Minkälainen elämänasenne on paras?

Voisiko moderaattori poistaa tästä ketjusta kaikki musiikkiviestit? Ne ovat pelkkää spämmiä ja häiritsevät keskustelua. Kiitos!

Ettei halua kostaa eikä pidä itseään minkään palkintojen arvoisena verrattuna muihin.

Että ei arvosta ulkoisia, vaan sisäisiä seikkoja.

Että tahtoo yleistä hyvää ja tajuaa asioita maailmanlaajuisesti ja osaa suhteuttaa niitä toisiinsa. Että ajattelee elämää tämän maailman jälkeenkin ja miettii siten tekojaan, eikä silloin toimi narsistisesti tai rahan himossa. Silloin ei tarvitse koko ajan haalia lisää vaan osaa nauttia siitä mitä on ja mitä vielä voi tehdä.

Näistä saa jo paljon hyvää.

Löytää rahattomanakin kauneutta luonnosta ja ihmisistäkin joskus. Ei tarvitse pyrkiä näyttämään muulta kuin mitä on, alastomana on sitä samaa kuin vaatteet päällä, kun ei pue käytökselleen eikä keholleen esiintymisasua päivittäin. Ikävienkin asioiden jälkeen löytää taas mielenrauhan josta nauttii vaikka yksin. Vanhuuskaan ei pelota, kun tekee mitä tahtoo eikä arvota itseään tai muita iän, ulkonäön tai varakkuuden kautta, tahtoen hyvää muille.

Tässäkin ketjussa toistuu yleinen harhaolettamus, että pessimismi ja negatiivisuus olisivat jotenkin väistämättä synonyymejä. Pessimisti voi aivan hyvin orientoitua peruspositiivisesti nykyhetkeen ja niihin hyviin asioihin, mitä hänellä on. Koska pessimismi ymmärretään niin usein väärin, identifioin itseni mieluummin epäoptimistiksi: en odota tulevalta mitään, vaan keskityn mahdollisuuksien mukaan nykyhetkeen. Sekä pessimismi että optimismi vääristävät tulevaisuuden odotuksia omiin suuntiinsa.

Lopeta liika miettiminen, tulee vain pää kipiäksi.

Elä ja anna toisten kuolla.

Koko maailman painoa on turha ottaa omaan niskaan.

Realismi, sinnikkyys,kekseliäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta liika miettiminen, tulee vain pää kipiäksi.

Entä jos ei yrityksistään huolimatta kykene siihen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.

Ei se ihan näinkään yksinkertaista ole. Jos tekee aina mielensä mukaan, tulee äkkiä ryhmän syrjimäksi ja jää yksin. Tätä ihminen luonnostaan välttää, koska sosiaalinen syrjintä on pahin uhka omalle selviämiselle (kun ajatellaan lauma-aikoihin asti, ja samat vaistot pätee vieläkin). Tämän takia ihminen reagoi herkästi ryhmäpaineeseen, sen takia myös seurataan pukeutumis- ja muita trendejä. hyväksytyksi tuleminen on välttämättömyys. Eli siitäkään ei kannata itseään halveksua, jos on joskus porukan mukana mennyt, vaikka olisi halunnut jotain muuta. Mukautuminen ja kyky kompromisseihin on ihan kelpo ominaisuuksia.

Kaikki me ei osata mennä lauman mukana niin kovin paljon.

Sitä paitsi, jokainen lauman mukaan menevä yksilö luo sitä laumaa.

Esimerkkinä trendit, pukeutumisessa, harrastuksissa, ja jos on lapsia, niin siinä mitä heillä "täytyy"olla, että "kelpaavat" varmasti.

Kenelle kelpaavat? Kelpaisivatko persoonallaan?

Ilta-Sanomissa oli juttua äitien ja vauvojen crossfit-ryhmästä. Kuvan vauvoilla melkein kaikilla Adidasta päällä. Urheiluvaatteeissa ryömien. Miksi? Lauman mielipiteen takia. Ei siksi, että on ehdottomasti parhaat, kestävimmät, pehmeimmät collegeasut. Kuin päälle maalattu kaunis väri, ettei näy mitä on alla.

Kuitenkin:

Hyvällä käytöksellä pääsee jo pitkälle. Ystävällisyydellä, älykkyydellä, huomioon ottamisella, sillä, että on kiinnostunut asioista.

Ja jos yksilöt lopettaisivat muiden mielipiteiden "aistimisen" ja s e n m u k a a n asioista päättämisen ja toimimisen, niin se lauma pienenisi ja yksilöt vapauttaisivat itsejään ja muita toimimaan myös eri tavoin ja näyttämään yksilöllisemmiltä, persoonallisemmilta. Eikä vain näyttämään, vaan myös olemaan. Monilla on tietysti se persoona vielä etsinnässä, ehkä vapautuminen auttaisi löytämään.

Luonto ja kipeät ihmiskohtalot odottaa muutosta myös. Jätevuorten vähentämistä. Mikromuovi meressä, lapset töissä elektroniikkametallikaivoksilla, saasteet, myrkyt, orjat, syrjityt.

Joissain asioissa samanmielisyyttä tarvitaan. Kun tehdään jotain asiaa ja on yhteinen päämäärä. Yksilö tekee osansa kehityksestä joka koostuu pienistä palasista. Minkälaista kehitystä yksilöt tekevät, sillä on merkitystä. Ulkonäössä esimerkiksi samanmielisyyttä ei tarvita. Kun ei ulkonäöstä mitään varakkuutta tai harrastuksiakaan erota nykyään. Köyhät ja rikkaat sporttihousuissa, sohvalla makaajat samoin kuin urheilijat ja retkeilijät.

Ja yhtä lailla voi olla ystävä köyhä rikkaammalle ja rikas köyhemmälle, ellei tahdo poteroitua tylsään elämään, vaan nähdä laajemmalle ja kehittyä ihmisenä.

Ei kehittyä näyttämään joltain enemmän, vaan kehittyä ihan oikeana ihmisenä ajattelussaan, itsessään, siinä mitä on.

Sitä ei ehkä osaa arvostaa, jos sellaista ei ole ikinä tapahtunut. On turtunut siihen mitä on, eikä ole pyrkinyt enempään. Eikä sitä silloin osaa haluta.

Aitoa kehittymistä ihmisenä.

Itsellä toimii parhaiten "tartu hetkeen" -tyylinen asenne. Olen luonnostaan vastuullinen ihminen joten se ei vie mihinkään pummielämään. Jos rupean liikaa miettimään, mikä olisi paras vaihtoehto maksimaalisen tyytyväisyyden takaamiseksi tulevaisuudessa, en osaisi valita mitään suuntaa. Joten kun teen sitä, mitä kulloinkin tuntuu oikealta, VAIKKA se olisi hieman älytöntäkin jos oikein järjellä ajatelisi, niin saan hienoja kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta liika miettiminen, tulee vain pää kipiäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa toistuu yleinen harhaolettamus, että pessimismi ja negatiivisuus olisivat jotenkin väistämättä synonyymejä. Pessimisti voi aivan hyvin orientoitua peruspositiivisesti nykyhetkeen ja niihin hyviin asioihin, mitä hänellä on. Koska pessimismi ymmärretään niin usein väärin, identifioin itseni mieluummin epäoptimistiksi: en odota tulevalta mitään, vaan keskityn mahdollisuuksien mukaan nykyhetkeen. Sekä pessimismi että optimismi vääristävät tulevaisuuden odotuksia omiin suuntiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnollisuus

Ystävällisyys

Realismi

Yritetty on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta liika miettiminen, tulee vain pää kipiäksi.

Entä jos ei yrityksistään huolimatta kykene siihen? 

Huippuhyvä kirjoitti:

Mikään ei tapahdu seuraavaksi; nothing happens next.

Jostakin on aina jo yli kuusi sekuntia, joten kuka välittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.

Ei se ihan näinkään yksinkertaista ole. Jos tekee aina mielensä mukaan, tulee äkkiä ryhmän syrjimäksi ja jää yksin. Tätä ihminen luonnostaan välttää, koska sosiaalinen syrjintä on pahin uhka omalle selviämiselle (kun ajatellaan lauma-aikoihin asti, ja samat vaistot pätee vieläkin). Tämän takia ihminen reagoi herkästi ryhmäpaineeseen, sen takia myös seurataan pukeutumis- ja muita trendejä. hyväksytyksi tuleminen on välttämättömyys. Eli siitäkään ei kannata itseään halveksua, jos on joskus porukan mukana mennyt, vaikka olisi halunnut jotain muuta. Mukautuminen ja kyky kompromisseihin on ihan kelpo ominaisuuksia.

Kaikki me ei osata mennä lauman mukana niin kovin paljon.

Sitä paitsi, jokainen lauman mukaan menevä yksilö luo sitä laumaa.

Esimerkkinä trendit, pukeutumisessa, harrastuksissa, ja jos on lapsia, niin siinä mitä heillä "täytyy"olla, että "kelpaavat" varmasti.

Kenelle kelpaavat? Kelpaisivatko persoonallaan?

Ilta-Sanomissa oli juttua äitien ja vauvojen crossfit-ryhmästä. Kuvan vauvoilla melkein kaikilla Adidasta päällä. Urheiluvaatteeissa ryömien. Miksi? Lauman mielipiteen takia. Ei siksi, että on ehdottomasti parhaat, kestävimmät, pehmeimmät collegeasut. Kuin päälle maalattu kaunis väri, ettei näy mitä on alla.

Kuitenkin:

Hyvällä käytöksellä pääsee jo pitkälle. Ystävällisyydellä, älykkyydellä, huomioon ottamisella, sillä, että on kiinnostunut asioista.

Ja jos yksilöt lopettaisivat muiden mielipiteiden "aistimisen" ja s e n m u k a a n asioista päättämisen ja toimimisen, niin se lauma pienenisi ja yksilöt vapauttaisivat itsejään ja muita toimimaan myös eri tavoin ja näyttämään yksilöllisemmiltä, persoonallisemmilta. Eikä vain näyttämään, vaan myös olemaan. Monilla on tietysti se persoona vielä etsinnässä, ehkä vapautuminen auttaisi löytämään.

Luonto ja kipeät ihmiskohtalot odottaa muutosta myös. Jätevuorten vähentämistä. Mikromuovi meressä, lapset töissä elektroniikkametallikaivoksilla, saasteet, myrkyt, orjat, syrjityt.

Joissain asioissa samanmielisyyttä tarvitaan. Kun tehdään jotain asiaa ja on yhteinen päämäärä. Yksilö tekee osansa kehityksestä joka koostuu pienistä palasista. Minkälaista kehitystä yksilöt tekevät, sillä on merkitystä. Ulkonäössä esimerkiksi samanmielisyyttä ei tarvita. Kun ei ulkonäöstä mitään varakkuutta tai harrastuksiakaan erota nykyään. Köyhät ja rikkaat sporttihousuissa, sohvalla makaajat samoin kuin urheilijat ja retkeilijät.

Ja yhtä lailla voi olla ystävä köyhä rikkaammalle ja rikas köyhemmälle, ellei tahdo poteroitua tylsään elämään, vaan nähdä laajemmalle ja kehittyä ihmisenä.

Ei kehittyä näyttämään joltain enemmän, vaan kehittyä ihan oikeana ihmisenä ajattelussaan, itsessään, siinä mitä on.

Sitä ei ehkä osaa arvostaa, jos sellaista ei ole ikinä tapahtunut. On turtunut siihen mitä on, eikä ole pyrkinyt enempään. Eikä sitä silloin osaa haluta.

Aitoa kehittymistä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnollisuus

Ystävällisyys

Realismi

Vierailija kirjoitti:

Itsellä toimii parhaiten "tartu hetkeen" -tyylinen asenne. Olen luonnostaan vastuullinen ihminen joten se ei vie mihinkään pummielämään. Jos rupean liikaa miettimään, mikä olisi paras vaihtoehto maksimaalisen tyytyväisyyden takaamiseksi tulevaisuudessa, en osaisi valita mitään suuntaa. Joten kun teen sitä, mitä kulloinkin tuntuu oikealta, VAIKKA se olisi hieman älytöntäkin jos oikein järjellä ajatelisi, niin saan hienoja kokemuksia.

so?

Vierailija kirjoitti:

----pitkälle elämässä.

Että on varaa unohtaa.  Monet ajattelevat ja sanovatkin ääneen, itse saa tehdä pikkuisen väärin, mutta jos itselle tehdään sitten ankara asenne.

Toiselle ei voi sanoa, olisi pakko ajatella kuten kokee oikeaksi. 

Yksinäisyys on ystävä.