Onko lapsi pakko antaa yökylään mummolle, jos lapsi eikä vanhemmat halua?
Anoppi kärttää koko ajan 9kk ikäistä lastamme heille hoitoon. Ei ole mitään tarvetta viedä. Miehen kanssa meillä riittävästi kahdenkeskistä aikaa, ja jos haluaisimme vaikka lähteä kaksin johonkin "rimpsalle", niin omalle äidilleni ennemmin lapseni veisin.
Anoppi on kateellinen, kun hänen veljensä lapsenlapset olleet yöhoidossa jo muutaman kuukauden ikäsenä.
Kun lapsi oli pienempi ja täysimetyksellä, oli se helppo "syy", miksei hoitoon viedä. Mitäs nyt sitten sanon helposti pahastuvalle anopille, kun lapsi ei enää ole rintamaidollakaan?
Lapsi ei siis vielä kertaakaan ole ollut yöhoidossa, ja suoraan sanottuna, asia ei minusta vielä tunnu hyvälle toisin sanoen, valvoisin ja itkisin varmaan koko erossaolajan, Onko siis pakko jos ei taho?
Onko kenelläkään samanlaista kokemusta?
Kommentit (68)
Oma äitini on aina ollut läheisempi lapsilleni, kuin työn kanssa naimisissa oleva isä.
Mutta AP:n kysymykseen vuosien takaa; tietenkin vanhemmat päättävät, missä lapsi yöpyy.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät vaikka mummi olis asunut meillä??
Ni tietysti jotkin luuserivanhemmat on eri asia.
Meidän mummi asui samassa taloudessa ja oli vauvan kanssa tekemisessä päivittäin. Erään kerran olimme saunassa ja vauva mummin sylissä. Yhtäkkiä alkoi aivan hirveä huuto. Vauva oli katsonut mummin kasvoja pitkään, sitten yhtäkkiä huomannut, että eihän tämä olekaan äiti tai isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole. Nyt vaan sanot, että jos ei käytös muutu asialliseksi, yhteydenpito menee kokonaan jäihin.
Tämä ap tuskin enää apuja kaipailee. Kyseinen vauveli on nyt jo sellainen 16-vuotias, joka osaa varmasti jo itse päättää mummon luona kyläilyistä.
Samanlaisia pissapäämummoja on edelleen. Vertaistukiketju.
On, ja niistä voi toki täällä keskustella. Ap itse ei kuitenkaan apuja enää kaipaa.
Ei me siihen sinun armollista lupaasi tarvita.
Anteeksi, että loukkasin sinua sanavalinnallani. Toivottavasti se ei pilannut ihanaa lauantaiaamuasi vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät vaikka mummi olis asunut meillä??
Ni tietysti jotkin luuserivanhemmat on eri asia.
Meidän mummi asui samassa taloudessa ja oli vauvan kanssa tekemisessä päivittäin. Erään kerran olimme saunassa ja vauva mummin sylissä. Yhtäkkiä alkoi aivan hirveä huuto. Vauva oli katsonut mummin kasvoja pitkään, sitten yhtäkkiä huomannut, että eihän tämä olekaan äiti tai isä.
Mun molemmilla lapsilla on ollut tuossa iässä niin kova takertumisvaihe, että tosiaan sekään ei riittänyt, että näkivät minut koko ajan, vaan kirjaimellisesti kiipesivät syliin koko ajan. Aivan kuin olisi ollut jonkinlainen apina/kenguruemo siinä vaiheessa. Nukahtaminenkaan ei onnistunut ilman, että piti koko ajan kädestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nimittelet? Meillä on ihan tavallinen perhe jossa nyt sattuu olemaan läheiset välit isovanhempiin. Oletko kateellinen?
Ei ole tavallista, että vanhemmat eivät itse hoida vauvaikäisiä lapsiaan. Lapsen hyvinvointi on sellaisille sivuseikka, joten todella halveksittavaa.
Missä sanoin että emme itse hoitaneet? Toki silloin en pystynyt kun olin viikkokaupalla sairaalassa ja kotonakin tarvitsin apua vielä pari kuukautta.
Missä sanoin että emme itse hoitaneet? Toki silloin en pystynyt kun olin viikkokaupalla sairaalassa ja kotonakin tarvitsin apua vielä pari kuukautta.
Teit siis isättömän lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Missä sanoin että emme itse hoitaneet? Toki silloin en pystynyt kun olin viikkokaupalla sairaalassa ja kotonakin tarvitsin apua vielä pari kuukautta.
Teit siis isättömän lapsen?
En tehnyt. Mutta tämä oli nyt tässä koska täällä ei ymmärretä perheiden erilaisia tilanteita. Enkä ymmärrä sitä miksi Suomessa perheiden pitäis pärjätä yksin joka tilanteessa ja varsinkin isovanhempien apu on pahinta mitä voi olla.
Ketkälöhän ne vanhemmat on, he päättää..Pakko ei ole ikinä