Petra Rautiainen haastaa suomalaisen sotakertomuksen: “Joillekin kumppanuus nat*ien kanssa oli todella tervetullut ajatus”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama n aistyyppi, mikä petra todennäköisesti on, oli ww2 aikana hyvin läheisissä tekemisissä sak salaisten sotilaiden kanssa. Ei tämä ole mikään salaisuus. Nyt kumppaniksi on vain vaihtunut i-r-a....niin se maailma muuttuu.

mies52v

Ja tässä esimerkki argumentin irvikuvasta.

Joskus totuus satuttaa.

mies52v

Ihan yhtä perustellusti joku voisi kommenttiesi perusteella väittää, että sinä olet ”sitä miestyyppiä, joka halusi saksalaisilta parrua pyllyyn jatkosodassa”. Ja jos yrittäisit väittää vastaan, vastaus olisi että ”totuus sattuu”.

Minä en tällaisia väitteitä esitä, koska pidän ihmisen seksuaalisuuteen meneviä ad hominem -argumentteja erittäin sopimattomina. Haluan vain että miettisit hetken aikaa, miksi vedät historiakeskusteluun mukaan ihmisten omat henkilökohtaiset mieltymykset.

Moniko suomalainen mies lähti sakujen matkaan? ja osa päätyi pohjanmereen. Ei ihan sama asia. Totuus satuttaa. Lue "kaasukammion varjossa" kirja. Kertoo aika kaunistelematta näistä asioista.

mies52v

Niin kauan kuin puhut ”naistyypistä”, johon sinä luokittelet ne ihmiset, joiden mielipiteet eivät sinua miellytä, totuutesi ei satuta ketään.

Jokainen meistä luokittelee toisia ihmisiä. Sinäkin teet niin. Totuus tuntui satuttavan ja kaksinaismoralismi kukkivan.

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama n aistyyppi, mikä petra todennäköisesti on, oli ww2 aikana hyvin läheisissä tekemisissä sak salaisten sotilaiden kanssa. Ei tämä ole mikään salaisuus. Nyt kumppaniksi on vain vaihtunut i-r-a....niin se maailma muuttuu.

mies52v

Ja tässä esimerkki argumentin irvikuvasta.

Joskus totuus satuttaa.

mies52v

Ihan yhtä perustellusti joku voisi kommenttiesi perusteella väittää, että sinä olet ”sitä miestyyppiä, joka halusi saksalaisilta parrua pyllyyn jatkosodassa”. Ja jos yrittäisit väittää vastaan, vastaus olisi että ”totuus sattuu”.

Minä en tällaisia väitteitä esitä, koska pidän ihmisen seksuaalisuuteen meneviä ad hominem -argumentteja erittäin sopimattomina. Haluan vain että miettisit hetken aikaa, miksi vedät historiakeskusteluun mukaan ihmisten omat henkilökohtaiset mieltymykset.

Moniko suomalainen mies lähti sakujen matkaan? ja osa päätyi pohjanmereen. Ei ihan sama asia. Totuus satuttaa. Lue "kaasukammion varjossa" kirja. Kertoo aika kaunistelematta näistä asioista.

mies52v

Niin kauan kuin puhut ”naistyypistä”, johon sinä luokittelet ne ihmiset, joiden mielipiteet eivät sinua miellytä, totuutesi ei satuta ketään.

Jokainen meistä luokittelee toisia ihmisiä. Sinäkin teet niin. Totuus tuntui satuttavan ja kaksinaismoralismi kukkivan.

mies52v

Levy taisi nyt sinulla jumittaa. Kiitokset keskustelusta.

Ihan mitä tahansa historiaa kun tutkii, niin löytyy pahoja ihmisiä, jotka ovat tehneet pahaa toisille ihmisille. Yleensä koska ovat voineet, ja saaneet siitä jotakin taloudellista hyötyä.

Kyllähän se on totta, että Suomella oli suhteita Saksaan jossain vaiheessa, Saksasta saatiin sitten ruoka-apua ja vissiin aseistustakin, kun meillä alkoi olla melkosen huonot olosuhteet. Olisi useammankin isovanhemman henki lähtenyt ilman Saksan avustuksia. Mutta ei sille nyt enää mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Kirjailijan mielestä sotien veteraanien toimintakin oli varmaan oma vika, mitäs meni taistelemaan.

Tuskinpa vaan.

Maailma ei ole mustavalkoinen paikka. Ei ole niin, että yhdet ovat hyviä hyviksiä, jotka tekevät kaiken aina oiken ja toiset taas pahoja pahiksia, jotka pyörittelevät pahojen viiksiensä kärkiä melodramaattisesti. Se, että huomaa oman puolen toiminnassa jotain virheitä ei tarkoita sitä, että tuomitsee heidät kaikki hirveinä rikollisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama n aistyyppi, mikä petra todennäköisesti on, oli ww2 aikana hyvin läheisissä tekemisissä sak salaisten sotilaiden kanssa. Ei tämä ole mikään salaisuus. Nyt kumppaniksi on vain vaihtunut i-r-a....niin se maailma muuttuu.

mies52v

Ja tässä esimerkki argumentin irvikuvasta.

Joskus totuus satuttaa.

mies52v

Ihan yhtä perustellusti joku voisi kommenttiesi perusteella väittää, että sinä olet ”sitä miestyyppiä, joka halusi saksalaisilta parrua pyllyyn jatkosodassa”. Ja jos yrittäisit väittää vastaan, vastaus olisi että ”totuus sattuu”.

Minä en tällaisia väitteitä esitä, koska pidän ihmisen seksuaalisuuteen meneviä ad hominem -argumentteja erittäin sopimattomina. Haluan vain että miettisit hetken aikaa, miksi vedät historiakeskusteluun mukaan ihmisten omat henkilökohtaiset mieltymykset.

Moniko suomalainen mies lähti sakujen matkaan? ja osa päätyi pohjanmereen. Ei ihan sama asia. Totuus satuttaa. Lue "kaasukammion varjossa" kirja. Kertoo aika kaunistelematta näistä asioista.

mies52v

Niin kauan kuin puhut ”naistyypistä”, johon sinä luokittelet ne ihmiset, joiden mielipiteet eivät sinua miellytä, totuutesi ei satuta ketään.

Jokainen meistä luokittelee toisia ihmisiä. Sinäkin teet niin. Totuus tuntui satuttavan ja kaksinaismoralismi kukkivan.

mies52v

Levy taisi nyt sinulla jumittaa. Kiitokset keskustelusta.

kuului sinun puolelta. Oli väärä levykin

mies52v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjailijan mielestä sotien veteraanien toimintakin oli varmaan oma vika, mitäs meni taistelemaan.

Tuskinpa vaan.

Maailma ei ole mustavalkoinen paikka. Ei ole niin, että yhdet ovat hyviä hyviksiä, jotka tekevät kaiken aina oiken ja toiset taas pahoja pahiksia, jotka pyörittelevät pahojen viiksiensä kärkiä melodramaattisesti. Se, että huomaa oman puolen toiminnassa jotain virheitä ei tarkoita sitä, että tuomitsee heidät kaikki hirveinä rikollisina.

Tämä! Jostakin syystä joillakin ihmisillä on niin vähän nyanssien tajua, että he ajattelevat Suomen ja Saksan liittolaisuudesta puhumisen jotenkin vievän arvon pois veteraaneilta, joilla ei tietenkään ollut osaa eikä arpaa poliittisiin päätöksiin.

Väinö Linna aikanaan sanoi, että haluaa viedä pois arvon sodalta ja antaa sen sotilaille. Mielestäni suomalaiset ovat ymmärtäneet Linnan sanoman varsin hyvin näihin päiviin saakka. Nykyajan nettikeskusteluissa tuntuu järki kadonneen päästä monelta tässäkin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei mitään muuta tarvittaisi, kun tunnustaa realiteetit, mitä ne olivat vuonna -39 ja mitä ne olivat vuonna -44. Englanti oli Suomen verivihollinen, samoin Neuvostoliitto. Ainoa ystävältä vaikuttava oli Saksa. Jos ei rintamaa olisi silloin saatu siirrettyä itään päin näinkin reilusti, niin mitäpä luulisitte Suomesta olevan jäljellä?

Englanti ei ollut Suomen verivihollinen vuonna 1939. Siitä tuli sitä 1941, kun Suomi ja Saksa piirsivät Suomelle yhdessä uuden itärajan.

Tämä. Englanti ja Ranska oli nimenomaan Suomen ainoita YSTÄVIÄ talvella 1939-1940.

Neuvostoliiton puolella silloin ollut Saksa oli kaikkea muuta, sehän mm. teki kaikkensa ettei Suomi saisi apua talvisodassa. Estivät asekuljetuksia ja sellaista.

Mitä konkreettista  apua noilta ystäviltä saatiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei mitään muuta tarvittaisi, kun tunnustaa realiteetit, mitä ne olivat vuonna -39 ja mitä ne olivat vuonna -44. Englanti oli Suomen verivihollinen, samoin Neuvostoliitto. Ainoa ystävältä vaikuttava oli Saksa. Jos ei rintamaa olisi silloin saatu siirrettyä itään päin näinkin reilusti, niin mitäpä luulisitte Suomesta olevan jäljellä?

Englanti ei ollut Suomen verivihollinen vuonna 1939. Siitä tuli sitä 1941, kun Suomi ja Saksa piirsivät Suomelle yhdessä uuden itärajan.

Tämä. Englanti ja Ranska oli nimenomaan Suomen ainoita YSTÄVIÄ talvella 1939-1940.

Neuvostoliiton puolella silloin ollut Saksa oli kaikkea muuta, sehän mm. teki kaikkensa ettei Suomi saisi apua talvisodassa. Estivät asekuljetuksia ja sellaista.

Mitä konkreettista  apua noilta ystäviltä saatiin?

Mm pommikoneita

https://en.wikipedia.org/wiki/Foreign_support_of_Finland_in_the_Winter_…

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on totta, että Suomella oli suhteita Saksaan jossain vaiheessa, Saksasta saatiin sitten ruoka-apua ja vissiin aseistustakin, kun meillä alkoi olla melkosen huonot olosuhteet. Olisi useammankin isovanhemman henki lähtenyt ilman Saksan avustuksia. Mutta ei sille nyt enää mitään voi.

Kyllä saatiin ruokaa ja viissiin aseistustakin. Lisäksi saatiin Saksasta useita kymmeniä tuhansia sotilaita, joiden kanssa hyökättiin ”vapauttamaan” Itä-Karjala, mm. Petroskoi. Joltakulta meni isovanhempia vielä siinä vaiheessa, kun piti entiset aseveljet heittää ulos maasta.

Oletko opiskellut koulussa historiaa?

Suomalaisten ongelma on se, että olemme h*rttäytyneet tuohon narraatioon, että olemme aina olleet yksin.

Siksi moni ihan sinisilmäisesti toistelee miten meillä oli niin vaikeaa, kunnes Saksa hyvää hyvyyttään antoi ruoka-apua ja aseita. Tuo toisen maailmansodan suuri humanitäärinen auttaja...

Tässä narraatiossa aina jää huomaamatta, että sitä ennen Suomi oli sitoutunut hyökkäyssotaan, ja oli porukalla suunniteltu aluelaajennukset idässä. Luonnollisestikaan sen jälkeen ei länsiliittoutuneilta apua tullut.

En sano, että Suomen valinta oli väärä. Se saattoi olla huonoista vaihtoehdoista paras. Mutta kritisoin tuota ”kukaan ei auttanut meitä” -narraatiota. Talvisodassa Ruotsi, Englanti ja Ranska auttoivat minkä voivat. Sitten Suomi teki oman valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten ongelma on se, että olemme h*rttäytyneet tuohon narraatioon, että olemme aina olleet yksin.

Siksi moni ihan sinisilmäisesti toistelee miten meillä oli niin vaikeaa, kunnes Saksa hyvää hyvyyttään antoi ruoka-apua ja aseita. Tuo toisen maailmansodan suuri humanitäärinen auttaja...

Tässä narraatiossa aina jää huomaamatta, että sitä ennen Suomi oli sitoutunut hyökkäyssotaan, ja oli porukalla suunniteltu aluelaajennukset idässä. Luonnollisestikaan sen jälkeen ei länsiliittoutuneilta apua tullut.

En sano, että Suomen valinta oli väärä. Se saattoi olla huonoista vaihtoehdoista paras. Mutta kritisoin tuota ”kukaan ei auttanut meitä” -narraatiota. Talvisodassa Ruotsi, Englanti ja Ranska auttoivat minkä voivat. Sitten Suomi teki oman valintansa.

Mistä olet keksinyt tuollaisen olkiukon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten ongelma on se, että olemme h*rttäytyneet tuohon narraatioon, että olemme aina olleet yksin.

Siksi moni ihan sinisilmäisesti toistelee miten meillä oli niin vaikeaa, kunnes Saksa hyvää hyvyyttään antoi ruoka-apua ja aseita. Tuo toisen maailmansodan suuri humanitäärinen auttaja...

Tässä narraatiossa aina jää huomaamatta, että sitä ennen Suomi oli sitoutunut hyökkäyssotaan, ja oli porukalla suunniteltu aluelaajennukset idässä. Luonnollisestikaan sen jälkeen ei länsiliittoutuneilta apua tullut.

En sano, että Suomen valinta oli väärä. Se saattoi olla huonoista vaihtoehdoista paras. Mutta kritisoin tuota ”kukaan ei auttanut meitä” -narraatiota. Talvisodassa Ruotsi, Englanti ja Ranska auttoivat minkä voivat. Sitten Suomi teki oman valintansa.

Mistä olet keksinyt tuollaisen olkiukon?

Esimerkiksi viesti 86 on hyvä esimerkki tuosta narraatiosta. Että voi miten kiva kun Saksa antoi apua silloin kun muut eivät antaneet.

Vierailija kirjoitti:

Missä se myyttinen länsi oli kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939? Missä lännen tuki oli tuon sodan jälkeen kun Suomi eli pelon vallassa agressiivisen diktatuurin varjossa?

Olivat tulossa jopa sotilaalliseen apuun mutta Suomi kielsi tulemasta. Että sillai.

Talvisodan jälkeen länsimailla oli kädet täynnä töitä Saksan kanssa mm. Norjassa. Miksei Suomi tarjonnut vuorostaan apuaan länsimaille Norjan taistelussa? 

Koskee avunantovelvollisuus aina kaikkia muita paitsi suomalaisia, tuota pohjoista käenpoikakansaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Historiantutkimuksessa pitäisi aina muistaa, että se mikä nyt on paheksuttavaa ja tuomittavaa, ei välttämättä ollut sitä silloin.

Joskus taas on muistettava että mikä on paheksuttavaa nyttenkin on ollut paheksuttavaa silloinkin, silloin siitä vain ei ole puhuttu ääneen ja kirjoitettu.

Eli esimerkiksi 1918 vuoden tapahtumissa ei ensin julkisesti paheksuttu kommunisteja, kuten olisi pitänyt, koska tuollainen ääriliike on paheksuttava ja nykyisin sen saa sanoa ääneen?

Vielä 1960-luvulla Suomesta myytiin lapsia Tanskaan. Miksi emme enää tekisi niin, eihän siinä ole mitään paheksuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten ongelma on se, että olemme h*rttäytyneet tuohon narraatioon, että olemme aina olleet yksin.

Mikä kaikenlisäksi ei pidä edes paikkaansa. Suomi ei ole koskaan sotinut yksin.

600 vuotta sodittiin Ruotsin alaisuudessa

100 vuotta sodittiin Venäjän alaisuudessa

sisällissodassa oli mukana Saksa ja Venäjä joukkoineen

talvisodassa apuna oli länsimaat, suurimpana auttajana Ruotsi

jatkosodassa oli apuna Saksa ja muut akselimaat

Lapin sodassa apuna oli Neuvostoliitto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei mitään muuta tarvittaisi, kun tunnustaa realiteetit, mitä ne olivat vuonna -39 ja mitä ne olivat vuonna -44. Englanti oli Suomen verivihollinen, samoin Neuvostoliitto. Ainoa ystävältä vaikuttava oli Saksa. Jos ei rintamaa olisi silloin saatu siirrettyä itään päin näinkin reilusti, niin mitäpä luulisitte Suomesta olevan jäljellä?

Englanti ei ollut Suomen verivihollinen vuonna 1939. Siitä tuli sitä 1941, kun Suomi ja Saksa piirsivät Suomelle yhdessä uuden itärajan.

Tämä. Englanti ja Ranska oli nimenomaan Suomen ainoita YSTÄVIÄ talvella 1939-1940.

Neuvostoliiton puolella silloin ollut Saksa oli kaikkea muuta, sehän mm. teki kaikkensa ettei Suomi saisi apua talvisodassa. Estivät asekuljetuksia ja sellaista.

Mitä konkreettista  apua noilta ystäviltä saatiin?

No mikä apu olisi riittänyt jos kerta edes suora sotilaallisen avun tarjous ei ollut suomalaisille tarpeeksi?  Saadut aseetkin oli suomalaisten mielestä vääränlaisia, väärän määräisiä ja muutenkin ihan väärin autettu.

Kun Rautiainen käyttää sanaa paska kuvaamaan tuon aikaisia tapahtumia, niin homma on menetetty kohdallani saman tien. Ylen artikkelina tämä sopii mainiosti Jokisen viitoittamaan linjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten ongelma on se, että olemme h*rttäytyneet tuohon narraatioon, että olemme aina olleet yksin.

Mikä kaikenlisäksi ei pidä edes paikkaansa. Suomi ei ole koskaan sotinut yksin.

600 vuotta sodittiin Ruotsin alaisuudessa

100 vuotta sodittiin Venäjän alaisuudessa

sisällissodassa oli mukana Saksa ja Venäjä joukkoineen

talvisodassa apuna oli länsimaat, suurimpana auttajana Ruotsi

jatkosodassa oli apuna Saksa ja muut akselimaat

Lapin sodassa apuna oli Neuvostoliitto

Näinpä juuri. Jääkärien koulutus Saksassakin aina esitetään jotenkin ihan irrallisena itsenäistymispyrkimyksenä. Tosiasiassa olimme ensimmäisessä maailmansodassa osana Venäjää, ja samanaikaisesti haimme Saksasta koulutusta ja aseita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi kuuluu kaikille, ei vain niille, jotka täyttävät jonkun keksimät suomalaisheimon tai -rodun kriteerit.

Rajat auki?

Mielenkiintoinen kirja joka kartoittaa piilotettua na tsimenneisyyttämme.

Tämä loppulause kyllä vei mielenkiinnon koko kirjailijaan, ellei ollut sitten kom munismiopistossaan koulutetun toimittelijan omaa ajattelua.

En ymmärrä kuinka kotikutoisesta ja saksasta kopioiduista rodunparannusaatteista saadaan muodostettua älyllinen kuperkeikka rasismiin?

Annettaisiin mieluummin Lappilaisille itsemääräämisoikeus ja pidetään rajat kiinni hallitsemattomalta määhanmuutolta, ennenkuin saamme lisää ongelmia kulttuuriimme sopeutumattomien aatteiden yhteentörmäyksistä.

Sillä kahden erilaisen toisiinsa sopimattoman kulttuurin epätoivoisen yhteenliittämisen seuraus on ras ismi, puolin ja toisin.

Ei rodunparannusaatteet saksalaista alkuperää olleet vaan ihan valtavirtaa länsimaissa ylipäätään ja erityisesti rapakon takana. Eräs kalifornialaisproffa oli kunniatohtorinakin saksalaisessa yliopistossa oppia jakamassa ja ehti onneton vielä 30-luvun lopulla kotipuolessa retostelemaan että katsokaapa kun Saksassa viimein siirrytään puheista tekoihin toisin kuin täällä meillä, on se hieno ja tehokas maa!