Unihäiriö vai parisuhdeongelma? Miten ratkaista?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei voi mennä olohuoneeseen nukkumaan?

Ilmeisesti siksi koska hänellä on OIKEUS!!! Viis vaimon univeloista ja terveydestä. Kun oikeus on, niin se pitää käyttää vaikka se johtaisi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tietenkin olohuoneeseen, ja sille vikka kusiämpäri johon lirulletee hiljaa ettet herää. Makuuhuoneen ovi kiinni..

Mies ei suostu nukkumaan ollarissa. Hänen mukaan ihmisellä on oikeus käydä yöllä vessassa ja saada silti nulua makkarissa ja että se on normaalia ja vika kuulemma vain minussa. Ap

Mies on puoliksi oikeassa. Hänellä on oikeus nukkua sängyssä ja käydä yöllä vessassa. Kummassakaan ei ole vikaa vaan olette erilaisia. Ongelma on teidän yhteinen, ei pelkästään sinun. Mutta et voi vaatia toista nukkumaan olkkarissa.

Kun minä valitan väsymystäni(minulla siis ajoittainen vaikea unettomuus juurikin tuossa aamuyöllä heräämisessä) niin mieheni menee sohvalle nukkumaan ihan oma-aloitteisesti. Hän pystyy siellä nukkumaan, eikä häiriinny, toisin kuin minä. Rakkaus ja parisuhde on toisen ihmisen kunnioittmaista ja auttamista, ei pelkästään omia "oikeuksia".

Sohvalla nukkuminen kuitenkin saattaa aiheuttaa mm selkäongelmia, eli eikö olisi järkevämpää pyrkiä hoitamaan homma siten ettei aiheuta toiselle kohtuutonta haittaa? Sohva ei ole koskaan samantasoinen nukkumapaikka kuin laadukas sänky. Keinoja kuitenkin on vaikka muille jakaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei voi mennä olohuoneeseen nukkumaan?

Ilmeisesti siksi koska hänellä on OIKEUS!!! Viis vaimon univeloista ja terveydestä. Kun oikeus on, niin se pitää käyttää vaikka se johtaisi eroon.

Kuinka se auttaa että siirretään univelat ja terveysongelmat sille aviomiehelle? Miksei niitä voi lähteä korjaamaan eikä siirtämään? Ihan älytöntä ajattelua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissä on ollut niin paljon kuorsaajia ja kaikenlaisia tilanteita ja asumistilanteita joissa sohva tai olohuone on ollut itsestäänselvä ratkaisu väliaikaisiin nukkumisjärjestelyihin.

Nämä vastaukset joissa miehellä on ennemmin oikeus nukkua tietyssä huoneessa vaikka pystyisi nukkumaan toisessakin huoneessa vs. ap:n mahdollisuus säilyttää terveys ja toimintakyky tuntuu siinä valossa todella itsekkäälle. Mutta sehän se on maailman meno, ”minulla on oikeus”.

Siis sinustako sillä toisen terveydellä sitten ei ole mitään arvoa? Sillä terveyshän siinä sohvalla menee? Varsinkin kun ap ei ole kokeillut lähellekään kaikkia keinoja mitä on olemassa ja täälläkin tarjottu.

Jonkun mielestä lienee sitten on järkevää että siirretään uniongelma sille toiselle, kun minusta olisi järkevämpää korjata se ongelma eikä siirtää sitä toiselle.

Olohuoneessa ei ole pakko nukkua sohvalla, liioittelua väittää että sohvallakaan nukkuen menee terveys sen enempää kuin mitä kroonistuva unenpuute tekee keholle. Varsinkaan kun ap ei tuonut esiin miehen muita terveysongelmia kuin pissavaivat. Eikö niistä pidä jutella lääkärille sitten vastavuoroisesti ollenkaan?

Uniongelmaa ei pidä siirtää toiselle, mutta miehen käytös ja pissaongelma on osa ap:n uniongelmaa. Pitäisi siis päättää saako ap hoitaa ongelmaa kaikin käytettävissä olevin keinoin toipuakseen siitä vai vaan niillä keinoilla mitkä ei edellytä mieheltä mitään muutoksia omaan toimintaan.

Tuntuu kamalalta ajatella että yhteisessä kodissa jätettäisiin vaan pärjäilemään ongelmien kanssa ilman että on kiinnostusta tulla millään tavalla vastaan. Silloin on jo parempi asua erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tietenkin olohuoneeseen, ja sille vikka kusiämpäri johon lirulletee hiljaa ettet herää. Makuuhuoneen ovi kiinni..

Mies ei suostu nukkumaan ollarissa. Hänen mukaan ihmisellä on oikeus käydä yöllä vessassa ja saada silti nulua makkarissa ja että se on normaalia ja vika kuulemma vain minussa. Ap

Miehesi on oikeassa. Hänellä on oikeus käydä vessassa (ei varmaan tee sitä huvikseen), ja nukkua sängyssä. Voit opetella käyttämään korvatulppia, hankkia lääkityksen (ei suositeltavaa), hommata isomman asunnon tai omat asunnot molemmille.

Ap on kokeillut jo korvatulppia ja käynyt lääkärillä etsimässä lääkitystä, isomman asunnon ostamisen ehdotteleminen on ylemmyydentuntoista länkytystä jos suhde on jo muutenkin siinä tilassa että asioista ei voida sopia. Varsinkin kun ongelma saattaisi poistua jo sillä että ap saisi nukuttua sen verran että keho pääsee palautumaan jatkuvasta hälytystilasta. Tuossa tilanteessa seuraava askel on että mies hankkii asunnon johon mahtuu sänkyineen.

Nukkuminen kun ei ole neuviteltavaa luksusta.

Ei se nukkuminen ole neuvoteltavaa luksusta sille miehellekään.

Kyllä se on miehelle neuvoteltavissa oleva asia jos hänen syynsä ki

duttaa vaimoaan unettomuudella on "minulla on oikeus nukkua sängyssäni". Jos mies sanoisi että en pysty nukkumaan sohvalla, niin asia olisi eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tietenkin olohuoneeseen, ja sille vikka kusiämpäri johon lirulletee hiljaa ettet herää. Makuuhuoneen ovi kiinni..

Mies ei suostu nukkumaan ollarissa. Hänen mukaan ihmisellä on oikeus käydä yöllä vessassa ja saada silti nulua makkarissa ja että se on normaalia ja vika kuulemma vain minussa. Ap

Miestä kiinnostaa siis enemmän oma mukavuus ja vängätä periaatteesta kenessä on vika kuin sinun terveys ja se että pysyt lapsille järjissään olevana äitinä. Kuulostaa hienolta, perheen parasta ajattelevalta ihmiseltä.

Missä asioissa hän yleensä laittaa perheen etusijalle? Vai onko se liikaa vaadittu kaikissa tilanteissa?

Uniongelma on varmasti ratkaistavissa mutta lähtisin nukkumaan univelat ystävien tai sukulaisten luo tai hotelliin. Jotenkinhan ongelma on ratkaistava että et uuvu. Jos miehelle ei sovi helpoin tapa niin on keksittävä muita tapoja.

Siis ihan tosiko sen miehen olisi uhrattava oma nukkumisensa? Eihän nyt oikeasti kukaan ehdota että aikuisen ihmisen pitäisi nukkua jossain sohvalla kotonaan?

Vaihtoehdot ovat: lääkitysten testaus, isompi koti jossa on kaksi makuuhuonetta vanhemmille, erilaisten korvatulppien testaaminen (en usko että ap on kovin monenlaisia testannut), omat patjat sängyssä jotta toisen liikkeet eivät häiritse niin kovasti, unimaski, uniäänet korviin erilaisten laitteiden avulla (mm earplugeja tai unimaskeja joissa on kaiuttimet, tai tyyny kaiuttimilla), se että mies koittaa liikkua hiljaa ja pimeässä ja muistaa laittaa vaikka paperia pyttyyn ennenkuin pissaa päälle ja hiljainen vessankansi - pumpata voi aamulla, tai erilleen muuttaminen.

Ihan oikeastiko siis eroaisit lastesi vanhemmasta, ja hajottaisit lastesi perheen sen takia että  et viitsi nukkua muutamaa viikkoa sohvalla? No tämä selittääkin sen miksi sanotaan että nykyään ollaan minäminä-tyyppejä, ja erotaan pienimmästäkin asiasta joka ei mene oman mielen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tietenkin olohuoneeseen, ja sille vikka kusiämpäri johon lirulletee hiljaa ettet herää. Makuuhuoneen ovi kiinni..

Mies ei suostu nukkumaan ollarissa. Hänen mukaan ihmisellä on oikeus käydä yöllä vessassa ja saada silti nulua makkarissa ja että se on normaalia ja vika kuulemma vain minussa. Ap

Mies on puoliksi oikeassa. Hänellä on oikeus nukkua sängyssä ja käydä yöllä vessassa. Kummassakaan ei ole vikaa vaan olette erilaisia. Ongelma on teidän yhteinen, ei pelkästään sinun. Mutta et voi vaatia toista nukkumaan olkkarissa.

Kun minä valitan väsymystäni(minulla siis ajoittainen vaikea unettomuus juurikin tuossa aamuyöllä heräämisessä) niin mieheni menee sohvalle nukkumaan ihan oma-aloitteisesti. Hän pystyy siellä nukkumaan, eikä häiriinny, toisin kuin minä. Rakkaus ja parisuhde on toisen ihmisen kunnioittmaista ja auttamista, ei pelkästään omia "oikeuksia".

Sohvalla nukkuminen kuitenkin saattaa aiheuttaa mm selkäongelmia, eli eikö olisi järkevämpää pyrkiä hoitamaan homma siten ettei aiheuta toiselle kohtuutonta haittaa? Sohva ei ole koskaan samantasoinen nukkumapaikka kuin laadukas sänky. Keinoja kuitenkin on vaikka muille jakaa!

Nämä kaikki tällaiset kommentit lähtee siitä että miehen tekemät mitkä vaan myönnytykset aiheuttaisivat kohtuutonta haittaa vaikka hänellä ei olisi uni tai selkäongelmia tai olohuoneeseen olisi hankittavissa asiallinen makuupaikka kunnes kummankin ongelmat saadaan ratkottua. Mutta se että ap muuttuu ihmisraunioksi yhteisten lasten myötä on itseaiheutettu ongelma joka hänen tulee ratkaista yksin vaikka mies soittaisi rumpuja yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päinvastainen ongelma, etten nukahda mitenkään jos kuuluu pienintäkään ääntä, esim. mies käyttää tietokoneen näppäimistöä (on oikeasti kovaäänistä, koska mekaaninen näppis), mikä kuuluu makkariin tai nakuttaa kovaan ääneen hiirellä tai ottaa keittiöstä (suoraan makkarin vieressä) iltapalaa, kun olen jo nukkumassa. Tästä on riidelty miehen kanssa kymmenen vuotta, koska ei vieläkään ymmärrä miksi en voi nukkua, jos kuuluu ääniä. Haukkuu hulluksi, vaikka olen yrittänyt sanoa olevani ääniyliherkkä. Pelkään kuollakseni palohälyttimen ääntä ja inhoan myös basson jytinää, josta tulee fyysisesti huono olo.

Sen sijaan en välttämättä herää yöllä siihen, jos mies käy vessassa, tai vaikka ukkostaisi ja sataisi kaatamalla tai parveke paukkaisi tuulessa ja jos sitten kuitenkin herään yöllä, nukahdan yleensä nopeasti. Meillä on nyt pieni vauva, jonka tuhinoihin herään kyllä hyvinkin herkästi, mutta nukahdan myös yöaikaan uudestaan, vaikka vähän ynähtelisikin. Aamu kun koittaa, niin ei mitään toivoa. Monet aamut yrittänyt venyttää ylös nousemista, mutta napero ähkii kuin viimeistä päivää, ei äiti nuku, vaikka vauva ähinöistään huolimatta nukkuisi. Vauvan kanssa tämä on ok, koska en odottanutkaan voivani nukkua kokonaisia yöunia lapsen saannin jälkeen, MUTTA miehen mekastusta en voi sietää etenkin nyt kun on käytettävä kaikki mahdolliset tilaisuudet nukkumiseen ja mies sabotoi niitä edelleen.

Käytin vuosien varrella korvatulppia useinkin, mutta ne sisään korvakäytävään työnnettävät tulpat aiheuttaa pahaa korva- ja päänsärkyä niin kuin ap:llekin ja silikoniset, joita käytetään pääasiassa uidessa, ei blokkaa teräviä/korkeita ääniä. Onni onnettomuudessa toisessa korvassani on sen verran huonontunut kuulo, etten kuule sillä (kaukaisia) teräviä/korkeita ääniä, kuten sitä rapinaa, joten köllötän sitten just päinvastaisella kyljellä peitto tällä huonokuuloisella korvalla, etten kuule sitä rapinaa.

Miksi ihmeessä teita lapsen miehen kanssa jonka kanssa olet jo 10v riidellyt nukkumisesta? Ajattelitko että unesi helpottaa kunhan vain saat lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissä on ollut niin paljon kuorsaajia ja kaikenlaisia tilanteita ja asumistilanteita joissa sohva tai olohuone on ollut itsestäänselvä ratkaisu väliaikaisiin nukkumisjärjestelyihin.

Nämä vastaukset joissa miehellä on ennemmin oikeus nukkua tietyssä huoneessa vaikka pystyisi nukkumaan toisessakin huoneessa vs. ap:n mahdollisuus säilyttää terveys ja toimintakyky tuntuu siinä valossa todella itsekkäälle. Mutta sehän se on maailman meno, ”minulla on oikeus”.

Siis sinustako sillä toisen terveydellä sitten ei ole mitään arvoa? Sillä terveyshän siinä sohvalla menee? Varsinkin kun ap ei ole kokeillut lähellekään kaikkia keinoja mitä on olemassa ja täälläkin tarjottu.

Jonkun mielestä lienee sitten on järkevää että siirretään uniongelma sille toiselle, kun minusta olisi järkevämpää korjata se ongelma eikä siirtää sitä toiselle.

Osoitatko vielä kohdan jossa kerrotaan että miehen uni kärsii sohvalla nukkumisesta? Siihen et voi perustaa sanomistasi että kaikkien uni kärsii, koska oma uneni ei kärsi, eikä mieheni uni, eikä esim- äitini uni, van hän nukkuu suurimman osan öistä sohvalla ihan omasta halustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on päinvastainen ongelma, etten nukahda mitenkään jos kuuluu pienintäkään ääntä, esim. mies käyttää tietokoneen näppäimistöä (on oikeasti kovaäänistä, koska mekaaninen näppis), mikä kuuluu makkariin tai nakuttaa kovaan ääneen hiirellä tai ottaa keittiöstä (suoraan makkarin vieressä) iltapalaa, kun olen jo nukkumassa. Tästä on riidelty miehen kanssa kymmenen vuotta, koska ei vieläkään ymmärrä miksi en voi nukkua, jos kuuluu ääniä. Haukkuu hulluksi, vaikka olen yrittänyt sanoa olevani ääniyliherkkä. Pelkään kuollakseni palohälyttimen ääntä ja inhoan myös basson jytinää, josta tulee fyysisesti huono olo.

Sen sijaan en välttämättä herää yöllä siihen, jos mies käy vessassa, tai vaikka ukkostaisi ja sataisi kaatamalla tai parveke paukkaisi tuulessa ja jos sitten kuitenkin herään yöllä, nukahdan yleensä nopeasti. Meillä on nyt pieni vauva, jonka tuhinoihin herään kyllä hyvinkin herkästi, mutta nukahdan myös yöaikaan uudestaan, vaikka vähän ynähtelisikin. Aamu kun koittaa, niin ei mitään toivoa. Monet aamut yrittänyt venyttää ylös nousemista, mutta napero ähkii kuin viimeistä päivää, ei äiti nuku, vaikka vauva ähinöistään huolimatta nukkuisi. Vauvan kanssa tämä on ok, koska en odottanutkaan voivani nukkua kokonaisia yöunia lapsen saannin jälkeen, MUTTA miehen mekastusta en voi sietää etenkin nyt kun on käytettävä kaikki mahdolliset tilaisuudet nukkumiseen ja mies sabotoi niitä edelleen.

Käytin vuosien varrella korvatulppia useinkin, mutta ne sisään korvakäytävään työnnettävät tulpat aiheuttaa pahaa korva- ja päänsärkyä niin kuin ap:llekin ja silikoniset, joita käytetään pääasiassa uidessa, ei blokkaa teräviä/korkeita ääniä. Onni onnettomuudessa toisessa korvassani on sen verran huonontunut kuulo, etten kuule sillä (kaukaisia) teräviä/korkeita ääniä, kuten sitä rapinaa, joten köllötän sitten just päinvastaisella kyljellä peitto tällä huonokuuloisella korvalla, etten kuule sitä rapinaa.

Tähänkin on olemassa erilaisia ratkaisuja. Itse olen äärimmäisen huono-uninen (sekä nukahtamisen kanssa että jos herään yöllä) ja ääniyliherkkä. Pelkään myös kuollakseni palohälyttimiä, eli sen tunnistan. Meillä jo asuntoa ostaessa katsottiin että makuuhuone on eri päädyssä kun miehen työhuone, koska menen nukkumaan aikaisin ja mies jää vielä tekemään töitä. Minä tarvitsen unta paljon ja hän vähän. Tämän lisäksi itselläni on käytössä vankka lääkitys nukkumiseen. Korvatulpista sopivat ainoastaan sellaiset silikoniset joissa on ilmareikä (esim alpine sleep soft) ja ne ovatkin tehokkaat. Siihen päälle vielä kunnolla valoa blokkaava unimaski (esim mantasleep) niin se on siinä. Sänky on kunnollinen jenkkisänky jossa molemmat patjat petaria lukuunottamatta ovat erillisiä (vaikka päällimmäinen on samassa kangaspussissa) niin toisen liikkeet eivät samalla tavalla tunnu. Huoneessa tarpeeksi viileä, kunnon valoa blokkaavat valoverhot oikein asennettuna. Joinakin yönä en halua työntää mitään korvaan, niin laitan sellaisen unimaskin jossa on sisäänrakennetut kaiuttimet joista kuuntelen äänikirjaa. Tämä äänikirjan kuuntelu tekee sen että äänet ulkopuolelta naamioituvat siihen, ei ahdista jos uni ei heti tule kun kuuntelen sitä kirjaa. Siihen voi laittaa myös vaikka sateen ääntä tai kohinaa, ihan mikä itselle sopii.

Itselläni on lisäksi vielä u-tyyny ja 11kg painopeitto, laatulakanat niin minäkin nukun. Satsatkaa ihmiset unihygieniaan!

Googletahan mitkä ovat valoverhot...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei voi mennä olohuoneeseen nukkumaan?

Ilmeisesti siksi koska hänellä on OIKEUS!!! Viis vaimon univeloista ja terveydestä. Kun oikeus on, niin se pitää käyttää vaikka se johtaisi eroon.

Kuinka se auttaa että siirretään univelat ja terveysongelmat sille aviomiehelle? Miksei niitä voi lähteä korjaamaan eikä siirtämään? Ihan älytöntä ajattelua!

Miten ne sille mihelee siirtyy kun miehen ainoa syy olla menemättä sohvalle nukkumaan on se että hänellä on oikeus nukkua omassa sängyssä? Älä laita rivien väliin sellaista mitä siellä ei ole.

Juu. Ehdottomasti ero. Kaikki jakoon, ja uudet asunnot. Tapaamisoikeudet, elatusmaksut. Helppoa elämää yksinhuoltajana. Lapsetkin tykkää asua uusioperheessä. Kyllä sitä pienemmästäkin on erottu.

Jsiisus tätä nykymenoa. Pienikin vastoinkäyminen, niin heti mietitään eroa. Mies käy kusella yöllä. Mikä sika. Kannattaa ottaa tämäkin puheeksi jo ensitreffeillä uutta kumppania hakiessa. Voi ihan kysyä, että et kai vaan virtsaa yöaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei voi mennä olohuoneeseen nukkumaan?

Ilmeisesti siksi koska hänellä on OIKEUS!!! Viis vaimon univeloista ja terveydestä. Kun oikeus on, niin se pitää käyttää vaikka se johtaisi eroon.

Kuinka se auttaa että siirretään univelat ja terveysongelmat sille aviomiehelle? Miksei niitä voi lähteä korjaamaan eikä siirtämään? Ihan älytöntä ajattelua!

Miten ne sille mihelee siirtyy kun miehen ainoa syy olla menemättä sohvalle nukkumaan on se että hänellä on oikeus nukkua omassa sängyssä? Älä laita rivien väliin sellaista mitä siellä ei ole.

No tuskin se mies ihan vain aloittajaa kiusatakseen vetoaa oikeuteensa nukkua sängyssä, eiköhän syy ole se, että sohvalla nukkuu huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tietenkin olohuoneeseen, ja sille vikka kusiämpäri johon lirulletee hiljaa ettet herää. Makuuhuoneen ovi kiinni..

Mies ei suostu nukkumaan ollarissa. Hänen mukaan ihmisellä on oikeus käydä yöllä vessassa ja saada silti nulua makkarissa ja että se on normaalia ja vika kuulemma vain minussa. Ap

Miestä kiinnostaa siis enemmän oma mukavuus ja vängätä periaatteesta kenessä on vika kuin sinun terveys ja se että pysyt lapsille järjissään olevana äitinä. Kuulostaa hienolta, perheen parasta ajattelevalta ihmiseltä.

Missä asioissa hän yleensä laittaa perheen etusijalle? Vai onko se liikaa vaadittu kaikissa tilanteissa?

Uniongelma on varmasti ratkaistavissa mutta lähtisin nukkumaan univelat ystävien tai sukulaisten luo tai hotelliin. Jotenkinhan ongelma on ratkaistava että et uuvu. Jos miehelle ei sovi helpoin tapa niin on keksittävä muita tapoja.

Siis ihan tosiko sen miehen olisi uhrattava oma nukkumisensa? Eihän nyt oikeasti kukaan ehdota että aikuisen ihmisen pitäisi nukkua jossain sohvalla kotonaan?

Vaihtoehdot ovat: lääkitysten testaus, isompi koti jossa on kaksi makuuhuonetta vanhemmille, erilaisten korvatulppien testaaminen (en usko että ap on kovin monenlaisia testannut), omat patjat sängyssä jotta toisen liikkeet eivät häiritse niin kovasti, unimaski, uniäänet korviin erilaisten laitteiden avulla (mm earplugeja tai unimaskeja joissa on kaiuttimet, tai tyyny kaiuttimilla), se että mies koittaa liikkua hiljaa ja pimeässä ja muistaa laittaa vaikka paperia pyttyyn ennenkuin pissaa päälle ja hiljainen vessankansi - pumpata voi aamulla, tai erilleen muuttaminen.

Ihan oikeastiko siis eroaisit lastesi vanhemmasta, ja hajottaisit lastesi perheen sen takia että  et viitsi nukkua muutamaa viikkoa sohvalla? No tämä selittääkin sen miksi sanotaan että nykyään ollaan minäminä-tyyppejä, ja erotaan pienimmästäkin asiasta joka ei mene oman mielen mukaan.

Kyllä, minä varmaan ennemmin eroasin kuin nukkuisin muutaman viikon sohvalla. Sen verran pahat uniongelmat minulla on. Ei se minusta meinaa että ollaan minäminä-tyyppejä, vaan että kannetaan se oma vastuu. Minun mieheni ei ole syyllinen minun uniongelmiini. Ap:lla on vaikka kuinka monta eri vaihtoehtoa tässä jota tehdä, ilman että kenenkään tarvitsee uhrata yöuniaan. Keskellä yötä pissaaminen ei ole mikään rikos eikä mikään syy joutua nukkumaan jossain hiton sohvalla. Jokainen ansaitsee kunnon yöunet, niin ap kuin hänen puolisonsa. Jos ap:lla on niin vaikeaa ettei voi edes koittaa tarjottuja vaihtoehtoja, niin eiköhän ole järkevämpää että ap menee hotelliin muutamaksi yöksi ja katsoo asiaa sen jälkeen uudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei voi mennä olohuoneeseen nukkumaan?

Ilmeisesti siksi koska hänellä on OIKEUS!!! Viis vaimon univeloista ja terveydestä. Kun oikeus on, niin se pitää käyttää vaikka se johtaisi eroon.

Kuinka se auttaa että siirretään univelat ja terveysongelmat sille aviomiehelle? Miksei niitä voi lähteä korjaamaan eikä siirtämään? Ihan älytöntä ajattelua!

Miten ne sille mihelee siirtyy kun miehen ainoa syy olla menemättä sohvalle nukkumaan on se että hänellä on oikeus nukkua omassa sängyssä? Älä laita rivien väliin sellaista mitä siellä ei ole.

Mitä sinne tarvitsee laittaa? Sohvalla nukkuminen ei ole samalla tavalla ravitsevaa unta mitä sängyssä nukkuminen on. Uni on ihmisen perustarve, myös sen ap:n miehen. Täällä on kerrottu lukuisia eri tapoja joita lähteä koittamaan, sen sijaan nämä sohvajankkaajat eivät edes kerro kuinka kauan sen miehen pitäisi siellä sohvalla nukkua? Pahimmillaan sohvallanukkuminen voi johtaa kroonisiin selkävaivoihin ja sairauslomiin. Millä ihmeen tavalla se olisi järkevämpää?

Sohvajankkaajat, kertokaa yksikin hyvä syy miksei ap voisi koittaa itse korjata uniongelmaansa sen sijaan että hänen puolisonsa pitäisi nukkua sohvalla, ja niin... kuinka kauan?

Vierailija kirjoitti:

Juu. Ehdottomasti ero. Kaikki jakoon, ja uudet asunnot. Tapaamisoikeudet, elatusmaksut. Helppoa elämää yksinhuoltajana. Lapsetkin tykkää asua uusioperheessä. Kyllä sitä pienemmästäkin on erottu.

Jsiisus tätä nykymenoa. Pienikin vastoinkäyminen, niin heti mietitään eroa. Mies käy kusella yöllä. Mikä sika. Kannattaa ottaa tämäkin puheeksi jo ensitreffeillä uutta kumppania hakiessa. Voi ihan kysyä, että et kai vaan virtsaa yöaikaan.

Et ole tainnut koskaan kärsiä unettomuudesta. Pitkäaikainen univaje tuhoaa oikeasti mielenterveyden. Elämästä ei tule mitään, jos ei nuku.

Monet kommentoijista eivät selvästikkään ole itse kärsineet unettomuudesta. Pitkään jatkunut unettomuus (myös yöllä jatkuvasti heräily lasketaan unettomuudeksi) on vakava ongelma ja aiheuttaa terveydellisiä haittoja. JOs yöllä heräilee herkästi eikä sitten saa enää unta on mahdollista että yöunet jäävät muutamaan tuntiin ja kun noin lyhyillä yöunilla mennään riittävän pitkään on sillä merkittäviä vaikutuksia jaksamiseen ja terveyteen.

Parisuhteessa on aivan normaalia, että toista tuetaan ja autetaan terveydellisten ongelmien kanssa niin paljon kuin mahdollista. Vaikka mies kuinka nukkuisi huonosti sohvalla, niin kyllä ainakin oma mieheni on valmis tekemään välillä sellaisia uhrauksia, jotta minä saisisin edes joskus nukuttua. Myös minä teen arjessa uhrauksia, jotka auttavat miestäni jaksamaan ja voimaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Monet kommentoijista eivät selvästikkään ole itse kärsineet unettomuudesta. Pitkään jatkunut unettomuus (myös yöllä jatkuvasti heräily lasketaan unettomuudeksi) on vakava ongelma ja aiheuttaa terveydellisiä haittoja. JOs yöllä heräilee herkästi eikä sitten saa enää unta on mahdollista että yöunet jäävät muutamaan tuntiin ja kun noin lyhyillä yöunilla mennään riittävän pitkään on sillä merkittäviä vaikutuksia jaksamiseen ja terveyteen.

Parisuhteessa on aivan normaalia, että toista tuetaan ja autetaan terveydellisten ongelmien kanssa niin paljon kuin mahdollista. Vaikka mies kuinka nukkuisi huonosti sohvalla, niin kyllä ainakin oma mieheni on valmis tekemään välillä sellaisia uhrauksia, jotta minä saisisin edes joskus nukuttua. Myös minä teen arjessa uhrauksia, jotka auttavat miestäni jaksamaan ja voimaan hyvin.

Mutta miksi sen toisenkin pitää uhrata se unensa, kun on paljonkin asioita joita unettomuudesta kärsivä puoliso voi tehdä tilanteelle?

Vierailija kirjoitti:

Monet kommentoijista eivät selvästikkään ole itse kärsineet unettomuudesta. Pitkään jatkunut unettomuus (myös yöllä jatkuvasti heräily lasketaan unettomuudeksi) on vakava ongelma ja aiheuttaa terveydellisiä haittoja. JOs yöllä heräilee herkästi eikä sitten saa enää unta on mahdollista että yöunet jäävät muutamaan tuntiin ja kun noin lyhyillä yöunilla mennään riittävän pitkään on sillä merkittäviä vaikutuksia jaksamiseen ja terveyteen.

Parisuhteessa on aivan normaalia, että toista tuetaan ja autetaan terveydellisten ongelmien kanssa niin paljon kuin mahdollista. Vaikka mies kuinka nukkuisi huonosti sohvalla, niin kyllä ainakin oma mieheni on valmis tekemään välillä sellaisia uhrauksia, jotta minä saisisin edes joskus nukuttua. Myös minä teen arjessa uhrauksia, jotka auttavat miestäni jaksamaan ja voimaan hyvin.

Minä olen kärsinyt vaikeista uniongelmista kymmeniä vuosia. Ei tulisi mieleenkään hankkiutua tilanteeseen, jossa joudun nukkumaan jonkun kanssa samassa huoneessa, koska häiriinnyn kaikesta niin herkästi. Ei toiselta voi omiin uniongelmiinsa vedoten kieltää normaaleja asioita kuten yöllistä vessassakäymistä. Toki miehenkin tulee ottaa aloittaja huomioon ja tehdä kaikkensa, jotta vessakäynneistä syntyisi mahdollisimman vähän häiriötä, mutta kyllä tämä ensisijaisesti aloittajan ongelma on, eikä miehen. Paras ratkaisuhan tuossa olisi muuttaa asuntoon, jossa on molemmille omat makuuhuoneet.

Miksi olohuoneessa nukkuminen tarkottaisi automaattisesti sohvalla nukkumista? Voihan sinne sijata lattialle kunnon patjan ja petarin.

Mielestäni on välinpitämättömyyttä mieheltä, jos hän ei suostu koittamaan sitä, ettei joisi illalla. Samoin on välinpitämätöntä, jos ei välitä lastensa äidin uni- eli terveysongelmasta ja yritä sitä yhdessä ratkaista.

Tällaiset tarinat välinpitämättömistä miehistä saavat minut karsastamaan perheen perustamista: