Minkälainen elämänasenne on paras?

Realistinen. Sellainen, että kykenee katsomaan tosiasioita silmiin ja hyväksymään ne, mutta on toiveikas eikä luovuta, vaikka elämäntilanne olisi mikä.

Älä välitä Ylikiiminkiläisistä, äläkä lestoista. Toimii aina.

Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan,älä riitele,älä puhu pahaa,jos joku jakaa eri arvomaailman ja mielipiteet niin anna olla ja jatka elämääsi.

Ensin työ ja sitten huvi. Ja vapaalla voi olla kuin ellun kanat. Lomalla ei tarvitse "suorittaa" lomaa, esim. rakentamalla mökin ym. Tehdään mökki sitten, kun huvittaa. Työt tehdään parhaalla mahdollisella tavalla. Ei luisteta, jos muut luistaa. Yleensäkin elämässä, kohtuus kaikessa. Terve ihminen ei tarvitse päihteitä. Jos itse olet vahva, on velvollisuus jeesata heikompia.

Lopuksi: Elämän tarkoitus on lapset. Ei työura, ei titteli, ei auto, ei maailmanparantaminen, eikä jeesustelut. T: ateistimies, isä

Kaita polku kaivolta ovelle

nurmettuu.

Ikkunan edessä

pystyyn kuivunut omenapuu.

Reppu naulassa ovenpielessä,

siinä linnunpesä.

Kun olen kuollut, kun olen kuollut.

Kesä jatkuu. Kesä.

Oma motto on: "Ole oma itsesi, jos mokaat älä lannistu nouset kyllä uudestaan ja älä välitä muiden mielipiteistä. Sinussa on voimaa."

Toinen: "Kukaan ei saa muuttaa minua ja sanoa mitä minun pitää tehdä, minun pitää tehdä se itse ja silloin kun haluan ja jaksan."

Hyvää positiivista energiaa Keskiviikkoon :) 

Positiivinen elämänasenne. Todellinen onnellisuus tulee ihmisen sisimmästä, ei ulkoisista tekijöistä. Sisältä kumpuavaa onnellisuutta ei horjuta mikään, kun taas ulkoinen onnellisuus on katoavaista sorttia.

Vierailija kirjoitti:

Paras asenne on se, kun annat muiden mielipiteiden tekemisistäsi/valinnoistasi valua kuin vesi hanhen selästä.

MInusta on paljon parempi jos kuuntelet kavereita ja pystyt käsittelemään heidän mielipiteitään ystävällisesti mutta kriittisesti, niistä loukkaantumatta. Yleensä ihmisillä on ihan fiksuja näkökantoja.

Vierailija kirjoitti:

Periksiantamattomuus/lannistumattomuus näyttäytyisi ainakin näin päällepäin hyviltä asenteilta. Kun mietin tällaisia ihmisiä niin he pärjäävät aina vaikka elämä toisi mitä eteen. En tosin voi tietää heidän onnellisuudestaan.

Itse voin todeta ainakin sen että itsesääli ja luovuttaminen on vienyt minua vain syvemmälle ja syvemmälle. Jos sen on lopettanut niin asiat rullaa paremmin.

Tämä on tärkeää. Olen tuntenut suurimman osan elämästäni, etten voi vaikuttaa onnellisuuteeni, että minussa on vaan jotain vikaa. Mutta terapian ja itsetutkiskelun voimin olen ymmärtänyt, että minulla on enemmän valtaa kuin luulin. Voin parantua masennuksesta, voin oppia melkein minkä tahansa kyvyn ja kehittyä siinä jos vain teen tarpeeksi töitä sen eteen enkä ikinä lakkaa yrittämästä. Turha itsensä soimaaminen on myös vahingollista, yritä kohdella itseäsi kuten kohtelet rakastamiasi ihmisiä. Kannustaen ja tukien.