Milloin tajusit lopullisesti jääväsi yksin?
Yksin elävä aikuinen nainen (tai mies): milloin tajusit, ettei elämään löydy kumppania?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin piirtein 28-vuotiaana. Jotkut naiset olivat toki osoittaneet aikaisemmin kiinnostusta, mutta omalla estyneisyydelläni ja arkuudellani tietysti pilasin kaiken. Koulukiusaaminen jätti jäljen itsevarmuuteen.
Hyvä mahis on sulla vielä onneen. T:Koulukiusattu nainen ala-aste ja ylä-aste ja osa ammatti-opinnoista ja vielä osa työpaikoistakin. Mulla on perhe ja kolme lasta.Ujo ja arka olen minäkin,aluksi ainakin. 27v. parisuhdetta takana,nyt ero. Usoisin saavani uuden vieläkin,mutta en halua,ainakaan heti...
Todella upeaa, että itsellesi on käynyt noin, onnittelut! Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, ja elämä on yhtä kärsimystä edelleen ja terveyskin on näin ollen mennyt.
Ja henkinen kehitys on jäänyt jonnekin matkan varrelle... ihmiset ovat vaan niin julmia, kun puolustelevat kaikenlaista mm. luonnonlaeilla. Hyi. Luonnonlaki ei myöskään ole sitä, että mm. kiusaamalla tai muilla vastaavilla arveluttavilla toimilla menestyy elämässä jyräten näin toiset matkan varrella, jotka olisivat voineet pärjätä elämässä paremmin ilman näitä kokemuksia.
Mitä tulee lasten hankkimiseen (tässä viestiketjussa aiemmissa lainauksissa myös mainittu), niin nehän niitä lapsia saa, joilla on riittävästi rahaa ja kaikenlaisia muitakin asioita. Sitten on taas niitä (myös matalamman tulotason tms. ihmisiä), jotka luomusti saavat lapsia. He taas sitten tietysti auttamattomasti ovat huonompia toisten silmissä (jos on ns. elämänhallinnankin ongelmia) ja eriarvoisempia kuin muut. On se sellasta, mitä ei voi kuin ihmetellä. Että kuka sitten on lopulta minkä arvoinen verrattuna muihin.
Itse toivoisin kaikenlaisen arvottamisen ja muunkin eriarvoisuuden loppuvan välittömästi. Eli yhtä arvokkaita kaikki ovat, ovat sitten saaneet luomusti tai muuten lapsensa (tai ovat veloja tai tahattomasti lapsettomiksi jääneitä), ja missä asemassa yhteiskunnassa ovat muuten. Enkä lähtisi arvostelemaan kenenkään oikeutta saada lapsia tai ei, kun kenellä ne hyvät geenitkään loppujen lopuksi ovat, jos oikein tosissaan aletaan miettimään. Ja onko se vain lompakon paksuus se oleellisin juttu, vai jotkut muut asiat.