Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälainen elämänasenne on paras?
Jos mietitään vaikka onnellisuutta ja pärjäämistä, millaista asennetta se vaatii? Millainen asenne sinulla on? Missä tilanteissa asenteesi on pelastanut sinut tai kannatellut silloin kun on vaikeaa?
Kommentit (388)
161/388
|
15.01.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.
Ei se ihan näinkään yksinkertaista ole. Jos tekee aina mielensä mukaan, tulee äkkiä ryhmän syrjimäksi ja jää yksin. Tätä ihminen luonnostaan välttää, koska sosiaalinen syrjintä on pahin uhka omalle selviämiselle (kun ajatellaan lauma-aikoihin asti, ja samat vaistot pätee vieläkin). Tämän takia ihminen reagoi herkästi ryhmäpaineeseen, sen takia myös seurataan pukeutumis- ja muita trendejä. hyväksytyksi tuleminen on välttämättömyys. Eli siitäkään ei kannata itseään halveksua, jos on joskus porukan mukana mennyt, vaikka olisi halunnut jotain muuta. Mukautuminen ja kyky kompromisseihin on ihan kelpo ominaisuuksia.
Jos tekee mielensä mukaan eikä välitä muista, ei ole myöskään kiinnostunut ryhmäpaineesta tai muiden syrjinnästä. Fakta. Olen yli 30-vuotias ja elän ihan omannäköistäni elämää ja olen onnellinen. Ei ole koskaan kiinnostanut mitä muut ajattelee, miten muut sisustaa tai pukeutuu. Minun elämäni, ei kenenkään muun. Joskus on hyvä miettiä, tekeekö asioita itselleen vai muille, tuleeko itse onnelliseksi tekemistään asioista, vai määritteleekö onnenkin joku muu.
Olen samaa mieltä siitä, että kannattaa elää oman mielensä mukaan. Toki tulee suoda sama myös muille. Tähän voi pikku hiljaa opetella kuka tahansa.
Tuntuu uskomattoman vapaalta, kun muiden mielipiteet omasta elämästäni eivät kiinnosta missään määrin. Minun elämäni, minun päätökseni. Suurin onni mielestäni olisi elää omanlaisiaan elämää, pitkään ja terveenä, huolista vapaana.
Toisena, varmasti upeana ominaisuutena olisi jo mainittu resilienssi – siinä on vain se ongelma, että kyseessä on pääosin synnynnäinen ominaisuus.
Kolmanneksi, osin resilienssiin liittyen, luottamus elämää kohtaan ja siihen liittyvä sisäinen turvallisuuden tunne. Omasta kokemuksesta voin sanoa ainakin, että ilman tätä on hyvin rankkaa elää päivästä toiseen, sillä todellisuudessa uhkia on aina ja kaikkialla, useimmat eivät vain niihin onnekseen kiinnitä huomiota.
Menestys, jos ajatellaan todellista huikeaa menestystä työelämässä ja vastaavissa kuvioissa, vaatii mielestäni 33% lahjakkuutta, 33% kovaa vaivannäköä ja 33% onnea, siten, että lopputulos on näistä yhteenlaskettuna 90% tai yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pessimisti ei pety.
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.
Ei se ihan näinkään yksinkertaista ole. Jos tekee aina mielensä mukaan, tulee äkkiä ryhmän syrjimäksi ja jää yksin. Tätä ihminen luonnostaan välttää, koska sosiaalinen syrjintä on pahin uhka omalle selviämiselle (kun ajatellaan lauma-aikoihin asti, ja samat vaistot pätee vieläkin). Tämän takia ihminen reagoi herkästi ryhmäpaineeseen, sen takia myös seurataan pukeutumis- ja muita trendejä. hyväksytyksi tuleminen on välttämättömyys. Eli siitäkään ei kannata itseään halveksua, jos on joskus porukan mukana mennyt, vaikka olisi halunnut jotain muuta. Mukautuminen ja kyky kompromisseihin on ihan kelpo ominaisuuksia.
Jos tekee mielensä mukaan eikä välitä muista, ei ole myöskään kiinnostunut ryhmäpaineesta tai muiden syrjinnästä. Fakta. Olen yli 30-vuotias ja elän ihan omannäköistäni elämää ja olen onnellinen. Ei ole koskaan kiinnostanut mitä muut ajattelee, miten muut sisustaa tai pukeutuu. Minun elämäni, ei kenenkään muun. Joskus on hyvä miettiä, tekeekö asioita itselleen vai muille, tuleeko itse onnelliseksi tekemistään asioista, vai määritteleekö onnenkin joku muu.
Olen samaa mieltä siitä, että kannattaa elää oman mielensä mukaan. Toki tulee suoda sama myös muille. Tähän voi pikku hiljaa opetella kuka tahansa.
Tuntuu uskomattoman vapaalta, kun muiden mielipiteet omasta elämästäni eivät kiinnosta missään määrin. Minun elämäni, minun päätökseni. Suurin onni mielestäni olisi elää omanlaisiaan elämää, pitkään ja terveenä, huolista vapaana.
Toisena, varmasti upeana ominaisuutena olisi jo mainittu resilienssi – siinä on vain se ongelma, että kyseessä on pääosin synnynnäinen ominaisuus.
Kolmanneksi, osin resilienssiin liittyen, luottamus elämää kohtaan ja siihen liittyvä sisäinen turvallisuuden tunne. Omasta kokemuksesta voin sanoa ainakin, että ilman tätä on hyvin rankkaa elää päivästä toiseen, sillä todellisuudessa uhkia on aina ja kaikkialla, useimmat eivät vain niihin onnekseen kiinnitä huomiota.
Menestys, jos ajatellaan todellista huikeaa menestystä työelämässä ja vastaavissa kuvioissa, vaatii mielestäni 33% lahjakkuutta, 33% kovaa vaivannäköä ja 33% onnea, siten, että lopputulos on näistä yhteenlaskettuna 90% tai yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonoja päiviä on harvoin. Tähtihetkiä on harvoin. Sitäkin enemmän on jokaisessa päivässä hyviä hetkiä: päivän ensimmäinen kahvikupillinen, suloisesti lämmittävä sauna, virkistävä ulkoiluhetki, lukutuokio, kuulumiset hyvän ystävän kanssa......
Tähtihetket ovat satakertaisia kun arki on tyydyttävää
---arvostelu pilaa asioita?
Olla rehellinen itselleen, ei tee helposti vääryyttä muillekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Optimismi on ainakin itselläni ollut virhe. Tästä on tutkimuksiakin. Olettamalla pahinta olisin tehnyt paremmat päätökset.
Liiallinen pessimismi myös estää ihmisistä näkemästä niitä hyviä asioita ja näin ollen on sokea hyville tilaisuuksille menestyä. Lisäksi se aiheuttaa masennusta.
Pessimistit synkistelevät ja olettavat että muiden pitäisi olla jatkuvasti piristämässä ja ratkomassa heidän ongelmiaan. Optimistit taas pyrkivät luomaan ympärilleen hyvää henkeä eivätkä turhaa voivottele kaikista pikkuasiosta. Vesilasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä.
Tyyni buddhalainen asenne, jossa asiat otetaan sellaisena kuin ne ovat. Buddhan ohje oli elää ilman toivetta ja pelkoa. Menneestä päästetään irti, eikä haikailla tulevia. Minulla se ainakin toimii. Tsunamin jälkeen thaimaalaiset hautasivat kuolleensa, korjasivat vahingot ja jatkoivat elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englantilanen filosofi Sir Michael Philip Jagger on todennut:
You can't always get what you want
But if you try sometimes, well, you might find
You get what you need
Sellainen asenne, jossa henkilö kulkee omaa polkuaan, pysyy uskollisena itselleen, joka ei ole riippuvainen muiden odotuksista tai mielipiteistä. Mutta joka kuitenkin kykenee asettumaan toisen, luonteeltaan erilaisen ihmisen asemaan. Empatiakykyinen, tilannetajuinen, terveen nöyryyden omaava henkilö. Aito ihminen, joka ei nosta itseään jalustalle, joka pystyy myöntämään ettei ole virheetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsivällinen elämänasenne. Itselleni odottaminen oli aikoinaan täyttä tuskaa, oli kyse sitten bussin, postin tai kahvilassa ystävän odottamisesta. Puhumattakaan jostain tärkeästä, esim. toisen työpaikan tai tilin saannista :-D Tuntui, että elämäni päivät oli yhtä odottamista. ONNEKSI tähän asti elämänmittainen siedätyshoito ja opettelu on alkanut toimimaan ja osaan odottaa, jos edes enää odotan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Huonoja päiviä on harvoin.
Niin siis sinullako? Vai oliko tämä ns. tsemppiyleistys, jonka oletetaan yleisesti pätevän ihmiselämään?
Tekevälle sattuu & muutkin mokaa!
Käännä katse aurinkoon, niin et näe varjoa!
Kiitollisuus. Ja sen sisäistäminen, ettei toisten onni ole itseltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Tekevälle sattuu & muutkin mokaa!
Alue: Aihe vapaa