Nainen! Mikä bruttopalkka kuukaudessa on riittävästi miehellä, jotta voisit kuvitella tapailemaan tätä? Entä seurustelemaan? Entä elämänkumppaniksi?

Vierailija kirjoitti:

Tienaan itse n. 7000€/kk mutta työ on tosi stressaavaa. En voisi olla suorittavaa vuorotyötä tekevän miehen kanssa yhdessä siksikään, ettei hän todennäköisesti ymmärtäisi tarvettani palautua vapaa-ajalla.

Minulla ei ole stressiä rahasta ja miehen odotan tienaavan vähintään yhtä paljon. Vaikeaa on, fiksut ja hyväpalkkaiset miehet ovat yleensä tehneet kumppanivalintansa melko hyvin ja eroavat harvemmin kuin vaatimattomammat vaihtoehdot.

Tuohan on täysi tekosyy.

Todennäköisesti, eli ei päde yksilötasolla. Pariudutko yksilön vai X verran tienaavien miesten keskiarvon kanssa?

Tuota samaa tekosyytä käytetään myös koulutuksen, aseman, pituuden, tms kanssa.

Tuliko muuten mieleesi että saatat itse olla vaatimattomampi vaihtoehto, jos ei kerran toivottua kumpania löydy?

Ei väliä, kunhan on ylipäätään aikaansaava ja toimelias tyyppi, eikä viihdy vain sohvalla istumassa.

Ei mitään väliä, kunhan elää tulojensa mukaisesti.

Miten tämä palsta enää eroaa yliksestä?

Samanlaisia roskakommentteja palsta täynnä, jonneja ja muita mielenvikaisia erittäin paljon täällä

Ei ole mitään tiettyä summaa. Oletuksena kuitenkin on se, että pystyy maksamaan asumisen, ruuat yms. puoliksi, joskus käydään reissussa ja esim. uusia vaatteita on varaa ostaa sen verran ettei näytä ryysyläiseltä. Eipä siinä sitten muuta tarvita. Mulle ei tarvii ostella lahjoja, eikä miehen tarvi ajaa uusimmalla Bemarilla.

Ihan sama kunhan miehen tulot riittävät elämiseen eli menot on sopeutettu tuloihin. Arjen jakamisen kannalta olisi tietysti käytännöllistä, että kummallakin olisi suunnilleen samanlainen käsitys hyvästä elintasosta ja mahdollisuudet yltää siihen. Tärkeämpää on suhtautuminen rahaan: polttaako se taskuja niin että kaikki on tuhlattava heti, onko miehellä haluja säästää, kuinka tärkeää rahan tienaaminen on jne.

Ei ole väliä, kunhan toimeen jotenkuten tulee. Omalla puolisollani on aina ollut aika surkeat tulot, mutta olemme pystyneet minun tuloillani kuitenkin rakentamaan meille riittävän elintason. Mies rakastaa työtään ja suhtautuu siihen intohimoisesti, ja olen halunnut häntä tukea. 

Elämäntapatyötöntä, työhalutonta veronmaksajien kukkarolla loisijaa en ottaisi ikinä.

Minulle ei ole väliä kumppanin tulotasolla, tai no jos nyt minimissään toimeentulotukea saa, se riittää - ehkä joku täysin ilman rahaa metsässä elävä hippi olisi liian erilainen. En koe, että tällaisilla asioilla on väliä tai merkitystä. Ja en myöskään koe, että varakkaampi kumppani tarkoittaa "ylöspäin pariutumista": hänhän voi olla silti junttimainen nousukas, tai sitten esim. vähemmän älykäs. 

Vierailija kirjoitti:

Kunhan on edes kohtuullisen hyvä rahankäyttäjä, niin pienetkin palkkatulot on ok. Itselläni on hyvä palkka ja voin hyvin maksaa enemmän yhteisistä kuluista, kunhan kyse ei ole siitä, että toinen hassaa omat rahansa ja sitten odottaa että maksan kaiken.

Tämähän se. Ei rahaa tarvitse olla paljoa, kunhan osaa elää järkevästi. Itsellänikin on aina ollut pieni palkka ja miehelläni myös. Silti meillä on kaikkea, on talot, autot ja mökit.

En minä mitään rahaa ole nainut vaan me olemme yhdessä ottaneet lainaa ja käyneet aina töissä. Meille kouluja käymättömille löytyy aina töitä, mutta huonolla palkalla.

Näin se on kaikissa muissakin tuntemissani perheissä, joissakin pariskunta tienaa enemmän kuin me, mutta yleensä ne on sitten kumpikin korkeasti koulutettuja, ei pelkästään mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan nyt miehenä vain sen verran, että koko kysymys on täysin älytön. Miksi edes mietitte tuollaisia?

M32

No tietysti siksi, että jokainen elää elämää tyylillään. Jos haluan puolisoni olevan esim. matkustuskumppanini, hänen täytyy haluta matkustaa ja tienata riittävästi kattaakseen oman osansa matkakustannuksista. Jos haaveenani on omakotitalo järven rannalla, etsin miehen, joka haaveilee samasta asiasta ja jolla on varaa kattaa puolet yhteisen haaveen kustannuksista. Minä en toista lähde näissä asioissa elättämään ja mielummin toteutan haaveitani yksin kuin otan rinnalleni ihmistä, joka kulkee vain siivellä.

Tavallaan ymmärrän, ja kukin tietysti haaveilkoon mistä haluaa. Itse en kyllä ikinä arvottaisi matkustelua tai taloa elämänkumppanuutta tärkeämmäksi asiaksi. Itselläni on kerrostalokämppä ja lomabudjettini on vaatimaton, mutta rinnallani on elämäni rakkaus jonka kanssa jokainen arkipäivä on mielenkiintoinen ja hauska. En ikinä vaihtaisi puolisoani matkoihin tai taloihin.

Mikä estää AP:tä kouluttautumaan, tai pariutumaan kouluja käymättömän naisen kanssa? Sinänsä hassua, että AP on itse tässä se joka yrittää pariutua ylöspäin, kun ei ne itsensä kaltaiset kallunaiset viehätä.

Ei mitään väliä. Itse olen nykyään erikoislääkäri (erikoistumista aloittelin kun tavattiin) ja mieheni on sairaanhoitaja joten tienaan huomattavasti enemmän eikä kyllä mitenkään vaikuta meidän parisuhteeseen.

Nykyään ainakin omissa piireissä on hyvin tavallista että lääkärinaisilla on matalamman tulotason puoliso. Exäni olin kyllä lääkäri mikä on varsin tavallista mutta sitten tapasinkin tämän ensihoitaja/sairaanhoitajamiehen joka vei samantien jalat alta karismaattisuudellaan. :)

Riittää että minun ei tarvitse täysin elättää häntä. Maksan mielelläni isomman osuuden elinkustannuksistamme. M32 opiskelee ja käy välillä töissä, tienaa kuussa n. 600. Itse olen N26 ja käteen jää n. 2500e kuukausittain. Ei minulla ole väliä kuinka rikas mies on, kunhan hän on hyvä mies. Ja kunhan ei tuhlaile, pelaa esim uhkapelejä tms, eli elämänhallinnan pitää olla kunnossa ettei minun tarvitse maksaa AIVAN kaikkea yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olisittepa nähneet ex-vaimon ilmeen, kun 7 vuoden liiton jälkeen päätin vaihtaa ison teknologiayrityksen esimiesasemasta personal traineriksi. Tulotaso tippui alle puoleen, mutta pääsin samalla eroon epämiellyttävästä työstä ja lokittavasta puolisosta. Nykyinen työ motivoi paljon enemmän ja nykyisen kumppanin kanssa on paljon parempi suhde. 

Itsepä olit eksäsikin valinnut, että en paljon kehtaisi asiaa mainostaa...

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään väliä. Itse olen nykyään erikoislääkäri (erikoistumista aloittelin kun tavattiin) ja mieheni on sairaanhoitaja joten tienaan huomattavasti enemmän eikä kyllä mitenkään vaikuta meidän parisuhteeseen.

Nykyään ainakin omissa piireissä on hyvin tavallista että lääkärinaisilla on matalamman tulotason puoliso. Exäni olin kyllä lääkäri mikä on varsin tavallista mutta sitten tapasinkin tämän ensihoitaja/sairaanhoitajamiehen joka vei samantien jalat alta karismaattisuudellaan. :)

Luulen että kyse on aika paljon ajankäytöstäkin. Samassa perheessä ei voi olla kahta uraohjusta.

Tätä ketjua kun lukee niin täytyy vaan ihmetellä miten olen onnistunut seurustelemaan monta kertaa.

Rahalla ei saa niitä ominaisuuksia, joita miehessä pitää olla parisuhteen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei väliä. Elämänarvoni ei rakennu rahan varaan.

= ne rakentuvat muiden ihmisten rahojen varaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 1,5 v pituisella aikuiskoulutuksella duunarin hommissa ja viime vuoden tulot oli 49 500€. Täällä on ollut tosi paljon korkeasti koulutettuja matalapalkkaisia ihmisiä vinkumassa. Että nytkö yhtäkkiä pitäisi uskoa, että kaikki korkeasti koulutetut onkin hyväpalkkaisia? Varsinkin naiset!?

Aika paljon rajoittaisi parin valintaa jos miehen pitää olla korkeammin koulutettu ja vielä saada enemmän palkkaa ja olla paremman näköinen ja luonteeltaan täydellinen. Miehen kaverit ja vanhemmat ja sisaruksetkin pitäisi tsekata ja luottotiedot tarkistaa, huoh!

Mutta vastaus kysymykseen mun tilanteessa olisi varmasti sitten että miehen vuositulot saisivat varmaankin olla jotain 65 tonnia, että se olisi standardien mukainen ja tarpeeksi eroaisi mun tuloista, niin mies saisi pitää kasvonsa siinä tapauksessa että palkat jollekkin perheen ulkopuoliselle selviäisi.

Onks toi vajaa 50 tonnia siis ilmeisesti sun mielestä jotenkin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Olisittepa nähneet ex-vai onmon ilmeen, kun 7 vuoden liiton jälkeen päätin vaihtaa ison teknologiayrityksen esimiesasemasta personal traineriksi. Tulotaso tippui alle puoleen, mutta pääsin samalla eroon epämiellyttävästä työstä ja lokittavasta puolisosta. Nykyinen työ motivoi paljon enemmän ja nykyisen kumppanin kanssa on paljon parempi suhde. 

Olet joko tosi pienipalkkainen ex teknopomo tai tosi isopalkkainen peetee...