En halua enää koskettaa miestäni enkä hänen koskettavan minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän samat fiilikset. Taustalla luottamusongelmia/pettämistä. Mitenhän sitä saisi taas itsensä haluamaan.

Mulla ei edes mitään sellaista taustaa, mies on todella avulias ja ystävällinen, tarvitsee vaan tosi paljon kosketusta, mun mielestä joka tilanteessa.

ap

Mun mies ei tarvii paljon kosketusta, mutta mä tarvitsisin. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenne kuulostavat liian hyviltä teille. Raukkaparat kun valitsivat frigidejä ja kylmiä naisia.

Nää kommentit saa mut aina repeämään!🤣 Ethän sä voi tietää todellisuudesta ap:n miehestä tai elämästä juuri mitään muuta kuin sen mitä ap haluaa tässä kertoa ja sä kuola valuen siellä selität että ” miehenne kuulostavat liian hyviltä teille”.

Näitä kommentteja tulee joka toiseen ketjuun kun joku avautuu omasta parisuhteestaan jos on ollut ongelmia avioliitossa jne.

Koska Ap ei sano että miehensä on mikään maanantaikappale, on selkeintä olettaa että se on ihan normi, mutta haluaa läheisyyttä. Vai?

Hyi hitto jos mies mainitsisi vauvat kiihottuessaan niin jättäisin saman tien.

Kun miehellä paksu lompakko niin naiset roikkuvat suhteessa niin pitkään kuin pystyvät.

Sama juttu täällä ap. Mies on masentunut ja minun hartioilla on kaikki. Lapset, elatus, kotityöt, "miesten työt". Kaikki. Rakastan miestäni ja suhteemme perustuu samoihin arvoihin ja ystävyyteen. Arki on kuitenkin raskasta ja olen niin väsynyt, että minuakin vain inhottaa koskettelut ja pusuttelut. Emme tee mitään yhdessä, eikä meillä ole ollut hauskaa vuosiin. Minä en koe saavani mieheen yhteyttä, joten en silloin halua lääppiäkään. Se tuntuu välillä kuin päästäisi tuntemattoman ihmisen iholle.

Olemme keskustelleet asiasta miehen kanssa avoimesti. Olen ehdottanut eroa ja sitä, että hän hakisi läheisyyden muualta, mutta hän ei halua. Hänkin rakastaa minua ja haluaa läheisyyttä juuri minun kanssani. Emme voi kai muuta kuin odottaa, että pikkulapsiarki ja krooninen väsymys helpottuisi.

Elsako kirjoitti:

Sama juttu täällä ap. Mies on masentunut ja minun hartioilla on kaikki. Lapset, elatus, kotityöt, "miesten työt". Kaikki. Rakastan miestäni ja suhteemme perustuu samoihin arvoihin ja ystävyyteen. Arki on kuitenkin raskasta ja olen niin väsynyt, että minuakin vain inhottaa koskettelut ja pusuttelut. Emme tee mitään yhdessä, eikä meillä ole ollut hauskaa vuosiin. Minä en koe saavani mieheen yhteyttä, joten en silloin halua lääppiäkään. Se tuntuu välillä kuin päästäisi tuntemattoman ihmisen iholle.

Olemme keskustelleet asiasta miehen kanssa avoimesti. Olen ehdottanut eroa ja sitä, että hän hakisi läheisyyden muualta, mutta hän ei halua. Hänkin rakastaa minua ja haluaa läheisyyttä juuri minun kanssani. Emme voi kai muuta kuin odottaa, että pikkulapsiarki ja krooninen väsymys helpottuisi.

Niin ja minulla ainakin ehkäisy vaikuttaa voimakkaasti. Sitten kun mies on laittanut putket poikki ja voin lopettaa kehoni hormonaalisen manipuloinnin, ehkä tilanne on toinen 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Blue kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään ei ole vielä vastannut, miksi mies ei saa hakea seksiä muualta, kun se ilmeisesti on naisen mielestä epämiellyttävää. Koittakaa nyt joku vastata. Miksi se nainen ei jopa kannusta tähän, kun siitä itsekkin hyötyisi? Ja jos seksi on toisen mielestä merkityksetöntä, mitä väliä sillä sitten on jos kumppani harrastaa seksiä toisaalla?

Miksi sinä oletat että mies haluaa harrastaa seksiä suhteen ulkopuolella?

Tässä komppaan, seksi ei ole ainakaan itselleni pelkkää suoritusta vaan siihen kuuluu olennaisena osana läheisyys ja rakkaus. Parisuhteen ulkopuolelta sen hakeminen on suoraan ristiriidassa tämän kanssa.

se että asia ei ole sinulle niin, ei tarkoita ettei jollekkin muulle voisi olla. Ei myöskään oikeuta kieltämään.

Juurikin näin. Jos olisit ollut tarkkana, olisit huomannut, että kirjoitin, että "Ainakaan omasta mielestäni" seksi ei ole pelkkää suoritusta. En tuomitse muita, vaan puhun siis itsestäni ja omista mielipiteistäni. Siitähän tässä mielipidekirjoituspalstalle kirjoittelussa on kyse - ainakin omasta mielestäni ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vaan, mutta mitä tuo ap:n mies tekee parisuhteen ja perheen eteen? Makaa masennuksessaan kun toinen käy töissä, passaa pesuetta!

Mikä on miehen vastuu? Mitä mies tekee parisuhteen eteen, paremman seksin tai itsensö ulkonöön eteen, että olisi vaimonsa silmissä kiihottava?

Miksi et lue sitten aloitusta. Mitään ulkonäöllistä syytä ei ole. Taitaakin olla niin, että tulit vaan haukkumaan miehiä.

Miten niin vaan haukkumaan? Näissä kommenteissa korostuu juurikin naisen velvollisuus seksiin, kun mies makaa työttömänä sohvalla. Miksi hänen tarpeensa menisi yhtään paremmin ohi naisen tarpeiden?

Siten niin, että et edes lukenut aloitusta, vaan aloit haukkumaan miestä masentuneeksi ym. Ei naisella ole velvollisuutta, miksi se ei käy jos rakas hakee seksin toisaalta? Tämähän ei naisille kuitenkaan käy, miksi näin?

Väärin. Ensinnäkin ei ole mikään ”rakas” enää jos pitää huo... mennä. Silloin on kyse avoimesta suhteesta, pettämisestä jne. Ei avioliitosta.

Jos ei ole, niin miksi sitten olla yhdessä? Naisen haluttoomuudesta ja seksin harrastamisen eväämisestä tämä kuitenkin johtuu. Miksi kieltää rakkaalta asia jota hän selvästi tarvitsee? Ei vaikuta hyvältä avioliitolta kun pitää toiselta kieltää seksin harrastaminen, silloin pitäisikin erota. Jos kyse olisi mistään muusta ihmisen perustarpeesta, tämä olisi väkivaltaa.

Ei ole ihan mustavalkoinen asia tuo seksin hakeminen muualta. 

Mutta se ihmetyttää, että miksi asiasta ei tahdota useinkaan puhua, vai eikö vain osata? Siis haluttomuuden syistä ja ratkaisuista? Jos molemmat haluavat, niin halun voi kyllä ylläpitää. 

Tuntuisi oudolta jos seksi olisi sellainen asia joka vaan nyt kuuluu jättää pois kun ikää on yli neljäkymmentä, tai suhde on jatkunut yli kolme vuotta. 

Mutta tosiaan, jos seksuaalisuus ei anna itselle mitään, niin se on ainakin sanottava. Jos sen määrä aiheuttaa suhteessa ongelmia. Pahinta on aiheen lakaisu maton alle tyyliin "elämässä on muutakin tärkeää". Noin se ei nimittäin ole, tuo on vain yksi mielipide. Ihan yhtä oikea tai väärä kuin se että seksi on tärkein juttu syömisen jälkeen. 

Eikö sitä osata enää olla muuta kuin itsekkäitä haluamisten ja haluttomuuksien kanssa, eikö pystytä kompromisseihin? 

Hormonitoiminta hiipuu. Sitä voi myös (gyne) tutkia ja auttaa.

Tosin on väärin jäädä suhteeseen, jos ei ole enää yhteisiä toiveita ja tavoitteita. Pitää päästää toinen etsimään onnensa muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tästä aiheesta jonkun dokkarin aiemmin ja siinä tuli asiantuntijoilta hyvä vinkki. Siis kyseessä tilanne, että toinen on haluton ja toinen ei.

Eli voisi kokeilla sellaista, että esim. viikon ajaksi tehdään sopimus, että seksiä ei harrasteta, vaikka läheisyyttä olisikin. Näin siitä toisen läheisyydestä voi nauttia väsyneenäkin eikä tarvi pelätä sitä, että joutuu torjumaan toisen / joutuu torjutuksi. Ja kun sitä huoletonta läheisyyttä on ilman pakkoa mihinkään muuhun, niin ne halutkin sieltä pikkuhiljaa saattaa herätä.

Joku jo kommentoikin tästä, mutta ap:n kaltaisessa tilanteessa olis hyvä varmaan sopia alkuun viikko tms, jolloin kosketusta ja lähestyyttä ei ole lainkaan tai vain ap:n aloitteesta, jos se vaan molemmille sopii. Ja kun ap on saanut lepoa ja rauhaa ensin tarpeeksi, niin sitten voisi miettiä tuota läheisyyttä ilman seksiä - viikkoa.

Tärkeää tietenkin myös se, että mies ottaa oman vastuunsa kodin pyörittämisestä eli se vaatii oman keskustelunsa.

Viikko ilman seksiä olisikin aivan ihanaa! Edellisestä sukupuoliyhdynnästä on varmaan jo 2 kuukautta. Edellisestä kerrasta, kun vaimo ehdotti seksiä on varmaan 18 vuotta.

Meillä mies lopetti kuin seinään seksin 8 kuukautta sitten. Ei puhu, ei halua asiaa selvitellä, vaikenee. Olen yrittänyt, mutta suuttuu, alkaa riitelemään, syyttelemään, on jo kahdesti häipynyt viikoksi kertomansa mukaan tiettyyn paikkaan, nukkuu yksin makkarissa, minä toisessa huoneessa.

Mitä voi tehdä, kun toisella ei ole mitään halua selvittää tai keskustella? Muuten esittää muille, kuin ei olisi mitään ongelmia. Viheltelee, lauleskelee itsekseen, laittaa ruokaa ym. niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Niin, missä syy? Eikö miehellä ole koskaan vastuuta parisuhteen kehittymisessä ja selvittelyssä?

No jos keskustelu ei auta ja seksi on tärkeää, mitä mahdollisuuksia sinulla on? Eroa tai hae seksi muualta tai kestä.

Siinä ne mahdollisuudet taitaa olla. Edelleen kysyn, missä on miehen vastuu? Millä oikeudella hän dissaa ja ei suostu edes avioliitossaan PUHUMAAN asioista?

Miksi hänellä on aina aikaa ja resursseja käydä keskusteluja työn puitteissa, kavereidensa kanssa jne. mutta ei vaimonsa kanssa?

Molemmilla on vastuu, mutta tässä tapauksessa mies ei hoida vastuutaan. Haluaa kai erota, mutta ei ole miestä sitä sanomaan joten odottaa että naisella tulee mitta täyteen.

Tämän (nyt jo vanhan) ketjun lukeminen suorastaan triggeröi, joten on parempi kirjoittaa, kuin lisätä taas kerran katkeruutta oman mielen päälle.

Meillä vaimo on myös hyvin haluton minua kohtaan. Sillä erolla, että hän kyllä pitää fyysisestä läheisyydestä, mutta seksuaalisesti hän on kuin kuollut minua kohtaan. Hän kertoo jatkuvasti rakastavansa ja arvostavansa minua, mutta seksin hän vain oikeastaan sivuuttaa täysin.

Hän ei osoita koskaan itse haluavansa minua, tai pitävänsä minua komeana, seksikkäänä. Hän kehuu, että olen hyvä isä lapsille, hyvä aviomies, ja teen enemmän kotitöitä kuin hän ikinä (tämä siis suoraan hänen suustaan, itse en ole edes varma tästä, mutta joka tapauksessa koen olevani osallistuva aviomies).

Suurimmaksi osaksi puran ahdistukseni, suruni ja tuskani treenaamiseen. Juoksen ja käyn kuntosalilla iltaisin, kun taas vaimo haluaa viettää aikaa lähinnä sohvalla rentoutuen ja telkkaria katsellen. En aina vaan kestä olla kotona ja viettää taas yhtä iltaa, viikkoa tai kuukautta hänen vieressään pötkötellen, ilman, että mitään meidän välillämme tapahtuisi. 

Pahinta on, että hän ei halua puhua asiasta. Hän jotenkin sivuuttaa koko asian. Ja jos yritän kysyä asiasta, tai virittää keskustelua, hän torjuu koko asian ja kertoo enintään, että ei ole sillä tuulella. Noin puoli vuotta sitten, kun yritin taas puhua hänen sulkeutuessaan kokonaan, hän vain totesi, että tästä asiasta ei pysty näköjään keskustelemaan minun kanssani, ja syytti minua tämän asian vatvomisesta. 

Nyt olen oikeastaan jo pikku hiljaa alkanut kyllästymään häneen. Enkä enää hirveästi peittele sitä. Välillä vaimo ihmettelee, kun olen sulkeutunut, enkä halua enää helliä tai hieroa häntä. No en halua, koska se tuntuu pahalta! 

Pahinta on, että viime kuukaudet olen ollut ihastunut työkaveriini, jonka kanssa meillä on ollut pientä ja viatonta flirttiä. Olen jo haaveillut siitä, millaista olisi elää ja asua hänen kanssaan. En kuitenkaan uskalla edes ajatella eroa, koska vaimoni on suorastaan tuhonnut itsetuntoni ja oman minäkuvani, ja tämän lisäksi olemme kiinni omakotitalon lainassa, jota on vielä paljon maksettavana, ja todennäköisesti mahdollinen avioero johtaisi riitoihin ja taloudelliseen katastrofiin.

Olen käynyt puhumassa tästä asiasta jo psykologilla, ja hän toivoo, että pystyisin itse vahvistamaan omaa minäkuvaani, ja keskittymään suhteessani positiivisiin asioihin. Välillä tämä onnistuu, mutta sitten taas tulee viikkoja, jolloin katkeruus vaimoani kohtaan nousee niin väkevästi pinnalle, että en pysty olemaan hänen lähellään. En kestä enää katsoa telkkarista romanttisia sarjoja tai elokuvia, enkä mitään, missä saattaisin törmätä seksiin. Tämän keskustelunkin avasin kai sitten itseäni kiusatakseni.. pitkä vastaus, mutta sentään vähän helpotti oloa.

Olkaa ihmiset erittäin tarkkoja, kenen kanssa haluatte mennä naimisiin, hankkia lapsia ja omistusasuntoa... nyt ymmärrän itseäni nuorempien miesten viisauden; haluttomuuden sitoutua parisuhteeseen, haluttomuuden hankkia lapsia tai omistusasuntoa. Itse pidin näitä elämäni tärkeimpinä tavoitteina (tätä minulle syötettiin jo lapsuudesta lähtien) ja nyt huomaan, että nämä "tavoitteet" ovat syöneet mielenterveyteni ja kurjistaneet koko elämäni katkeruuden täyttämäksi helvetiksi, jossa ainoat ilonaiheeni ovat lapset ja liikunta. 

Ymmärrän kyllä molempia. Mies on varmaan aivan hirveessä puutteessa ja siksi kiihottuu pienestäkin läheisyydestä. Jos itse on joutunut tuohon pisteeseen, että toisen läheisyys ällöttää, niin tottakai se toisen puute oksettaa kahta kauheammin. Miksi olette vielä yhdessä? Satuttaa vain molempia. Erotkaa nyt ihmeessä.

Miksi niin monella naisella loppuu halut?

Sama täällä

Elsako kirjoitti:

Sama juttu täällä ap. Mies on masentunut ja minun hartioilla on kaikki. Lapset, elatus, kotityöt, "miesten työt". Kaikki. Rakastan miestäni ja suhteemme perustuu samoihin arvoihin ja ystävyyteen. Arki on kuitenkin raskasta ja olen niin väsynyt, että minuakin vain inhottaa koskettelut ja pusuttelut. Emme tee mitään yhdessä, eikä meillä ole ollut hauskaa vuosiin. Minä en koe saavani mieheen yhteyttä, joten en silloin halua lääppiäkään. Se tuntuu välillä kuin päästäisi tuntemattoman ihmisen iholle.

Olemme keskustelleet asiasta miehen kanssa avoimesti. Olen ehdottanut eroa ja sitä, että hän hakisi läheisyyden muualta, mutta hän ei halua. Hänkin rakastaa minua ja haluaa läheisyyttä juuri minun kanssani. Emme voi kai muuta kuin odottaa, että pikkulapsiarki ja krooninen väsymys helpottuisi.

Tuo "olen ehdottanut miehelle että hakisi seksin muualta" pahensi meidän suhteessa halujani häneen kun mies sanoi että ei varmasti saisi muualta. Nyt inhottaa vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monella naisella loppuu halut?

Koska mies on ihan erilainen kun antoi ymmärtää tai pahimmillaan sarjapanija.

Up

Mulla loppuneet halut miestäni kohtaan syystä että mieheni on aloitekyvytön seksin, läheisyyden ja huomioimisen suhteen. Ollaan käyty pariterapiassa, olen itkenyt, puhunut, raivonnut ja odottanut yli vuoden - turhaan! Reilu puoli vuotta sitten sextailtu viimeksi, minun aloitteesta sekin. Nyt olen kyllästynyt odotteluun ja huomaan että koko ukko on alkanut ärsyttämään. Nyt tuo yrittää kömpelösti lähennellä mutta en enää jaksa syttyä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monella naisella loppuu halut?

Se johtuu ehkäisypillereistä tai hormonikierukasta. Minä kokeilin hormonikierukkaa, niin meni tunto kokonaan alapäästä, se oli aivan hirveää. Mies taas on menettänyt halunsa kun on monta sairautta ja syö niihin lääkkeitä, ja vielä siihen päälle mielialalääkettä, työ vei terveyden. Kun kerroin mitä kierukka mulle teki, mies sanoi, että nyt tiedät miltä hänestä tuntuu. Että paska tilanne kaikenkaikkiaan.

Uskon kyllä! Ikäänkuin olisi kanssasi vain siksi kun muutakaan ei saa😡. Mun miehellä oli lapsellinen ihastuminen yhteen meillä vierailleeseen baiseen, ihan siinä mun silmien edessä yritti flirttailla ja tuijotti suu auki. Siitä tuli parisuhdekriisi, ja mies sanoi " en halua muita, enkä edes uskaltaisi lähestyä muita vaikka haluaisinkin". Ei kovin mairittelevaa tuokaan.