Lue keskustelun säännöt.
Kellä enää varaa lastenhankintaan?
tämän takia syntyvyys laskee
03.01.2021 |
Olen lähestymässä 30 vuoden ikää, mies löytyy ja korkeakoulu käytynä. Säästöjä ei ihan hirveitä määriä ole kertynyt, opintovelkaa kylläkin. Tulot sen verran hyvät ettei mitään tukia saa, mutta kun laskeskelin vauva-ajan raha-asioita, totesin että varaa ei ole jäädä esimerkiksi kotihoidontuelle, joka tarkoittaa sitä että lapsi on laitettava päiväkotiin vain n. 9kk iässä. Samaan aikaan perheitä jotka näin toimivat, syyllistetään huonosta vanhemuudesta kun ei oltu kotona lapsen kanssa, mutta kellä siihen on varaa kun pitäisi yhtä lasta kohden olla kymppitonni säästössä että pystyy maksamaan laskut siltä ajalta kun on kotona sen lapsen kanssa? Onko vain niin että ei riitä että on keskiluokkaa voidakseen lisääntyä? Millä ihmeellä nykyperheet elää, asutaanko viidestään kaksioissa vai miten tämä onnistuu. Ja tosiaa, jos tämä vaikuttaa, niin asutaan pk-seudulla, jossa asuminen n. 1000e/kk ihan sama missä mörskässä asuu.
Vinkkejä, apuja, mitä te teitte että onnistuitte?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloisille jaetaan niin paljon lapsilisiä ettei köyhät enää voi hankkia lapsia. Jos ne lapsilisät menisi hyvätuloisten lasten Balin matkojen ja Bemareiden sijaan vähätuloisille, olisi vähätuloisillakin varaa hankkia ruokaa, vaatteita ja katto pään päälle lapsille.
Lapsilisät pois hyvätuloisilta ja suuremmat lisät pienituloisille niin syntyvyys lähtisi nousuun.
Ei taida olla maan etu että vain pienituloiset lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloisille jaetaan niin paljon lapsilisiä ettei köyhät enää voi hankkia lapsia. Jos ne lapsilisät menisi hyvätuloisten lasten Balin matkojen ja Bemareiden sijaan vähätuloisille, olisi vähätuloisillakin varaa hankkia ruokaa, vaatteita ja katto pään päälle lapsille.
Lapsilisät pois hyvätuloisilta ja suuremmat lisät pienituloisille niin syntyvyys lähtisi nousuun.
Ei taida olla maan etu että vain pienituloiset lisääntyy.
Kumma juttu kun hyvätuloiset todellisuudessa lisääntyy pienituloisia enemmän.
Lapsia ei pidä hankkia, jollei ole tiedossa käytettävissä olevan rahamäärän kasvamista. Lasten kustannukset nousevat moninkertaisiksi heidän kasvaessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi varaa mutten halua tuhlata rahojani johonkin hel*etin kakaroihin. Mielummin matkustelen ja sijoitan.
Eivät sulje toisiaan pois.
Mitä tosiasiaa?
Jotkut voivat käyttää rahojaan sekä lapsiaan että sijoituksiin ja matkusteluun. Toki jos - ja sinun tapauksessasi kun - ei halua, niin mikään pakkohan ei ole. Termi "mielummin" vaan viittaa siihen, että ikäänkuin valinta olisi tehtävänä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei vielä ole lapsia, mutta kerron lapsuudenperheestäni:
Äiti oli perhepäivähoitaja ja isä töissä varastomiehenä. Meitä on kolme sisarusta. Aina oli ruokaa pöydässä niin paljon kuin halusi syödä. Aina oli puhtaat, ehjät vaatteet (joskus jopa kalliimpia). Kaikki saimme harrastaa mitä halusimme. Ikinä ei ollut mistään puutetta. Oli varmasti taloudellisesti tiukkaa, mutta sitä ei meille lapsille näytetty.
Jos noilla lähtökohdilla onnistui, eiköhän se onnistu korkeakoulutetunkin palkoilla. Asenteesta kiinni, ei rahasta.
Elitkö lapsuutesi vuonna 2021?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten, että vauvat ovat halpoja. Teinit maksavat saman verran (tai enemmän) kuin aikuinen. Teiniä ei myöskään enää oikein voi nukuttaa vanhempien sängyn vieressä pinniksessä vaan kuluihin on laskettava omaa huonetta, isompaa autoa jne.
Niinpä. Vauvalle saa oikeasti melko pienellä vaivalla lähes kaikki tavarat käytettynä ja jos imetys onnistuu, niin ekat 4-6 kk ravinto tulee siitä. Vaatetuksen puolesta pelkästään äitiyspakkauksen vaatteilla pärjää alkuun melko pitkälle, jos ei ole ihan superpuklaava ja jatkuvalla syötöllä niskakakkoja vääntävä vauva. Vaunut ja turvaistuin ovat oikeastaan ainoat kalliimmat hankinnat: jälkimmäistä ei ehkä kännata ostaa käytettynä tuntemattomalta ja vaunuista voi käytettyinäkin joutua maksamaan ihan reilun summan.
Äitiyspakkauksen vaatteilla ei kyllä vauvavuotta pärjää, ainakaan jos on vähääkään normaalikokoinen lapsi. Nimim. Yksikään äitiyspakkauksen vaate ei ollut käytössä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen, kun vauva olisi hukkunut niihin. Toinen asia on sitten se, että vauvanvaatteet ei paljoa maksa esim kirppareilla.
No meidän vauva oli 49 cm ja vähän päälle 3 kg eli ei kyllä ollut mitenkään "normaalista" poikkeava. Jotain 50 koon vaatteita taidettiin ostaa muutama käytettyinä mutta muuta ei kyllä juuri tarvittu alkuun. Pääpointti oli kuitenkin se, että niitä vaatteita tarvitsee yllättävän vähän, koska se vauva ei tarvitse hygieniasyistä joka päivälle uutta vaatekertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Miten niin "tietenkään"? Eiköhän jokainen perhe päätä itse miten ne menot jakaa.
No siten että muutoin kotona lasta hoitava maksaa kotona olemisesta moninkertaisesti työssä käyvää puolisoa enemmän: menetettyinä työtuloina, menetettynä eläkkeenä, menetettynä urakehityksenä ja menetettynä vapaa-aikana.
Ei pidä myydä työpanostaan (lapsen kotihoitoa) liian halvalla.
Eiköhän tämä ole keskustelupalsta ?
Ohis, mutta miksi se kotona lasta hoitava menettäisi enemmän vapaa-aikaa?
No vaikka sitten, että lastenhoito on käytännössä 24/7- työtä kun taas työssäkäyvä puoliso (yleensä mies) kokee oikeudekseen maata sohvalla kaiken kotonaoloaikansa eikä tee mitään perheen ja kodin eteen.
Olen pahoillani jos sinun tuttavapiirissäsi menee noin, minun tuttavapiirissäni onneksi ei.
Heh, olet sitten varmasti jokin erityisen hieno poikkeus :D Itselläni ei ole lapsia, mutta kun ihmisten juttuja lukee ja kuuntelee, 90% perheistä asia on juuri kuten kuvailin.
24/7 lastenhoitoa? Älä viitsi. Joku raja tässä marttyroinnissa nyt
Just laitan taaperoa nukkumaan. Kohta on taas pari tuntia lepoaikaa itsellekin. Sen lisäksi kotona ehtii tehdä vaikka kuinka paljon itseä kiinnostavaa. Ja meillä kyllä yöt nukutaan.
Kaikenlaisia vaiheita toki on ollut, mutta aina niissä on omat helpottavat ja raskaat puolensa. 24/7 työtä tämä ei missään nimessä ole.
Kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ostettiin asunto sellaisella budjetilla, että lainasta selviää yhden hengen tuloilla. Ja ennen lapsen saantia tehtiin niin, että elettiin miehen palkalla ja mun palkka meni säästöön. Meillä oli silloin palkat aika samaa tasoa, ei mitenkään isot. Olin itse tehdastyössä ja mies Nokialla, ilmeisen alipalkattu.
Ennen lapsen syntymää asuttiin miehen poikamiesboksissa. Kun lapsi oli tuloillaan, kysyttiin pankista lainaa ja sitten katsottiin mitä sillä saa. Tuossa kohtaa mietittiin lähdetäänkö kauemmas Espooseen ja hankitaan auto, vai pysytäänkö julkisten yhteyksien piirissä ja ollaan ilman autoa. Valittiin tuo jälkimmäinen vaihtoehto ja muutettiin lähiöön. Auto ostettiin kun lapsi oli 10-vuotias ja sain perintöä.
Oliko tuo "säästö" siis joku yhteinen tili tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Miten niin "tietenkään"? Eiköhän jokainen perhe päätä itse miten ne menot jakaa.
No siten että muutoin kotona lasta hoitava maksaa kotona olemisesta moninkertaisesti työssä käyvää puolisoa enemmän: menetettyinä työtuloina, menetettynä eläkkeenä, menetettynä urakehityksenä ja menetettynä vapaa-aikana.
Ei pidä myydä työpanostaan (lapsen kotihoitoa) liian halvalla.
Eiköhän tämä ole keskustelupalsta ?
Ohis, mutta miksi se kotona lasta hoitava menettäisi enemmän vapaa-aikaa?
No vaikka sitten, että lastenhoito on käytännössä 24/7- työtä kun taas työssäkäyvä puoliso (yleensä mies) kokee oikeudekseen maata sohvalla kaiken kotonaoloaikansa eikä tee mitään perheen ja kodin eteen.
Olen pahoillani jos sinun tuttavapiirissäsi menee noin, minun tuttavapiirissäni onneksi ei.
Heh, olet sitten varmasti jokin erityisen hieno poikkeus :D Itselläni ei ole lapsia, mutta kun ihmisten juttuja lukee ja kuuntelee, 90% perheistä asia on juuri kuten kuvailin.
Taidat kuunnella hieman valikoiden jotain valittavia akkoja? Ja luet vauvalta kaikenlaista. Ja päätit sit uskoa kaiken? Mieti nyt vähän itsekin omilla aivoillasi taas hetki olisko joku lähdekritiikki ehkä kuitenkin paikallaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Miten niin "tietenkään"? Eiköhän jokainen perhe päätä itse miten ne menot jakaa.
No siten että muutoin kotona lasta hoitava maksaa kotona olemisesta moninkertaisesti työssä käyvää puolisoa enemmän: menetettyinä työtuloina, menetettynä eläkkeenä, menetettynä urakehityksenä ja menetettynä vapaa-aikana.
Ei pidä myydä työpanostaan (lapsen kotihoitoa) liian halvalla.
Eiköhän tämä ole keskustelupalsta ?
Ohis, mutta miksi se kotona lasta hoitava menettäisi enemmän vapaa-aikaa?
No vaikka sitten, että lastenhoito on käytännössä 24/7- työtä kun taas työssäkäyvä puoliso (yleensä mies) kokee oikeudekseen maata sohvalla kaiken kotonaoloaikansa eikä tee mitään perheen ja kodin eteen.
Olen pahoillani jos sinun tuttavapiirissäsi menee noin, minun tuttavapiirissäni onneksi ei.
Heh, olet sitten varmasti jokin erityisen hieno poikkeus :D Itselläni ei ole lapsia, mutta kun ihmisten juttuja lukee ja kuuntelee, 90% perheistä asia on juuri kuten kuvailin.
24/7 lastenhoitoa? Älä viitsi. Joku raja tässä marttyroinnissa nyt
Just laitan taaperoa nukkumaan. Kohta on taas pari tuntia lepoaikaa itsellekin. Sen lisäksi kotona ehtii tehdä vaikka kuinka paljon itseä kiinnostavaa. Ja meillä kyllä yöt nukutaan.
Kaikenlaisia vaiheita toki on ollut, mutta aina niissä on omat helpottavat ja raskaat puolensa. 24/7 työtä tämä ei missään nimessä ole.
Kolmen äiti
Pikemminkin 24/7 valmiustilassa olemista
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei pidä hankkia, jollei ole tiedossa käytettävissä olevan rahamäärän kasvamista. Lasten kustannukset nousevat moninkertaisiksi heidän kasvaessaan.
Eli kenenkään ei kannata hankkia lapsia. Nimittäin koska tahansa voi kuka tahansa joutua onnettomuuteen, sairastua tai muusta syystä menettää kokonaan työkykynsä. Työkyvyttömänä ei taatusti ole tiedossa rahamäärän kasvamista, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sofia belorfilla joka asuu hotellissa muiden kustantamana 😂😂
Se onkin fiksu kun somensa perusteella maksattaa asumiset, kuljetukset ja ruuat kaikilla muilla, jotta voi itse ostella itselleen logolaukkuja ja täytehuulia harva se viikko :D
Me saatiin esikoinen kun oltiin vielä opiskelijoita pätkätöissä, ei siis säästöjä tai mitään. Äitiysraha oli lähes minimi. Mies teki alkuun kolmea osa-aikatyötä, mutta sai sitten aika pian hyvän kokoaikatyön. Palkka oli pieni, saatiin muutama kymppi asumistukeakin, vuokra meillä oli n 800e kuussa kolmiosta (ei siis tietenkään pk-seudulla). Pärjättiin hyvin, ei mitään ongelmaa. Palasin töihin kun vauva täytti vuoden, mies oli vielä muutaman viikon kotona, mummot hoiti muutaman viikon (kesäloma-aikaan) niin, että lapsi meni päiväkotiin 1v3kk iässä. Tietenkään meillä ei ollut lapselle hienoja merkkivaatteita tai 1000e rattaita, käytettynä ostettiin melkein kaikki, mutta kuitenkin ihan nykyaikaiset ja kivat vaatteet ja tarvikkeet oli. Autokin vaihdettiin (käytettyyn) isoon farkkuun siinä vauvavuonna kun entinen alkoi tuntua pienelle, ja maksettiin siitä autolainaa n. 300e kuussa.
Kuopus kun syntyi 3 vuotta myöhemmin oli tilanne jo paljon parempi, mies sai jo ihan hyvää palkkaa (semmoista suomalaista keskitasoa) ja minäkin olin ollut välissä töissä joten sain parempaa päivärahaa. Oltiin ostettu oma rivarikolmio, olin kotona melkein kaksi vuotta eikä tehnyt taloudellisesti kovinkaan tiukkaa. Lyhennysvapaita ei tarvinnut edes käyttää tai säästöihin koskea.
Vähemmälläkin siis pärjää, jos on valmis vähän miettimään kulutustottumuksiaan. Vauva ei loppujen lopuksi tarvitse mitään kalliita tavaroita, kaiken käytännössä saa käytettynä jos haluaa. Pk-seudulla asumiskulut ovat tietysti iso juttu, mutta vuokra-asuntoon voi olla mahdollista saada asumistukea jos joutuu elämään yhden tuloilla. Ja jos tulot on niin hyvät ettei saa tukia niin niillä kyllä jo pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei vielä ole lapsia, mutta kerron lapsuudenperheestäni:
Äiti oli perhepäivähoitaja ja isä töissä varastomiehenä. Meitä on kolme sisarusta. Aina oli ruokaa pöydässä niin paljon kuin halusi syödä. Aina oli puhtaat, ehjät vaatteet (joskus jopa kalliimpia). Kaikki saimme harrastaa mitä halusimme. Ikinä ei ollut mistään puutetta. Oli varmasti taloudellisesti tiukkaa, mutta sitä ei meille lapsille näytetty.
Jos noilla lähtökohdilla onnistui, eiköhän se onnistu korkeakoulutetunkin palkoilla. Asenteesta kiinni, ei rahasta.
Elitkö lapsuutesi vuonna 2021?
Ovatko kaikki suomalaiset vuonna 2021 miljonäärejä? Ei yhtään pienituloista perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin esikoinen kun oltiin vielä opiskelijoita pätkätöissä, ei siis säästöjä tai mitään. Äitiysraha oli lähes minimi. Mies teki alkuun kolmea osa-aikatyötä, mutta sai sitten aika pian hyvän kokoaikatyön. Palkka oli pieni, saatiin muutama kymppi asumistukeakin, vuokra meillä oli n 800e kuussa kolmiosta (ei siis tietenkään pk-seudulla). Pärjättiin hyvin, ei mitään ongelmaa. Palasin töihin kun vauva täytti vuoden, mies oli vielä muutaman viikon kotona, mummot hoiti muutaman viikon (kesäloma-aikaan) niin, että lapsi meni päiväkotiin 1v3kk iässä. Tietenkään meillä ei ollut lapselle hienoja merkkivaatteita tai 1000e rattaita, käytettynä ostettiin melkein kaikki, mutta kuitenkin ihan nykyaikaiset ja kivat vaatteet ja tarvikkeet oli. Autokin vaihdettiin (käytettyyn) isoon farkkuun siinä vauvavuonna kun entinen alkoi tuntua pienelle, ja maksettiin siitä autolainaa n. 300e kuussa.
Kuopus kun syntyi 3 vuotta myöhemmin oli tilanne jo paljon parempi, mies sai jo ihan hyvää palkkaa (semmoista suomalaista keskitasoa) ja minäkin olin ollut välissä töissä joten sain parempaa päivärahaa. Oltiin ostettu oma rivarikolmio, olin kotona melkein kaksi vuotta eikä tehnyt taloudellisesti kovinkaan tiukkaa. Lyhennysvapaita ei tarvinnut edes käyttää tai säästöihin koskea.
Vähemmälläkin siis pärjää, jos on valmis vähän miettimään kulutustottumuksiaan. Vauva ei loppujen lopuksi tarvitse mitään kalliita tavaroita, kaiken käytännössä saa käytettynä jos haluaa. Pk-seudulla asumiskulut ovat tietysti iso juttu, mutta vuokra-asuntoon voi olla mahdollista saada asumistukea jos joutuu elämään yhden tuloilla. Ja jos tulot on niin hyvät ettei saa tukia niin niillä kyllä jo pärjää.
Teidän lapset ovat vielä alle kouluikäisiä (?). Silloin he ovat vielä todella halpoja. Odota muutama vuosi niin rahaa menee moninkertaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin esikoinen kun oltiin vielä opiskelijoita pätkätöissä, ei siis säästöjä tai mitään. Äitiysraha oli lähes minimi. Mies teki alkuun kolmea osa-aikatyötä, mutta sai sitten aika pian hyvän kokoaikatyön. Palkka oli pieni, saatiin muutama kymppi asumistukeakin, vuokra meillä oli n 800e kuussa kolmiosta (ei siis tietenkään pk-seudulla). Pärjättiin hyvin, ei mitään ongelmaa. Palasin töihin kun vauva täytti vuoden, mies oli vielä muutaman viikon kotona, mummot hoiti muutaman viikon (kesäloma-aikaan) niin, että lapsi meni päiväkotiin 1v3kk iässä. Tietenkään meillä ei ollut lapselle hienoja merkkivaatteita tai 1000e rattaita, käytettynä ostettiin melkein kaikki, mutta kuitenkin ihan nykyaikaiset ja kivat vaatteet ja tarvikkeet oli. Autokin vaihdettiin (käytettyyn) isoon farkkuun siinä vauvavuonna kun entinen alkoi tuntua pienelle, ja maksettiin siitä autolainaa n. 300e kuussa.
Kuopus kun syntyi 3 vuotta myöhemmin oli tilanne jo paljon parempi, mies sai jo ihan hyvää palkkaa (semmoista suomalaista keskitasoa) ja minäkin olin ollut välissä töissä joten sain parempaa päivärahaa. Oltiin ostettu oma rivarikolmio, olin kotona melkein kaksi vuotta eikä tehnyt taloudellisesti kovinkaan tiukkaa. Lyhennysvapaita ei tarvinnut edes käyttää tai säästöihin koskea.
Vähemmälläkin siis pärjää, jos on valmis vähän miettimään kulutustottumuksiaan. Vauva ei loppujen lopuksi tarvitse mitään kalliita tavaroita, kaiken käytännössä saa käytettynä jos haluaa. Pk-seudulla asumiskulut ovat tietysti iso juttu, mutta vuokra-asuntoon voi olla mahdollista saada asumistukea jos joutuu elämään yhden tuloilla. Ja jos tulot on niin hyvät ettei saa tukia niin niillä kyllä jo pärjää.
Teidän lapset ovat vielä alle kouluikäisiä (?). Silloin he ovat vielä todella halpoja. Odota muutama vuosi niin rahaa menee moninkertaisesti.
Kerron sinulle salaisuuden: Lapset eivät ole kalliita, jos heille ei ostele kaiken maailman merkkivaatteita yms. Perustarpeet tulee täytettyä aika pienelläkin rahalla. Jopa teini-iässä. Jos näin ei olisi, yksikään l´vähävaraisen perheen lapsi ei selviäisi aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Miten niin "tietenkään"? Eiköhän jokainen perhe päätä itse miten ne menot jakaa.
Toki. Mutta se 50-50 menojen jako ei ole reilu vähemmän ansaitsevat kohti. Itse en näiden 50-50 tyyppien kanssa ryhtyisi elämään alkuunkaan. Meillä on aina tulot ja menot olleet yhteisiä ja ikinä ei ole tarvinnut rahasta riidellä. Minä olen pihi ja mies ei rahasta välitä kunhan se riittää.
Eli olet vähemmän ansaitseva itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Ihan miten yhdessä sovitaan ja yhdessä on päätetty. Jos esim. toinen päättää vaan omavaltaisesti jäädä kotiin, ei ole ok olettaa et toinen elättää.
Jos asiat ovat tuolla mallilla, ettei noin tärkeistä asioista ole keskusteltu jo ennen lapsen suunnittelua, ei kannata hankkia lasta lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten, että vauvat ovat halpoja. Teinit maksavat saman verran (tai enemmän) kuin aikuinen. Teiniä ei myöskään enää oikein voi nukuttaa vanhempien sängyn vieressä pinniksessä vaan kuluihin on laskettava omaa huonetta, isompaa autoa jne.
Niinpä. Vauvalle saa oikeasti melko pienellä vaivalla lähes kaikki tavarat käytettynä ja jos imetys onnistuu, niin ekat 4-6 kk ravinto tulee siitä. Vaatetuksen puolesta pelkästään äitiyspakkauksen vaatteilla pärjää alkuun melko pitkälle, jos ei ole ihan superpuklaava ja jatkuvalla syötöllä niskakakkoja vääntävä vauva. Vaunut ja turvaistuin ovat oikeastaan ainoat kalliimmat hankinnat: jälkimmäistä ei ehkä kännata ostaa käytettynä tuntemattomalta ja vaunuista voi käytettyinäkin joutua maksamaan ihan reilun summan.
Äitiyspakkauksen vaatteilla ei kyllä vauvavuotta pärjää, ainakaan jos on vähääkään normaalikokoinen lapsi. Nimim. Yksikään äitiyspakkauksen vaate ei ollut käytössä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen, kun vauva olisi hukkunut niihin. Toinen asia on sitten se, että vauvanvaatteet ei paljoa maksa esim kirppareilla.
Joo ei todellakaan pärjää äitiyspakkauksen vaatteilla :D siellä tulee ehkä 2-3 vaatekertaa per koko, no toki jos on innokas nyrkkipyykkääjä tai haluaa pyörittää konetta yhden bodyn takia, eikä vauva puklaa tai sotke vaatteitaan ikinä niin ne ehkä saattaa riittää. Että jos haluaa tehdä elämästään hankalaa niin voi yrittää, mutta en kyllä ymmärrä kuka niin tekisi. Vauvanvaatteet ei maksa kirppiksillä juuri mitään, eikä ne uutenakaan kovin kalliita ole.
Äitiyspakkauksen vaatteilla ei kyllä vauvavuotta pärjää, ainakaan jos on vähääkään normaalikokoinen lapsi. Nimim. Yksikään äitiyspakkauksen vaate ei ollut käytössä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen, kun vauva olisi hukkunut niihin. Toinen asia on sitten se, että vauvanvaatteet ei paljoa maksa esim kirppareilla.