Koskelan henkirikoksen uhria kiusattiin alakoulusta lähtien – Koulukaverit kertovat, millaisia uhriin päiväkodissa tutustuneet epäillyt ovat

Vierailija kirjoitti:

Eettinen kasvatus. Jos se on kunnossa sekä kotona että koulussa ollaan jo pitkällä. Jokaisen vanhemman tulisi saada jonkinlainen valmennus ja sitoutua eettiseen kasvatukseen. Myös opetussuunnitelmissa tämä tulisi näkyä selkeämmin ja erityisesti koulun käytännön kasvatuksessa. Jos lapselle kerrotaan heti alusta saakka kaikissa kasvuympäristöissä, mikä on oikein ja väärin ja opetetaan ymmärtämään miksi ja jos lapsi saa kasvaa myötätuntoisessa kulttuurissa ja kasvaa tuella ja ohjauksella osaksi sitä, hänestä ei todennäköisesti tule kiusaajaa. Niin kauan kun meillä on kasvuympäristöä, joissa tämä ei toteudu, kiusaamista on. Mistä muutos tulisi sitten aloittaa? Joku kansallinen ohjelma, jossa olisivat mukana kaikki huoltajat jo raskausvaiheessa voisi toimia. Miksi vanhemmuusvalmennus tapahtuu vain ennen lapsen syntymää? Se saisi olla joka vuosi siihen saakka, että lapsi täyttää 18. Myös opettajakoulutuksessa eettistä kasvatusta tulisi lisätä ja täydennyskoulutuksessa. Se tulisi olla osa systemaattista opettajan työn ja koulun toimintakulttuurin arviointia ja kehittämistä. Kuinkahan monessa koulussa ko. arviointia tältä osin tehdään asianmukaisesti? Sekin tulisi selvittää. Koulut tulisi velvoittaa siihen. Rehtorien käsitykset kiusaamisesta voivat olla vinoutuneita ja uhria syyttäviä. Silloin koulun kehittäminen jää tältä osin puutteelliseksi. Rehtorista kaikki lähtee. Rehtoreille koulutus ja velvoite seurata, puuttua ja dokumentoida sekä julkistaa koulunsa tulokset.

Itse olin kiusattu ja lasta kiusattu. En ainakaan itse haluaisi että olisin vuosien kiusaamisen jälkeen vanhemmaksi tultuani joutunut pakollisesti johonkin valmennukseen. Olen kasvattanut lapseni hyvin kaikinpuolin.

Kyllä peräänkuulutan koululta vastuuta josta tulisi sanktiot jos vastuu ei toteudu. Myös kiusaajan vanhemmille ja kiusaajalle asiakkuus perheneuvolaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomi on ihmeellinen maa.Kiusaaminen jatkunnut vuosia vuosia kouluissa.Tuota poikaa oli aikaisemmin kiusattu ja poika varmaan selittännyt ,että kaatunnut.Tapahtuiko tuo jo silloin kun asui kodin ulkopuolella ? Suljettinko vaan silmät tuosta tapahtuneesta? Miksi näin annetaan tapahtua.Omaa poikaani kiusattiin ja rehtori puolusti kiusaajaa kun sillä kuulemma vähän huonot kotiolot.

Tuli mieleen: yläasteella oli useita ihmisiä, jotka välillä pystyivät olemaan normaaleissa tekemisissä kanssani, mutta välillä kiusasivat. Kerran yksi näistä, poika, heitti minua lumipallolla naamaan. Täysin yllättäen, ihan omaksi huvikseen. Voi sitä riemua, kuinka hassua että se pallo osui minua naamaan! Silmälasini vääntyivät. Olin jo ala-asteella oppinut, että koulun henkilökunta oli täysin kädetöntä, kuulin jopa rehtorin sanovan, että minulla on vilkas mielikuvitus, kun jälleen kerran syytin poikaporukkaa kiusaamisestani ja pojat kiistivät kiusaamisen. Minähän olin kuulemma huomionhakuinen. Noh, vein lasit optikolle, joka suoristi ne ja kysyi, miten ne vääntyivät. Naurahdin, että pelattiin lumisotaa. Jotenkin en vain uskaltanut myöntää, että aseetonta päin hyökättiin. Onhan se noloa olla kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Tekijät istuu 1-2 vuotta tai pahimmillaan vapautetaan kotiarestiin.  Valtio kustantaa uudet henkilöllisyydet ja järjestää opiskelu tai työpaikat.  Uhria ei kukaan enää silloin valitettavasti muista. Pahoin pelkään, että näin tässäkin tulee käymään.

Heinojen murhista tuomittiin alaikäiset kymmenen vuoden tuomioihin josta kolmasosa tarvitsi istua. Eiköhän tuomiot ole samaa luokkaa ja parin vuoden päästä nämä veijarit tai tappokoneet ovat keskuudessamme jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Olin alakoulussa kiusaaja, joka esitti toistuvasti viatonta kiinni jäädessä. Olin kiltin näköinen, vaalea ja vakuutin aina muutkin vanhemmat kuin omani ”hyvästä kaveruudesta” ja kunnollisuudesta. Olen hyvä puhuja ja sosiaalisesti taitava ja hauskakin. Olin lapsena kuitenkin hyvin ilkeä ja pahantahtoinen mielessäni ja nautin muiden epäonnistumisista. Kauhulla ajattelen ja kadun tekojani aikuisena.

Sitten tapahtui monia hyviä asioita, joita en tässä kuvaa. Oleellista on, että kasvun myötä kehitin jonkinmoisen omatunnon. Tein kuitenkin pitkään erilaisia juonia ja liikuin epärehellisyyden / sallitun rajalla. Koskaan en jäänyt syyllisenä kiinni eikä kukaan uskoisi noita asioita minusta, joka keväisin koulun loppuessa palkittiin tunnustuspalkinnoilla. Kun katson koulukuvia, ihmettelen mikä pahuus tuossa viattoman näköisessä lapsessa asuikaan.

Olet oksettava.

Vierailija kirjoitti:

Näissä murhaajataustoissa voi olla sellaista reppana-meininkiä mukana, on tullut esim. alistetuksi. Ihan järkyttävää kun tuolla muilla alustoilla on yksityiskohtaisia tietoja ja materiaalia. En pidä oikeana että noita muutaman vuoden takaisia levitetään. Netistä löytyy näemmä kaikki.

Mykistävää.

Ei kun ihan kaikki pitääkin tuoda julki. Toivottavasti V avautuu myös suhteestaan Atsoon, on todella tärkeää tietää, millainen kaverisuhde heillä on ollut, ihan lapsesta asti.

Inhottaa nämä mitättömät tuomiot. Kustannuksilla tätä ei voi perustella, mitä merkitsee raha uhrin ainutkertaisen elämän rinnalla? Maksaisin ilomielin enemmän veroja, jos nämä pysyisivät vankilassa lopun ikäänsä. Mitään kunnon kansalaisia näistä ei ikinä tule. Tappavat toisen lapsen ennen kuin täyttävät 20.

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen illalla näin kauppakeskuksessa, kun yläasteikäiset jahtasi yhtä. Kiusaaminen ei tosiaan tapahdu vaan koulussa. Yritin etsiä vartijaa, vaan eipä näkynyt. Voisiko joku sosiaalityöpartio käydä myös ostareilla? Onhan se menoerä, mutta kaikkea ei saa rahalla. Myös sisustusliikkeiden ulkopuolella tapahtuu.

Mikset sinä puuttunut asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI HS:n haastattelemat koulukaverit kertoivat, että poikaa kiusattiin peruskoulussa. Osa kertoi kiusaamisesta alaluokilla, osa yläluokilla, osa sekä että.

Kyse oli haastateltujen havaintojen mukaan nimittelystä, mollaamisesta, tönimisestä sekä lippiksen tai jonkin muun tavaran viemisestä.

Kiusaamiseen osallistuivat varsin monet muutkin koulukaverit kuin henkirikoksesta epäillyt kaksi poikaa. Osa haastatelluista oli havainnut myös epäiltyjen kiusanneen uhria, mutta eivät kaikki.

”Aika moni saattoi kiusata häntä välillä. Kaikki vaan ajattelivat, että hän on helppo kohde eikä vastusta ikinä. Hän oli tosi kiltti kaikille, eikä tehnyt kenellekään pahaa”, sanoo yksi uhrin entinen luokkakaveri.

”Se oli sellaista nimittelyä. Kukaan ei oikein puolustanut häntä”, kertoo toinen nuori.

Opettakaa lapset puolustamaan itseään, viekää jollekin itsepuolustuskurssille tai katsokaa videoita netistä.  Opettakaa myös puolustautumaan sanallisesti. Teette suuren palveluksen lapselle, kun tämä ei päädy kiusattavaksi. Sillä joka ainoa kiusaaja etsimällä etsii ihmistä joka laittaa hänelle itselleen rajat, joka ainoa! Moni hakee sitä myös aikuisena ja päätyy työpaikkakiusaajaksi. Monelle olen joutunut rajat laittamaan, inhottava tehdä se mikä olisi jo vanhempien pitänyt tehdä.

Miten kiusattu voi puolustautua ryhmää vastaan? Minäkin yritin lapsena kaikkeni: kerroin aikuisille, puolustauduin sanallisesti, yritin olla välittämättä. Aina kimppuuni hyökättiin porukalla. Kaverini löi yhtä kiusaajaa, ja kiusaaminen vain paheni: "ihan hulluhan sellainen on, joka ilman syytä lyö toista!" Toki suunnittelin tekeväni Auviset. Siinä tosin ei olisi uhreiksi sattuneet kaikki kiusaajat, kun olivat eri luokilla ja heitä oli paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI HS:n haastattelemat koulukaverit kertoivat, että poikaa kiusattiin peruskoulussa. Osa kertoi kiusaamisesta alaluokilla, osa yläluokilla, osa sekä että.

Kyse oli haastateltujen havaintojen mukaan nimittelystä, mollaamisesta, tönimisestä sekä lippiksen tai jonkin muun tavaran viemisestä.

Kiusaamiseen osallistuivat varsin monet muutkin koulukaverit kuin henkirikoksesta epäillyt kaksi poikaa. Osa haastatelluista oli havainnut myös epäiltyjen kiusanneen uhria, mutta eivät kaikki.

”Aika moni saattoi kiusata häntä välillä. Kaikki vaan ajattelivat, että hän on helppo kohde eikä vastusta ikinä. Hän oli tosi kiltti kaikille, eikä tehnyt kenellekään pahaa”, sanoo yksi uhrin entinen luokkakaveri.

”Se oli sellaista nimittelyä. Kukaan ei oikein puolustanut häntä”, kertoo toinen nuori.

Opettakaa lapset puolustamaan itseään, viekää jollekin itsepuolustuskurssille tai katsokaa videoita netistä.  Opettakaa myös puolustautumaan sanallisesti. Teette suuren palveluksen lapselle, kun tämä ei päädy kiusattavaksi. Sillä joka ainoa kiusaaja etsimällä etsii ihmistä joka laittaa hänelle itselleen rajat, joka ainoa! Moni hakee sitä myös aikuisena ja päätyy työpaikkakiusaajaksi. Monelle olen joutunut rajat laittamaan, inhottava tehdä se mikä olisi jo vanhempien pitänyt tehdä.

Miten kiusattu voi puolustautua ryhmää vastaan? Minäkin yritin lapsena kaikkeni: kerroin aikuisille, puolustauduin sanallisesti, yritin olla välittämättä. Aina kimppuuni hyökättiin porukalla. Kaverini löi yhtä kiusaajaa, ja kiusaaminen vain paheni: "ihan hulluhan sellainen on, joka ilman syytä lyö toista!" Toki suunnittelin tekeväni Auviset. Siinä tosin ei olisi uhreiksi sattuneet kaikki kiusaajat, kun olivat eri luokilla ja heitä oli paljon.

No eihän se tuossa tilanteessa autakaan, mutta usein siinä porukassa on se johtaja joka kaiken aloittaa.

"Miten kiusattu voi puolustautua ryhmää vastaan?"

No, ei mitenkään, kuten kaikki hyvin tietävät.

"Usein siinä porukassa on se johtaja joka kaiken aloittaa."

Totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin alakoulussa kiusaaja, joka esitti toistuvasti viatonta kiinni jäädessä. Olin kiltin näköinen, vaalea ja vakuutin aina muutkin vanhemmat kuin omani ”hyvästä kaveruudesta” ja kunnollisuudesta. Olen hyvä puhuja ja sosiaalisesti taitava ja hauskakin. Olin lapsena kuitenkin hyvin ilkeä ja pahantahtoinen mielessäni ja nautin muiden epäonnistumisista. Kauhulla ajattelen ja kadun tekojani aikuisena.

Sitten tapahtui monia hyviä asioita, joita en tässä kuvaa. Oleellista on, että kasvun myötä kehitin jonkinmoisen omatunnon. Tein kuitenkin pitkään erilaisia juonia ja liikuin epärehellisyyden / sallitun rajalla. Koskaan en jäänyt syyllisenä kiinni eikä kukaan uskoisi noita asioita minusta, joka keväisin koulun loppuessa palkittiin tunnustuspalkinnoilla. Kun katson koulukuvia, ihmettelen mikä pahuus tuossa viattoman näköisessä lapsessa asuikaan.

Olet oksettava.

Hän oli inhottava lapsi, mutta onko enää oksettava ? Ehkä ei ehkä on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin alakoulussa kiusaaja, joka esitti toistuvasti viatonta kiinni jäädessä. Olin kiltin näköinen, vaalea ja vakuutin aina muutkin vanhemmat kuin omani ”hyvästä kaveruudesta” ja kunnollisuudesta. Olen hyvä puhuja ja sosiaalisesti taitava ja hauskakin. Olin lapsena kuitenkin hyvin ilkeä ja pahantahtoinen mielessäni ja nautin muiden epäonnistumisista. Kauhulla ajattelen ja kadun tekojani aikuisena.

Sitten tapahtui monia hyviä asioita, joita en tässä kuvaa. Oleellista on, että kasvun myötä kehitin jonkinmoisen omatunnon. Tein kuitenkin pitkään erilaisia juonia ja liikuin epärehellisyyden / sallitun rajalla. Koskaan en jäänyt syyllisenä kiinni eikä kukaan uskoisi noita asioita minusta, joka keväisin koulun loppuessa palkittiin tunnustuspalkinnoilla. Kun katson koulukuvia, ihmettelen mikä pahuus tuossa viattoman näköisessä lapsessa asuikaan.

Olet oksettava.

Eihän pientä lasta voi syyttää!Hirveitä ihmisiä täällä!

"Tämä on niin surullinen tapaus. Miten tällaista voi edes tapahtua? Missä olivat välittävät aikuiset ja auttavat tahot? Koulu pesee kätensä, tottakai."

Tottakai, koulun opettajat ovat kaikki ne vuodet olleet hyvin huolellisia jotta eivät vahingossakaan näkisi tai huomaisi mitään.

Mitä tästä opimme. Ihmisen elämän tehdä vuosia jatkuvaksi helvetiksi tai jopa kirjaimellisesti tuhota, ja siihen tarvitaan vain yksi psykopaatti ja yksi tai kaksi lattapäätä häntä avustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI HS:n haastattelemat koulukaverit kertoivat, että poikaa kiusattiin peruskoulussa. Osa kertoi kiusaamisesta alaluokilla, osa yläluokilla, osa sekä että.

Kyse oli haastateltujen havaintojen mukaan nimittelystä, mollaamisesta, tönimisestä sekä lippiksen tai jonkin muun tavaran viemisestä.

Kiusaamiseen osallistuivat varsin monet muutkin koulukaverit kuin henkirikoksesta epäillyt kaksi poikaa. Osa haastatelluista oli havainnut myös epäiltyjen kiusanneen uhria, mutta eivät kaikki.

”Aika moni saattoi kiusata häntä välillä. Kaikki vaan ajattelivat, että hän on helppo kohde eikä vastusta ikinä. Hän oli tosi kiltti kaikille, eikä tehnyt kenellekään pahaa”, sanoo yksi uhrin entinen luokkakaveri.

”Se oli sellaista nimittelyä. Kukaan ei oikein puolustanut häntä”, kertoo toinen nuori.

Opettakaa lapset puolustamaan itseään, viekää jollekin itsepuolustuskurssille tai katsokaa videoita netistä.  Opettakaa myös puolustautumaan sanallisesti. Teette suuren palveluksen lapselle, kun tämä ei päädy kiusattavaksi. Sillä joka ainoa kiusaaja etsimällä etsii ihmistä joka laittaa hänelle itselleen rajat, joka ainoa! Moni hakee sitä myös aikuisena ja päätyy työpaikkakiusaajaksi. Monelle olen joutunut rajat laittamaan, inhottava tehdä se mikä olisi jo vanhempien pitänyt tehdä.

Miten kiusattu voi puolustautua ryhmää vastaan? Minäkin yritin lapsena kaikkeni: kerroin aikuisille, puolustauduin sanallisesti, yritin olla välittämättä. Aina kimppuuni hyökättiin porukalla. Kaverini löi yhtä kiusaajaa, ja kiusaaminen vain paheni: "ihan hulluhan sellainen on, joka ilman syytä lyö toista!" Toki suunnittelin tekeväni Auviset. Siinä tosin ei olisi uhreiksi sattuneet kaikki kiusaajat, kun olivat eri luokilla ja heitä oli paljon.

Ihan kauheaa!Toivottavasti sait hoitoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suomi on ihmeellinen maa.Kiusaaminen jatkunnut vuosia vuosia kouluissa.Tuota poikaa oli aikaisemmin kiusattu ja poika varmaan selittännyt ,että kaatunnut.Tapahtuiko tuo jo silloin kun asui kodin ulkopuolella ? Suljettinko vaan silmät tuosta tapahtuneesta? Miksi näin annetaan tapahtua.Omaa poikaani kiusattiin ja rehtori puolusti kiusaajaa kun sillä kuulemma vähän huonot kotiolot.

Tuli mieleen: yläasteella oli useita ihmisiä, jotka välillä pystyivät olemaan normaaleissa tekemisissä kanssani, mutta välillä kiusasivat. Kerran yksi näistä, poika, heitti minua lumipallolla naamaan. Täysin yllättäen, ihan omaksi huvikseen. Voi sitä riemua, kuinka hassua että se pallo osui minua naamaan! Silmälasini vääntyivät. Olin jo ala-asteella oppinut, että koulun henkilökunta oli täysin kädetöntä, kuulin jopa rehtorin sanovan, että minulla on vilkas mielikuvitus, kun jälleen kerran syytin poikaporukkaa kiusaamisestani ja pojat kiistivät kiusaamisen. Minähän olin kuulemma huomionhakuinen. Noh, vein lasit optikolle, joka suoristi ne ja kysyi, miten ne vääntyivät. Naurahdin, että pelattiin lumisotaa. Jotenkin en vain uskaltanut myöntää, että aseetonta päin hyökättiin. Onhan se noloa olla kiusattu.

Hyi. Oikein ärsyttää, kuinka pihalla aikuiset ja etenkin osaavat olla, ja näkevät tasan sen minkä haluavat. Minua kiusasi eräs poikaporukka lukiossa, itse olen siis tyttö. Kiusaaminen oli muun muassa härskiä huutelua ja ehdottelua, tunneilla kuiskimista ja puheeni matkimista. Kahdenkeskisessä keskustelussa mainitsin tästä ryhmänohjaajalleni ja sanoin, että minua ahdisti olla varsinkin englannin tunnilla, jolla tuokin porukka siis oli. En mm. halunnut heidän takiaan lainkaan vastailla kysymyksiin vaikka osasinkin, tai pitää esitelmää. Tämä opettaja lupasi keskustella asiasta enkunopettajan kanssa.

Viikkoa myöhemmin enkunope sitten pyysi minua jäämään tunnin jälkeen, ja sanoi keskustelleensa kyseisten poikien kanssa asiasta. Toisin sanoen hän oli kertonut pojille minun tulleen "valittamaan" heistä ja kysyi, onko totta, että he kiusaavat minua. Pojat olivat sanoneet, että eivät, ja opettajan mielestä asia oli ollut sillä selvä. Sanoi minulle vielä lopuksi: "Mitäs jos olisit vaan tyytyväinen, että pojat yrittävät ottaa sinuun kontaktia". Sen kurssin jälkeen en enää suostunut menemään kyseisen opettajan kursseille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eettinen kasvatus. Jos se on kunnossa sekä kotona että koulussa ollaan jo pitkällä. Jokaisen vanhemman tulisi saada jonkinlainen valmennus ja sitoutua eettiseen kasvatukseen. Myös opetussuunnitelmissa tämä tulisi näkyä selkeämmin ja erityisesti koulun käytännön kasvatuksessa. Jos lapselle kerrotaan heti alusta saakka kaikissa kasvuympäristöissä, mikä on oikein ja väärin ja opetetaan ymmärtämään miksi ja jos lapsi saa kasvaa myötätuntoisessa kulttuurissa ja kasvaa tuella ja ohjauksella osaksi sitä, hänestä ei todennäköisesti tule kiusaajaa. Niin kauan kun meillä on kasvuympäristöä, joissa tämä ei toteudu, kiusaamista on. Mistä muutos tulisi sitten aloittaa? Joku kansallinen ohjelma, jossa olisivat mukana kaikki huoltajat jo raskausvaiheessa voisi toimia. Miksi vanhemmuusvalmennus tapahtuu vain ennen lapsen syntymää? Se saisi olla joka vuosi siihen saakka, että lapsi täyttää 18. Myös opettajakoulutuksessa eettistä kasvatusta tulisi lisätä ja täydennyskoulutuksessa. Se tulisi olla osa systemaattista opettajan työn ja koulun toimintakulttuurin arviointia ja kehittämistä. Kuinkahan monessa koulussa ko. arviointia tältä osin tehdään asianmukaisesti? Sekin tulisi selvittää. Koulut tulisi velvoittaa siihen. Rehtorien käsitykset kiusaamisesta voivat olla vinoutuneita ja uhria syyttäviä. Silloin koulun kehittäminen jää tältä osin puutteelliseksi. Rehtorista kaikki lähtee. Rehtoreille koulutus ja velvoite seurata, puuttua ja dokumentoida sekä julkistaa koulunsa tulokset.

Itse olin kiusattu ja lasta kiusattu. En ainakaan itse haluaisi että olisin vuosien kiusaamisen jälkeen vanhemmaksi tultuani joutunut pakollisesti johonkin valmennukseen. Olen kasvattanut lapseni hyvin kaikinpuolin.

Miten et oppinut omasta kiusatuksi tulemisesta että estät lapsesi joutumisen samaan? Sitä en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin alakoulussa kiusaaja, joka esitti toistuvasti viatonta kiinni jäädessä. Olin kiltin näköinen, vaalea ja vakuutin aina muutkin vanhemmat kuin omani ”hyvästä kaveruudesta” ja kunnollisuudesta. Olen hyvä puhuja ja sosiaalisesti taitava ja hauskakin. Olin lapsena kuitenkin hyvin ilkeä ja pahantahtoinen mielessäni ja nautin muiden epäonnistumisista. Kauhulla ajattelen ja kadun tekojani aikuisena.

Sitten tapahtui monia hyviä asioita, joita en tässä kuvaa. Oleellista on, että kasvun myötä kehitin jonkinmoisen omatunnon. Tein kuitenkin pitkään erilaisia juonia ja liikuin epärehellisyyden / sallitun rajalla. Koskaan en jäänyt syyllisenä kiinni eikä kukaan uskoisi noita asioita minusta, joka keväisin koulun loppuessa palkittiin tunnustuspalkinnoilla. Kun katson koulukuvia, ihmettelen mikä pahuus tuossa viattoman näköisessä lapsessa asuikaan.

Olet oksettava.

Ne aikuiset jotka olivat tyhmempiä kuin tämä kakara ovat oksettavia.

Minkalaisia etunimiä virolaiset antoivat 2000-luvulla?