Lue keskustelun säännöt.
Kellä enää varaa lastenhankintaan?
tämän takia syntyvyys laskee
03.01.2021 |
Olen lähestymässä 30 vuoden ikää, mies löytyy ja korkeakoulu käytynä. Säästöjä ei ihan hirveitä määriä ole kertynyt, opintovelkaa kylläkin. Tulot sen verran hyvät ettei mitään tukia saa, mutta kun laskeskelin vauva-ajan raha-asioita, totesin että varaa ei ole jäädä esimerkiksi kotihoidontuelle, joka tarkoittaa sitä että lapsi on laitettava päiväkotiin vain n. 9kk iässä. Samaan aikaan perheitä jotka näin toimivat, syyllistetään huonosta vanhemuudesta kun ei oltu kotona lapsen kanssa, mutta kellä siihen on varaa kun pitäisi yhtä lasta kohden olla kymppitonni säästössä että pystyy maksamaan laskut siltä ajalta kun on kotona sen lapsen kanssa? Onko vain niin että ei riitä että on keskiluokkaa voidakseen lisääntyä? Millä ihmeellä nykyperheet elää, asutaanko viidestään kaksioissa vai miten tämä onnistuu. Ja tosiaa, jos tämä vaikuttaa, niin asutaan pk-seudulla, jossa asuminen n. 1000e/kk ihan sama missä mörskässä asuu.
Vinkkejä, apuja, mitä te teitte että onnistuitte?
Kommentit (246)
Vauva ei tarvitse omakotitaloa tai edes omaa huonetta ympärilleen, vaan huolehtivat vanhemmat.Sovitte hyvin 40m2 asuntoon aluksi.Me saatiin 2 lasta ja asumme vielä 54m2 asunnossa.Muutamme isompaan kun olen takaisin työelämässä ja vanhempi lapsi menee kouluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa oitis sieltä Lähi-Itäkeskuksesta vaikka Kuopijjoon niin elämänlaatu nousee huomattavasti ja rahatkin riittää.
Otin tarpeeksi varakkaan miehen. Vauvana rahaa menee vielä melko vähän mutta haluan että lapsi voi harrastaa, matkustaa yms. Kuten mekin. Jos ei olisi löytynyt sopivaa kumppania+talous turvattu niin olisi jäänyt lapsi tekemättä. Itsensä on helppo elättää pienillä tuloilla mutta hermojen kiristely ja pennin venytys lapsiperheessä ei ole minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Miten niin "tietenkään"? Eiköhän jokainen perhe päätä itse miten ne menot jakaa.
No siten että muutoin kotona lasta hoitava maksaa kotona olemisesta moninkertaisesti työssä käyvää puolisoa enemmän: menetettyinä työtuloina, menetettynä eläkkeenä, menetettynä urakehityksenä ja menetettynä vapaa-aikana.
Ei pidä myydä työpanostaan (lapsen kotihoitoa) liian halvalla.
Eiköhän tämä ole keskustelupalsta ?
Ohis, mutta miksi se kotona lasta hoitava menettäisi enemmän vapaa-aikaa?
No vaikka sitten, että lastenhoito on käytännössä 24/7- työtä kun taas työssäkäyvä puoliso (yleensä mies) kokee oikeudekseen maata sohvalla kaiken kotonaoloaikansa eikä tee mitään perheen ja kodin eteen.
Olen pahoillani jos sinun tuttavapiirissäsi menee noin, minun tuttavapiirissäni onneksi ei.
Heh, olet sitten varmasti jokin erityisen hieno poikkeus :D Itselläni ei ole lapsia, mutta kun ihmisten juttuja lukee ja kuuntelee, 90% perheistä asia on juuri kuten kuvailin.
Jaha, tällaiset palstathan ne vasta edustava otos ovatkin, kyllä nyt todistit minun tosielämän havaintoni ihan huijaukseksi. 🙄 Eiköhän se ole niin, että ne valittaa kovimpaan ääneen joille nämä asiat on ongelmia. Aika monessa nykyaikaisessa perheessä äidit harrastaa ja tapaa kavereita (myös ilman lapsia) siinä missä isätkin, mutta eihän siitä missään huudella.
En ole tämän palstan varassa, vaan nämä asiat ovat myös ihan omilta ystäviltä ja perhetutuilta kuultua.
Mekin muutimme kantakaupungista lähiöön, kun esikoinen oli noin 1,5-vuotias. Pitää sopeuttaa elämä sellaiseksi, että rahat riittävät. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei vielä ole lapsia, mutta kerron lapsuudenperheestäni:
Äiti oli perhepäivähoitaja ja isä töissä varastomiehenä. Meitä on kolme sisarusta. Aina oli ruokaa pöydässä niin paljon kuin halusi syödä. Aina oli puhtaat, ehjät vaatteet (joskus jopa kalliimpia). Kaikki saimme harrastaa mitä halusimme. Ikinä ei ollut mistään puutetta. Oli varmasti taloudellisesti tiukkaa, mutta sitä ei meille lapsille näytetty.
Jos noilla lähtökohdilla onnistui, eiköhän se onnistu korkeakoulutetunkin palkoilla. Asenteesta kiinni, ei rahasta.
Kauanko tästä on ja millä paikkakunnalla tämä tapahtui? Joku 20-30 vuotta sitten perähikiällä on täysin epärelevanttia nykytilanteeseen verrattuna.
Hyvätuloisille jaetaan niin paljon lapsilisiä ettei köyhät enää voi hankkia lapsia. Jos ne lapsilisät menisi hyvätuloisten lasten Balin matkojen ja Bemareiden sijaan vähätuloisille, olisi vähätuloisillakin varaa hankkia ruokaa, vaatteita ja katto pään päälle lapsille.
Lapsilisät pois hyvätuloisilta ja suuremmat lisät pienituloisille niin syntyvyys lähtisi nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ostettiin asunto sellaisella budjetilla, että lainasta selviää yhden hengen tuloilla. Ja ennen lapsen saantia tehtiin niin, että elettiin miehen palkalla ja mun palkka meni säästöön. Meillä oli silloin palkat aika samaa tasoa, ei mitenkään isot. Olin itse tehdastyössä ja mies Nokialla, ilmeisen alipalkattu.
Ennen lapsen syntymää asuttiin miehen poikamiesboksissa. Kun lapsi oli tuloillaan, kysyttiin pankista lainaa ja sitten katsottiin mitä sillä saa. Tuossa kohtaa mietittiin lähdetäänkö kauemmas Espooseen ja hankitaan auto, vai pysytäänkö julkisten yhteyksien piirissä ja ollaan ilman autoa. Valittiin tuo jälkimmäinen vaihtoehto ja muutettiin lähiöön. Auto ostettiin kun lapsi oli 10-vuotias ja sain perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Miten niin "tietenkään"? Eiköhän jokainen perhe päätä itse miten ne menot jakaa.
Toki. Mutta se 50-50 menojen jako ei ole reilu vähemmän ansaitsevat kohti. Itse en näiden 50-50 tyyppien kanssa ryhtyisi elämään alkuunkaan. Meillä on aina tulot ja menot olleet yhteisiä ja ikinä ei ole tarvinnut rahasta riidellä. Minä olen pihi ja mies ei rahasta välitä kunhan se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloisille jaetaan niin paljon lapsilisiä ettei köyhät enää voi hankkia lapsia. Jos ne lapsilisät menisi hyvätuloisten lasten Balin matkojen ja Bemareiden sijaan vähätuloisille, olisi vähätuloisillakin varaa hankkia ruokaa, vaatteita ja katto pään päälle lapsille.
Lapsilisät pois hyvätuloisilta ja suuremmat lisät pienituloisille niin syntyvyys lähtisi nousuun.
Päinvastoin. Kannattaa pyrkiä siihen, että hyvätuloiset lisääntyy elättien sijaan. Näin riittää tulevaisuudessakin veronmaksajia.
Jos haluaa useampilapsisen perheen, fakta on että ne lapset on vain "hankittava" pää kylmänä. Vauva-aika ei oikeasti vaadi paljoa rahaa, yhtään kapinetta ei tarvitse mennä kalliista lastentarvikeliikkeistä hakemaan. Sitten kun lapset lähestyvät kouluikää, on hyvä miettiä missä arki on omalle perheelle parasta. Turha roikkua pk-seudulla statuksen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei vielä ole lapsia, mutta kerron lapsuudenperheestäni:
Äiti oli perhepäivähoitaja ja isä töissä varastomiehenä. Meitä on kolme sisarusta. Aina oli ruokaa pöydässä niin paljon kuin halusi syödä. Aina oli puhtaat, ehjät vaatteet (joskus jopa kalliimpia). Kaikki saimme harrastaa mitä halusimme. Ikinä ei ollut mistään puutetta. Oli varmasti taloudellisesti tiukkaa, mutta sitä ei meille lapsille näytetty.
Jos noilla lähtökohdilla onnistui, eiköhän se onnistu korkeakoulutetunkin palkoilla. Asenteesta kiinni, ei rahasta.
Kauanko tästä on ja millä paikkakunnalla tämä tapahtui? Joku 20-30 vuotta sitten perähikiällä on täysin epärelevanttia nykytilanteeseen verrattuna.
En ole tämän kirjottaja, mutta meillä on tänäpäivänä vastaava tilanne. Ihan tavallisissa töissä ollaan, kolme lasta, ruokaa pöydässä, riittävästi vaatteita ja kaikilla yksi mieluinen harrastus. Lisäksi säästetään jokaiselle lapselle 40 e/kk sijoitusrahastoon. Asutaan omistustasunnossa (rivarineliö) pienellä paikkakunnalla 60 km Helsingistä. Perheessä on yksi auto ja lemmikkinä koira.
Näihin meillä EI mene rahaaa: tupakka, alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei vielä ole lapsia, mutta kerron lapsuudenperheestäni:
Äiti oli perhepäivähoitaja ja isä töissä varastomiehenä. Meitä on kolme sisarusta. Aina oli ruokaa pöydässä niin paljon kuin halusi syödä. Aina oli puhtaat, ehjät vaatteet (joskus jopa kalliimpia). Kaikki saimme harrastaa mitä halusimme. Ikinä ei ollut mistään puutetta. Oli varmasti taloudellisesti tiukkaa, mutta sitä ei meille lapsille näytetty.
Jos noilla lähtökohdilla onnistui, eiköhän se onnistu korkeakoulutetunkin palkoilla. Asenteesta kiinni, ei rahasta.
Kauanko tästä on ja millä paikkakunnalla tämä tapahtui? Joku 20-30 vuotta sitten perähikiällä on täysin epärelevanttia nykytilanteeseen verrattuna.
En ole tämän kirjottaja, mutta meillä on tänäpäivänä vastaava tilanne. Ihan tavallisissa töissä ollaan, kolme lasta, ruokaa pöydässä, riittävästi vaatteita ja kaikilla yksi mieluinen harrastus. Lisäksi säästetään jokaiselle lapselle 40 e/kk sijoitusrahastoon. Asutaan omistustasunnossa (rivarineliö) pienellä paikkakunnalla 60 km Helsingistä. Perheessä on yksi auto ja lemmikkinä koira.
Näihin meillä EI mene rahaaa: tupakka, alkoholi.
Minusta tuossa tarinassasi huomioitavaa on lisäksi se, että vaikka asuisi 60 km:n päässä Helsingistä, niin voi todennäköisesti työskennelläkin Helsingissä tai muualla pk-seudulla. Vähän töistä riippuen. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa sitten, että vauvat ovat halpoja. Teinit maksavat saman verran (tai enemmän) kuin aikuinen. Teiniä ei myöskään enää oikein voi nukuttaa vanhempien sängyn vieressä pinniksessä vaan kuluihin on laskettava omaa huonetta, isompaa autoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Saatiin lapset opiskeluaikana. Nyt on yliopistotutkinnot, hyvä vakaa elämä, työtä, tasaista tulovirtaa, mistään ei ole pulaa eikä puutetta, lapset ihania koululaisia eli aikaa on jo enemmän parisuhteellekin kuin aiemmin.
Aikoinaan saatiin arvostelua osaksemme valintojemme vuoksi, kun emme eläneet oppikirjan mukaisessa järjestyksessä tätä elämää, me hurjat kapinalliset!
No paras tietysti olisi että lapset saataisiin nuorena ja yhteiskunta tukisi sitä. Opinnoissa nyt ei yksi välivuosi haittaa mitään ja perheellisenä saa paremman asunnonkin. Mutta kun nykyään aletaan seurustelemaan vasta kolmikymppisenä, jos silloinkaan vakavasti. Lapsia aletaan sitten miettimään nelikymppisenä.
- Säästäminen etukäteen hoitovapaaseen
- Asuntolaina lyhennysvapaalle
- Tottuminen siihen, ettei rahaa enää ole käytettävissä "itseen" samanlailla kuin ennen lasta.
Näillä eväillä meillä on varaa yhteen lapseen pääkaupunkiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sitten, että vauvat ovat halpoja. Teinit maksavat saman verran (tai enemmän) kuin aikuinen. Teiniä ei myöskään enää oikein voi nukuttaa vanhempien sängyn vieressä pinniksessä vaan kuluihin on laskettava omaa huonetta, isompaa autoa jne.
Niinpä. Vauvalle saa oikeasti melko pienellä vaivalla lähes kaikki tavarat käytettynä ja jos imetys onnistuu, niin ekat 4-6 kk ravinto tulee siitä. Vaatetuksen puolesta pelkästään äitiyspakkauksen vaatteilla pärjää alkuun melko pitkälle, jos ei ole ihan superpuklaava ja jatkuvalla syötöllä niskakakkoja vääntävä vauva. Vaunut ja turvaistuin ovat oikeastaan ainoat kalliimmat hankinnat: jälkimmäistä ei ehkä kännata ostaa käytettynä tuntemattomalta ja vaunuista voi käytettyinäkin joutua maksamaan ihan reilun summan.
Ne jotka sanoo, että ei oo varaa hankkia lasta, tarkoittavat oikeasti: "ei ole varaa ylläpitää luksus-elämäntyyliä jos hankin lapsen".
Todella monet köyhät duunarit ja opiskelijatkin hankkivat lapsia ja ihan hyvin pärjäävät sekä voivat olla jopa onnellisia. Nämä on siis arvovalintoja, että haluatko enemmän sen lapsen vai sen kalliin elintason jossain pääkaupungissa huvitteluineen. Jos tyytyy vähän vähempään tai asuu muualla kuin pääkaupunkiseudulla niin helposti onnistuu ja saa kyllä sitä paitsi ihan mukavankin elintason normipalkalla.
Itselleni esimerkiksi on perhe ja ihmiset olleet aina tärkeämpiä kuin raha ja hulppeat puitteet. Ei se materia tuo onnea, vaan rakkaat ihmiset ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Se maksaa menoista enemmän, jolla on suuremmat tulot tai enemmän omaisuutta. Menoja ei tietenkään jaeta 50/50-perusteella silloin kun toinen hoitaa kotona lasta. Hänen panoksensa yhteiseen talouteen on tuolloin lapsen kotihoito.
Ihan miten yhdessä sovitaan ja yhdessä on päätetty. Jos esim. toinen päättää vaan omavaltaisesti jäädä kotiin, ei ole ok olettaa et toinen elättää.
Mielestäni tämä on juuri se ongelman ydin. Asumiskulut on liian korkeat suhteessa tuloihin.