Ristiriidat lasten hoidossa

Todella paha ja vaarallinen tilanne teillä. :-/

Tuollainen kasvuympäristö (lue: äiti- & isähahmolla täysin erilaiset säännöt) on tutkimusten mukaan yksi pahimmista skenaarioista narsismin kehittymisen kannalta.

Miehesi liian lepsun ja "mukavan" linjan johdosta sinä alat väistämättä profiloitua perheen "pahikseksi", 

ja pikku hiljaa lapsesi alkavat inhota sinua.

Ensin lapset oireilee turhautumalla ja protestoimalla, alat yhä enemmän ja enemmän kuulla kommentteja:

"Mikset sä voi olla niinkuin isä???"  ja  "Mä haluan kivemman äidin!"

Seuraava askel on että lapset alkavat maalittaa sinua, ja savustaa sinua ulos elämästään.

Tämä tapahtuu tyypillisesti siten että alkavat lyödä kiilaa sinun ja miehesi väliin, aluksi värittäen tarinoita tilanteista joissa heitä komennat, ja loppujen lopuksi keksivät jo ihan kuvitteellisia tarinoita, esimerkiksi väittäen että lyöt tai tukistat heitä.

Loppujen lopuksi koko huussollinne on muuttunut yhdeksi isoksi taistelukentäksi, jossa joudut jatkuvasti todistelemaan lastesi valheita vääriksi, ja perustelemaan omaa toimintaasi.

Tämä kuulostaa ehkä tässä vaiheessa vielä epäuskottavalta ja hurjalta, mutta tällaiseksi tilanne kuitenkin tulee kehittymään lähes poikkeuksetta.

Selitä miehellesi tämä kehityspolku, ja yritä saada hänet ymmärtämään, että teidän on PAKKO vetää yhtä köyttä lastenne kasvatuksessa.

Tuskin miehesikään haluaa lapsistanne manipulatiivisia, laskelmoivia narsisteja kasvattaa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä samanlainen linja. Leikki-ikäinen ja taapero löytävät yhteyden toisiin nimenomaan hippa- ja riehumisleikeistä, joten ne ovat meillä sallittuja. Se kyllä vaatii aikuisen vaivaa, kun pitää seurata milloin menee yli ja pitää rauhoittua. Kengät jalassa ei silti kävellä eikä valoja rämpytellä.

Ehkä AP voisitte istua alas ja miettiä ne asiat yhdessä, missä pitää olla johdonmukainen ja ne missä molemmat voivat hoitaa omalla tavalla. Ihan samanlaista vuorovaikutusta ja toimintapaa ette tule koskaan käyttämään, joten pienet erot on fiksua hyväksyä. Mielestäni kannattaa olla johdonmukainen niissä asioissa, joista on selvää haittaa.

Mun mielestä toi on erittäin hyvä pointti, että lapsethan hippa-ja riehuleikeissä luovat suhdetta keskenään.

Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tajunnut ajatella asiaa tuosta näkökulmasta. Joku voi sanoa, että sehän on ihan itsestäänselvyys, mutta ei kyllä mulle ole ollut. En ole ollenkaan tajunnut. Tuon mielessä pitäminen auttaa varmasti hieman hölläämään omaa pipoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyviä neuvoja tullut, kiitos! :) On totta että voisin vähän höllätä ja voisin olla rennompi. Ettei kaikki olisi niin vakavaa.

Olen joskus kokeillut ja oon nopeasti turhautunut, kun tuntunut ettei mies osaltaan tule vastaan.

Esim. jos on vuoroni hoitaa lapsia ja mies tulee vaikka keittiöön kun olen lasten kanssa syömässä, niin heti lapset alkavat pelleilemään kun se hauska osapuoli perheestä tuli paikalle. Mun mielestä miehen tulisi tuolloin sanoa esim. "jatkakaahan syömistä, nyt totellaan äitiä kun on äidin vuoro hoitaa" tms. mutta sen sijaan hän jatkaa sitä hauskanpitoa (kuulostanpa nipolta:D), ja tottakai lapset mielummin hänen kanssa siinä riehuu kun jatkavat tylsää syömistä! Sitten kun hän poistuu takaisin omiin hommiinsa niin minä jään riehaantuneita lapsia toppuuttelemaan ja yritän saada tilanteen samaan jamaan missä se oli ennen kuin mies tuli paikalle =sujuva ruokailutilanne, lapset omilla paikoillaan, keskittyvät syömiseen, ja sitten pääsisi taas seuraaviin tekemisiin eikä ruokailutilanne veny..

Noiden tilanteiden lopputulema on se, että olen tosi ärsyyntynyt ja sitten kun sanon miehelle että minusta ei ole reilua tehdä noin, niin saan kuulla olevani ihan älytön rajoineni jne.

Ja kuten sanottu, varmasti olen liian tiukka joskus. Mutta kuvailemani kaltaisissa tapahtumissa taas mies käyttäytyy minusta epäreilusti.

Näkemyksiä, kommentteja? Kokemuksia? Ap

Todella ajattelematonta ja vaarallista toimintaa mieheltäsi.

Mies vetää todella pahasti mattoa altasi, ja alleviivaa "pahiksen" rooliasi lasten silmissä.

Se että miehesi vielä ihan avoimesti väheksyy kasvatustyyliäsi haukkumalla sinua älyttömäksi, se on jo todella huolestuttava hälytysmerkki!  --> Miehesi on jo valinnut puolensa, hän on "liittoutunut" lasten kanssa sinua vastaan.

Osittain tämä saattaa olla mieheltäsi ihan alitajuista toimintaa, ilman sen suurempaa tarkoitusta, mutta lasten silmissä miehesi toiminta näyttää siltä, että hän on heidän puolellaan, ja sinä vihollinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustele miehelle miksi ei voi toimia niinkuin hän toimisi. Etsi artikkeleja aiheesta miten tärkeää rajat ja rutiinit lapselle on. Mies varmasti osaa ajatella lasten parasta, ehkä hän itse vaan on saanut vapaankaavatuksen eikä ymmärrä että muitakin tapoja on.

Jos miehestä on kuitenkin kasvanut kaikin muin puolin oikein hyvä mies (paitsi että hiukan liian rento) vapaalla kasvatuksella niin voi olla hankalaa perustella hänelle että vapaampi kasvatus jotenkin pilaisi automaattisesti lapset.

Pitää tuoda esiin lasten luonteenpiirteitä, on lapsia jotka tarvitsevat enemmän ohjausta jotta kokevat saavansa turvaa.

Miksi taapero ja 4v riehuu vielä illalla?

Eihän se ole normaalia, jos lapsen ovat saaneet purkaa energiansa päivällä esim. muutama tunti ulkoilua ja liikuntaa.

Onko lapset kotona vai päiväkodissa? Jos ovat pitkän päivän hoidossa, saattavat riehumisella hakea huomiota ja läsnäoloa.

Mutta ei riehuminen ole lapsen syy, vaan taustalla on muuta, joka pitäisi hoitaa, eikä syylistää tai kitkeä se pois rangaistuksen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Todella paha ja vaarallinen tilanne teillä. :-/

Tuollainen kasvuympäristö (lue: äiti- & isähahmolla täysin erilaiset säännöt) on tutkimusten mukaan yksi pahimmista skenaarioista narsismin kehittymisen kannalta.

Miehesi liian lepsun ja "mukavan" linjan johdosta sinä alat väistämättä profiloitua perheen "pahikseksi", 

ja pikku hiljaa lapsesi alkavat inhota sinua.

Ensin lapset oireilee turhautumalla ja protestoimalla, alat yhä enemmän ja enemmän kuulla kommentteja:

"Mikset sä voi olla niinkuin isä???"  ja  "Mä haluan kivemman äidin!"

Seuraava askel on että lapset alkavat maalittaa sinua, ja savustaa sinua ulos elämästään.

Tämä tapahtuu tyypillisesti siten että alkavat lyödä kiilaa sinun ja miehesi väliin, aluksi värittäen tarinoita tilanteista joissa heitä komennat, ja loppujen lopuksi keksivät jo ihan kuvitteellisia tarinoita, esimerkiksi väittäen että lyöt tai tukistat heitä.

Loppujen lopuksi koko huussollinne on muuttunut yhdeksi isoksi taistelukentäksi, jossa joudut jatkuvasti todistelemaan lastesi valheita vääriksi, ja perustelemaan omaa toimintaasi.

Tämä kuulostaa ehkä tässä vaiheessa vielä epäuskottavalta ja hurjalta, mutta tällaiseksi tilanne kuitenkin tulee kehittymään lähes poikkeuksetta.

Selitä miehellesi tämä kehityspolku, ja yritä saada hänet ymmärtämään, että teidän on PAKKO vetää yhtä köyttä lastenne kasvatuksessa.

Tuskin miehesikään haluaa lapsistanne manipulatiivisia, laskelmoivia narsisteja kasvattaa?

Varmaan noinkin voi käydä. Tuo on varmaan pahin mahdollinen mitä voi käydä.

Uskon että tuollaisen perhedynamiikan syntyyn vaikuttaa paljon muutkin asiat kuin vain rajojen asettaminen. Esim. ihan se, että miten perheenjäsenet puhuvat toisilleen. Ja minkälainen "kuritus" perheessä on sallittua. Jos lapset heittäisivät miehelleni ihan puskista että olen heitä tukistanut, niin en usko että hän uskoisi. Meillä ei ole perheessä ollut tarvetta ratkaista asioita fyysisesti. Myöskään emme puhu rumasti toisistamme. Lapset eivät oikein pääsisi sellaiseen valtaan että "alkaisivat maalittaa".

Ja vaikka olenkin se tylsempi osapuoli vanhemmista meidän perheessä, niin aina perustelen lapsille MIKSI asiat tehdään niin kuin sanon. Etten huvikseni keksi tylsiä sääntöjä.

Kiinnostaisi kuitenkin lukea noita tutkimuksia joista kirjoitit. Voisitko linkata niitä? Kiitos :) ap

Vierailija kirjoitti:

Hyviä neuvoja tullut, kiitos! :) On totta että voisin vähän höllätä ja voisin olla rennompi. Ettei kaikki olisi niin vakavaa.

Olen joskus kokeillut ja oon nopeasti turhautunut, kun tuntunut ettei mies osaltaan tule vastaan.

Esim. jos on vuoroni hoitaa lapsia ja mies tulee vaikka keittiöön kun olen lasten kanssa syömässä, niin heti lapset alkavat pelleilemään kun se hauska osapuoli perheestä tuli paikalle. Mun mielestä miehen tulisi tuolloin sanoa esim. "jatkakaahan syömistä, nyt totellaan äitiä kun on äidin vuoro hoitaa" tms. mutta sen sijaan hän jatkaa sitä hauskanpitoa (kuulostanpa nipolta:D), ja tottakai lapset mielummin hänen kanssa siinä riehuu kun jatkavat tylsää syömistä! Sitten kun hän poistuu takaisin omiin hommiinsa niin minä jään riehaantuneita lapsia toppuuttelemaan ja yritän saada tilanteen samaan jamaan missä se oli ennen kuin mies tuli paikalle =sujuva ruokailutilanne, lapset omilla paikoillaan, keskittyvät syömiseen, ja sitten pääsisi taas seuraaviin tekemisiin eikä ruokailutilanne veny..

Noiden tilanteiden lopputulema on se, että olen tosi ärsyyntynyt ja sitten kun sanon miehelle että minusta ei ole reilua tehdä noin, niin saan kuulla olevani ihan älytön rajoineni jne.

Ja kuten sanottu, varmasti olen liian tiukka joskus. Mutta kuvailemani kaltaisissa tapahtumissa taas mies käyttäytyy minusta epäreilusti.

Näkemyksiä, kommentteja? Kokemuksia? Ap

Ymmärrän hyvin näkemyksesi. Koittaisin ehkä ennemmin puuttua tuohon että se mies jättää sen rauhoittamisen sinun niskoillesi. Jos tulee sinun vuorolla riehuttamaan niin silloin myös hoitaa keskenjääneen asian loppuun. Että ei lähde pois ilman että lapset on myös rauhoittuneet takaisin syömään taikka siihen siivoamiseen. Onhan tuo tavallaan vastuun kiertoa. Mutta korostan nyt että ei niiden lasten kuulukkaan olla 24/7 pikku robotteja jotka kuuliaisesti tottelee ja tekee juuri niin kuin tiukka vanhempi haluaa. Uhma ja rajojen hakeminen kuuluu kuitenkin siihen kehitykseen ja itsensä löytämiseen.

Noissa ruokailutilanteissa laittaisin miehen hoitamaan sen loppuun. Jos on kerran itse ne lapset villinnyt. Ja muissakin vastaavissa tilanteissa. Ehkä siitä tajuaisi, nyt tuskin ymmärtää, kun itse vaan poistuu paikalta. Kyllä sen miehenkin kuuluu tulla vastaan. Auttaisko vaikka neuvola, molemmat sinne juttelemaan noista säännöistä. Ehkä mies kuuntelisi ulkopuolista paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä neuvoja tullut, kiitos! :) On totta että voisin vähän höllätä ja voisin olla rennompi. Ettei kaikki olisi niin vakavaa.

Olen joskus kokeillut ja oon nopeasti turhautunut, kun tuntunut ettei mies osaltaan tule vastaan.

Esim. jos on vuoroni hoitaa lapsia ja mies tulee vaikka keittiöön kun olen lasten kanssa syömässä, niin heti lapset alkavat pelleilemään kun se hauska osapuoli perheestä tuli paikalle. Mun mielestä miehen tulisi tuolloin sanoa esim. "jatkakaahan syömistä, nyt totellaan äitiä kun on äidin vuoro hoitaa" tms. mutta sen sijaan hän jatkaa sitä hauskanpitoa (kuulostanpa nipolta:D), ja tottakai lapset mielummin hänen kanssa siinä riehuu kun jatkavat tylsää syömistä! Sitten kun hän poistuu takaisin omiin hommiinsa niin minä jään riehaantuneita lapsia toppuuttelemaan ja yritän saada tilanteen samaan jamaan missä se oli ennen kuin mies tuli paikalle =sujuva ruokailutilanne, lapset omilla paikoillaan, keskittyvät syömiseen, ja sitten pääsisi taas seuraaviin tekemisiin eikä ruokailutilanne veny..

Noiden tilanteiden lopputulema on se, että olen tosi ärsyyntynyt ja sitten kun sanon miehelle että minusta ei ole reilua tehdä noin, niin saan kuulla olevani ihan älytön rajoineni jne.

Ja kuten sanottu, varmasti olen liian tiukka joskus. Mutta kuvailemani kaltaisissa tapahtumissa taas mies käyttäytyy minusta epäreilusti.

Näkemyksiä, kommentteja? Kokemuksia? Ap

Minkä takia koko perhe ei syö yhdessä? Mieskään ei poistu pöydästä ennen kuin lapset on syöneet. Problem solved.

Ihan perustilanne. Yleensä toinen vanhemmista on tiukkis ja toinen rennompi, älä stressaa. Viiden vuoden päästä tämäkin ongelma on pelkkä muisto vain. Kyllä ne lapset oppii, anna isän olla oma itsensä ja ole itsekin oma itsesi.

Neuvola on yksi vitsi kun johonkin tarvitsisi apua. Täti vain pyörittelee päätään ja hokee voivoita ja "tuohon kyllä pitäisi saada ratkaisu"..

Aion kokeilla seuraavina kertoina sitä, että mies saa hoitaa itse tilanteet loppuun. Pomputtaa lapsia sängyllä =hän saa vaihtaa lakanat illalla, riehuttaa lapsia = saa itse rauhoittaa lapset jne.. Uskon että toimii parhaiten. Ja itse aion hillitä asioihin puuttumista ja turhaa kontrollointia. Ja antaa vielä nykyistä enemmän "lasten olla lapsia" eli hieman rennommalla otteella suhtautua kaikkeen. Ap

Koeta ehdottaa miehellesi että riehumis leikit on ihan ok tietyissä tilanteissa mutta ei aina.

Selitä miehelle että toivot että luodaan yhdessä perheen säännöt joihin kaikki voivat sitoutua. Ja niitä muutetaan tarvittaessa mutta yhdessä neuvotellen. Esimerkiksi käytte mallitapauksia läpi

- ovia ei saa paiskoa eikä niitä rämpätä koska siinä jää ennemmin tai myöhemmin varpaat tai sormet herkästi väliin. Lisäksi ovenkahvat ja ovet kärsivät jos niissä roikutaan ym.

- normaaliruokailu koetetaan hoitaa rauhallisesti läpi. Ruokailtaessa voidaan jutella ym mutta ei riehuta vaan istutaan ruokailun ajan paikallaan. Höpsöttelylle ja riehumiselle on muulloin aikaa.

- iltatoimille sovitaan tavat. Ja sovitaan missä kohden iltaa lopetetaan riehumisleikit. Juttele sen miehen kanssa ja kerro että ammattilaiset suosittelevat illan rauhoittamista koska se helpottaa lapsia nukahtamaan.

- jos mies vastaa teillä siivouksesta ja pitää talon siistinä niin minusta hän voi päättää että kurakengillä saa kävellä pidemmälle kuin eteiseen. Jos ei hoida siivousta niin sitten ei voi yksin päättää lisätä toisen työmäärää!

Koeta myös jutella miehen kanssa rauhallisena hetkenä minkä muistaa omasta lapsuudesta parhaina asioina ja mitä olisi kaivannut jne. Kehu miestäsi siitä että osaa hassutella lasten kanssa mutta pyydä että mies osallistuisi myös rajojen pitoon koska se nyt kuuluu aikuisille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Todella paha ja vaarallinen tilanne teillä. :-/

Tuollainen kasvuympäristö (lue: äiti- & isähahmolla täysin erilaiset säännöt) on tutkimusten mukaan yksi pahimmista skenaarioista narsismin kehittymisen kannalta.

Miehesi liian lepsun ja "mukavan" linjan johdosta sinä alat väistämättä profiloitua perheen "pahikseksi", 

ja pikku hiljaa lapsesi alkavat inhota sinua.

Ensin lapset oireilee turhautumalla ja protestoimalla, alat yhä enemmän ja enemmän kuulla kommentteja:

"Mikset sä voi olla niinkuin isä???"  ja  "Mä haluan kivemman äidin!"

Seuraava askel on että lapset alkavat maalittaa sinua, ja savustaa sinua ulos elämästään.

Tämä tapahtuu tyypillisesti siten että alkavat lyödä kiilaa sinun ja miehesi väliin, aluksi värittäen tarinoita tilanteista joissa heitä komennat, ja loppujen lopuksi keksivät jo ihan kuvitteellisia tarinoita, esimerkiksi väittäen että lyöt tai tukistat heitä.

Loppujen lopuksi koko huussollinne on muuttunut yhdeksi isoksi taistelukentäksi, jossa joudut jatkuvasti todistelemaan lastesi valheita vääriksi, ja perustelemaan omaa toimintaasi.

Tämä kuulostaa ehkä tässä vaiheessa vielä epäuskottavalta ja hurjalta, mutta tällaiseksi tilanne kuitenkin tulee kehittymään lähes poikkeuksetta.

Selitä miehellesi tämä kehityspolku, ja yritä saada hänet ymmärtämään, että teidän on PAKKO vetää yhtä köyttä lastenne kasvatuksessa.

Tuskin miehesikään haluaa lapsistanne manipulatiivisia, laskelmoivia narsisteja kasvattaa?

Se kuulostaa epäuskottavalta ja hurjalta myös sellaisissa perheissä joissa vanhempien kasvatustavat poikkeavat toisistaan ja mitään tuollaista ei ole tapahtunut. Pahinta mitä on sattunut on se että lapset oppivat kysymään tiettyjä asioita tietyltä vanhemalta kun tietävät saavansa häneltä sen helpommin. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia koko perhe ei syö yhdessä? Mieskään ei poistu pöydästä ennen kuin lapset on syöneet. Problem solved.

Mies työskentelee joskus kotoa ja silloin työt määrittää sen milloin hänellä on sopiva hetki pitää ruokailutauko. Saatan olla keittiössä syömässä lasten kanssa, kun hän tulee vaikka vain juotavaa hakemaan, muttei ehdi jäädä vielä syömään tai on syönyt jo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella paha ja vaarallinen tilanne teillä. :-/

Tuollainen kasvuympäristö (lue: äiti- & isähahmolla täysin erilaiset säännöt) on tutkimusten mukaan yksi pahimmista skenaarioista narsismin kehittymisen kannalta.

Miehesi liian lepsun ja "mukavan" linjan johdosta sinä alat väistämättä profiloitua perheen "pahikseksi", 

ja pikku hiljaa lapsesi alkavat inhota sinua.

Ensin lapset oireilee turhautumalla ja protestoimalla, alat yhä enemmän ja enemmän kuulla kommentteja:

"Mikset sä voi olla niinkuin isä???"  ja  "Mä haluan kivemman äidin!"

Seuraava askel on että lapset alkavat maalittaa sinua, ja savustaa sinua ulos elämästään.

Tämä tapahtuu tyypillisesti siten että alkavat lyödä kiilaa sinun ja miehesi väliin, aluksi värittäen tarinoita tilanteista joissa heitä komennat, ja loppujen lopuksi keksivät jo ihan kuvitteellisia tarinoita, esimerkiksi väittäen että lyöt tai tukistat heitä.

Loppujen lopuksi koko huussollinne on muuttunut yhdeksi isoksi taistelukentäksi, jossa joudut jatkuvasti todistelemaan lastesi valheita vääriksi, ja perustelemaan omaa toimintaasi.

Tämä kuulostaa ehkä tässä vaiheessa vielä epäuskottavalta ja hurjalta, mutta tällaiseksi tilanne kuitenkin tulee kehittymään lähes poikkeuksetta.

Selitä miehellesi tämä kehityspolku, ja yritä saada hänet ymmärtämään, että teidän on PAKKO vetää yhtä köyttä lastenne kasvatuksessa.

Tuskin miehesikään haluaa lapsistanne manipulatiivisia, laskelmoivia narsisteja kasvattaa?

Se kuulostaa epäuskottavalta ja hurjalta myös sellaisissa perheissä joissa vanhempien kasvatustavat poikkeavat toisistaan ja mitään tuollaista ei ole tapahtunut. Pahinta mitä on sattunut on se että lapset oppivat kysymään tiettyjä asioita tietyltä vanhemalta kun tietävät saavansa häneltä sen helpommin. 

Kirjoituksesi on ongelman vähättelyä...

Tuota kuvailemaasi toimintatapaa, missä lapset oppivat kysymään tiettyjä asioita tietyltä vanhemalta, sitä tapahtuu ihan KAIKISSA perheissä, jopa niissä joissa on ns. yhteinen kasvatuslinja.

(en ole vielä tavannut vanhempia, jotka olisivat 100% identtisiä keskenään kasvatuksellisissa kysymyksissä)

Jo se, että AP kysyy neuvoa tällä palstalla, on selkeä merkki siitä että perhedynamiikassa ja perheen koheesiossa on merkittäviä haasteita.

AP:n kuvailemat arjen tilanteet todistaa, että valtasuhteet perheessä ovat alkaneet vinoutua.

Kuvio on siinä mielessä hyvin problemaattinen, että siinä vaiheessa kun lasten käyttäytyminen alkaa olla jo ympäristönkin huomion herättävää (lue: lapsi vie oppimansa manipulatiivisen käyttäytymismallin päiväkotiin/kouluun), on siihen jo huomattavan vaikea puuttua.

Mun mielestä kannattaa miettiä yhdessä muutama ja ehdoton sääntö, joista pitää kiinni.

Normaali 2 v lopettaa kyllä valojen ja kahvojen räpläämisen muutaman kerran jälkeen, kun huomaa ettei niillä saa aikuisen huomiota. Eiväthän lapset niillä leiki siinä mielessä, että se olis tosi kiinnostava leikki pitkän päälle.

Lapset oppivat kokeilemalla miten valot toimii. Nyt sen lisäksi saa äidin jakamattoman huomion hetkeksi aikaa, kun torut häntä. Seuraavan kerran kun rämpytykset alkaa, niin älä huomaa asiaa ollenkaan. Mutta pidä huolta, että positiivista huomiota on tarjolla.

Lasten kasvatuksessa on tärkeintä opettaa lapsia tekemään oikeita asioita. Vääristä asioista tietenkin pitää kieltää, mutta aika pitkä tie on edessä lapsella jos ei opi muuta kuin kieltoja ja rangaistuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuitenkin lukea noita tutkimuksia joista kirjoitit. Voisitko linkata niitä? Kiitos :) ap

Tuossa nyt alkuun pari:

https://www.vau.fi/Perhe/Kasvatus/Eri-linjoilla-kasvatuksessa/

https://yle.fi/uutiset/3-7919265

Nykyisessä kasvatustieteessä tunnustetaan ihan yleisesti, että lapsi on ensimmäisinä elinvuosinaan ihan luonnostaan narsistinen, koska se on ihan puhtaan biologinen primitiivivietti.

Vanhemman tehtävä on suitsia ja vaimentaa tätä käyttäytymismallia kasvatuksellisin keinoin (lue: riittävästi rajoja ja rakkautta)

On todettu, että sekä liian salliva, että liian autoritäärinen kasvatustyyli on vahingollista lapsen kehitykselle. Tässä yhteydessä pitää muistaa, että nyt puhutaan todellakin asteikon ääripäistä

(lue: joko täysin rajaton, kaiken salliva, tai vaihtoehtoisesti henkistä/fyysistä väkivaltaa sisältävä täydellisen alistava tyyli)

On todettu, että "melko lepsu" tai "melko ankara" kasvatustyyli on molemmat ihan kelvollisia, ja valinta näiden välillä tyypillisesti tapahtuukin alitajuisesti, vanhempien omien lapsuuden kokemusten perusteella.

Tämä tietysti pätee vain, mikäli molempien vanhempien kasvatustyylit ovat keskiarvon samalla puolella, eli on jokseenkin johdonmukainen ja linjassa lapsen silmin arvioiden.

Mikäli vanhempien kasvatustyylit poikkeavat huomattavasti toisistaan, on se lapsen mielestä:

a) Hämmentävää

b) Epäreilua ja epäjohdonmukaista

Ja lapsi on tulkinnoissaan ihan oikeassa, molemmissa kohdissa 'a' ja 'b'.

Todetaan tähän nyt vielä se, että varmin tapa vahvistaa lapsen rakentamaa kuvaa "hyviksestä" ja "pahiksesta" on puuttua toisen johtamiin tilanteisiin, riippumatta siis siitä kumpi on kyseessä:

a) Tiukempi tulee pitämään jöötä vallattomaan tilanteeseen --> Taas se pahis tuli pilaamaan hauskan :(

b) Lepsumpi tulee tilanteeseen, ja vetää maton tiukkiksen alta --> Nonni, se on isin mielestäkin pahis :(

Ihmettelen sitä miten olette kyenneet hankkimaan yhdessä lapsia ja jopa konkreettisesti sopineet ajan jolloin lastenteko on onnistunut.

Nyt tuntuu ettei teillä ole mitään yhteistä, ette kykene edes syömään yhdessä saati sopimaan lastenhoidosta.

Kaikki tulee vaan vaikeammaksi vuosi vuodelta.

Tässä on kyse parisuhdeongelmasta, ei lastenhoito-ongelmasta. Sun pitää saada miehen kanssa yhteistä aikaa, istutte alas ja keskustelette asiasta ja sovitte yhdessä miten te kaksi tiiminä hoidatte lapsia. Älä rupea puhumaan yksityiskohdista kuten pitääkö lasten saada riehua vai ei, vaan kerro miltä sinusta tuntuu, kun että toimi samojen sääntöjen mukaan ja sinulle jää ne miehen sallimisten seuraukset. Kerro ettet halua leikkiä perheen "pahaa poliisia".

Kun saat miehen ymmärtämään tunteesi ja sinä kuuntelet mitä hänellä on sydämellään, voitte sitten alkaa luoda siltä pohjalta yhteistä lastenkasvatusstrategiaa, jossa sinäkin teet kompromissejä. Ei noin pienillä ole kiva olla valtavasti sääntöjä ja kieltoja. Miettikää yhdessä sellainen kummallekin sopiva säännöstö. Lisäksi onhan okei että kumpikin vanhempi on läsnä lasten kanssa omalla tavallaan, kunhan ei perussääntöjä, joiden on tarkoitus suojata lasta, heitetä romukoppaan.