut kakaran silmätikukseen. Ei varsinkaan poikien äitien mielestä mahdollisuuttakaan, että heidän pentunsa vaan tosiaan olisikin huonokäytöksinen ja ilkeä paska.

Näin sitä sosiopatiaa ainakin kakarassa vahvistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka noista kolmesta mulkusta yritti päästä jo vapaaksi?

Jostain luin, että se olisi ollut Heikki-niminen. 

Vierailija kirjoitti:

Kauhea tapaus.

Omakohtaisesti tunnistan vastaavan tapauksen teinivuosiltani ja häpeäkseni tunnustan olleeni kiusaamisen aloittaja.

En edes tiedä mistä se lähti yläasteella, siihen saakka oltiin oltu ihan parhaimmasta päästä kavereita jne.

Fyysistä se ei ollut, mutta nimittelyä ja naureskelua, hylkäämistä ja siihen lähti aika iso porukka mukaan.

Itse lopetin sen suhteellisen pian, mutta muiden taholta kiusaaminen jatkui.

Jälkeenpäin olen ajatellut, että oli poikaraukalla hirveä yläaste ja mikä sisu hänellä oli että jaksoi käydä koulussa, oli erinomaisen hyvä oppilas ja onneksi kaikki loppui lukion alkuun, eikä mitään lopullista tapahtunut.

Olen onnellinen että hän on sittemmin menestynyt elämässään, on hyvä perhe ja hieno työ.

Voi kuitenkin vain arvailla, mitkä arvet häneen on jäänyt.

En katso olevani edes oikeutettu anteeksipyyntöön, eikä hänen tarvitsisi antaakaan anteeksi.

Vuosikymmenten jälkeenkin ajattelen surullisena tätä poikaa ja ihmettelen omaa tyhmyyttäni.

Yritetään puuttua kiusaamiseen aina ja mahdollisimman pian.

Hyi. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, mutta oli minulla ystäviäkin. Olen nainen, ja yksi poika, jonka kaveri olin ollut päiväkodista asti, alkoi kiusata minua yläasteella, kun kaikki muutkin kiusasivat. Mutta tämä poika meni niin pitkälle, että alkoi potkia ja töniä minua, usein jopa yritti työntää pysäkille tulevan bussin alle. Siitähän moni muukin poika huomasi, että minuahan saa piestä. Tästä on jo yli 10 vuotta, mutta edelleen taistelen joka päivä, että jaksaisin elää. Näennäisesti minulla on asiat hyvin: olen opiskellut paljon, olen hyvännäköinen, tienaan mukavasti, asun hyvällä alueella ja olen erittäin hyvässä parisuhteessa, mutta silti olen sisältä rikki. Sinun täytyy pyytää kiusatulta anteeksi, mutta todennäköisesti et tule anteeksi saamaan. Puolestani saat kärsiä. Minulta kukaan kiusaaja ei ole koskaan pyytänyt anteeksi. Minun on vaikea muokata enää aivojani, kun ne on muokkautunut jo 4-vuotiaasta saakka siihen suuntaan, että minä olen huono ihminen, jota saa painaa alas.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä järkyttävä tapaus, aina kun edes miettii tätä poikaa, mitä on joutunut kestämän, nousee pala kurkkuun...

Meidän aikuisten on puututtava niihin "pieniinkin" asioihin, mitä näemme ja kuulemme.

Yks päivä ajoin eri reittiä, kuin olisin normaalisti ajanut. No huomasin kadulla sitten kolme nuorta, ehkä noin yläaste ikäisiäkin saattoi olla, en tiedä.

Mutta yksi pojista seisoi toisen pojan selän takana ja kuristi tätä yhtä poikaa...

Olin menossa ohi ja tuijotin, että mitä touhuavat. Näytti että ei irrota otettaan, niinpä pysähdyin, peruutin takas, ja menin huutamaan että mitä touhuavat.

Yks nauroi että leikkiä se vain oli.

Minä sanoin että antoi olla viimeinen kerta kun kuristaa ketään.

Kuristettu ei nauranut, oli ehkä hämillään..ja loppui se naurukin siltä toiselta.

En huomannut, että olin pysäköinyt keskelle tietä ja takana odotti auto, kiitos hänelle, kun jaksoi kärsivällisesti odottaa, eikä tööttäillyt...En ehtinyt siinä alkaa siirtämään autoani kun luulin että olin peruttanut parkkipaikalle siihen tiensivuun ja hyppäsin autosta ulos.

Vaikka se olisi heidän mielestään ollut vain leikkiä, niin siinä olisi voinut lähteä taju, ja en usko että se oikeasti tuntui kuristetustakaan hyvältä. Ymmärrän myös, että nuoret eivät aina osaa ajatella seurauksia...

Ei ollut eka kerta, kun puutun tuntemattomien lasten asioihin, kun on näyttänyt, että on kiusattu...itse kun olen ollut koulukiusattu, niin tiedän miltä se tuntuu..

Pidetään yhdessä huolta meidän Suomen nuorista ja lapsista

Hyvä, että puutuit asiaan. Kyllähän lapset tappelevatkin leikillään, mutta aina voi sattua. Mieluummin puututaan asioihin liian herkästi, kuin ei ollenkaan. Minua yläasteella "kaveri" kuristi huivilla, koska näytin niin hassulta. Olisipa joku keskeyttänyt tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI HS:n haastattelemat koulukaverit kertoivat, että poikaa kiusattiin peruskoulussa. Osa kertoi kiusaamisesta alaluokilla, osa yläluokilla, osa sekä että.

Kyse oli haastateltujen havaintojen mukaan nimittelystä, mollaamisesta, tönimisestä sekä lippiksen tai jonkin muun tavaran viemisestä.

Kiusaamiseen osallistuivat varsin monet muutkin koulukaverit kuin henkirikoksesta epäillyt kaksi poikaa. Osa haastatelluista oli havainnut myös epäiltyjen kiusanneen uhria, mutta eivät kaikki.

”Aika moni saattoi kiusata häntä välillä. Kaikki vaan ajattelivat, että hän on helppo kohde eikä vastusta ikinä. Hän oli tosi kiltti kaikille, eikä tehnyt kenellekään pahaa”, sanoo yksi uhrin entinen luokkakaveri.

”Se oli sellaista nimittelyä. Kukaan ei oikein puolustanut häntä”, kertoo toinen nuori.

Opettakaa lapset puolustamaan itseään, viekää jollekin itsepuolustuskurssille tai katsokaa videoita netistä.  Opettakaa myös puolustautumaan sanallisesti. Teette suuren palveluksen lapselle, kun tämä ei päädy kiusattavaksi. Sillä joka ainoa kiusaaja etsimällä etsii ihmistä joka laittaa hänelle itselleen rajat, joka ainoa! Moni hakee sitä myös aikuisena ja päätyy työpaikkakiusaajaksi. Monelle olen joutunut rajat laittamaan, inhottava tehdä se mikä olisi jo vanhempien pitänyt tehdä.

Tämä! Menee aivan nappiin