Hyvä synnytyskokemus

Vierailija kirjoitti:

Neljä synnytystä ja 2 viimeistä olleet hyviä. Varsinkin viimeinen.

Viimeisessä oli ihana kätilö ja paha synnytyspelkoni otettiin huomioon. Sain heti epiduraalin. En kärsinyt kovista supistuksista ollenkaan. Ponnistusvaiheessa otin vielä pudendaalipuuditteen.

Pelkäsin siis kipua. Ja rennompana ei tule repeämiäkään niin herkästi.

Kuulin myös että välilihaa ja sitä seutua voi "hautoa" lämpimällä pyyhkeellä. Siitä ei kokemusta kylläkään miten auttaa.

Ja nämä 2 vikaa synnytystä on käynnistetty. Jos vielä synnyttäisin niin en suostuisi muuhun kun käynnistykseen. Omalla kohdallani se on ollut lempeämpi tapa.

Ai! Mulla ihan päinvastoin! Kaks aiempaa alkoi itsestään ja eteni nopeesti. 6-8 h kaikki ohi. Kolmas käynnistetty ja se kesti ja kesti ja kesti. Supistukset yhtä kipeitä ku aiemmissa, mutta eivät tehneet mitään.

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt enkä aio, mutta nauratti tuo vadelmanlehtitee. :D

Mä olen käsittänyt että synnytys on vähän eri kaliiberin rasite kuin joku joka paranee teetä juomalla.

Ootko vähän tyhmä? Ei se tee mihinkään synnytyskipuihin olekaan, vaan supistuksia vauhdittamaan... pöljä.

Itse hörpin loppuraskaudessa ja ennen la synnytin.

Jos vielä synnyttäisin pyytäsin kaikki kivunlievitykset, niillä pärjäät varmasti. Neljä synnytystä takana,ilman lievityksiä. (Ilokaasu vaan). Tukihenkilö mukaan, huolehtimaan.(jos ei ole puolisoa).Selviät varmasti,älä murehdi etukäteen,äläkä lue kauhukertomuksia.

Mä oon viimesillään raskaana ja jo viikkotolkulla ollut niin kypsä koko touhuun et ihan sama miten synnytys menee kunhan tää loppuu :DD Alkuraskaana vielä jaksoin olla huolissani, mut siihen ajatukseen synnytyksestä ns. "kypsyy" raskauden edetessä :D

Ei kannata naureskella valdelmanlehtiteelle. Join sitä vuosia koska äitini kiinnostui yrteistä 80-luvulla ja alkoi kerätä niitä. Kun aloin saada lapsia 90-luvun alussa, synnytyssairaalassa ihmeteltiin, miten nopeasti kohtuni alkoi palautua. Se oli heidän silmissään poikkeuksellista.

Itselläni kaksi synnytystä josta jälkimmäinen hyvä. Ehkä siksi että osasin vähän varautua mitä tuleman pitää... ainakin se selvisi ekan synnytyksen aikana että HENGITÄ... synnytyslaula, mörise tai ulise hiljaa supistusten tahtiin... se oikeasti auttaa ja paljon! Pärjäsin monta tuntia ilman puudutteita vain kävelemällä ja hengittelemällä...

Voin sanoa että itsekin pelkäsin synnytystä ja ekan jälkeen mietin ettei enää koskaan... toisen jälkeen mietin jopa että ei se nyt niin kamalaa ollut ja voisin mennä vaikka pian uudelleen. 😃

Vierailija kirjoitti:

Kaksi hyvin erilaista, mutta positiivista kokemusta. Ensimmäinen alkoi vesien menolla 37+ jotain, mutta ei alkanut itsekseen käynnistyä vaan jouduin olemaan kaksi vuorokautta sairaalassa ja käynnisteltiin lääkkeellisesti. Elämäni pisimmät kaksi vuorokautta, pahinta siinä oli varmasti epävarmuus kun ei oikein tiennyt kauanko menee ja mitä tapahtuu. Sitten kun pääsin lopulta saliin ja sain epiduraalin ja oksitosiinitipan niin homma alkoi edetä kunnolla, epiduraali oli aivan huippujuttu, sain jopa nukuttua hetken vähän ennen ponnistusvaihetta! Luulen, että tuo käynnistelyvaihe olisi sujunut mukavammin jos olisi ymmärtänyt liikkua enemmän ja jos olisi saanut olla kotona tutussa ympäristössä. Supistukset olivat myös jotenkin tosi kivuliaita, ehkä siksi että lapsivesi oli mennyt? Loppujen lopuksi kokemus oli kuitenkin myönteinen, kun itse synnytys sujui niin mukavasti.

Toinen oli sitten aivan toista maata, ennakoivaa supistelua oli vuorokauden verran, ne ei olleet kovin kivuliaita mutta sen verran kuitenkin, että vietiin esikoinen hoitoon saatesanoilla "saa nähdä syntyykö se nyt vielä". Arveltiin, että kyllä tässä vielä aikaa menee, kunnes mentiin saunaan illalla ja supistukset muuttui ihan yhtäkkiä kunnolla voimakkaiksi eikä taukoja ollut juuri ollenkaan. Kotona ihmeteltiin ehkä tunnin verran vielä, hengittelyllä pärjäsi eikä tarvinnut kivunlievitystä, sitten lähdettiin sairaalaan ja parin tunnin päästä vauva jo syntyikin. Ehdin juuri ja juuri saada jonkun kohdunkaulapuudutteen ja hieman ilokaasua, varmaan ilmankin olisi pärjännyt. Tämä toinen vauva oli syntyessään paljon virkeämpi, ehkä siksi kun synnytys oli nopea ja lähes lääkkeetön?

Pienet repeämät tuli molemmista ja muutamia tikkejä, vertakin meni sen verran reilusti ettei heti meinannut tolpillaan pysyä. Ompelu ei siinä kohtaa kuitenkaan tuntunut miltään, repeämät parani kuitenkin nopeasti ja minulle tuli molempien kohdalla "baby bluesin" sijaan oikein kunnon energiapiikki pari päivää synnytyksestä, olisin voinut lähteä vaikka lenkille saman tien ja sairaalassa oli mahdottoman tylsää olla.

Minulle epiduraali oli siis vain positiivinen kokemus. Ensin laitettiin liikaa ja alkoi jalat täristä ja tunto hävisi, mutta kun annosta pienennettiin sopivaksi niin olo oli loistava: supistukset tuntui mutta ei sattunut, ponnistamisen tarve tuntui ja ponnistaessa kyllä sitten sattui mutta se ei kestänyt kauaa. Olisin ottanut toiseenkin synnytykseen, mutta synnytys eteni niin vauhdilla ettei ehtinyt eikä tarvinnutkaan. Nyt olen onnellinen että sain kokea myös sen lähes luomun synnytyksen.

Voisin lähteä synnyttämään vaikka heti uudelleen, itseasiassa kokisin sen mielellään vielä kerran tai parikin, vaikka en muuten enempää lapsia enää haluakaan. Se on jotenkin niin voimakas kokemus kaikkine kipuineen ja vaikeuksineenkin! Ja onhan se oma vastasyntynyt rinnalla vaan jotain niin uskomatonta että unohtuu kaikki vaikeudet hetkeksi.

Oma neuvoni on sama kuin muillakin: ota asioista selvää, perehdy synnytyksen vaiheisiin, pyri liikkumaan niin paljon kuin mahdollista ennen synnytystä ja sen aikana, opettele rentoutustekniikoita. Mutta älä suunnittele liikaa, et voi kuitenkaan loppujen lopuksi kovin paljoa vaikuttaa siihen miten kroppa toimii ja mitä tapahtuu. Tärkeintä on lapsen syntymä, ei se millä keinoin siihen päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt enkä aio, mutta nauratti tuo vadelmanlehtitee. :D

Mä olen käsittänyt että synnytys on vähän eri kaliiberin rasite kuin joku joka paranee teetä juomalla.

Ootko vähän tyhmä? Ei se tee mihinkään synnytyskipuihin olekaan, vaan supistuksia vauhdittamaan... pöljä.

Itse hörpin loppuraskaudessa ja ennen la synnytin.

No sua ei ainakaan vanhemmuus ole jalostanut tippaakaan vaikka niin aina sanotaan. :'D

Ja jotkut uskoo jumalaankin joten ei ihme että joku kuvittelee vadelmateen määrittävän synnytyksen aikataulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole synnyttänyt enkä aio, mutta nauratti tuo vadelmanlehtitee. :D

Mä olen käsittänyt että synnytys on vähän eri kaliiberin rasite kuin joku joka paranee teetä juomalla.

Ootko vähän tyhmä? Ei se tee mihinkään synnytyskipuihin olekaan, vaan supistuksia vauhdittamaan... pöljä.

Itse hörpin loppuraskaudessa ja ennen la synnytin.

No sua ei ainakaan vanhemmuus ole jalostanut tippaakaan vaikka niin aina sanotaan. :'D

Ja jotkut uskoo jumalaankin joten ei ihme että joku kuvittelee vadelmateen määrittävän synnytyksen aikataulun.

Minä en hörppinyt vadelmanlehtiteetä, synnytykset käynnistyi 37+2 ja 38+3. Jos olisin hörppinyt sitä niin esikoinen olisi varmaan syntynyt ennenaikaisena? No, jos kokee saavansa apua rohdoista niin siitä vaan, kunhan selvittää ensin etteivät ne ole haitallisia.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette synnyttäneet sekä epiduraalilla ja ilman sitä, olisi mukava jos vertailisitte miten synnytykset meni? Entä onko joku synnyttänyt esikoisen ilman epiduraalia? Itse olen ensimmäistä kertaa raskaana nyt. Onko niin, että epiduraalin kanssa kivut kyllä lievittyy mutta ponnistus voi olla huomattavasti vaikeampaa tai kestää pidempään? Itse en osaa pelätä niin paljon kipuja, vaan enemmän sitä että minulle tai vauvalle aiheutuu pysyviä vaurioita ponnistusvaiheen aikana.

K

Ekassa epiduraali ja sai levähtää teurastuksesta 1.5 tuntia ja ponnistusvaihe oli kivuton paitsi viiimeiset noin 3 centtiä ennen ulostuloa ja pystyin ponnistamaan juuri niin kuin pitää ja oikealla voimalla kenenkään neuvomatta ja tunsin joka ponnistuksella että lapsi menee eteen päin, kesti 10 min ja pirteä hyvävointinen vauva oli syntynyt. Leikattiin ja repesin välilihasta.

Toiselta ei muka ehtinyt antaa epiä niin synnytys vain pitkittyi kun tuskat oli niin kovat. Eka synnytys 11h ja toinen 9h eli hyvin olisi ehtinyt. Ponnistusvaihe kesti tunteja enkä tiennyt yhtään mitä tai miten teen, olin iso kipumöykky eikä minulla ollut kykyä tuntea missä kohtaa siinä on lapsi. Lapsi syntyi taistelun jälkeen velttona ja happiarvoja piti mitailla. Leikatitin ja repesin. Eli ns kokonaan luonnollinen synnytys oli helvetti. En tehnyt enempää. Ja lapseti ihan siroja.

Auttaa se, että kun raskautta on kulunut 6kk, maksaa itsensä kipeäksi yksityisestä synnytysvalmennuksesta tai doulasta ja puhuu synnyttäneiden naisen kanssa, kuukautta ennen laskettua aikaa pakkaa sairaalakassin ajoissa, laittaa sairaalan numerot jääkaapin oveen näkyville ja kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa lopettaa koko synnytyksen miettimisen. Keskittyy vain itsensä hemmotteluun, käy hieronnassa, syö hyvää ruokaa, nauttii omasta ajasta. Vadelmanlehtiteetäkin saa juoda :)

Pelkopoli ja doula, suosittelen! Jos mies vähänkään torvelo tai suhteessa luottamuspulaa, älä ota miestä synnytykseen.

Kaksi hyvää kokemusta! Molemmat synnytykset nopeita (6 ja 3 tuntia) ja supistukset alkuun kivuttomia. Lyhyt avautumisvaihe jätti voimia ponnistamiseen, joten prosessi ei tuntunut kokonaisuutena liian raskaalta. Palauduin myös nopeasti kummallakin kerralla.

Ekan kanssa vatsanseutu meni vaan jännästi kovan tuntuiseksi säännöllisin väliajoin, joten kesti hetken tajuta että kyseessä on supistukset. Aamuyöllä tuli kipuja ja oli pakko soittaa sairaalaan. Eivät ensin meinanneet uskoa, en varmaan kuulostanut tarpeeksi kipeältä. "No tulkaa sitten käymään."

Perille päästyä olin kaikkien hämmästykseksi melkein 10 cm auki. Vauva oli sylissä alle kahden tunnin päästä. Siinä ei ehditty antaa epiduraalia - ilokaasua otin mutta ilmankin olisi pärjännyt. Se ei juurikaan vaikuttanut kipuun, mutta auttoi keskittymään ja pysymään rauhallisena. Muutama tikki repeämiin ja Buranaa pari päivää. Valvoin kyllä melkein viikon kun kävin niin kierroksilla.

Tokalla kerralla meni lapsivedet ilman mitään ennakko-oireita ja käskivät heti sairaalaan, selvästi aiemmasta viisastuneina. Taas ihmeteltiin miten voi olla paikat melkein auki, vaikka olin niin hyvävointisen oloinen. Nyt epiduraalia suorastaan tuputettiin, joten en tiedä mikä oli toisin ekaan kertaan verrattuna (eri sairaala ja neljä vuotta?). Jätin ottamatta, koska olin viimeksikin pärjännyt ilman. Ajattelin myös että se saattaisi hidastaa synnytyksen kulkua. Ilokaasumaski oli taas turvana.

Toinen synnytys oli helpompi vaikka lapsi oli isompi (3,8 kg), en tarvinnut edes särkylääkettä jälkeenpäin. Tämä selvästi hämmensi henkilökuntaa. Jouduin jopa selittämään että ei ole mitään vakaumusta tai muuta taustalla, en vain ole kipeä.

Kummallakin kerralla annoin tilanteen viedä, en ollut suunnitellut mitään sen tarkemmin etukäteen. Ei tarvinnut pettyä kun ei ollut ennakko-odotuksia tietynlaisesta synnytyksestä. Jotenkin keskityin vain itseeni ja siihen hetkeen. Luotin että selviän tästä, ja kaikki pelot unohtuivat. Moni sanoo että on vaikea luopua kontrollista, mutta itselleni tuntui luontevalta antaa kätilöiden toimia kuten parhaaksi katsovat, hehän ovat ammattilaisia.