Inhottavin sinulle tehty hoitotoimenpide?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kaikki mahdolliset mahan ja suolikanavan tähystykset tehty ja inhottavin niistä ylivoimaisesti oli nenän kautta tehty ohutsuolen tähystys.

Ihan mielenkiinnosta, onko sinulle tehty myös se peräsuolen kautta tapahtuva tähystys? Olin itse menossa gastroskopiaan, ja kyselin kaverilta, jolle on tehty tähystykset sekä ylä- että alakautta, ja hän sanoi, että se suoli-intruusio on ihan hirveä ja kivulias. Mutta hänelle ei varmaan olekaan tehty tuota nenän kautta tapahtuvaa tähystystä, joka kieltämättä kuulostaa aivan kauhealta sekin.

Ei ole kauheaa, epämiellyttävää kyllä. Itselläni tehty useammankin kerran. Ainoa, joka saattaa tuottaa hetkellisen pienen kivun on ilman pumppaaminen suoleen, tuntuu samalta, kuin pahat ilmavaivat, jotka ei tule ulos. Tutkimus on nopeasti ohi.

Nenän kautta taas tähystettäessä saa puudutevoiteen.

Pään ja selkärangan magneettikuvaus. Yleensä nämä kai tehdään eri kerralla, mutta jostakin syystä minulla lähetteessä oli määrätty samaan kuvaukseen. Ahtaassa putkessa täytyy maata aivan liikkumatta ja hiljaa, ja kovaääninen kone klonksuttaa ympärillä. Välillä lisättiin varjoainetta suoneen, eivätkä tietenkään meinanneet löytä käsivarresta suonta. Pisteltiin sitten monen ihmisen voimin siinä välissä ja taas uudestaan putkeen. Kuvaus kesti kauan, niin pitkään että makaaminen alustalla rupesi tosissaan sattumaan takaraivoon ja jalat nytkähtelivät tahattomasti. Paniikki oli koko ajan nurkan takana, mutta putkesta ei oikein pääse pois. Mulla on lievää ahtaanpaikankammoa, mikä ei varsinaisesti ainakaan helpottanut asiaa.

Joudun käymään näissä kuvauksissa sairauteni takia säännöllisesti. Nykyään osaan jo itse sanoa, että haluan radion päälle kuulokkeisiin ja tarpeeksi kovalle, saan määrätä kanavankin. Meditaatiosta on ollut paljon hyötyä tässä, pystyn rauhoittamaan itse itseni harjoitteiden avulla. 

Hysteroskopia laitteiden tunkeminen kohtuun ilman puudutusta ja puudutuspiikit munasarjoihin.

Kolonoskopia esim. tehty, eikä se sattunut, vaikka ikävältä muutamasta kohdasta tuntui.

Polyypin poisto nenästä puudutuksessa. Tunnin verran verta valui nenästä ja nielusta samalla ku nenää yritettiin saada kuntoo.

Miten tollasta kehtaa mennä esittelee?

Vierailija kirjoitti:

Peräaukon haavauma

Botox otsaan, ohimoihin ja silmien väliin migreenin takia, vaikka on pienet neulat niin ne tuntui siltä kun joku hakkaisi veitsen kärjellä kalloon yli 20 kertaa. Otsa tuntui raskaalta ja kipeältä monta päivää pistosten jälkeen. Enkä nyt tiedä auttoiko, luin jostain että botox saattaa auttaa noin puolelle migreenipotilaista. Maksoi yli 500 eur.

Enää en tuohon suostu :(

Munasolunjen keräys. Imivät 45kpl kypsää munasolua, oli hieman tuskaista.

Vierailija kirjoitti:

Miten tollasta kehtaa mennä esittelee?

Vierailija kirjoitti:

Peräaukon haavauma

No kipu ajaa lääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, onko osasyy masentuneisiin ihmisiin se, että moni kärsii kehollisesta traumasta kamalan hoitotoimenpiteen jälkeen. Kaikkea ei voi aina tehdä ns. nätisti, mutta hyvin paljon voi. Ja empaattinen lääkäri/hoitaja yksinään voi riittää muuten ikävässä tilanteessa, että sen kestää läpi. 

Jossain ulkomaan lehdessä olleessa jutussa oli kerran semmoista että ihmiset saattaa masentua tai ahdistua sen jälkeen kun nukutusaineet olleet kehossa eli niiden kemikaalit sotkisivat monilla aivoja pitkäksi aikaa.

Minun kaveri oli kirurgisessa toimenpiteessä jossa nukutettiin, ja sen jälkeen hänelle laukesi paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö eikä uskaltanut lähteä kotoaan moneen viikkoon, kuolemanpelko päällä. Muutaman kuukauden päästä normalisoitui 90%:sti. Vaikka tiesi että leikkaus onnistui, ei ollut jännittänyt siihen menemistä vaan koki helpottavana, eikä leikkaus ollut sellainen että hänen henkensä olisi ollut siitä mitenkään kiinni. 

En tiedä puhutaanko tällaisesta Suomessa ollenkaan?

Suomessa saa ihan julkisellakin esilääkettä helposti, jos sitä osaa vain kysyä.

Hammaslääkärissä ja muissakin tutkimuksissa.

Dormicumi naamariin ja hampaat kuntoon, ei pelkoa ja jännitystä .  

Minä sain ton heti ekalla käynnillä , parin lauseen jälkeen.

Kaksi ehdokasta:

- epiduraalin pistäminen gynekologisen syöpäleikkauksen vuoksi. Sattui niin etten ole sellaista kipua ikinä tuntenut. Olin aivan kylmänhikisen märkä, istuin lavetilla, sairaanhoitaja piti kiinni olkapäistä ja anestesialääkäri pisti selän takana. Hoitajan kädet lipsuivat kun olin niin märkä.

- gastroskopia, se yökkäily, räkä, paniikki. Pelkäsin etukäteen, mutta jos joutuisin uusiksi, pelkäisin vielä enemmän.

Sen sijaan kolonoskopia (tehtiin samalla kun gastroskopiakin) ei tuntunut mitenkään erityisen pahalta. Ei se nyt kivaa ollut, mutta jos tarve, menisin melko huolettomana uudelleen.

kaksi hammaslääkärikokemusta. eka: tehtiin juurihoitoa elävään hampaaseen puuduttamatta. luuli sitä kuolleeksi ja vain jatkoi puuduttamatta vaikka hoitajakin sanoi että ainahan tuo pitää puuduttaa. oli eka ja vika kerta kun juurihoidossa kävin. toinen juttu kun poistettiin katkennut hampaanjämä edestä. oli niin pieni jämä että joutu vetämään ikenen sähköveitsellä auki, haistoin sen poltetun ikenen käryn..

En ala omia kokemuksia jakamaan, mutta noista koronanäytteistä pitää sen verran, että mun mielestä riippuu erittäin paljon näytteenottajasta miten paljon sattuu.

Olen tämän vajaan vuoden sisällä käynyt 8 tai 9 kertaa kokeessa. Aina ne sanovat että nenän rakenteella ja tukkoisuudella on väliä, mutta musta se on enemmän marginaalissa ja tärkeämpää on hyvä näytteenottaja.

Osa heistä on todella hyviä, ottavat näytteen varovaisesti mutta määrätietoisesti. Osa on taas niitä jotka runnoo voimalla - sen mitä sitä ohutta tikkua nyt pystyy. Lapsilta on otettu myös useamman kerran ja yksi kerta oli ihan tarpeettoman kovakourainen. Minäkin jo ehdin älähtää sille, että nyt kädet irti :( Vieressä ollut kollega oli kans vähän yllättyneen näköinen, mutta alkoi kuitenkin puolustaa sitä toista.

Gastroskopia täälläkin, kaksi kertaa empatiakyvyttömän ja lähes sadistisen mieslääkärin käsittelyssä Laakson sisätautien poliklinikalla. Minulla on korkea kipukynnys, esim. hammaslääkärissä ei ole koskaan edes puudutettu.

Ensimmäinen kerta oli epämiellyttävä, mutta ihana hoitaja auttoi pitämällä kädestä kiinni ja auttamalla hengityksen rytmittämisessä. Mutta jälkimmäisessä kontrollitutkimuksessa sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen, hoitaja joutui HUUTAMAAN lääkärille että on lopettava kun muutuin valkoiseksi kasvoiltani. Lääkäri olisi vielä jatkanut ja syyllisti minua, kun en kestänyt loppuun asti. Mahakivut tuon jälkeen olivat infernaaliset.

Kolmannella kontrollikerralla vaadin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gastroskopiaan ja vastaaviin menijät. Vaatikaa humautus. Ei missään muussakaan maassa ilman tehdä. Mulla eka kerta tehtiin ilman ja olihan se sairasta meinikiä (ihan ku sikaa olis tapettu, röyhyä, räkää, itkua, huutoa, pyristelyä, yökkäilyä) ja lääkäri sanoikin et seuraavaksi sit humautuksella. Se oli itseasiassa niin kiva kpkemus et koska vaan uusiksi.

Jep, Suomi on siitä sairas maa, että aina pitäisi vaan kärsiä jos lekuriin joudut. Muissa Euroopan maissa on ihan normaalia humauttaa tai nukuttaa tähystykseen. Ei meillä, kärsi prkele.

Sama synnytyksen kanssa. Asenne on, että lapset syntyvät kivulla ja alakautta. Pskat äidistä. Sektion saadaksesi joudut tosissasi tappelemaan.

Se on tää Suomen ihana "ilmainen" terveydenhoito.

Aina sitä ylistetään ja voi että kun on ihanaa maksaa paljon veroja niin saadaan tää meidän mahtava terveydenhoito.

Suomen terveydenhoito on paskaa ja potilaista ei välitetä paskaakaan, potilailla ei oo mitään oikeuksia, niitä voi pahoinpidellä mielin määrin. Hoitajat ja lääkärit välittää enemmän kahvitauoistaan. Suomen julkinen terveydenhoito on se todellinen suojatyöpaikka.

Ulkomailla kun ihmiset maksaa itsensä kipeäksi lääkärikäynnistä, se palvelu on myöskin upeaa. Hammaslääkäri, synnytys, mikä tahansa kirurginen toimenpide....mitään et tunne ja mitään ei tarvi jännitää, kivusta ja tuskasta ei tietoakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Gastroskopia, tärykalvon puhkaisu, kolonoskopia. Jälkimmäistä ei voitu tehdä loppuun kivun takia.

Lapsena pahin kipu oli hampaiden vetäminen ilman mitään puudutusta tai hampaan "paloittelua", poskihampaat vain väännettiin pihdeillä suusta. Nykyisin pyydän aina puudutuksen poraukseenkin.

Hammasta ei vedetä pois. Vaan se taivutellaan ulos ja sitten pihdeillä kiinni.

Oikomishoito

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gastroskopiaan ja vastaaviin menijät. Vaatikaa humautus. Ei missään muussakaan maassa ilman tehdä. Mulla eka kerta tehtiin ilman ja olihan se sairasta meinikiä (ihan ku sikaa olis tapettu, röyhyä, räkää, itkua, huutoa, pyristelyä, yökkäilyä) ja lääkäri sanoikin et seuraavaksi sit humautuksella. Se oli itseasiassa niin kiva kpkemus et koska vaan uusiksi.

Jep, Suomi on siitä sairas maa, että aina pitäisi vaan kärsiä jos lekuriin joudut. Muissa Euroopan maissa on ihan normaalia humauttaa tai nukuttaa tähystykseen. Ei meillä, kärsi prkele.

Sama synnytyksen kanssa. Asenne on, että lapset syntyvät kivulla ja alakautta. Pskat äidistä. Sektion saadaksesi joudut tosissasi tappelemaan.

Se on tää Suomen ihana "ilmainen" terveydenhoito.

Aina sitä ylistetään ja voi että kun on ihanaa maksaa paljon veroja niin saadaan tää meidän mahtava terveydenhoito.

Suomen terveydenhoito on paskaa ja potilaista ei välitetä paskaakaan, potilailla ei oo mitään oikeuksia, niitä voi pahoinpidellä mielin määrin. Hoitajat ja lääkärit välittää enemmän kahvitauoistaan. Suomen julkinen terveydenhoito on se todellinen suojatyöpaikka.

Ulkomailla kun ihmiset maksaa itsensä kipeäksi lääkärikäynnistä, se palvelu on myöskin upeaa. Hammaslääkäri, synnytys, mikä tahansa kirurginen toimenpide....mitään et tunne ja mitään ei tarvi jännitää, kivusta ja tuskasta ei tietoakaan. 

Hassua minä olen aina saanut hyvää hoitoa sydänleikkauksen aikana ja sen jälkeen. Its e mu r ha yritysten jälkeen teholla. Kasvohalvauksen hoidossa ja kivunlievitys on ollut ajantasalla.

Vierailija kirjoitti:

Virtsakatetrin laitto ennen sektiota. Anestesialääkärin laittama epiduraali, kun hän ei oikein saanut osumaan kohdalleen ja kuutisen kertaa rusikoi piikillä selkärankaa. Sektio, jossa puudute loppui kesken. Nämä kaikki Suomessa viime vuosikymmenellä.

(Myöhemmin minulle tehtiin sektio ulkomailla, jolloin katetri asetettiin vasta puudutuksen jälkeen ja oli näin täysin kivutonta. Anestesialääkäri laittoi epiduraalin minun ollessa istuma-asennossa, joten se meni heti oikein ja oli kivutonta. Sektiokin sujui täydellisen hyvin ja sain onneksi upean kokemuksen koko toimenpiteestä. Asioita voidaan tehdä monella tapaa, mutta Suomessa äidin kivuista ei paljoa välitetä.)

Pitää vähän Suomea puolustaa, koska itselleni laitettiin myös epiduraali istuma-asennossa Suomessa ja osui kohteeseensa. Toisessa sektiossa puudute loppui kyllä kesken leikkauksen mutta tarjoutuivat nukuttamaan. Sektioissa koin että minua kuunnellaan ja minua hoidetaan hyvin, toisin kuin esikoisen käynnistyksessä/alatiesynnytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös koronanäytteen otto oli ehdottomasti tuskallisinta koskaan. Eka kerta 40 vuoteen kun itken ääneen ja huudan tuskasta. Ja mulle sentään tehty ja tapahtunut vaikka mitä, ja kipukynnystäni pidän suurena.

*reps*. Voin kertoa, että kipukynnyksesi on aneeminen jos tuosta pitää "huutaa tuskasta". Sori nyt vaan.

Minä olen tässä nyt 5 näytteenottoa käynyt ja voin kertoa että vaikka kaikki niistä olivat epämiellyttäviä, oli yksi niistä niin hirvittävä että huusin ääneen ja pelkäsin ihan helvetisti mennä seuraavan kerran näytteenottoon, joka ei sitten onneksi sattunutkaan vaan oli vain epämiellyttävä. Ihan puhtaasti ottajasta kiinni, mutta en menisi kenenkään kipukynnystä sen takia arvostelemaan.