Miksi abortin vastustajat eivät osaa ajatella yhtään toisen ihmisen puolesta?

X

Vierailija kirjoitti:

En ole abortin puolustaja, mutten vastustajakaan. Hyväksyn abortin tietyissä tapauksissa. Eli siihen täytyy olla hyvin vahva peruste:

-raskaus on alkanut raiskauksen seurauksena

-raskaus tai synnytys vaarantaisi äidin hengen

-äidillä on sairaus, joka heikentää kykyä huolehtia lapsesta

-lapsia on ennestään neljä tai enemmän

Sen sijaan en ymmärrä, miksi down-sikiö voidaan abortoida. Kyseessä ei ole kuolemaan johtava sairaus. Kamalaa, että katsotaan että tietyillä ihmisillä ei olisi oikeus syntyä. Myöskään esim. opiskelu ei ole pätevä syy. Suomessa on sosiaaliturva.

Suomessa tehtyjen aborttien määrä laski aivan merkittävästi, kun siitä tuli laillista. Joskin ehkäisyn yleistyminen on varmasti myös sidoksissa tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin asti raskautta abortti sitten olisi ok ja miksi vain siihen asti?

Suomen aborttilaki tosiaan todella epälooginen. Sen mukaan alkio ja sikiö ovat "vapaata riistaa" rv12 asti, minkä jälkeen niiden elämä on suojelemisen arvoinen.

Mutta jos Valvira antaa erikoisluvan aborttiin, silloin elämän arvokkuus lykkääntyy raskausviikolle 20. Paitsi vammaisen lapsen tapauksessa, heillä raja on 24 viikkoa.

Raja on pakko laittaa johonkin ja sen pitää olla selkeä. Kyse on laista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortti ei ole tappo, se on murha.

Abortti ei ole kumpikaan noista yllämainitsemistasi, vaan se on RASKAUDEN KESKEYTTÄMINEN ja laillinen lääketieteellinen toimenpide pillereillä tai naistentautien ja gynekologian erikoislääkärin, kirurgin tekemä toimenpide.

Ja syyt aborttiin ei kuulu muille ihmisille.  Sotikoon vaikka kuinka jonkun aivonystyröitään tuikituntemattomien naisten omat päätökset kyseisessä asiassa!!"!!

Siinä sitä vaan pestään mustaa valkoiseksi.

Etkö pysty olemaan rehellinen itsellesi ja muille?

Ja mikset pysty?

Pystyn olemaan rehellinen itselleni ja muille. Kenenkään naisen ei ole tässä valtiossa, missä me naiset asumme, velvollisuutta jatkaa ei-toivottuaan raskauttaan kenenkään toisen ihmisen käskyllä ja pakottamalla synnyttää lapsi, jota nainen ei alun alkaenkaan ole halunnut.

Näen pikemminkin mustan kääntämistä väkisin lapsen kannalta valkoiseksi, kun hän saa kuitenkin jossakin vaiheessa elämäänsä tietää, että hänet on äiti joutunut vasten omaa tahtoaan synnyttämään. Ja minusta on julmaa lapsen antaminen suoraan synnytyslaitokselta adoptoitavaksi aivan vieraalle naiselle, jota lapsi alkaa sittemmin kutsumaan mukamas omaksi aidoksi äidikseen, joka on niin iso valhe kuin olla voi, koska totuus ei ole niin, se on valehtelemista lapselle.

Adoptioäiti on aivan oikea äiti. Kyllähän lapselle kerrotaan ikätason mukaan miten hän perheeseen tuli. Sijaisäitikin on oikea äiti. Lapselle ei ole ongelma useampi äiti tai isä. Suoraan synnytyslaitokselta ei voi antaa adoptioon ja se on kyllä epäkohta.

Vierailija kirjoitti:

Solumöykkyjä ne on eikä mitään muuta. Vedättekö samanlaisen haloon kananmunistakin?

Vertaatko tosiaan kanoja ja ihmisiä? Onko sinusta grillattu broileri ja ihminen sama asia?

Anteeksi vaan, mutta olipa todella typerä tuo kananmunakommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vähän asian vierestä, mutta ollaanko edes siitä asiasta samaa mieltä, että aborttien määrää Suomessa tulisi vähentää?

Miksi niitä vähentää pitää, jos kyse on vain harmittomasta solumöykyn hävittämisestä? Olkaa johdonmukaisia.

Kristiina xx kirjoitti:

Mä luulen, että kyllä mieli muuttuu jos oma tai muu läheinen teini ikäinen tyttölapsi tulee raiskauksen seurauksena raskaaksi.

Eräs ns. suojattua elämää elänyt nuori nainen tai paremminkin tyttö vielä raiskattiin, mikä oli tietenkin hänelle syvä järkytys. Hän tuli raskaaksi mutta vähitellen raskauden edetessä hänessä syntyi ja kasvoi rakkaus sikiönä kehittyvää lastansa kohtaan. Aikanansa sitten syntyneestä tytöstä kasvoi nuori nainen ja hänestä tuli pastorin vaimo ja äiti joka saattoi tuntea elämän onnea ja kiitollisuutta elämän lahjasta. Ja luulenpa että tuo raiskauksen järkytyksen kokenut saattoi tuntea isoäidin iloa lapsensa lapsista.