Mistä erottaa amiksen käyneen perheen ja korkeakoulun käyneen?

Hyviä tuntomerkkejä amisperheelle:

- kulttuurin harrastus vähäistä ja sitä ei arvosteta

- sisustustarrat

- vanhemmat tatuoituja ja äidin hiukset ”räväkät” ja värjätyt

- panostetaan elektroniikan haalimiseen, mutta esim. kirjallisuutta ei harrasteta lainkaan

-tytöt puetaan prinsessa-asuihin joka paikkaan tiaroineen päivineen

-”hienot” nimet lapsilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpäs jos on käynyt eka amiksen ja sitten korkeakoulun kuten minä?

Entä jos eka yliopiston ja menee sitten amikseen?

Niinpä. Näin olen itse tehnyt. Ja todennut, ettei koulutus kerro ihmisestä juuri mitään.

Kuulostaa oudolta! Miksi kukaan noin tekisi? Mitä olet opiskellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpäs jos on käynyt eka amiksen ja sitten korkeakoulun kuten minä?

Entä jos eka yliopiston ja menee sitten amikseen?

Niinpä. Näin olen itse tehnyt. Ja todennut, ettei koulutus kerro ihmisestä juuri mitään.

Kuulostaa oudolta! Miksi kukaan noin tekisi? Mitä olet opiskellut?

Miksi tämä on mielestäsi kummallista? Ihmisellä voi olla unelmana toimia esimerkiksi puuseppänä tai kokkina sen akateemisen alan sijasta. Unelmat ja intohimot muuttuvat läpi elämän ja koskaan ei pitäisi olla liian myöhäistä vaihtaa elämänsä suuntaa.

Ei erota välttämättä oikein mistään. Paljon köyhiä korjeakoulutettuja ja hyvätuloisia amislaisia. Koulutustaso ei välttämättä kerro myöskään sivistyksestä, tavoista tai tyylistä.

Kerran eräs hyvin pukeutuva korkeakoulutettu poliitikkomies tuli kadulla vastaan, kävellessään työnsi sormen nenäänsä ja sitten suuhunsa syöden tuotoksen. Edustaa kokoomusta tälläkin hetkellä.

No mulla on amiskamat korkeakoulutaustalla...siis ei kirjahyllyä jne...No 3 vuotiaalla on.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä tuntomerkkejä amisperheelle:

- kulttuurin harrastus vähäistä ja sitä ei arvosteta

- sisustustarrat

- vanhemmat tatuoituja ja äidin hiukset ”räväkät” ja värjätyt

- panostetaan elektroniikan haalimiseen, mutta esim. kirjallisuutta ei harrasteta lainkaan

-tytöt puetaan prinsessa-asuihin joka paikkaan tiaroineen päivineen

-”hienot” nimet lapsilla[/quote

Puhu vain itsestäsi ja älä yleistä muita.

Ei voi yleistää kaikkia tapauksia koskeviksi, mutta olen huomannut, että amikset ja AMK-koulutetut ovat usein sosiaalisempia ja ulospäinsuuntautuneempia, kun yliopistokoulutetut puolestaan vetäytyvämpiä ja analyyttisempiä.

Mitä vähemmän koulutusta, sen enemmän meikkiä. Naisella siis. Ja sen värjätymmät hiukset.

Mun lapsuudenperheestä ei olisi mitenkään erottanut että vanhemmat oli köyhiä kouluttamattomia duunareita. Isä varastomies ja äiti tehtaalla. 

Meillä oli pieni mutta kaunis koti Helsingin keskustassa, kesämökki (pieni mutta toimiva), vanhemmat pukeutuivat aina tyylikkäästi ja siististi. Aitoa taidetta seinillä ja kultturelli ystäväpiiri, olivat myös poliittisesti aktiivisia. Rahaa oli hyvin vähän mutta se käytettiin viisaasti. Vanhemmat lukivat paljon ja sivistivät itseään kaikin tavoin vaikka eivät kouluja käyneetkään. 

Itse opiskelin vasta 30v:nä opistotason koulutuksen.

Mieheni puolestaan on lähtöisin ruotsinkielisestä yrittäjäperheestä. Tuntuu monesti että mun taustassani oli paljon fiksumpi lähtökohta kuin hänellä! Perhekeskeisyys ja omillaan pärjääminen toki on molemmilla sama, samoin yhteisöllisyys ystävien kesken. 

Mun vanhemmat on amiksia, heillä on velattomat omakotitalo pientalo-alueella ja kesämökki. Lapsuudessani matkusteltiin paljon historiallisissa sekä luontorikkaissa kohteissa (mm. Egypti, Jordania, Kenia), käytiin paljon teatterissa jne. He vain ovat käytännönläheisiä ihmisiä, joita ei kiinnostanut korkeakouluissa istuminen. Ei koulutustausta kerro mitään ihmisestä muuten.

Lakia lukeneiden vanhempien lapset ovat kieltämättä fiksumpia, kuin pelkkää Lucky Lukea lukeneiden vanhempien lapset.

Me ollaan miehen kanssa amiksia molemmat.Miehellä kaksikin tutkintoa. Töitä on molemmilla riittänyt hyvin ja lapset saaneet minun mielestäni normaali kasvatuksen. On kuljetettu heitä paljon harrastuksiin ja autettu koulu taipaleella. Meillä on kaksi omakotitaloa,toisessa vuokralaiset. Toisessa maaseudulla olevassa omakotitalossamme asutaan,maita on n. 100 hehtaaria ja koneita varmaan noin vähintään 200000€ arvosta jne. Tykätään myös reissata,käydä teatterissa yms. "Sivistävää" toimintaa. Mielestäni siis pystytään tarjoamaan ihan hyvät puitteet lapsillemme vaikka ei kovin "kirjan oppineita" olla. Paljon on opeteltu itse tekemään käytännössä ja kun on jo nuorena talo/muu omaisuus hankittu,niin ei paljon ole velkaakaan enää näin lähemmäs nelikymppisenä jäljellä. Ja autoja ei ole tuunattu,lapsilla normaalit nimet ja tavalliset vaatteet ja kotia ei ole elektroniikalla täytetty 😀

Puheista jo sen erottaa. Amitsu voi hetken osata käyttäytyä ja puhua asiallisesti, mutta heti kun kiihtyy tai päihtyy on puheet huorista, rottailuista ja loput kirosanoja. Akateeminen suuttuessaankin osaa käyttää korrektimpaa kieltä. 

Ei mikään. Kävin ammattikoulun ja olen nyt yliopistossa, perhe on edelleen ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan miehen kanssa kaksin. Molemmilla korkeakoulututkinnot tekniseltä alalta. Meillä on kämppä täynnä kaikenlaisia elektroniikkaa muttei kirjahyllyä. Silti uskallan väittää, että luetaan molemmat vuodessa reippaasti keskivertokansalaista enemmän. Ai miten se on mahdollista? Kirjasto.

Suomen kirjastojärjestelmän takia nauran aina sille oletukselle, että fiksut ihmiset omistaisi kirjansa. Maksan sen verran veroja vuodessa, että otan osan mieluusti takaisin kirjaston muodossa.

Eikö sua ällötä ajatus siitä, että joku on lukenut perseisillä käsillä kirjaa tai käyttänyt nuuskapaperia kirjanmerkkinä? Mieluummin maksan vähän siitä, että saan lukea ilman odotusta niitä kirjoja mitä haluan. Toki yliopiston kirjastosta tulee välillä lainattua, mutta siellä ei liene pahimpia sikailijoita.

Ei ällötä. Tietysti kaikki kuvailemasi asiat on mahdollisia, mutta en välitä. Sama homma rahan kanssa, mistä tiedät missä se kaksikymppinen on ollut.

Kirjojen omistamisessa rahaa suurempi ongelma on niiden tilantarve. Ajatellaan, että luemme mieheni kanssa molemmat kirjan viikossa vuoden ajan. Pidämme erilaisista kirjoista, joten molemmat ostavat 52 kirjaa vuodessa, yhteensä 104 kirjaa. Ei meille mahdu sellaisia määriä. Muutenkin vastustan kertakäyttökulttuuria, joten lainaan mieluusti kirjan kirjastosta, pidän kodin avarana ja vaikka sijoitan säästyneet rahat.

Oletteko kuulleet e-kirjasta

Vierailija kirjoitti:

Hyviä tuntomerkkejä amisperheelle:

- kulttuurin harrastus vähäistä ja sitä ei arvosteta

- sisustustarrat

- vanhemmat tatuoituja ja äidin hiukset ”räväkät” ja värjätyt

- panostetaan elektroniikan haalimiseen, mutta esim. kirjallisuutta ei harrasteta lainkaan

-tytöt puetaan prinsessa-asuihin joka paikkaan tiaroineen päivineen

-”hienot” nimet lapsilla

En kyllä duunariperheissä noita ole nähnyt, sossutapauksilla enemmänkin. Jollainhan niiden pitää päteä

Sivistys lähtee jo lukiosta. Vaikka amiksen käynyt etenisi dosentiksi niin se tietty yleissivistys, minkä lukio antaa on jäänyt pois.

On ne vauvana söpöjä ja sitten ho roja ja pukkia kun kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpäs jos on käynyt eka amiksen ja sitten korkeakoulun kuten minä?

 

Entä jos eka yliopiston ja menee sitten amikseen?

 

Niinpä. Näin olen itse tehnyt. Ja todennut, ettei koulutus kerro ihmisestä juuri mitään.

 

Kuulostaa oudolta! Miksi kukaan noin tekisi? Mitä olet opiskellut?

Aika moni jatkaa ammattikoulusta ammattikorkeaan ainakin Kuopiossa;)

Vanhempien ammateista