Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö lapsen, jonka isästä et tiedä kuin hiusten ja silmien värin?
05.01.2021 |
"Pojan isällä on tumma tukka ja harmaat silmät, muuta ei tiedetä" kerrotaan Ylen jutussa hedelmöityshoidolla hankitusta lapsesta.
Hedelmöityshoitoja tarjoavat puljut toivottavasti nykyään toimivat vastuullisemmin, mutta ainakaan Väestöliitossa sukusolujen luovuttajien taustoja ei tarkastettu. Tiedän itse tapauksen, jossa työtä ikänsä kaihtanut taparikollinen luovutti siittiöitään, ja oman kertomansa mukaan saikin useamman lapsen tuntemattomiin perheisiin.
Valitettavasti en voi kertoa mitään yksityiskohtia, koska eräs tapauksesta julkisesti kertonut sai tuomion kunnianloukkauksesta, enkä halua kohdalleni samaa.
Voisitko tehdä lapsen sellaisen miehen kanssa, josta et mitään tiedä? Olettaisitko, että luovuttajat on lääketieteen kandeja, kuten kaupunkilegendoissa kerrotaan.
Linkki juttuun: https://yle.fi/uutiset/3-11698451
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko joku, että rikollisuus periytyy geenien mukana? Vai mikä tässä on ongelma?
Googlaapa mtv3:n juttu "Rikollisuus periytyy yhä useammin - vankiloissa kolmannen polven rikollisia".
Eikä periydy, mikäli tämä rikollinen ei pääse antamaan lapselle mallia omista touhuistaan. Mainitsemissasi tapauksissa juurikin se isän rikollinen elinympäristö johtaa lapsen saman mallin mukaiseen toimintaan. Kyseessä on ympäristötekijät, ei geenit.
Kuten tässä keskustelussa joku jo aiemmin kirjoitti, useimmat ihmisen ominaisuudet OVAT vähintään jossain määrin geneettisesti periytyviä, myös käytökseen ja luonteeseen vaikuttavat. Vaikka huono kasvuympäristö epäilemättä kasvattaa mm. rikollisuuteen, on ihan tutkittu asia, että monet ihmisen synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat yksilön tulevaisuuden menestykseen jopa enemmän kuin ympäristö. Tästä oli muistaakseni älykkyyden osalta juuri juttua Helsingin Sanomissa.
Olisi ehkä viisasta, jos sukusolujen luovuttajat suorittaisivat psykologisen testin (jonka osana olisi myös älykkyystesti). On kuitenkin jotain silmien väriä enemmän väliä sillä, onko tuleva jälkeläinen normaaliälyinen ja persoonallisuudeltaan tasapainoinen. Myös periytyvät sairaudet tulisi huomioida entistä paremmin.
Saat valita itse puolisosi ja sittenkään et voi estää tällaisia puolia periytymästä lapselle. Sellaista syyniä ei ole että pystyisit sanomaan mitä kaikkea teidän perimästä lapsi saa ja mikä on sen yhdistelmän tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei samansukupuolisten parien lapsenhankinta ole mitenkään verrattavissa siihen että hankkii lapsen yksin. Silloin sillä lapsella ei ole sitä toista vanhempaa, vaan on ikään kuin yksinvaltiaan alla. Jokainen vanhempi tarvitsee sen toisen silmäparin ja tasapainotuksen omalle vanhemmuudelleen. Kukaan ei ole kyvyttömämpi arvioimaan omia vikojaan kuin "rakastava" äiti. Koska luulee aidosti että kaikki mikä tulee rakkaudesta on hyvää.
Lapsi ei opi mitään aikuisten ihmisten välisestä dynamiikasta läheisissä ihmissuhteissa jos asuu yhden vanhemman kanssa. Ei mitään. Aikuisten konfliktinratkaisua, hellyyttä, huumoria, työnjakoa, välittämistä. Mallia aikuisten välillä.
Voi kun söpöä. Sä näytät luulevan, että normi avioliitossa on hellyyttä, välittämistä, työnjakoa ja konfliktinratkaisua. Kyllä monessa niistä on silti vain yksi vanhempi, ja lisäksi vapaamatkustaja sinkkumies.
Riippuu mitä elämässä pitää tärkeänä. Itse en huolisi isäksi miestä joka on itseäni tyhmempi, persoonallisuushäiriöinen tai jolla on esim. 1-tyypin diabetes.
En ryhtyisi, ikinä ei tiedä mitä perinnöllisiä tekijöitä tuntematon isä tuo mukanaan. Samaten veikkaan että jossain vaiheessa lapselle tulee tunne haluta tuntea isänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko joku, että rikollisuus periytyy geenien mukana? Vai mikä tässä on ongelma?
Googlaapa mtv3:n juttu "Rikollisuus periytyy yhä useammin - vankiloissa kolmannen polven rikollisia".
Eikä periydy, mikäli tämä rikollinen ei pääse antamaan lapselle mallia omista touhuistaan. Mainitsemissasi tapauksissa juurikin se isän rikollinen elinympäristö johtaa lapsen saman mallin mukaiseen toimintaan. Kyseessä on ympäristötekijät, ei geenit.
Kuten tässä keskustelussa joku jo aiemmin kirjoitti, useimmat ihmisen ominaisuudet OVAT vähintään jossain määrin geneettisesti periytyviä, myös käytökseen ja luonteeseen vaikuttavat. Vaikka huono kasvuympäristö epäilemättä kasvattaa mm. rikollisuuteen, on ihan tutkittu asia, että monet ihmisen synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat yksilön tulevaisuuden menestykseen jopa enemmän kuin ympäristö. Tästä oli muistaakseni älykkyyden osalta juuri juttua Helsingin Sanomissa.
Olisi ehkä viisasta, jos sukusolujen luovuttajat suorittaisivat psykologisen testin (jonka osana olisi myös älykkyystesti). On kuitenkin jotain silmien väriä enemmän väliä sillä, onko tuleva jälkeläinen normaaliälyinen ja persoonallisuudeltaan tasapainoinen. Myös periytyvät sairaudet tulisi huomioida entistä paremmin.
Saat valita itse puolisosi ja sittenkään et voi estää tällaisia puolia periytymästä lapselle. Sellaista syyniä ei ole että pystyisit sanomaan mitä kaikkea teidän perimästä lapsi saa ja mikä on sen yhdistelmän tulos.
Älyn puute ja pahat luonteenviat yleensä välittyvät ihmisestä selvästi ulospäin, ja harva suosii näitä ominaisuuksia puolisoa valitessaan oli tarkoituksena lisääntyä tai ei.
Ainakin joissain maissa on mahdollista seuloa pariskunnan alkioita, jos tiedossa on, että vanhempien geenit yhdistämällä merkittävä osa jälkeläisistä sairastuisi vakavaan sairauteen. Tästä tuli YLELtä joskus dokumenttikin. Mielestäni olisi epäeettistä jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä jos on selvästi tiedossa, että vaikka 1/4 alkioista syntyvistä lapsista kärsisi koko elämänsä, mutta 3/4 ei, ja nämä alkiot voitaisiin löytää etukäteen eikä luottaa tuuriin. Mielestäni tästä on rodunjalostus vielä kaukana.
Jos on tilanne, että "tekemällä tehdään" lapsia, on ihan järkevää katsoa, että hoitoihin ja luovuttajaksi hakeutuvat ovat normaaleita, täyspäisiä yksilöitä. On syntyvän lapsen etu olla sekä geneettisesti normaali että päästä kasvamaan normaalissa kasvuympäristössä. Varsinkin sukusolujen luovutus todennäköisesti houkuttelee normaalien, aittamishaluisten yksilöiden lisäksi tietyn tyyppisiä persoonallisuushäiriöisiä yksilöitä (omien geenien levittäminen laajalle). Se, että osalla yleisimmällä menetelmällä syntyvistä lapsista ei ole hyviä geenejä tai hyviä kasvuolosuhteita, ei ole mikään kannuste pyrkiä yhtä huonoon tilanteeseen.
Nykyäänkin toki valitaan luovuttajia, joilla ja joiden suvussa ei ole tiedossa vakavia periytyviä sairauksia. Kuitenkin monien sairauksien kohdalla ei vielä tunneta geneettistä periytyvyyttä tai ongelmia aiheuttavia geenejä/geenivirheitä. Kaikkea ei siis osata huomioida. Sama toki koskee suvun jatkamista perinteisellä menetelmällä, mutta tällöin syntynyt yksilö todennäköisesti ja toivottavasti saa elämänsä aikana lisätietoja sukunsa sairauksista ja osaa siten hakeutua esim. syöpäseulontoihin ajoissa. Tällaista päivittyvää tiedotusta ei kaiketi ole saatavilla lahjasolujen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma kun sukusolujen luovutuksessa ei todellisuudessa synny yhtään häiriintyneempiä lapsia kuin muutenkaan. Katsos kun luovuttajat, toisin kuin luonnon menetelmin lisääntyjät seulotaan kohtuullisen tarkasti.
Saisitte hävetä, jotka levitätte perättömiä väitteitä.
Monilla näyttää olevan harhakäsityksiä. Lapsi saa 18-vuotiaana halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden. Missään tutkimuksissa ei ole todettu, että lapsilla olisi mitään sairauksia tai henkisiä ongelmia yhtään enempää kuin muilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta paperitesteistä on persoonallisuushäiriöisen helpompi päästä läpi kuin oikean elämän irl-testistä.
Tuli vielä mieleen sellainenkin, että varmasti monet ns. tavisvanhemmatkin, jotka käyttävät lahjoitettuja soluja, valitsevat lahjoittajista jonkun todella älykkään tai lyhyydestään kärsinyt pitkän. Mutta millaista on esimerkiksi kasvattaa lasta, joka on älyllisesti ihan eri planeetalta kuin vanhemmat? Osaako tarjota virikkeitä, turhautuuko lapsi jne.
Ehkä luonnossa on joku syy on sille, että esimerkiksi pienikokoiselle äidille syntyy pieni vauva (ei kuole ja repeä synnytykseen) jne. Kait olen mielipiteissäni supervanhanaikainen, kun kohtujakin voi jo vuokrata ja lapsia niihin sitten rahalla räätälöidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tekisi. Ja tähän minulla on monta perustetta arvomaailmani lisäksi.
Ensinnäkin näin tanskalaisen dokumentin spermanluovuttajista, ja lähes kaikkien luovuttajien motiivit olivat hyvin etovia. Mitä kertoo se, että pitää luovuttaa geenejään rahasta (onko luovuttajan oma elämä sotkussa) tai että haluaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä eli geenejään eteenpäin ilman että joutuu osallistumaan lasten kasvattamiseen ja kustantamiseen (luovuttajalla todennäköisesti narsistinen persoonallisuushäiriö)? Nämä olivat tavalliset motiivit luovuttamiselle. Haluaisinko lapselleni tällaiset geenit? En.
Toisekseen jokainen lapsi alkaa enemmin tai myöhemmin pohtia taustaansa. Tausta on hyvä tuntea siksikin, ettet mene siskosi tai veljesi kanssa naimisiin. Ja niitähän spermapankin lapsella saattaa olla kymmeniä. Lisäksi ihminen on enemmän geeniensä summa kuin haluamme ehkä uskoa. Ennen pitkää lapsi pohtii, miksi en muistuta vanhempiani/vanhempaa, millainen isäni/äitini olisi, miksi koen vierautta perheessäni, olisiko sen oikean vanhemman kanssa ollut parempi. Ja joskus on. Onhan tutkittu, että hyvät ystävyksetkin ovat usein geneettisesti lähempänä toisiaan. Oman biologisen lapsen temperamentin ja tarpeet tuntee paremmin.
Kolmannekseen näen, että lapsella on hyvä olla isä, sillä olen itse normiperheestä ja näen isän merkityksen itselleni naisena tärkeänä.
Viimeksi haluan sanoa, että naisena en luovuttaisi solujani. En kykene ajattelemaan, että minulla olisi lapsia jossain, joista en voisi kantaa huolta ja pitää suojassa. Olen sen verran äidillinen ja suojeleva, etten voisi biologisista lapsistani luopua. Minusta ajatus olisi sietämätön. Ja miksi äidiksi haluava tarvisi vieraan lahjasolun, kun adoptoidakin voi. Ei raskaus ole äitiyden ykkösasia, vaan se kaikki muu.
Jaahas. Semmonen asiantuntija sitten.
Minä lahjamunasoluilla lapsia saaneena olen tutustunut asiaan hyvin syvällisesti. Lahjasolun luovuttajien motiivit eivät ole kyseenalaisia vaan motiivina on auttamisen halu ja etenkin siittiöitä luovuttavat paljon lääketieteen opiskelijat. Kohudokumentit toki olen jättänyt katsomatta koska minua kiinnostaa vain asiatieto.
Adoption ja lapsen alusta asti itse saamisen rinnastaminen kertoo nimenomaan siitä että heität ajatuksia hatusta miettimättä yhtään pidemmälle. Useimmiten tämän ajatuksen heittää ihminen jolle on tullut biologisia lapsia ilman hoitoja. Miksi hän teki lapset itse eikä adoptoinut koska se on ihan sama asia? Juuri siitä syystä mistä minäkin. Ei mitään lisättävää.
Ja vielä, munasolun luovuttajalla ei ole ”lapsia jossain”. Minun lapseni ovat minun ja mieheni lapsia ja kokevat olevansa, tietävät olevansa luovutetuista soluista mutta asia ei juurikaan heitä ole kiinnostanut. Kuten paljon näiden lasten tarinoihin perehtyneenä on useimpien kohdalla. Asia ei juuri ole oleellinen. Taustansa lapset tuntevat sen verran kuin se heille on tärkeää eli lähinnä vanhempiensa sukujuuret.
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi, ikinä ei tiedä mitä perinnöllisiä tekijöitä tuntematon isä tuo mukanaan. Samaten veikkaan että jossain vaiheessa lapselle tulee tunne haluta tuntea isänsä
Mistä sinä tiedät minkälaisia perintötekijöitä itselläsi on tai tuntemallasi kumppanilla on? Kaikkea ei voi hallita. Omassa suvussani on tapaus, jossa täysin terveet vanhemmat saivat lyhytkasvuisen lapsen. Kummankaan suvussa ei ollut aikaisemmin tietoa ,että olisi tällaista perimää . Sukututkimuksen myötä löytyi kirkonkirjoista maininta vastaavasta tapauksesta 1690-luvulta. Tällaista pitäisi mielestäsi pelätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas. Semmonen asiantuntija sitten.
Minä lahjamunasoluilla lapsia saaneena olen tutustunut asiaan hyvin syvällisesti. Lahjasolun luovuttajien motiivit eivät ole kyseenalaisia vaan motiivina on auttamisen halu ja etenkin siittiöitä luovuttavat paljon lääketieteen opiskelijat. Kohudokumentit toki olen jättänyt katsomatta koska minua kiinnostaa vain asiatieto.
Adoption ja lapsen alusta asti itse saamisen rinnastaminen kertoo nimenomaan siitä että heität ajatuksia hatusta miettimättä yhtään pidemmälle. Useimmiten tämän ajatuksen heittää ihminen jolle on tullut biologisia lapsia ilman hoitoja. Miksi hän teki lapset itse eikä adoptoinut koska se on ihan sama asia? Juuri siitä syystä mistä minäkin. Ei mitään lisättävää.
Ja vielä, munasolun luovuttajalla ei ole ”lapsia jossain”. Minun lapseni ovat minun ja mieheni lapsia ja kokevat olevansa, tietävät olevansa luovutetuista soluista mutta asia ei juurikaan heitä ole kiinnostanut. Kuten paljon näiden lasten tarinoihin perehtyneenä on useimpien kohdalla. Asia ei juuri ole oleellinen. Taustansa lapset tuntevat sen verran kuin se heille on tärkeää eli lähinnä vanhempiensa sukujuuret.[/quote]
Miten ihmeessä olet voinut tutustua syvällisesti kunkin lahjoittajan motiiveihin, kun et heitä tunne ja tiedä? On naivia ajatella, että kaikki ovat jollain hyväntekeväisyysmentaliteetilla liikkeellä, vain koska itse haluat psykologisesta tarpeestasi nähdä niin. Kyseisessä dokumentissa haastatellut tanskalaismiehet olivat todellisia luovuttajia, monella päämotiivina oli geeniensä mahdollisimman laaja jatkuvuus ilman, että tarvitsee itse laittaa tikkuakaan ristiin. Kertoo omasta mielestäni paljon ihmisen persoonasta.
Minulla ei ole lapsia ja juuri syystä, että vaikka hätä keinot keksii hätä ei kuitenkaan aina oikeuta kaikkea ja mietin tarkkaan asiaa lapsen kannalta, en omien halujeni.
Kolmannekseen kyllä lasta juuret kiinnostavat ja hän pohtii ja ehkä joskus kipuileekin asiaa. Millainen minun biologinen äitini/isäni olisi? Mutta hän ei avaa asiaa tietenkään sinulle, jottei loukkaa. Näistä hedelmöityshoidolla syntyneistä lapsistakin on tullut dokumentteja, joissa tätä kipuilua, juurien ja tuntemattomien sisarusten etsintää on avattu.
YouTubesta löytyy aiheesta dokumentteja esimerkiksi haulla "documentary sperm donor". Muun muassa BBC:n juttu miesluovuttajasta, jolla on 800 lasta. Että silleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tyyppi saattaisi olla 80 äo enkä halua omalle lapselleni tyhmyyden taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä elämässä pitää tärkeänä. Itse en huolisi isäksi miestä joka on itseäni tyhmempi, persoonallisuushäiriöinen tai jolla on esim. 1-tyypin diabetes.
Oho, kaverini peri isoisältään diabeteksen, teininä puhkesi. Eli 1-tyypin.Voi sanoa että hyppäsi yhden sukupolven yli. Persoonallisuushäiriöt, mt sairaudet voivat puhjeta ihan vasta myöhemmälläkin iällä. Esm skitsofrenia aina jonnekin lähemmä 30 v. Tyhmempi, kun sinä, todennäköisesti ei mahdollista kun kirjotuksesi lukee.
Tiedän nuoren miehen, joka runkkasi paljon ja tarvitsi rahaa. Hänelle omien sukusolujen luovuttaminen oli prosessi, josta sai rahaa. Hän oli seksuaalisesti turhautunut. Hän kertoi, että on luovuttaja ja ihmetteli, että miksi kukaan nainen ei anna hänelle, että joutuu siksikin vain käymään luovuttamassa. Oli varsinainen ADHD ja empatiakyvytön, että varmaan siksi.
Muistan vieläkin, kun Malmin asemalla omien sanojensa mukaisesti "kerjäsi pillua " ja huikkasi, että on menossa taas luovuttamaan, mutta voisi jättää väliin, jos joku suostuisi antamaan. Kiva sitten olla perheenisä jonain päivänä ja miettiä nuoruuden touhujaan ja mitä vaimokin silloin miettii hänestä? Jossain muuallakin kulkee samaa ajattelemattomasti levitettyä geeniperimää, kenties?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän 8nuoren miehen, joka runkkasi paljon ja tarvitsi rahaa. Hänelle omien sukusolujen luovuttaminen oli prosessi, josta sai rahaa. Hän oli seksuaalisesti turhautunut. Hän kertoi, että on luovuttaja ja ihmetteli, että miksi kukaan nainen ei anna hänelle, että joutuu siksikin vain käymään luovuttamassa. Oli varsinainen ADHD ja empatiakyvytön, että varmaan siksi.
Muistan vieläkin, kun Malmin asemalla omien sanojensa mukaisesti "kerjäsi pillua " ja huikkasi, että on menossa taas luovuttamaan, mutta voisi jättää väliin, jos joku suostuisi antamaan. Kiva sitten olla perheenisä jonain päivänä ja miettiä nuoruuden touhujaan ja mitä vaimokin silloin miettii hänestä? Jossain muuallakin kulkee samaa ajattelemattomasti levitettyä geeniperimää, kenties?
Enemmän huolestuttaa että joku tekee tuon kanssa vielä "omiakin" lapsia.
Tanskan klinikan luovuttajiksi hakevista miehistä vain 1% pääsee luovuttamaan. Lapsi perii puolet geeneistä muutenkin äidiltä. Se ei tee huonoksi vanhemmaksi, jos sattuisikin olemaan huono vaimoke, viitaten siihen jos puolisoa ei löytynyt.
En tekisi. Ja tähän minulla on monta perustetta arvomaailmani lisäksi.
Ensinnäkin näin tanskalaisen dokumentin spermanluovuttajista, ja lähes kaikkien luovuttajien motiivit olivat hyvin etovia. Mitä kertoo se, että pitää luovuttaa geenejään rahasta (onko luovuttajan oma elämä sotkussa) tai että haluaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä eli geenejään eteenpäin ilman että joutuu osallistumaan lasten kasvattamiseen ja kustantamiseen (luovuttajalla todennäköisesti narsistinen persoonallisuushäiriö)? Nämä olivat tavalliset motiivit luovuttamiselle. Haluaisinko lapselleni tällaiset geenit? En.
Toisekseen jokainen lapsi alkaa enemmin tai myöhemmin pohtia taustaansa. Tausta on hyvä tuntea siksikin, ettet mene siskosi tai veljesi kanssa naimisiin. Ja niitähän spermapankin lapsella saattaa olla kymmeniä. Lisäksi ihminen on enemmän geeniensä summa kuin haluamme ehkä uskoa. Ennen pitkää lapsi pohtii, miksi en muistuta vanhempiani/vanhempaa, millainen isäni/äitini olisi, miksi koen vierautta perheessäni, olisiko sen oikean vanhemman kanssa ollut parempi. Ja joskus on. Onhan tutkittu, että hyvät ystävyksetkin ovat usein geneettisesti lähempänä toisiaan. Oman biologisen lapsen temperamentin ja tarpeet tuntee paremmin.
Kolmannekseen näen, että lapsella on hyvä olla isä, sillä olen itse normiperheestä ja näen isän merkityksen itselleni naisena tärkeänä.
Viimeksi haluan sanoa, että naisena en luovuttaisi solujani. En kykene ajattelemaan, että minulla olisi lapsia jossain, joista en voisi kantaa huolta ja pitää suojassa. Olen sen verran äidillinen ja suojeleva, etten voisi biologisista lapsistani luopua. Minusta ajatus olisi sietämätön. Ja miksi äidiksi haluava tarvisi vieraan lahjasolun, kun adoptoidakin voi. Ei raskaus ole äitiyden ykkösasia, vaan se kaikki muu.