Minkälainen elämänasenne on paras?
Jos mietitään vaikka onnellisuutta ja pärjäämistä, millaista asennetta se vaatii? Millainen asenne sinulla on? Missä tilanteissa asenteesi on pelastanut sinut tai kannatellut silloin kun on vaikeaa?
Kommentit (388)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Optimismi on ainakin itselläni ollut virhe. Tästä on tutkimuksiakin. Olettamalla pahinta olisin tehnyt paremmat päätökset.
Liiallinen pessimismi myös estää ihmisistä näkemästä niitä hyviä asioita ja näin ollen on sokea hyville tilaisuuksille menestyä. Lisäksi se aiheuttaa masennusta.
Pessimistit synkistelevät ja olettavat että muiden pitäisi olla jatkuvasti piristämässä ja ratkomassa heidän ongelmiaan. Optimistit taas pyrkivät luomaan ympärilleen hyvää henkeä eivätkä turhaa voivottele kaikista pikkuasiosta. Vesilasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Ja joulu joka päivä!
Boddhisattva Bob kirjoitti:
Tyyni buddhalainen asenne, jossa asiat otetaan sellaisena kuin ne ovat. Buddhan ohje oli elää ilman toivetta ja pelkoa. Menneestä päästetään irti, eikä haikailla tulevia. Minulla se ainakin toimii. Tsunamin jälkeen thaimaalaiset hautasivat kuolleensa, korjasivat vahingot ja jatkoivat elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitollisuus. Ja sen sisäistäminen, ettei toisten onni ole itseltä pois.
Onnellisuuteen ja pärjäämiseen mielestäni tarvitaan sitä, että hyväksyy vastoinkäymiset ja osaa kääntää negatiiviset asiat ja epäonnistumiset posiitivisiksi ja hyviksi. Tietynlaista optimistisuutta ja inhimillisyyttä tarvitaan, ole reilu toisille sekä itsellesi. Jos jokin asia ei vaan toimi, niin anna sen mennä. Toki joskus menee päin persettä ja saa vituttaa, mutta siitä kannattaa päästä yli.
Oma asenteeni on sellainen, että tutkin epäonnistumisiani ja yritän oppia niistä. Annan anteeksi ihmisille jotka ovat loukanneet minua oman hyvinvointini vuoksi, sillä pitkävihaisuus on raskasta (on satutettu muutaman kerran melko pahasti). Negatiiviset ihmiset tai ihmissuhteet joista jää paha maku suuhun, niin häivytän pois, sillä en halua tyytyä sellaiseen mikä vie voimani. Asenteeni kuuluu myös vahva uteliaisuus. Olen todella utelias elämästä ja siitä, että mitä sillä on tarjottavana.
Ja tämä uteliaisuus on sellainen, joka on pelastanut minut. Kävin muutama vuosi sitten aika raskaita aikoja, ja ajatuksia läpi. Kuukausiin en vaan halunnut enää elää elämääni, ja olin melko täynnä katkeruutta, vihaa ja surua. Kuitenkin uteliaisuus voitti loppujen lopuksi. Kiinnosti se, että voisivatko asiat parantua oikeasti vielä. Nuolin pitkään haavojani, mutta jossain välissä aloin myös uskomaan parempaan ja näkemään valoa tunnelin päässä. Halusin näyttää kaikille, jotka minua olivat satuttaneet, että minähän pärjään, ja nousen täältä pohjalta entistä vahvempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännä katse aurinkoon, niin et näe varjoa!
etkä näe mitään muutakaan enää, koska sokeuduit.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen asenne, jossa henkilö kulkee omaa polkuaan, pysyy uskollisena itselleen, joka ei ole riippuvainen muiden odotuksista tai mielipiteistä. Mutta joka kuitenkin kykenee asettumaan toisen, luonteeltaan erilaisen ihmisen asemaan. Empatiakykyinen, tilannetajuinen, terveen nöyryyden omaava henkilö. Aito ihminen, joka ei nosta itseään jalustalle, joka pystyy myöntämään ettei ole virheetön.
Katso eteenpäin,mennyttä vilkaistuaan ainoastaan sivupeilistä silloin kun siitä voi oppia jotain.
Vierailija kirjoitti:
Katso eteenpäin,mennyttä vilkaistuaan ainoastaan sivupeilistä silloin kun siitä voi oppia jotain.
Mikään ei tapahdu seuraavaksi; nothing happens next.
Jostakin on aina jo yli kuusi sekuntia, joten kuka välittää?
Vierailija kirjoitti:
Katso eteenpäin,mennyttä vilkaistuaan ainoastaan sivupeilistä silloin kun siitä voi oppia jotain.
Vierailija kirjoitti:
"Kun tuoli kaatuu alta, löytyy ihminen lattialta".
Ellei ole varustautunut köydellä. Ja miten siihen ripustautuu
Tunnollisuus
Ystävällisyys
Realismi
Tän musaspämmääjän tyylillä ei ainakaan kovin pitkälle elämässä pötki.