Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Unihäiriö vai parisuhdeongelma? Miten ratkaista?
12.01.2021 |
Lasten saamisen myötä minusta on tullut sellainen että herään kesken yöunien pienimpäänkin ääneen enkä saa enää uudelleen unta. Tai ainakin kestää useita tunteja nukahtaa uudestaan. Mies käy usein vessassa joskus aamuyöllä ja herään siihen joka kerta ja usein sitten valvon loppuyön saamatta unta vaikka olisin kuinka väsynyt. Ja olen jatkuvasti ihan hirveän väsynyt kun en saa nukkua rauhassa.
Kävin lääkärissä ja lääkärin mukaan minulla ei ole unihäiriötä koska nukahdan ihan helposti kun menen nukkumaan ja koska en itse herää kesken unien ellei joku (ääni) minua herätä. Ja lääkärin mukaan nukahtamislääkkeet auttaa siihen jos ei illalla nukahda mutta ei minun kaltaiseen tilanteeseen kun en voi klo 4:30 ottaa unilääkkeitä kun on oltava skarppina aamulla.
Meillä ei ole mitään työhuonetta johon voisin muuttaa nukkumaan, lastenhuoneeseen ei mahdu kun se on pieni ja siellä jo kaksi lasta. Olohuoneessa herään aina myös siihen miehen vessassa käyntiin.
Eroko tähän on ainoa ratkaisu?
Kommentit (122)
Kuulostaa kamalalta tilanteesta. Itse olin aikas samanlainen, eli nukuin tosi hyvin lapsen syntymään asti, jonka jälkeen aloin herätä pienimpäänkin ääneen. Varsinkin miehen kuorsaus alkoi häiritä tosissaan. Vuosia jaksoin huonoilla unilla, kunnes muutin omaan makkariin (asuimme omakotitalossa, tilaa oli). Siitä lyhyt hetki, niin sain aivoverenvuodon. Tämä sellainen pinnallisempi, josta toipui täysin parin viikon sairaalareissulla, onneksi... En ollut tarkkaillut verenpaineitani ja aikas tapissa varmaan olivat huonojen yöunien takia. Eli jos sulla jotain vastaavaa, ota oikeasti vakavasti toi unen häiriöt! Sinänsä kyllä ihmettelen, että miten jonkun ihmisen pitää joka yö herätä kerran vessaan, ei meillä ainakaan kenenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tämä sama ongelma, herään aamuyöstä enkä saa enää kunnolla unta. Joskus otan murusen unilääkettä, en koko annosta, niin saan sen pari tuntia vielä nukuttua mutten ole aamulla pölähtänyt. Yleensä yritän sinnitellä vaan, ei ole kyllä kiva, koko päivä on jetlaginen ja takkuinen.
Miehesi on tollo jos ei tajua kuinka vakavia ongelmia univaje aiheuttaa.
Kannattaisi ehkä muuttaa johonkin jossa saat oman hiljaisen makkarin.
Vierailija kirjoitti:
On tuo osaksi parisuhdeongelma, kun mies mitätöi ap:n unentarvetta. Noin ei voi jatkua. Itse uniongelmaisena tiedän, että tilanne on mahdoton. Luultavasti ottaisin eron epätoivoissani, jos puolisoni ei mahdollistaisi nukkumistani. Ehkä tilapäinen asumusero voisi auttaa, kun kertoo aikovansa toteuttaa sen, ellei mies ota unitarvettani vakavasti ja myös toteuttaa, jos puhe ei auta, niin voi jatkaa keskustelemalla sen jälkeen, jatketaanko suhdetta ja millä järjestelyillä.
Osittain samaa mieltä. Mies vaikuttaa tunteettomalta kyllä. Joillekin lapsen saaminen aiheuttaa pitkäaikaisia univaikeuksia, yleensä se pikkulapsiaika, en muista mainitsiko ap minkä ikäinen lapsi on? Joka tapauksessa itse todennäköisesti päätyisin harkitsemaan eroa, koska mies ei selvästikään ole kiinnostunut ap:n ongelmasta. Miehen olisi jo pitänyt muuttaa olohuoneeseen. Näin ymmärtäväinen mies tekisi, hankkisi sinne olohuoneeseen patjan. Nainen on kuitenkin useimmiten se, joka hoitaa lasta/vauvaa enemmän, ja tarvitsee kunnon unta. Mies voisi myös rajoittaa nesteiden juomista iltaisin. Vaikuttaa kieltämättä sellaiselta mieheltä, jonka kanssa tulee joka tapauksessa jokin muukin ristiriita jossa mies ei anna periksi mitään. Itsekäs toisinsanoen. Äidin jaksaminen ja uni on kaikkein tärkeintä, koska jos äiti ei jaksa, lapselta puuttuu kohta äiti, kun äiti makailee sairaalan osastolla rauhoittavissa lääkkeissä... Siinä vaiheessa miestä ehkä vatuttaa, ettei suostunut menemään sinne olohuoneeseen.(ja sekin vain siksi että joutuu nyt itse huolehtimaan yksin lapsesta, kun äiti on osastolla).
Ymmärrän kyllä molempien kannan. Itsestä tuntuisi kauhealta jos kiellettäisiin illalla juomasta jos janottaa ja sitten vielä kiellettäisiin käymästä vessassa jos yöllä tulee hätä. Tuohan se nyt kidutukselta kuulostaa jos mikä. Oma mieheni olisi myös ihan jumissa jos joutuisi nukkumaan olohuoneessa jollain sohvalla tai huonommalla patjalla, joten ei sekään voi olla kestävä vaihtoehto. Plus nuo on oireiden hoitoa, ei itse ongelman. Ymmärrän kyllä myös apn kannan, itsekin olen jo jonkun aikaa nukkunut vaihtelevalla menestyksellä ja monesti herääkin aamuyöllä ja hankala saada unta. Ei se kuitenkaan miehen syy ole ja hänellä on oikeus elää omassa kodissaan, joten tuossa pitäisi pureutua nyt siihen varsinaiseen ongelmaan, joka ei ole miehen tapa elää ja olla vaan aapeen unettomuus. Vaikka mies lopettaisi yölliset vessareissut niin aina kuuluu öisin ääniä, lapset alkaa isompana valvoa ja kolistella, lemmikit, tuuli paukauttaa jne. Eli ehkä itse neuvottelisin olisiko mies valmis nukkumaan esim 3pv-viikon sohvalla jotta saisin pahimman velan kuitattua ja tuona aikana menisin myös lääkärille jolla on kokemusta uniongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo osaksi parisuhdeongelma, kun mies mitätöi ap:n unentarvetta. Noin ei voi jatkua. Itse uniongelmaisena tiedän, että tilanne on mahdoton. Luultavasti ottaisin eron epätoivoissani, jos puolisoni ei mahdollistaisi nukkumistani. Ehkä tilapäinen asumusero voisi auttaa, kun kertoo aikovansa toteuttaa sen, ellei mies ota unitarvettani vakavasti ja myös toteuttaa, jos puhe ei auta, niin voi jatkaa keskustelemalla sen jälkeen, jatketaanko suhdetta ja millä järjestelyillä.
Tuskin mies mitätöi ap:n unentarvetta. Mitä sinä ehdotat? Että mies pissaisi vaippaan vai menisi nukkumaan todennäköisesti hyvin epämukavalle sohvalle? Kuinka pitkäksi aikaa? Miksi ap:n unentarve ei ole niin tärkeä asia, että hän pyrkisi asiaan löytämään ratkaisua mutta sen pitäisi olla niin tärkeä asia miehelle että hän uhraisi omat hyvät yöunensa?
Jos kyse olisi oikeasti yöstä tai parista ja asia korjaantuisi sillä, tuskin se mies valittaisi. Mutta kuka siihen uskoisi että se sillä korjaantuu?Nukkuu aluksi olohuoneessa, sen jälkeen tekevät käytännönjärjestelyjä. Uusi asunto, remontti vanhaan tms. Se EI ole vaihtoehto, ettei anna ap:n nukkua, se on parisuhdeväkivaltaa ja kiduttamista. Ja se johtaa eroon joka tapauksessa, ilman unta ei pärjää.
Miksei ap voi mennä hotelliin? Miksi sen miehen pitää mennä sohvalle nukkumaan että hänenkin unensa häiriintyy? Ei ole parisuhdeväkivaltaa eikä kiduttamista haluta nukkua omassa sängyssään! Herranen aika sentään!
Mistä rautalangasta tuo pitää vääntää. Pari yötä hotellissa ei ratkaise ongelmaa. Jos ap:lla olisi rahaa asua hotellissa niin varmaan olisi rahaa myös isompaan asuntoon. Olohuoneessa nukkuminen olisi täysin ilmainen tai hyvin edullinen (patjan osto) ratkaisu. Ja jos se auttaa, he voivat alkaa miettiä pysyvämpiä nukkumisjärjestelyjä. On myös mahdollista, että kun ap saa nukkua riittävän kauan rauhassa niin herkkäunisuus helpottuu ja ap ja miehensä voivat taas nukkua samassa huoneessa. Nyt elimistö on jatkuvassa hälytystilassa eikä nukkuminen siksi onnistu.
Ongelma on sekä unihäiriö että mies.
Ratkaisuna voisi olla suurempi asunto, jossa saat oman nukkumisrauhan, mutta tämähän ei yleensä miesten arvolle sovi, katsovat oikeudekseen nukkua naisen vieressä, välittämättä siitä saako nainen nukutuksi vai ei.
Toinen vaihtoehto on ero. Suosittelen! Lapsille virkeä äiti on kultaakin kalliimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo osaksi parisuhdeongelma, kun mies mitätöi ap:n unentarvetta. Noin ei voi jatkua. Itse uniongelmaisena tiedän, että tilanne on mahdoton. Luultavasti ottaisin eron epätoivoissani, jos puolisoni ei mahdollistaisi nukkumistani. Ehkä tilapäinen asumusero voisi auttaa, kun kertoo aikovansa toteuttaa sen, ellei mies ota unitarvettani vakavasti ja myös toteuttaa, jos puhe ei auta, niin voi jatkaa keskustelemalla sen jälkeen, jatketaanko suhdetta ja millä järjestelyillä.
Tuskin mies mitätöi ap:n unentarvetta. Mitä sinä ehdotat? Että mies pissaisi vaippaan vai menisi nukkumaan todennäköisesti hyvin epämukavalle sohvalle? Kuinka pitkäksi aikaa? Miksi ap:n unentarve ei ole niin tärkeä asia, että hän pyrkisi asiaan löytämään ratkaisua mutta sen pitäisi olla niin tärkeä asia miehelle että hän uhraisi omat hyvät yöunensa?
Jos kyse olisi oikeasti yöstä tai parista ja asia korjaantuisi sillä, tuskin se mies valittaisi. Mutta kuka siihen uskoisi että se sillä korjaantuu?Nukkuu aluksi olohuoneessa, sen jälkeen tekevät käytännönjärjestelyjä. Uusi asunto, remontti vanhaan tms. Se EI ole vaihtoehto, ettei anna ap:n nukkua, se on parisuhdeväkivaltaa ja kiduttamista. Ja se johtaa eroon joka tapauksessa, ilman unta ei pärjää.
Miksei ap voi mennä hotelliin? Miksi sen miehen pitää mennä sohvalle nukkumaan että hänenkin unensa häiriintyy? Ei ole parisuhdeväkivaltaa eikä kiduttamista haluta nukkua omassa sängyssään! Herranen aika sentään!
Mistä rautalangasta tuo pitää vääntää. Pari yötä hotellissa ei ratkaise ongelmaa. Jos ap:lla olisi rahaa asua hotellissa niin varmaan olisi rahaa myös isompaan asuntoon. Olohuoneessa nukkuminen olisi täysin ilmainen tai hyvin edullinen (patjan osto) ratkaisu. Ja jos se auttaa, he voivat alkaa miettiä pysyvämpiä nukkumisjärjestelyjä. On myös mahdollista, että kun ap saa nukkua riittävän kauan rauhassa niin herkkäunisuus helpottuu ja ap ja miehensä voivat taas nukkua samassa huoneessa. Nyt elimistö on jatkuvassa hälytystilassa eikä nukkuminen siksi onnistu.
No vaikka siitä rautalangasta, että sillä rahalla millä sen patjan ostaa, nukkuu pari yötä hotellissa ja elimistön hälytystila raukeaa. Sen jälkeen ap alkaa etsiä kestävämpiä ratkaisuja kuin se että mies ei saa nukkua omassa makuuhuoneessaan. Muita ratkaisuja on ehdotettu roppakaupalla. Miksei niitä kannata koittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo osaksi parisuhdeongelma, kun mies mitätöi ap:n unentarvetta. Noin ei voi jatkua. Itse uniongelmaisena tiedän, että tilanne on mahdoton. Luultavasti ottaisin eron epätoivoissani, jos puolisoni ei mahdollistaisi nukkumistani. Ehkä tilapäinen asumusero voisi auttaa, kun kertoo aikovansa toteuttaa sen, ellei mies ota unitarvettani vakavasti ja myös toteuttaa, jos puhe ei auta, niin voi jatkaa keskustelemalla sen jälkeen, jatketaanko suhdetta ja millä järjestelyillä.
Tuskin mies mitätöi ap:n unentarvetta. Mitä sinä ehdotat? Että mies pissaisi vaippaan vai menisi nukkumaan todennäköisesti hyvin epämukavalle sohvalle? Kuinka pitkäksi aikaa? Miksi ap:n unentarve ei ole niin tärkeä asia, että hän pyrkisi asiaan löytämään ratkaisua mutta sen pitäisi olla niin tärkeä asia miehelle että hän uhraisi omat hyvät yöunensa?
Jos kyse olisi oikeasti yöstä tai parista ja asia korjaantuisi sillä, tuskin se mies valittaisi. Mutta kuka siihen uskoisi että se sillä korjaantuu?Nukkuu aluksi olohuoneessa, sen jälkeen tekevät käytännönjärjestelyjä. Uusi asunto, remontti vanhaan tms. Se EI ole vaihtoehto, ettei anna ap:n nukkua, se on parisuhdeväkivaltaa ja kiduttamista. Ja se johtaa eroon joka tapauksessa, ilman unta ei pärjää.
Miksei ap voi mennä hotelliin? Miksi sen miehen pitää mennä sohvalle nukkumaan että hänenkin unensa häiriintyy? Ei ole parisuhdeväkivaltaa eikä kiduttamista haluta nukkua omassa sängyssään! Herranen aika sentään!
Mistä rautalangasta tuo pitää vääntää. Pari yötä hotellissa ei ratkaise ongelmaa. Jos ap:lla olisi rahaa asua hotellissa niin varmaan olisi rahaa myös isompaan asuntoon. Olohuoneessa nukkuminen olisi täysin ilmainen tai hyvin edullinen (patjan osto) ratkaisu. Ja jos se auttaa, he voivat alkaa miettiä pysyvämpiä nukkumisjärjestelyjä. On myös mahdollista, että kun ap saa nukkua riittävän kauan rauhassa niin herkkäunisuus helpottuu ja ap ja miehensä voivat taas nukkua samassa huoneessa. Nyt elimistö on jatkuvassa hälytystilassa eikä nukkuminen siksi onnistu.
No vaikka siitä rautalangasta, että sillä rahalla millä sen patjan ostaa, nukkuu pari yötä hotellissa ja elimistön hälytystila raukeaa. Sen jälkeen ap alkaa etsiä kestävämpiä ratkaisuja kuin se että mies ei saa nukkua omassa makuuhuoneessaan. Muita ratkaisuja on ehdotettu roppakaupalla. Miksei niitä kannata koittaa?
Luuletko että unihäiriö on parilla hotelliyöllä kuitattu? Siihen voi mennä vuosia.
Nuorena nukuin kuukauden erittäin vähän ja huonosti, meni viikkokausia toipua siitä. Lapsen kanssa nukuin huonosti melkein 2 vuotta, en varmaan toivu hermoheikkoudesta ikinä. Tarvin täydellisen hiljaisuuden, muuten alkaa pinna kiristyä enkä varmasti saa unta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo osaksi parisuhdeongelma, kun mies mitätöi ap:n unentarvetta. Noin ei voi jatkua. Itse uniongelmaisena tiedän, että tilanne on mahdoton. Luultavasti ottaisin eron epätoivoissani, jos puolisoni ei mahdollistaisi nukkumistani. Ehkä tilapäinen asumusero voisi auttaa, kun kertoo aikovansa toteuttaa sen, ellei mies ota unitarvettani vakavasti ja myös toteuttaa, jos puhe ei auta, niin voi jatkaa keskustelemalla sen jälkeen, jatketaanko suhdetta ja millä järjestelyillä.
Tuskin mies mitätöi ap:n unentarvetta. Mitä sinä ehdotat? Että mies pissaisi vaippaan vai menisi nukkumaan todennäköisesti hyvin epämukavalle sohvalle? Kuinka pitkäksi aikaa? Miksi ap:n unentarve ei ole niin tärkeä asia, että hän pyrkisi asiaan löytämään ratkaisua mutta sen pitäisi olla niin tärkeä asia miehelle että hän uhraisi omat hyvät yöunensa?
Jos kyse olisi oikeasti yöstä tai parista ja asia korjaantuisi sillä, tuskin se mies valittaisi. Mutta kuka siihen uskoisi että se sillä korjaantuu?Nukkuu aluksi olohuoneessa, sen jälkeen tekevät käytännönjärjestelyjä. Uusi asunto, remontti vanhaan tms. Se EI ole vaihtoehto, ettei anna ap:n nukkua, se on parisuhdeväkivaltaa ja kiduttamista. Ja se johtaa eroon joka tapauksessa, ilman unta ei pärjää.
Miksei ap voi mennä hotelliin? Miksi sen miehen pitää mennä sohvalle nukkumaan että hänenkin unensa häiriintyy? Ei ole parisuhdeväkivaltaa eikä kiduttamista haluta nukkua omassa sängyssään! Herranen aika sentään!
Mistä rautalangasta tuo pitää vääntää. Pari yötä hotellissa ei ratkaise ongelmaa. Jos ap:lla olisi rahaa asua hotellissa niin varmaan olisi rahaa myös isompaan asuntoon. Olohuoneessa nukkuminen olisi täysin ilmainen tai hyvin edullinen (patjan osto) ratkaisu. Ja jos se auttaa, he voivat alkaa miettiä pysyvämpiä nukkumisjärjestelyjä. On myös mahdollista, että kun ap saa nukkua riittävän kauan rauhassa niin herkkäunisuus helpottuu ja ap ja miehensä voivat taas nukkua samassa huoneessa. Nyt elimistö on jatkuvassa hälytystilassa eikä nukkuminen siksi onnistu.
No vaikka siitä rautalangasta, että sillä rahalla millä sen patjan ostaa, nukkuu pari yötä hotellissa ja elimistön hälytystila raukeaa. Sen jälkeen ap alkaa etsiä kestävämpiä ratkaisuja kuin se että mies ei saa nukkua omassa makuuhuoneessaan. Muita ratkaisuja on ehdotettu roppakaupalla. Miksei niitä kannata koittaa?
Luuletko että unihäiriö on parilla hotelliyöllä kuitattu? Siihen voi mennä vuosia.
Nuorena nukuin kuukauden erittäin vähän ja huonosti, meni viikkokausia toipua siitä. Lapsen kanssa nukuin huonosti melkein 2 vuotta, en varmaan toivu hermoheikkoudesta ikinä. Tarvin täydellisen hiljaisuuden, muuten alkaa pinna kiristyä enkä varmasti saa unta.
Olen kärsinyt unettomuudesta viimeiset 20v, että olen kyllä tietoinen. Ne unet saa kyllä korjattua noilla keinoilla mitä aiemmin on annettu, ihan ilman että miehen tarvitsee nukkua sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuo osaksi parisuhdeongelma, kun mies mitätöi ap:n unentarvetta. Noin ei voi jatkua. Itse uniongelmaisena tiedän, että tilanne on mahdoton. Luultavasti ottaisin eron epätoivoissani, jos puolisoni ei mahdollistaisi nukkumistani. Ehkä tilapäinen asumusero voisi auttaa, kun kertoo aikovansa toteuttaa sen, ellei mies ota unitarvettani vakavasti ja myös toteuttaa, jos puhe ei auta, niin voi jatkaa keskustelemalla sen jälkeen, jatketaanko suhdetta ja millä järjestelyillä.
Tuskin mies mitätöi ap:n unentarvetta. Mitä sinä ehdotat? Että mies pissaisi vaippaan vai menisi nukkumaan todennäköisesti hyvin epämukavalle sohvalle? Kuinka pitkäksi aikaa? Miksi ap:n unentarve ei ole niin tärkeä asia, että hän pyrkisi asiaan löytämään ratkaisua mutta sen pitäisi olla niin tärkeä asia miehelle että hän uhraisi omat hyvät yöunensa?
Jos kyse olisi oikeasti yöstä tai parista ja asia korjaantuisi sillä, tuskin se mies valittaisi. Mutta kuka siihen uskoisi että se sillä korjaantuu?Nukkuu aluksi olohuoneessa, sen jälkeen tekevät käytännönjärjestelyjä. Uusi asunto, remontti vanhaan tms. Se EI ole vaihtoehto, ettei anna ap:n nukkua, se on parisuhdeväkivaltaa ja kiduttamista. Ja se johtaa eroon joka tapauksessa, ilman unta ei pärjää.
Miksei ap voi mennä hotelliin? Miksi sen miehen pitää mennä sohvalle nukkumaan että hänenkin unensa häiriintyy? Ei ole parisuhdeväkivaltaa eikä kiduttamista haluta nukkua omassa sängyssään! Herranen aika sentään!
Mistä rautalangasta tuo pitää vääntää. Pari yötä hotellissa ei ratkaise ongelmaa. Jos ap:lla olisi rahaa asua hotellissa niin varmaan olisi rahaa myös isompaan asuntoon. Olohuoneessa nukkuminen olisi täysin ilmainen tai hyvin edullinen (patjan osto) ratkaisu. Ja jos se auttaa, he voivat alkaa miettiä pysyvämpiä nukkumisjärjestelyjä. On myös mahdollista, että kun ap saa nukkua riittävän kauan rauhassa niin herkkäunisuus helpottuu ja ap ja miehensä voivat taas nukkua samassa huoneessa. Nyt elimistö on jatkuvassa hälytystilassa eikä nukkuminen siksi onnistu.
No vaikka siitä rautalangasta, että sillä rahalla millä sen patjan ostaa, nukkuu pari yötä hotellissa ja elimistön hälytystila raukeaa. Sen jälkeen ap alkaa etsiä kestävämpiä ratkaisuja kuin se että mies ei saa nukkua omassa makuuhuoneessaan. Muita ratkaisuja on ehdotettu roppakaupalla. Miksei niitä kannata koittaa?
Luuletko että unihäiriö on parilla hotelliyöllä kuitattu? Siihen voi mennä vuosia.
Nuorena nukuin kuukauden erittäin vähän ja huonosti, meni viikkokausia toipua siitä. Lapsen kanssa nukuin huonosti melkein 2 vuotta, en varmaan toivu hermoheikkoudesta ikinä. Tarvin täydellisen hiljaisuuden, muuten alkaa pinna kiristyä enkä varmasti saa unta.
Olen kärsinyt unettomuudesta viimeiset 20v, että olen kyllä tietoinen. Ne unet saa kyllä korjattua noilla keinoilla mitä aiemmin on annettu, ihan ilman että miehen tarvitsee nukkua sohvalla.
Olohuoneeseen voi ostaa sängyn. Kaksi yötä hotellissa ei poista vessassa ramppaus ongelmaa, eli unettomuuden syytä. Kumman mies valitsee, eron vaimosta öiseen aikaan vai eron ikuisesti??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitsette erilaisen talon jossa se kylppäriin meno ei häiritse sua. Voi kyllä olla että heräilet niihin aikoihin muutenkin. Kokeile kortisolitasaajaa, se pitää heräämisen "vaikeampana".
Onpas nyt sohvalla nukkumisesta ongelma saatu aikaan! Meillä aina välillä toinen siirtyy sohvalle että molemmat saavat nukkua, ei mikään ongelma. Siihen voi laittaa vaikka Tempur-kopion ikeasta petariksi, toimii hyvin.
Nukahtamislääkettä ei suositella tälläisiin ongelmiin. Itse olen mirzapiiniä pienen murusen aina välillä käyttänyt kierteen katkaisemiseen ja mulla tämä toimii. Eli pari yötä otan sen 1/4 tablettia ja vaikka heräisin, nukahdan helposti uudelleen. Sitten hermosto onkin jo sen verran rauhoittunut, että nukun taas ok jonkin aikaa.
Mulla siis siinä mielessä eri tilanne, että nelikymppisenä estrogeenitasojen heilunta todennäköisesti aiheuttaa tuon heräilyn, mutta se jää päälle. Sama oli kun lapset olivat pieniä, mutta silloin meni ohi. Nukkumishygieniat tms ei tähän auta, paras apu olisi löytää estrogeenimyötämielinen gynekologi. Muut keinot olen kyllä mielestäni jo kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä molempien kannan. Itsestä tuntuisi kauhealta jos kiellettäisiin illalla juomasta jos janottaa ja sitten vielä kiellettäisiin käymästä vessassa jos yöllä tulee hätä. Tuohan se nyt kidutukselta kuulostaa jos mikä. Oma mieheni olisi myös ihan jumissa jos joutuisi nukkumaan olohuoneessa jollain sohvalla tai huonommalla patjalla, joten ei sekään voi olla kestävä vaihtoehto. Plus nuo on oireiden hoitoa, ei itse ongelman. Ymmärrän kyllä myös apn kannan, itsekin olen jo jonkun aikaa nukkunut vaihtelevalla menestyksellä ja monesti herääkin aamuyöllä ja hankala saada unta. Ei se kuitenkaan miehen syy ole ja hänellä on oikeus elää omassa kodissaan, joten tuossa pitäisi pureutua nyt siihen varsinaiseen ongelmaan, joka ei ole miehen tapa elää ja olla vaan aapeen unettomuus. Vaikka mies lopettaisi yölliset vessareissut niin aina kuuluu öisin ääniä, lapset alkaa isompana valvoa ja kolistella, lemmikit, tuuli paukauttaa jne. Eli ehkä itse neuvottelisin olisiko mies valmis nukkumaan esim 3pv-viikon sohvalla jotta saisin pahimman velan kuitattua ja tuona aikana menisin myös lääkärille jolla on kokemusta uniongelmista.
Sekä virtsaamisen ongelmat että uniongelmat on sellaisia joihin voi vaikuttaa sillä miten muuten toimii, hakea apua lääkäriltä ja opetella toisenlaisia toimintatapoja. Jos yöllä rymistely ei aiheuta kenellekään mitään ongelmia niin eipä siinä mitään.
Ei kuitenkaan pidä paikkaansa että ainoastaan ap voisi yrittää enemmän ja mies taas ei voi millekään mitään. Aloituksesta saa sen käsityksen että miehellä perheessä ei ole mitään ongelmaa niin hänen ei sen vuoksi tarvitse miettiä ratkaisuitakaan. Voi kuitenkin olla että juo vähän aamulla ja päivällä ja illan mittaan litran mehua, limua tai energiajuomia koska on tullut tavaksi.
Ongelma voi siis olla helpostikin ratkaistavissa ja yhtälailla uuteen totuttelua kun mitä ap:nkin pitäisi tehdä. Ei tietenkään niin että kielletään illalla lasillinen vettä janoon ja virtsaaminen jos hätä kuitenkin tulee yöllä. Tämä tosin vaatisi sen että välittäisi ap:n huolista.
Vierailija kirjoitti:
Onpas nyt sohvalla nukkumisesta ongelma saatu aikaan! Meillä aina välillä toinen siirtyy sohvalle että molemmat saavat nukkua, ei mikään ongelma. Siihen voi laittaa vaikka Tempur-kopion ikeasta petariksi, toimii hyvin.
Nukahtamislääkettä ei suositella tälläisiin ongelmiin. Itse olen mirzapiiniä pienen murusen aina välillä käyttänyt kierteen katkaisemiseen ja mulla tämä toimii. Eli pari yötä otan sen 1/4 tablettia ja vaikka heräisin, nukahdan helposti uudelleen. Sitten hermosto onkin jo sen verran rauhoittunut, että nukun taas ok jonkin aikaa.
Mulla siis siinä mielessä eri tilanne, että nelikymppisenä estrogeenitasojen heilunta todennäköisesti aiheuttaa tuon heräilyn, mutta se jää päälle. Sama oli kun lapset olivat pieniä, mutta silloin meni ohi. Nukkumishygieniat tms ei tähän auta, paras apu olisi löytää estrogeenimyötämielinen gynekologi. Muut keinot olen kyllä mielestäni jo kokeillut.
Jykevät konstit on tarpeen silloin kun tilanne on paha ja synnytyksen jälkeen ja imettäessä ja vaihdevuosien aikana hormoniheittelyt on tietysti voimakkaimpia. Haluaisin kuitenkin sanoa että hormoneihin voi vaikuttaa ravinnolla, palautumisella, stressin hallinnalla ja yrteilläkin jonkun verran. Joskus ne korjaa heittelyn syyt ja muuta ei tarvita, joskus se ei riitä. Hyvä gynekologi on aina avuksi mutta ei välttämättä ihan ainoa ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä molempien kannan. Itsestä tuntuisi kauhealta jos kiellettäisiin illalla juomasta jos janottaa ja sitten vielä kiellettäisiin käymästä vessassa jos yöllä tulee hätä. Tuohan se nyt kidutukselta kuulostaa jos mikä. Oma mieheni olisi myös ihan jumissa jos joutuisi nukkumaan olohuoneessa jollain sohvalla tai huonommalla patjalla, joten ei sekään voi olla kestävä vaihtoehto. Plus nuo on oireiden hoitoa, ei itse ongelman. Ymmärrän kyllä myös apn kannan, itsekin olen jo jonkun aikaa nukkunut vaihtelevalla menestyksellä ja monesti herääkin aamuyöllä ja hankala saada unta. Ei se kuitenkaan miehen syy ole ja hänellä on oikeus elää omassa kodissaan, joten tuossa pitäisi pureutua nyt siihen varsinaiseen ongelmaan, joka ei ole miehen tapa elää ja olla vaan aapeen unettomuus. Vaikka mies lopettaisi yölliset vessareissut niin aina kuuluu öisin ääniä, lapset alkaa isompana valvoa ja kolistella, lemmikit, tuuli paukauttaa jne. Eli ehkä itse neuvottelisin olisiko mies valmis nukkumaan esim 3pv-viikon sohvalla jotta saisin pahimman velan kuitattua ja tuona aikana menisin myös lääkärille jolla on kokemusta uniongelmista.
Sekä virtsaamisen ongelmat että uniongelmat on sellaisia joihin voi vaikuttaa sillä miten muuten toimii, hakea apua lääkäriltä ja opetella toisenlaisia toimintatapoja. Jos yöllä rymistely ei aiheuta kenellekään mitään ongelmia niin eipä siinä mitään.
Ei kuitenkaan pidä paikkaansa että ainoastaan ap voisi yrittää enemmän ja mies taas ei voi millekään mitään. Aloituksesta saa sen käsityksen että miehellä perheessä ei ole mitään ongelmaa niin hänen ei sen vuoksi tarvitse miettiä ratkaisuitakaan. Voi kuitenkin olla että juo vähän aamulla ja päivällä ja illan mittaan litran mehua, limua tai energiajuomia koska on tullut tavaksi.
Ongelma voi siis olla helpostikin ratkaistavissa ja yhtälailla uuteen totuttelua kun mitä ap:nkin pitäisi tehdä. Ei tietenkään niin että kielletään illalla lasillinen vettä janoon ja virtsaaminen jos hätä kuitenkin tulee yöllä. Tämä tosin vaatisi sen että välittäisi ap:n huolista.
No eipä tulisi mieleen alkaa syyttämään puolisoa omasta heräilystäni, jos toisen vessassakäyntiin heräisin. Kyllä se korjaa jossa vika on, eli se herääjä. Yölliset vessassakäynnit ovat ihan normaalia ja useasti miehillä edessä jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ap kuulostaa ylipäätään hermoheikolta, voi johtua unenpuutteesta johon nyt tuskin auttaa miehen hetkittäinen sohvallanukkuminen ja kaikilla on oikeus nukkua kunnolla, myös sillä miehellä. Ap:lle on nyt kerta toisensa jälkeen annettu vinkkejä joilla lähteä purkamaan tilannetta. En minäkään haluaisi missään sohvalla tai olkkarissa nukkua, ja vaikka toki siihen hetkeksi suostuisin (yön/pari jos olisi pakko) niin en uniani enempää voisi uhrata. Järkevämpää on että ap etsii kunnon ratkaisun joka voi olla vaikka eri makuuhuoneet, mutta ehkä nyt ensin koittaisin jotain vähemmän järeää kuin puolison yöunien pilaaminen.
Mietin, että jos ratkaisu on, että mies nukkuu sohvalla niin asunnossa on kohta kaksi huonosti nukkuvaa ihmistä.
Sohva vakituisena nukkumapaikkana tai edes useampana yönä ei ole ratkaisu. Senverran huono peti rankaisee yöunia.
Ainakin kunnon sänky olohuoneeseen, nukkuu siinä kuka hyvänsä.
En ymmärrä, että kerran yössä tapahtuva vessassakäynti on epätavallista.
Eikö lapset käy yöllä vessassa tai joskus heräile? Nukkuvatko kuin tukit?
Eikö aloittaja koskaan itse herää vessahätään yöllä?
Olen samaa mieltä, miehen vessakäynti ei ole se pääongelma vaan aloittajan unettomuus. Kohtuutonta on alkaa rajoittaa ihmisen vessakäyntiä. Kun ei kaikenaikaa ramppaa.
Lapset kasvavat ja alkavat liikkua enemmän, öisinkin ehkä.
Alue: Aihe vapaa
Ohiksena. Ihan sinun itsesi vuoksi, kannattaa opetella kiinnittämään huomiota asioihin laajemmin, myös hyviin asioihin, opetella vaikka erikseen etsimään ja poimimaan niitä jos olet jo sokeutunut sille että niitäkin on. Kuten tuossa jo joku listasi niin täällä on oikeasti ehdotettu monia tilanteen mukaisia ratkasuita. Jostain syystä huomiosi kuitenkin kiinnittyy muuhun. Ei kannata automaattisesti olettaa että muut on tietämättömämpiä kuin itse ja omat vastaukset on parhaita. Parantaa huomattavasti elämänlaatua.