Autistinen lapsi kieltäytyy toppatakista ja talvikengistä, koulu teki lasun

Vierailija kirjoitti:

No eihän siinä mitään väärää ole, että tekivät lasun. Ymmärrän, että sua harmittaa, mutta ei se lastensuojeluilmoitus nyt niin vaarallinen ole. Sittenpähän on asia tutkittu.

Niin eikös tämä ole jo vähän niinkuin ihmisoikeuskysymys, jos 15-vuotias ei saa edes päättää omasta vaatimuksestaan?? Aivan käsittämätöntä ja todellakin tekisin valituksen tällaisesta opettajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kait oikeasti kuvitellut että tällaisten lasten vanhemmat tarvitsevat neuvon: "ota lapsi mukaan kauppaan".

Niinpä :D Autistisen lapsen äitinä annan neuvon, joka toivottavasti ei ole typerä: vie valmisvaatteita ompelijalle muokattavaksi tai teetä alusta asti sopiva vaate, jos itsellä ei ole mahdollisuutta ommella. Mä opettelin ompelemaan, kun en löytänyt lapselle oikeanlaisia vaatteita, aloitin tekemällä pieniä muutoksia kirppisvaatteisiin.

Sama.

Piti ostaa saumuri että saa siististi muokattua ostovaatteista sellaisia joita lapsi voi käyttää. Saumuri siksi kun saumat pitää olla ulkopuolella. Nehän painaa muuten ikävästi. Saumurilla saa helposti siistit saumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säänmukainen pukeutuminen ei ole autistisen ja holhouksen alaisen ihmisen valintakysymys. T. 12v. autistin äiti

Pakottamaankaan et saa. Lain mukaan lasta EI saa pitää kotona eikä fyysisesti pakottaa mihinkään.

Ei tietenkään. Ei myöskään kukaan voi pakottaa minua viemään alipukeutunutta lasta kouluun, tai ostamaan karkkipäivänä karkkia. Minä tunnen mun lapsen ja tiedän mikä tehoaa. Autistit pitävät normeista ja rutiineista joten toimivat keinot mahdollisimman toimivaan elämään etsitään pienestä pitäen. Ap.n kohdalla minä selvittäisin mikä lasta talvivaatteissa ärsyttää. Veisin myös ostamaan itselle mieluiset. Antaisin lapsen valita. Omani suostuu pariin tuttuun kauppaan lähtemään suosiolla. Jos on agressiivinen autistinen läheinen siihen on olemassa lääkkeet. Ei meistä tavisihmisistäkään kukaan saa alasti juosta ulkosalla ilman seuraamuksia.

T. 12v. autistin äiti

Ihan vaan vinkkinä, että lapsen teini-ikään kannattaa valmistautua henkisesti. Se aika on sinulla lähellä.

Autistille teini-ikä on yleensä keskimääräistä vaikeampi. Autistisen oireilun vaikeutuminen on hyvin tavallista. Ne lapsuuden keinot eivät toimikaan teiniin, joka sanoo pelkästään E, ja kiskoo hupun nauhat niin kireälle ettei edes nenää näy. Eikä suostu lähtemään sinne tuttuun kauppaan., "E!" Eikä suostu syömään lääkkeitään. "E!"

Sitten tulee vielä sitä, että käytetään niitä yksiä ja samoja vaatteita kesät talvet. Mitään muuta ei voi käyttää. Ei vaan pysty. "E!"

Eikä kouluun meneminenkään ole itsestäänselvyys. Ei missään vaatteissa. Vanhempi saa olla iloinen jos lapsi menee sinne kouluun ja vielä jaksaa olla siellä koko päivän, tai edes puoli päivää.

Ne joilla ei ole murkkulapsia kuvittelevat vielä olevansa maailman parhaita kasvattajia ;) Kyllä se totuus sieltä omaankin kotiin ja elämään hiipii kunhan aikaa kuluu. Tämä on vähän sama kuin parikymppinen selittäisi millaista on olla 70-vuotias. 70 v tietää millaista on olla 20v mutta 20v ei koskaan voi tietää mitä on olla 70v, ennen kuin itse tulee siihen ikään ;) Annetaan armoa näille joilla ei vielä ole elämänkokemusta, kyllä se vielä karttuu.

Vierailija kirjoitti:

Säänmukainen pukeutuminen ei ole autistisen ja holhouksen alaisen ihmisen valintakysymys. T. 12v. autistin äiti

Entäs jos ei ole kylmä kevyessä takissa? Pitääkö silloinkin vain pakosta pitää toppatakkia?

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, koulu ei tee autistisesta lasia tuollaisesta.

Keksi jotain muuta, et tiedä autistilapsiperheen elämästä mitään.

Sinä olet vissiin oikea asiantuntija.

Autististen lasten vanhemmat saattavat kohralotovereita tavatessaan kysyä, että kuinka monta lasua teistä on tehty.

Niitä lasuja nimittäin tehdään paljon ja mitä ihmeellisimmistä syistä.

Tavallaan ymmärrän sen lasukierteen. Autistinen käytös muistuttaa traumatisoituneen ihmisen käytöstä. Kyllä siinä opettajalla tai muulla aikuisella helposti herää huoli jos ei ymmärrä että kyse on ihan normaalista autistisesta käytöksestä.

Monella on myös se ajatus mikä tässä ketjussa näkyy. "Autisti lakkaa olemasta autisti kunhan hänet kasvatetaan oikein ja kunnolla." Ei ymmärretä, että ne keinot jotka toimivat tavislapseen, vain pahentavat autistin oireilua. Sillä "oikealla ja kunnollisella" kasvatuksella vain rikotaan autistinen lapsi.

Ammattilaisetkin saattavat pitää paapomisena ja välinpitämättömyytenä sitä, että autistin ympäristö muutetaan sellaiseksi että autisti pysyy toimintakykyisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säänmukainen pukeutuminen ei ole autistisen ja holhouksen alaisen ihmisen valintakysymys. T. 12v. autistin äiti

Entäs jos ei ole kylmä kevyessä takissa? Pitääkö silloinkin vain pakosta pitää toppatakkia?

Autistiset eivät välttämättä tunne kylmää, eli ovat vaaraksi itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, koulu ei tee autistisesta lasia tuollaisesta.

Keksi jotain muuta, et tiedä autistilapsiperheen elämästä mitään.

Sinä olet vissiin oikea asiantuntija.

Autististen lasten vanhemmat saattavat kohralotovereita tavatessaan kysyä, että kuinka monta lasua teistä on tehty.

Niitä lasuja nimittäin tehdään paljon ja mitä ihmeellisimmistä syistä.

Tavallaan ymmärrän sen lasukierteen. Autistinen käytös muistuttaa traumatisoituneen ihmisen käytöstä. Kyllä siinä opettajalla tai muulla aikuisella helposti herää huoli jos ei ymmärrä että kyse on ihan normaalista autistisesta käytöksestä.

Monella on myös se ajatus mikä tässä ketjussa näkyy. "Autisti lakkaa olemasta autisti kunhan hänet kasvatetaan oikein ja kunnolla." Ei ymmärretä, että ne keinot jotka toimivat tavislapseen, vain pahentavat autistin oireilua. Sillä "oikealla ja kunnollisella" kasvatuksella vain rikotaan autistinen lapsi.

Ammattilaisetkin saattavat pitää paapomisena ja välinpitämättömyytenä sitä, että autistin ympäristö muutetaan sellaiseksi että autisti pysyy toimintakykyisenä.

Kiitos viisaista sanoistasi

autistilapset ja -aikuiset nähdään vain kulueränä - ei ihmisinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelitte, että hänen koulunkäyntinsä onnistuu 20:n asteen pakkasessa, jos ette saa häntä puettua kunnolla? Kysehän ei ole siitä annatteko vai ette vaan onko teillä kykyjä saada hänet puettua niin, että pysyy hengissä. Ilmeisesti ei. 

Ei ole. Olemme töissä kun autisti lähtee kouluun. Jos lähtee. Usein ei.

Eli ihan peruskoulunkäyntikään ei onnistu, edes lämpimällä kelillä. Huoltajina teillä on velvollisuus huolehtia siitä. 

Teini-ikäinen autistinen poikani ei ole pystynyt käymään koulussa moneen vuoteen. Ei takin kanssa eikä ilman. Hän ei pysty menemään sinne. Koulussa on ihmisiä, ääniä, hajuja, värejä, sekamelskaa, kaikkea sellaista mikä kuormittaa niin paljon että hän ei pysty ajattelemaan eikä puhumaan. Siksi hän käy koulua kotona. Kotona hänen toimintakykynsä on niin hyvä ettei autismia edes huomaa ellei tiedä diagnoosista.

Kaikkea mahdollista ollaan kyllä kokeiltu sairaalakoulusta lähtien, mutta mikään koulu ei ole onnistunut.

Hänellä on monia haasteita kodin ulkopuolisissa arkipäivän toimissa, mutta hän pystyy oppimaan mm. vieraita kieliä itsenäisesti, ilman opetusta, ja käyttämään oppimiaan kieliä.

Hän myös ymmärtää hyvin matematiikkaa ja tekee lukiotasoisia tehtäviä. Hän hahmottaa monimutkaisetkin tehtävät yhtenä kokonaisuutena. En ymmärrä miten, mutta vastaukset ovat aina oikein.

Toivon että hän aikuisena pystyisi toimimaan yhteiskunnassa ja hyödyntämään osaamistaan.

Onneksi nykyään voi suorittaa etäopintoja ja tehdä etätyötä. On ainakin jotain mahdollisuuksia jos mihinkään ei pysty menemään paikanpäälle.

Vierailija kirjoitti:

Nää on aina yhtä hauskoja juttuja :D 

Kun vanhemmat, sossutäti, lasutyyppi, lääkäri, opettaja, terveydenhoitaja, kuraattori,  poliisi eikä kukaan muukaan saa lapselle toppatakkia päälle niin aletaan ymmärtämään mikä se homman juju oikeastaan on. Ihmisellä, myös teinillä, on mahdollisuus valita Suomenmaassa mitä hän tekee ja mitä ei tee. Oma rakas lapseni on ollut monen ammattilaisen opettajana näissä asioissa :D 

Lapseni ei ole edes saanut mitään muuta diagnoosia kuin adhd, koska häntä ei ole saatu tutkittua. Psyk. osastolta laitettiin 15-vuotiaana kotiin kahden päivän jälkeen, koska lapsi ei syönyt siellä mitään. 

Kun ihminen ei ole puhutettavissa/lahjottavissa/pakotettavissa johonkin asiaan, niin perusihminen ei pysty ymmärtämään sitä. Vähän niin kuin ei pysty ymmärtämään esim. avaruuden äärettömyyttä.  

Saahan niitä lasuja tehdä niin paljon kuin kerkeää, mutta ei sillä lasulla saa toppatakkia teinin päälle jos se teini ei sitä ole laittaakseen. Kouluunkaan ei ole mikään pakko mennä jos ei vain mene. Nuori voidaan laittaa laitokseen, mutta laitoskaan ei saa toppatakkia nuoren päälle jollei hän sitä itse suostu laittamaan. Väkisin ei saa tehdä ihmiselle Suomessa mitään, muuta kuin lain määräämissä asioissa, eikä toppatakkin laittamattomuus tai talvikengät ole tällainen asia. 

On todellakin olemassa ihmisryhmä, jota ei voi lahjoa, ja jolta voi ottaa kaikki etuudet pois, mutta toppatakki ei tule menemään päälle. Jää toki ne asiat joiden poisottamisella varmaan jossain vaiheessa toppis päälle menisi, mutta niiden epääminen on sitten jo rikos, josta tulee rangaistus yhteiskunnan taholta. Mm. nukkumisen, ravinnon ja juoman, sekä lämmön epääminen.

Juuri näin. Hyvin kirjoitettu! Olen se Asperger-pojan äiti ja eniten itseäni yllätti se täydellinen ehdottomuus ja järkyttävä jääräpäisyys, mikä näillä ihmisillä usein on. Olen ajatellut, että se liittyy jotenkin siihen autistiseen erillisyyteen, ei ole jotain sellaista perustavanlaatuista tarvetta olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Kasvatushan perustuu, jos ei väkivallan pelkoon, niin sitten jonkinlaiseen haluun olla muille mieliksi. Lapsi ei lopulta halua olla jotenkin "eri" kuin vanhempansa, joten siksi mukautuu sääntöihin. Ja etenkin, jos sillä saa palkinnon. Autistisella ihmisellä ei ole jotain tällaista tarvetta, eikä oma poikani reagoinut seuraamuksiin eli rangaistuksiin ja palkintoihin oikein mitenkään, ne olivat hänelle ihan irrallisia, jostain summamutikassa tulleita asioita. Eli kasvatapa sitten tällaista ihmistä yhdistettynä siihen, että ainakin Aspergerit usein sukeltavat todella syvälle kiinnostuksenkohteisiinsa ja esim. tällaisen leikin lopettaminen olisi kenelle vain vaikeaa.

Tähän viittaamaani viestiin liittyen meilläkin kävi kotona paljon kehuttu neuropsykiatrinen valmentaja, jota odotimme kauan ja hartaasti. Kun hän kuunteli selostukseni pojan jumittumisista hän totesi, ettei hän nyt voi auttaa mitenkään. Eli todellakin voin kuvitella, että huoli voi herätä ja lasuja kertyä maailman tappiin, mutta KUKAAN EI VOI MITÄÄN. Ajattelin pojastani, että hän mieluummin menettää tajuntansa kuin antaa periksi. Tässä ollaan aika kaukana siitä ns. normaalista ja ihan hyvästäkin itsepäisyydestä mitä mm. toinen lapseni edustaa. Se, mitä moni ei kuitenkaan tunnu käsittävän on se, että itsepäisyys ei aina kohdistu ketään toista VASTAAN, se ei ole tahallista ärsyttämistä ja vastaan pullikointia. Ei tällaisella lapsella ole tarkoituskaan ärsyttää toista, vain jatkaa omaa juttuaan.

Kaikkeen kokemaamme nähden on jotenkin merkillistä, että poika nyt lähes täysi-ikäisenä on ainakin päällisin puolin "ihan tavallinen". Joitain hyvin lievästi autistisia piirteitä on, mutta niistäkin osa on sellaisia, että niistä on jopa hyötyä. Esim. se, että pojalla on ajokortti ja kun hän on liikenteessä, hän ajaa hyvin rauhallisesti (on siis ihan temperamenttipiirre hänellä). Kun olen ollut hänen kyydissään, autoilijoita voi keskustassa mennä ohi oikealta ja vasemmalta, mutta toisin kuin ehkä moni tuon ikäinen, hän ei piittaa. Kun hän ei ole ennenkään piitannut muiden mielipiteistä, ei hän piittaa nytkään. Ei häntä kiinnosta jos joku pitää häntä hidastelijana tms., hän ajaa omaa ajoaan.

Huomaa kyllä, että tähänkin lankaan vastailee ihmiset joilla ei ole hajuakaan autistisesta lapsesta/nuoresta, autismin monimuotoisuudesta, erilaisista ilmenemistavoista ja kotihoidosta, koulusta...

terveisin 29 vuotiaan äiti

Ihmisoikeudet koskevat myös autisteja ja heidän perheitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelitte, että hänen koulunkäyntinsä onnistuu 20:n asteen pakkasessa, jos ette saa häntä puettua kunnolla? Kysehän ei ole siitä annatteko vai ette vaan onko teillä kykyjä saada hänet puettua niin, että pysyy hengissä. Ilmeisesti ei. 

Ei ole. Olemme töissä kun autisti lähtee kouluun. Jos lähtee. Usein ei.

Eli ihan peruskoulunkäyntikään ei onnistu, edes lämpimällä kelillä. Huoltajina teillä on velvollisuus huolehtia siitä. 

Teini-ikäinen autistinen poikani ei ole pystynyt käymään koulussa moneen vuoteen. Ei takin kanssa eikä ilman. Hän ei pysty menemään sinne. Koulussa on ihmisiä, ääniä, hajuja, värejä, sekamelskaa, kaikkea sellaista mikä kuormittaa niin paljon että hän ei pysty ajattelemaan eikä puhumaan. Siksi hän käy koulua kotona. Kotona hänen toimintakykynsä on niin hyvä ettei autismia edes huomaa ellei tiedä diagnoosista.

Kaikkea mahdollista ollaan kyllä kokeiltu sairaalakoulusta lähtien, mutta mikään koulu ei ole onnistunut.

Hänellä on monia haasteita kodin ulkopuolisissa arkipäivän toimissa, mutta hän pystyy oppimaan mm. vieraita kieliä itsenäisesti, ilman opetusta, ja käyttämään oppimiaan kieliä.

Hän myös ymmärtää hyvin matematiikkaa ja tekee lukiotasoisia tehtäviä. Hän hahmottaa monimutkaisetkin tehtävät yhtenä kokonaisuutena. En ymmärrä miten, mutta vastaukset ovat aina oikein.

Toivon että hän aikuisena pystyisi toimimaan yhteiskunnassa ja hyödyntämään osaamistaan.

Onneksi nykyään voi suorittaa etäopintoja ja tehdä etätyötä. On ainakin jotain mahdollisuuksia jos mihinkään ei pysty menemään paikanpäälle.

Ei pysty toimimaan, jos vanhemmat eivät auta lastaan sietämään ärsykkeitä, joista lapsi ei pidä. Ei se aikuisuus mikään taikanappula ole, jonka jälkeen kehitysvamma paranee. Siedätyshoito on se, joka tepsii. Jaälkää tehkö enempää lapsia, jos olette edes yhden autistin tehneet, kun ette yhdestäkään selviä, ette selviä muistakaan.