Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsia pidetään nimettöminä kuukausitolkulla!?
10.01.2021 |
En tajua miten vaikeaa on päättää lapselleen nimi kun sitä on kuitenkin 9 kuukautta kannettu ja usein pidempään vielä yritettykin. Sitten esitellään kuukauden, kahden tai kolmenkin ikäistä vauvaansa ja "Ei ole nimeä vielä päätetty" tai "Ei ole mitään virallista nimeä vielä"
Miten saamattomia nykyvanhemmat voi olla
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin on ollut helpompi ettei päätetä nimeä ennen lapsen syntymää riskiraskauden takia. Kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta lapseen kiintyminen oli pelottavaa ja vaikeaa ennen kuin hän oli varmasti turvallisesti sylissä. Nimeäminen ennen syntymää olisi antanut tietynlaisen "persoonan" lapselle.
Hyi, kuinka oksettavan kylmiä ihmisiä voikaan olla olemassa.
Tietysti sairaallakin (vaikka sitten kuoleman sairaalla) lapsella on oikeus nimeen ja rakkauteen.
Normaali vanhempi olisi tehnyt kaikkensa tuossa tilanteessa lapsen puolesta ja ilman muuta kiintynyt lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tämä juonna juurensa ihan kristilliseen perinteeseen tai näin ainakin muistelen uskontotunnilla kuulleeni. Eli ennen vanhaa uskottiin, että paholainen saattoi päästä käsiksi lapseen ennen kuin hänet oli kastettu ja koska ristiäiset olivat vasta siinä pari kuukautta lapsen syntymän jälkeen niin lasta suojellakseen nimeä ei kerrottu. Jos paholainen ei tiennyt nimeä, niin ei voinut satuttaa lasta. Tämän tyyppisen selityksen muistan siis koulussa joskus kuulleeni.
Vierailija kirjoitti:
Miksi asia sinua risoo? Kuuluuko asia jotenkin sinulle?
Keneltä kysyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin on ollut helpompi ettei päätetä nimeä ennen lapsen syntymää riskiraskauden takia. Kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta lapseen kiintyminen oli pelottavaa ja vaikeaa ennen kuin hän oli varmasti turvallisesti sylissä. Nimeäminen ennen syntymää olisi antanut tietynlaisen "persoonan" lapselle.
Hyi, kuinka oksettavan kylmiä ihmisiä voikaan olla olemassa.
Tietysti sairaallakin (vaikka sitten kuoleman sairaalla) lapsella on oikeus nimeen ja rakkauteen.
Normaali vanhempi olisi tehnyt kaikkensa tuossa tilanteessa lapsen puolesta ja ilman muuta kiintynyt lapseen.
Kun kattoo niitä stooreja missä kiintymys aiheuttaa vuoden sairastamisen äidille, niin en tiedä, onko se hyväksi kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä juonna juurensa ihan kristilliseen perinteeseen tai näin ainakin muistelen uskontotunnilla kuulleeni. Eli ennen vanhaa uskottiin, että paholainen saattoi päästä käsiksi lapseen ennen kuin hänet oli kastettu ja koska ristiäiset olivat vasta siinä pari kuukautta lapsen syntymän jälkeen niin lasta suojellakseen nimeä ei kerrottu. Jos paholainen ei tiennyt nimeä, niin ei voinut satuttaa lasta. Tämän tyyppisen selityksen muistan siis koulussa joskus kuulleeni.
Juuri tämä perinne on syynä siihen että Suomessa nimi kerrotaan ristiäisten yhteydessä. Siinähän lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi ja siunataan. Ennen sitä ei saa nimeä perinteen mukaan kertoa koska paholainen voi viedä lapsen.
Arvelen, että suurin osa vanhemmista noudattaa tätä perinnettä sen kummemmin miettimättä koska Suomessa on „aina“ toimitti näin. Ja sehän on ihan ok, että tällaisia perinteitä säilyy.
Omat lapseni ovat syntyneet kahdessa eri maassa Suomen ulkopuolella, molemmat maat ovat perinteisesti kristinuskon piirissä ja molemmissa kysyttiin heti lapsen synnyttyä, mikä sille annetaan nimeksi ja siitä hetkestä alkaen lapsella on nimi jolla häntä kutsutaan. Tytön ja pojan nimet on vanhemmilla valmiiksi mietittynä koska siinä tilanteessa ei todellakaan ole tapana sanoa että mietitään vielä. Tämäkin on minusta ihan ok. Jokainen noudattaa sitä tapaa joka tuntui luontevammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin on ollut helpompi ettei päätetä nimeä ennen lapsen syntymää riskiraskauden takia. Kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta lapseen kiintyminen oli pelottavaa ja vaikeaa ennen kuin hän oli varmasti turvallisesti sylissä. Nimeäminen ennen syntymää olisi antanut tietynlaisen "persoonan" lapselle.
Hyi, kuinka oksettavan kylmiä ihmisiä voikaan olla olemassa.
Tietysti sairaallakin (vaikka sitten kuoleman sairaalla) lapsella on oikeus nimeen ja rakkauteen.
Normaali vanhempi olisi tehnyt kaikkensa tuossa tilanteessa lapsen puolesta ja ilman muuta kiintynyt lapseen.
Kun kattoo niitä stooreja missä kiintymys aiheuttaa vuoden sairastamisen äidille, niin en tiedä, onko se hyväksi kellekään.
Väitätkö oikeesti, ettei äidillä synny sidettä jo raskausaikana odottamaansa vauvaa? Kutsu "maha-asukkia" (sori, inhokkisana) jollain lempinimellä... Lapsen kuolema joko kohtuun tai ihan milloin tahansa syntymän jälkeen on aina traumaattista, mitä pienempi lapsi, sitä traumaattisempaa.
Ne on niitä ihmisiä jotka jättää kaikki muutkin asiat elämässään viime tippaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö nimi pidä ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa, vai onko se muuttunut?
Kolme kuukautta on nykyään rajana, luki maistraatin/kirkon lappusessa, joka saatiin naperon syntymän jälkeen. Itsekin luulin, että raja on 2 kk. Ihmettelin aina, miksi ihmiset odottelee niin pitkään nimen annon kanssa, mutta meilläkin menee ristiäiset viittä vaille kahteen kuukauteen ihan vain siksi, että miehelle ei kelvannut mikään ehdottamani nimi tai nimikombinaatio, niin jäin sitten odottelemaan, että mies päättää kutsumanimen. Hiillostin jo ennen lapsen syntymää ja sen jälkeenkin meni viisi viikkoa, että mies päätti jotenkuten molemmille (ja ennen kaikkea vauvalle) sopivan nimen, jotta sain varattua ristiäisajan. Kävipä ilmi, ettei sitä nimeä tarvinnut vielä edes ilmoittaa kirkolle, joten olisi ehtinyt hyvin vielä nimeä miettiä (ja tätähän ei kerrota miehelleni...) tai vaihtoehtoisesti sen kasteajan olisi voinut varata jo aikaisemmin. Ekat viikot vauvan kanssa meni vain vauvan hoitoa opetellessa niin ei siinä ensimmäisenä mielessä ollut alkaa järjestellä mitään juhlallisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nimi pidä ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa, vai onko se muuttunut?
Kolme kuukautta on nykyään rajana, luki maistraatin/kirkon lappusessa, joka saatiin naperon syntymän jälkeen. Itsekin luulin, että raja on 2 kk. Ihmettelin aina, miksi ihmiset odottelee niin pitkään nimen annon kanssa, mutta meilläkin menee ristiäiset viittä vaille kahteen kuukauteen ihan vain siksi, että miehelle ei kelvannut mikään ehdottamani nimi tai nimikombinaatio, niin jäin sitten odottelemaan, että mies päättää kutsumanimen. Hiillostin jo ennen lapsen syntymää ja sen jälkeenkin meni viisi viikkoa, että mies päätti jotenkuten molemmille (ja ennen kaikkea vauvalle) sopivan nimen, jotta sain varattua ristiäisajan. Kävipä ilmi, ettei sitä nimeä tarvinnut vielä edes ilmoittaa kirkolle, joten olisi ehtinyt hyvin vielä nimeä miettiä (ja tätähän ei kerrota miehelleni...) tai vaihtoehtoisesti sen kasteajan olisi voinut varata jo aikaisemmin. Ekat viikot vauvan kanssa meni vain vauvan hoitoa opetellessa niin ei siinä ensimmäisenä mielessä ollut alkaa järjestellä mitään juhlallisuuksia.
Eihän tässä ristiäisistä puhuta. Nimen voi antaa ennen ja ilman kakkukahvejakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nimi pidä ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa, vai onko se muuttunut?
Kolme kuukautta on nykyään rajana, luki maistraatin/kirkon lappusessa, joka saatiin naperon syntymän jälkeen. Itsekin luulin, että raja on 2 kk. Ihmettelin aina, miksi ihmiset odottelee niin pitkään nimen annon kanssa, mutta meilläkin menee ristiäiset viittä vaille kahteen kuukauteen ihan vain siksi, että miehelle ei kelvannut mikään ehdottamani nimi tai nimikombinaatio, niin jäin sitten odottelemaan, että mies päättää kutsumanimen. Hiillostin jo ennen lapsen syntymää ja sen jälkeenkin meni viisi viikkoa, että mies päätti jotenkuten molemmille (ja ennen kaikkea vauvalle) sopivan nimen, jotta sain varattua ristiäisajan. Kävipä ilmi, ettei sitä nimeä tarvinnut vielä edes ilmoittaa kirkolle, joten olisi ehtinyt hyvin vielä nimeä miettiä (ja tätähän ei kerrota miehelleni...) tai vaihtoehtoisesti sen kasteajan olisi voinut varata jo aikaisemmin. Ekat viikot vauvan kanssa meni vain vauvan hoitoa opetellessa niin ei siinä ensimmäisenä mielessä ollut alkaa järjestellä mitään juhlallisuuksia.
Ristiäiset/kastaminen ei liity lapsen nimen antamiseen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nimi pidä ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa, vai onko se muuttunut?
Kolme kuukautta on nykyään rajana, luki maistraatin/kirkon lappusessa, joka saatiin naperon syntymän jälkeen. Itsekin luulin, että raja on 2 kk. Ihmettelin aina, miksi ihmiset odottelee niin pitkään nimen annon kanssa, mutta meilläkin menee ristiäiset viittä vaille kahteen kuukauteen ihan vain siksi, että miehelle ei kelvannut mikään ehdottamani nimi tai nimikombinaatio, niin jäin sitten odottelemaan, että mies päättää kutsumanimen. Hiillostin jo ennen lapsen syntymää ja sen jälkeenkin meni viisi viikkoa, että mies päätti jotenkuten molemmille (ja ennen kaikkea vauvalle) sopivan nimen, jotta sain varattua ristiäisajan. Kävipä ilmi, ettei sitä nimeä tarvinnut vielä edes ilmoittaa kirkolle, joten olisi ehtinyt hyvin vielä nimeä miettiä (ja tätähän ei kerrota miehelleni...) tai vaihtoehtoisesti sen kasteajan olisi voinut varata jo aikaisemmin. Ekat viikot vauvan kanssa meni vain vauvan hoitoa opetellessa niin ei siinä ensimmäisenä mielessä ollut alkaa järjestellä mitään juhlallisuuksia.
Maistraattiin nimi ilmoitetaan eikä kirkolle. Tietenkin papilla täytyy olla virallinen nimi tiedossa ennen kastetta. Voihan nimen virallistaa aiemmin ja mahdollisen kasteen vaikka vuoden päästä, jos ei jaksa juhlia järjestää aiemmin. Toisaalta taas kaste ei vaadi juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska vanhemmat eivät ajattele omilla aivoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni sai nimen synnytysosastolla ja kastetilaisuus järjestettiin 6 viikon iässä.
Minun mielestäni Suomeenkin pitäisi saada laki, että lapsella pitää olla nimi heti syntymän jälkeen. Meillä lapset on nimetty viikon sisällä ja ilmoitettu nimi maistraattiin heti kun se lappu on tullut kotiin. Minun mielestä nimet olisi voitu päättää jo ennen syntymää mutta mies ei halunnut. Esikoinen kuoli kohtuun pari päivää ennen laskettua aikaa ja hän jäi ilman nimeä :-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin on ollut helpompi ettei päätetä nimeä ennen lapsen syntymää riskiraskauden takia. Kuulostaa varmaan hölmöltä, mutta lapseen kiintyminen oli pelottavaa ja vaikeaa ennen kuin hän oli varmasti turvallisesti sylissä. Nimeäminen ennen syntymää olisi antanut tietynlaisen "persoonan" lapselle.
Hyi, kuinka oksettavan kylmiä ihmisiä voikaan olla olemassa.
Tietysti sairaallakin (vaikka sitten kuoleman sairaalla) lapsella on oikeus nimeen ja rakkauteen.
Normaali vanhempi olisi tehnyt kaikkensa tuossa tilanteessa lapsen puolesta ja ilman muuta kiintynyt lapseen.
Kun kattoo niitä stooreja missä kiintymys aiheuttaa vuoden sairastamisen äidille, niin en tiedä, onko se hyväksi kellekään.
Väitätkö oikeesti, ettei äidillä synny sidettä jo raskausaikana odottamaansa vauvaa? Kutsu "maha-asukkia" (sori, inhokkisana) jollain lempinimellä... Lapsen kuolema joko kohtuun tai ihan milloin tahansa syntymän jälkeen on aina traumaattista, mitä pienempi lapsi, sitä traumaattisempaa.
Kaikilla ei synny sidettä vauvaan raskausaikana. Esim. minulla oli näin.
Kukaan ei ole vielä kertonut miksi on niin kiire sillä nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei kiirehditty nimen kanssa. Onneksi. Ois varmaan tullut annettua joku muu nimi.
Ja mikä kiire sillä vauvalla on nimeä saada. Tarviiko se sitä johkin heti?
Olette yli puoli vuotta ehtineet sitä miettiä ennen lapsen syntymistäkin, sitten pitää viikkokausia miettiä että hitsi mikä tää nyt on
Toiset tykkää antaa semmoisen nimen mikä sopii. Ensin pitää nähdä vauva ja tutustua.
Juu siinä muutaman kuukauden aikana näkeekin sen tulevan ihmisen luonteen ja persoonan. Vai oliko nimivaihtoehtoina "koliikkivauva" ja "hiljainen möllykkä" vai kenties jopa "katsekontakti"
No tässäpä vasta yksinkertainen kommentti.
Se maistraatin lappu tuli muistaakseni aika nopeasti lapsen syntymän jälkeen. Palautettiin täytettynä paluupostissa. Olisin varmaan hukannut koko lapun jos olisin pankonnut sitä kuukausia.
Monessa maassa et paase pois sairaalasta ennenkuin lapsen nimi on syntymatodistuksessa.
Miksi asia sinua risoo? Kuuluuko asia jotenkin sinulle?