Inhottavin sinulle tehty hoitotoimenpide?

Gastroskopiaan ja vastaaviin menijät. Vaatikaa humautus. Ei missään muussakaan maassa ilman tehdä. Mulla eka kerta tehtiin ilman ja olihan se sairasta meinikiä (ihan ku sikaa olis tapettu, röyhyä, räkää, itkua, huutoa, pyristelyä, yökkäilyä) ja lääkäri sanoikin et seuraavaksi sit humautuksella. Se oli itseasiassa niin kiva kpkemus et koska vaan uusiksi.

Nielu- ja kitarisojen poisto. Olin niin kipeä sen jälkeen, etten voinut vuorokauteen hievahtaakaan ilman, että oksensin verta ja kahteen viikkoon en pystynyt syömään mitään ilman särkylääkkeitä ja silloinkin vain jotain, joka ei vaatinut paljoa nieleskelya vaan sujahti helposti kurkusta alas. Laihduin 8 kiloa tuona aikana.

Kaavinta kun abortti epäonnistui...

Sörkittiin ja kaavittiin ilman puudutusta, koska minulle sanottiin että ei tekis kipeää, kun kuulemma nopea juttu... sitten heille selvisi että ei olekkaan ihan nopea juttu, ja huusin kivusta ja minua puristettiin pysymään paikallaan.

Olen miettinyt, onko osasyy masentuneisiin ihmisiin se, että moni kärsii kehollisesta traumasta kamalan hoitotoimenpiteen jälkeen. Kaikkea ei voi aina tehdä ns. nätisti, mutta hyvin paljon voi. Ja empaattinen lääkäri/hoitaja yksinään voi riittää muuten ikävässä tilanteessa, että sen kestää läpi. 

Lapsena tai jo murrosikäisenä 1990-luvulla tutkittiin jotain tai tehtiin kaikkia inhottavia tutkimuksia. Näin oli myös lapsena, mutta onneksi niitä en sentään muista. Koskaan ei kerrottu mitään ja kohtelu oli vihamielistä. Olihan se kauheaa, että 12-vuotiaalla oli jo murrosikä alkanut kun lääkärinkin piti siitä mainita. Sen verran kuitenkin tiedän, että ei tämä nyt syy tutkimuksiin ollut. Vieläkin muistan, kuinka lamaannuin ahdistuksesta, pelosta ja järkytyksestä, enkä uskaltanut vaatia tutkimuksen lopettamista tai sanoa, että en halua tätä. Tuskin lasta nyt olisi edes kuunneltu. Tästä jäi kuitenkin traumat ja päätin, että en aikuisena sitten kun saan itse päättää lääkäriin vapaaehtoisesti mene. Pari kertaa sossu/typ tai vastaava kuitenkin pakotti psykiatrille tai kerran karenssin uhalla aivan turhalle terveyskeskuslääkärille. Psykiatrilla sitten selvisi, että minulla on todennäköisesti asperger. Kas kummaa kun tätä ei sitten aikaisemmin muka huomattu.

Koepalan otto kohdusta pelkällä buranalla sattui ja huusin ja kiroilin sekä pelosta että kivusta. Loppupäivän join hiljaa viiniä ja tuijotin tyhjyyteen. Kierukan laiton yritys oli kamala, huusin kuin sika, en olisi uskonut, että minusta lähtee sellainen ääni. Olin pyörtyä ja sain hajusuolaa. Laitettin sitten humautuksessa. Olen lapseton. 

Vielä 20 vuotta sitten hammaslääkärin puudutus tuntui inhottavalta. Neula oli suuri ja oikein rutina kuului ikenestä kun sillä pistettiin. Sattui tietysti myös. Ihmettelin hammaslääkärissä kun puudutettiin nyt ja se ei tuntunut yhtään, pelkkä sähköiskun pieni tunne hampaassa. Hammaslääkäri sitten kertoi, että puudutuksessa on menty valtavia harppauksia eteenpäin lyhyessä ajassa. 

Yhäkään en voi ymmärtää, mikei naisten gynekologisten tutkimusten kipuun ja epämukavuuteen keksitä mitään. Olen jopa juonut pelkoon pienen vodkapullon vessassa ennen gynekologille menoa, että kestäisin. 

Vierailija kirjoitti:

Gastroskopiaan ja vastaaviin menijät. Vaatikaa humautus. Ei missään muussakaan maassa ilman tehdä. Mulla eka kerta tehtiin ilman ja olihan se sairasta meinikiä (ihan ku sikaa olis tapettu, röyhyä, räkää, itkua, huutoa, pyristelyä, yökkäilyä) ja lääkäri sanoikin et seuraavaksi sit humautuksella. Se oli itseasiassa niin kiva kpkemus et koska vaan uusiksi.

Jep, Suomi on siitä sairas maa, että aina pitäisi vaan kärsiä jos lekuriin joudut. Muissa Euroopan maissa on ihan normaalia humauttaa tai nukuttaa tähystykseen. Ei meillä, kärsi prkele.

Sama synnytyksen kanssa. Asenne on, että lapset syntyvät kivulla ja alakautta. Pskat äidistä. Sektion saadaksesi joudut tosissasi tappelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Gastroskopiaan ja vastaaviin menijät. Vaatikaa humautus. Ei missään muussakaan maassa ilman tehdä. Mulla eka kerta tehtiin ilman ja olihan se sairasta meinikiä (ihan ku sikaa olis tapettu, röyhyä, räkää, itkua, huutoa, pyristelyä, yökkäilyä) ja lääkäri sanoikin et seuraavaksi sit humautuksella. Se oli itseasiassa niin kiva kpkemus et koska vaan uusiksi.

Mulle tehtiin ihan lääkäriasemalla, ei siellä ole anestesialääkäriä paikalla.

Piikkikammoiselle inhottavaa on tottakai pistäminen.Ja varsinkin sitten kun suonet häviää...kaksi kertaa on jouduttu anestesialääkäri soittamaan paikalle kun ei vaan tippakanylin mentävää suonta ole löytynyt.Ensimmäisellä kerralla anestesia lääkäri 12:sta kerralla sai menemään nilkkaan kanylin.Sattu ihan hitokseen.Hoitaja sanoi et hän ei ole koskaan nähnyt että tällä anestesialääkärillä ei meinaa kanylinlaitto onnistua.Yleensä saa ekalla kerralla.

Toisella kerralla sitten tohon ranteeseen lähti yrittää.Sanoin jo et ei onnistu ku siinäkin niin ohuet suonet.no otti vissiin anestesialääkärin tunnon päälle moinen kommentti ja siihenhän se tökättiin.No ei onnistunut.sattu taas ihan helv...Loppujen lopuks iski sen mahaan.Ei se sattunut mutta olipahan erikoinen paikka.

Gastroskopia on inha kun mä yökkään niin helposti mutta ei satu ja sen kestän.

Paksusuolentähystys ei tunnu missään.Onneksi koska joudun perussairauteni vuoksi säännöllisesti siinä käymään.

Vierailija kirjoitti:

Gynekologinen tutkimus. Olin neitsyt. Gyne yritti aikansa eikä saanut pienintäkään välinettä sisälleni. Itkin. Tutkimus sattui vielä monta päivää myöhemmin.

Myöhemmin sain selville, että poden voimakasta vaginismusta. Seksiä pystyn harrastamaan, mutta miehen täytyy aika pitkään "tökkiä" ennen kuin genitaalini rentoutuvat. Ja sanotaan näin, että kovakin erektio on pehmeämpi kuin se gynen käyttämä metallinen patukka...

Sen sijaan juurihoito tai viisureiden poisto ei sattunut lainkaan, kierukan laittokin vain hetken.

Mulla gynellä sama kokemus, olin myös neitsyt. Kun mitään sanomatta survaisi sen metallipatukan sisään, mielessä käväisi että jösses, at least buy a girl a dinner first.

On muuten ainoa tuollainen kokemus, muut gynet ovat a) lämmittäneet metallipatukkaa ensin käsissään, b) varoittaneet, että käytän nyt tällaista c) olleet hellävaraisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gastroskopiaan ja vastaaviin menijät. Vaatikaa humautus. Ei missään muussakaan maassa ilman tehdä. Mulla eka kerta tehtiin ilman ja olihan se sairasta meinikiä (ihan ku sikaa olis tapettu, röyhyä, räkää, itkua, huutoa, pyristelyä, yökkäilyä) ja lääkäri sanoikin et seuraavaksi sit humautuksella. Se oli itseasiassa niin kiva kpkemus et koska vaan uusiksi.

Jep, Suomi on siitä sairas maa, että aina pitäisi vaan kärsiä jos lekuriin joudut. Muissa Euroopan maissa on ihan normaalia humauttaa tai nukuttaa tähystykseen. Ei meillä, kärsi prkele.

Sama synnytyksen kanssa. Asenne on, että lapset syntyvät kivulla ja alakautta. Pskat äidistä. Sektion saadaksesi joudut tosissasi tappelemaan.

Naulan kantaan! Käsittämätöntä lukea, miten ei "anneta" rauhoittavia, kipulääkkeitä tai nukutusta. Mä kävin kerran yrittämässä gastroskopiaa. Mulla on aina ollut järjetön pelko oksentelua ja tukehtumista kohtaan lapsuuden trauman johdosta. Menen välittömään paniikkiin ja lääkäri vaan soitti suutaan ja syyllisti kun toimenpide ei onnistu. Sivistyneissä maissa toimenpiteen saa kyllä nukutuksessa. Kipua kestän kyllä, mutta en sitä että mun kurkkuun työnnetään mitään. Taas pari vuotta sitten sanottiin että "ei käy, ei tätä tehdä nukutuksessa. Siellä saa kyllä puudutssuihkeen".  Maha koko ajan temppuilee enemmän ja kipuilee, toivottavasti siellä ei ole mikään pahasti rikki.

Ihmeellistä että vieläkin niin monet ei uskalla vaatia sitä puudutusta tai muuta, vaan alistuvat kipuihin.

Tuo kipukunnys juttu on hyvin monimutkainen,  voi olla korkea kipukunnys ,mutta taju lähtä vaikka esim. rokotuksessa.

Siinä on  niin paljon muutakin sekottamassa pakkaa aina jos  on lekurin huoneessa.

Kolposkopia X2, molemmat yhtä tuskaisia kokemuksia. Ymmärtääkseni joissain maissa tämä tehdään puudutuksen kanssa ja joillekin jopa nukutuksessa. Olen myöskin kuullut, että joillakin tämä ei tosiaan tee niin kipeää. Minulle nämä olivat ihan kammottavia kokemuksia vaikkakin tarpeellisia.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä kun niin moni on maininnut katetroinnin. Mulle on moinen laitettu ehkä 10 kertaa enkä ikinä ole tuntenut mitään. En myöskään pois otettaessa. Laitetaanko se jossain sitten ilman puudutusta?

Kirjoitin " Minut on katetroitu useasti ja sisään laitto ei satu mutta aina se ulosveto tuntuu mahassa asti. Olen mies joten katetria työnnetään hieman enemmän sisään kuin naisella. "

Ja olen saanut puudutuksen mutta silti se ulosveto sattuu. Ei mikään kauhea kipu vaan paremminkin viiltävä särky kun letku tulee ulos.

Vierailija kirjoitti:

Kolposkopia X2, molemmat yhtä tuskaisia kokemuksia. Ymmärtääkseni joissain maissa tämä tehdään puudutuksen kanssa ja joillekin jopa nukutuksessa. Olen myöskin kuullut, että joillakin tämä ei tosiaan tee niin kipeää. Minulle nämä olivat ihan kammottavia kokemuksia vaikkakin tarpeellisia.

Kolosnokopia? Tehty kerran ja ei mitään kipua vain epämiellyttävä tunne. 95cm. meni letkua sisään.

Gastroskopia, tärykalvon puhkaisu, kolonoskopia. Jälkimmäistä ei voitu tehdä loppuun kivun takia.

Lapsena pahin kipu oli hampaiden vetäminen ilman mitään puudutusta tai hampaan "paloittelua", poskihampaat vain väännettiin pihdeillä suusta. Nykyisin pyydän aina puudutuksen poraukseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylivoimainen ykkönen on kahden synnytyksen ja niihin liittyvien toimenpiteiden jälkeenkin se, että lapsuudessa (90-luvulla) hampaita porattiin/paikattiin ilman puudutusta.

Missä? Kyllä minä sain lapsuudessani aina puudutuksen kun paikattiin hammas. 80-luvulla.

Turussa, kouluterveydenhuollossa koulussa käynyt hammaslääkäri.

Vatsalaukun tähystys. Se oli ihan hirveää. Ei auttanut, vaikka oli rauhoittava lääkitys tablettina ja suonensisäisesti. En meinannut uskaltaa edes ovesta sisään. Yksi hoitaja piteli kiinni, etten karkaa sängyltä. Hoitajat olivat tylyn oloisia, eikä kukaan yrittänyt rauhoitella mitenkään. En mene toista kertaa. Kolonoskopia oli helpompi.

Minulle on tehty kivuliaampiakin toimenpiteitä, mutta niissä oli ihana hoitaja, joka huolehti, piti kädestä kiinni, silitteli olkapäätä ja harmitteli kokemaani kipua. Ei jäänyt mitään traumoja.

Usvametsä kirjoitti:

Vatsalaukun tähystys. Se oli ihan hirveää. Ei auttanut, vaikka oli rauhoittava lääkitys tablettina ja suonensisäisesti. En meinannut uskaltaa edes ovesta sisään. Yksi hoitaja piteli kiinni, etten karkaa sängyltä. Hoitajat olivat tylyn oloisia, eikä kukaan yrittänyt rauhoitella mitenkään. En mene toista kertaa. Kolonoskopia oli helpompi.

Minulle on tehty kivuliaampiakin toimenpiteitä, mutta niissä oli ihana hoitaja, joka huolehti, piti kädestä kiinni, silitteli olkapäätä ja harmitteli kokemaani kipua. Ei jäänyt mitään traumoja.

Minä luulen, että hoitajien ja lääkärien pitää olla sellaisia "tehokkaita" ja nopeita tuossa operaatiossa. Siitä ei vaan tule  mitään, jos he alkavat siinä arkailemaan ja pahoittelemaan ja tarkkailemaan ottaako kipeää ja tekeekö pahaa. Näin ainakin järkeilin siinä kun letkua runtattiin vatsaan.