Lue keskustelun säännöt.
Millaista perintösuunnittelua teette?
03.01.2021 |
Mitä olette päättäneet perintösuunnittelun suhteen, jos asia on ajankohtainen? Siis on muutakin perittävää kuin pieni irtaimisto. Miten olette päätyneet päätökseenne?
Meillä on lapset vielä (hetken) alaikäisiä. Heille on laitettu pieni summa säästötilille ja sijoituksiin vauvasta lähtien. Enemmänkin voisi laittaa verottomasti. Jotenkin pelättiin, että lapset ovat (opetuksistamme huolimatta) 18 v "hunningolla" ja käy se mitä suvussamme on joskus käynyt. Lapsi ryyppää tms. lapsuudessa saadut rahansa ja maksansa 18-vuotiana. Tai keksii, että opiskelu on turhaa. Siksi ei alunperin laitettu rahoja heidän nimiinsä.
Kuinka yleistä on antaa (aikuisille) lapsilleen joko kuukausittain, vuosittain tai 3 v välein se verovapaa rahamäärä? Miten tämä yleensä hoidetaan? Vai annatteko suosiolla isompia lahjaverollisia lahjoja.
Lisäksi mietin olisiko järkevää minun kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi? Isäni olen jo perinyt, mutta pesä on jakamatta. Äiti on jo varsin iäkäs ja monisairas. Toisaalta hänellä on monenlaista omaisuutta. Jos äiti sinnittelee vielä toistakymmentä vuotta, lapset toivottavasti osaavat hoitaa raha-asioita. Kovin nuorena taas voi olla vaikeaa pohtia mitä perinnöllä tekee ja hoitaa kaikki siihen liittyvä (on kesämökkiä, sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne.). Voiko tuosta tulla riitaa lasten välille? Järkeväähän se raha on siirtää lapsille silloin kun sitä tarvitsevat. Meillä on velaton asunto ja loma-asunto. Ei me tarvita enää mitään isompaa omaisuutta.
Ajatuksia?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse liiemmin suunnitella.
Olen ainoa lapsi, isäni on jo kuollut.
Minulla on yksi lapsi.
Eli perin aikanaan äitini ja lapseni minut, mikäli lähdemme täältä siinä järjestyksessä kuin tulimmekin.
En ole vielä tehnyt lapsen puolison poissulkevaa testamenttia, koska lapsi on alaikäinen, mutta sen verran aion vaivautua, että sen teen aikanaan.
Minun ja vanhempieni omaisuutta ei mahdollinen huru-ukko saa.
Voin olla vainoharhainen, mutta asia kannattaa varmistaa.
Tiedäthän, että tyttäresi voi lahjoittaa tai tehdä testamentin perimästään omaisuudesta huru-ukolle jos niin haluaa :)
ERI
Tytär voi tehdä mitä haluaa, mutta tyttären puoliso ei saa mahdollisessa erossa poulia siitä omaisuudesta josta tuo äiti sen puolison testamentilla pois sulkee.... siitähän tässä on kyse. Antaa voi vaikka ukkomustalaiselle jos haluaa, mutta miksi eron tullessa pitäisi ex-lle puolet antaa....
Perillisen aviopuolison pois sulkeva testamentti koskee vain perunkirjaan kirjattua perintöomaisuutta. Jos perillinen esim. myy perimänsä asunnon ja hankkii tilalle toisen, niin uusi asunto ei ole testamenttirajoituksen piirissä.
Ainakin ennen oli mahdollista määritellä testamenttiin ettei peritty omaisuus, tai siitä generoituva omaisuus, kuulu avio-oikeuden piiriin ja jos näin oli määritelty niin se ehto oli 'ikuinen' jos sitä joku halusi valvoa/käyttää. En toki tiedä onko tuo vielä käytössä mutta ainakin omassa suvussa tiedän, miten tuo aika yksiselitteisesti sulki tuon ex-puolison lakimiehen vaatimiset eikä tuo exä saanut määräänsä enempää, vaikka peritty omaisuus tosiaan oli 'muuttanut muotoaan' heidän yhdessä asuttamaksi kodiksi. Toki siinä tuolla perijällä oli nöyttövelvollisuus, että huoneisto tosiaan oli maksettu rahalla mikä oli saatu myymällä vuokra-asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman ylijäävän varallisuuden johdonmukainen ja täysin lain ja asetusten mukainen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle kannattaa aloittaa heti, kun ovat osoittaneet omalla elämällään, ettei "ylimääräinen" raha saa pakkaa sekaisin.
Tässä on kaksi merkittävää hyötyä. Perintöverot vähenevät ja ennen kaikkea: Et joudu työmuurahaisena itse maksamaan vanhuuden hoivaasi omista rahoistasi vaan voit hypätä heinäsirkkojen joukkueeseen. Kaikkihan tulevat saamaan yhtä hyvän hoidon varallisuudesta riippumatta.
Oma aikomukseni on olla varaton kun hoivan tarve alkaa.
Työmuurahaisen ainoa laillinen mahdollisuus saada viimeinen sana on tässä. Kun on koko ikänsä maksanut omat ja heinäsirkan menot, voit tuossa vähän tilejä tasata elämällä laveasti viimeiset toimintakykyiset vuodet, joko itse nauttien tai yhdessä jälkikasvun kanssa. Muuten sinulta niistetään loputkin yhteiseen kukkaroon. Kaikki muu verosuunnittelu on lillukanvarsia tämän rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Tuota lahoitustakin voi vähän ihan laillisesti laajentaa: Esimerkiksi vanhempi haluaa tukea lastaan, joka on vakiintuneessa suhteessa. Jos on kaksi vanhempaa, niin molemmat voivat lahjoittaa tuon maksimi verovapaan summan sekä lapselleen, että tämän puolisolle.
En kyllä välttämättä ymmärrä mikä itu siinä on, että opettaa lapsensa suuremmille tuloille (eli yleensä myös suuremmille veroille) kuin mitä hän itse pystyy ansaitsemaan.
Ja toisaalta, "ostaa rakkautta ja riippuvuutta" alistaa lapsensa ja jopa sen puolison kiitollisuudenvelkasuhteeseen?
Minusta perinnön pitäisi olla verotonta, koska siitä on jo monenlaisia veroja ehditty maksamaan, ja sitä käytettäessä jälleen maksetaan, mutta ne kaksi kertaa kun olen valitettavasti perintöä saanut, noh, ei se perintövero nyt onneksi 100% sentään ole 🤷
Käyttäkää hyvät ihmiset niitä rahojanne itse. Ei kannata mihinkään perintöön säästäessään nuukailla vaikka omasta syömisestään, että jäisi enemmän perillisille.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkää hyvät ihmiset niitä rahojanne itse. Ei kannata mihinkään perintöön säästäessään nuukailla vaikka omasta syömisestään, että jäisi enemmän perillisille.
Niin käytänkin, mutta lapsille voi säästää vanhuuden turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ikuuisesti, kun nuorena ollessani asianajotoimistossa töissä, niin kun yleensä rauhallinen tuomari alkoi karjua huoneessaan jollekin, niin kysymys oli asiakkaista, jotka tulivat kysymään mitä voi tehdä, kun leskeksi jäänyt äiti/isä on ruvennut ostamaan uusia vaatteita ja käy vaikka teatterissa, ja tuhlaa siis heidän tulevan perintönsä. Taisi vielä oveltakin perään huudella näille, että hävetkää. Muistaakseni en tarvinnut laskuakaan noista vauhdikkaista neuvotteluista kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään).
Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.
Omillle lapsille et säästä tilille 18-vuotiaana saatavaksi, mutta lapsenlapsillesi säästäisit? Miksi noin eriarvoinen kohtelu?
Vanhemman rahat menevät lapsen elättämiseen, mutta lapsenlapsen ei. Luulisi, että noin yksinkertaisen asian ymmärtäisit.
eri
No antaisi sitten täysi-ikäiselle lapselleen, mutta ei, jättää tämän täysin välistä. Eriarvoista kohtelua.
Täysi-ikäisen pitäis osata hallita itse jo omaa talouttaan, sen sijaan että velloo moisessa itsesäälissä jos ei saa omalta vanhemmaltaan rahaa. On ihan ok antaa rahaa lapsenlapselle, siinä säästää perintöveroissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse liiemmin suunnitella.
Olen ainoa lapsi, isäni on jo kuollut.
Minulla on yksi lapsi.
Eli perin aikanaan äitini ja lapseni minut, mikäli lähdemme täältä siinä järjestyksessä kuin tulimmekin.
En ole vielä tehnyt lapsen puolison poissulkevaa testamenttia, koska lapsi on alaikäinen, mutta sen verran aion vaivautua, että sen teen aikanaan.
Minun ja vanhempieni omaisuutta ei mahdollinen huru-ukko saa.
Voin olla vainoharhainen, mutta asia kannattaa varmistaa.
Tiedäthän, että tyttäresi voi lahjoittaa tai tehdä testamentin perimästään omaisuudesta huru-ukolle jos niin haluaa :)
ERI
Tytär voi tehdä mitä haluaa, mutta tyttären puoliso ei saa mahdollisessa erossa poulia siitä omaisuudesta josta tuo äiti sen puolison testamentilla pois sulkee.... siitähän tässä on kyse. Antaa voi vaikka ukkomustalaiselle jos haluaa, mutta miksi eron tullessa pitäisi ex-lle puolet antaa....
Perillisen aviopuolison pois sulkeva testamentti koskee vain perunkirjaan kirjattua perintöomaisuutta. Jos perillinen esim. myy perimänsä asunnon ja hankkii tilalle toisen, niin uusi asunto ei ole testamenttirajoituksen piirissä.
Ainakin ennen oli mahdollista määritellä testamenttiin ettei peritty omaisuus, tai siitä generoituva omaisuus, kuulu avio-oikeuden piiriin ja jos näin oli määritelty niin se ehto oli 'ikuinen' jos sitä joku halusi valvoa/käyttää. En toki tiedä onko tuo vielä käytössä mutta ainakin omassa suvussa tiedän, miten tuo aika yksiselitteisesti sulki tuon ex-puolison lakimiehen vaatimiset eikä tuo exä saanut määräänsä enempää, vaikka peritty omaisuus tosiaan oli 'muuttanut muotoaan' heidän yhdessä asuttamaksi kodiksi. Toki siinä tuolla perijällä oli nöyttövelvollisuus, että huoneisto tosiaan oli maksettu rahalla mikä oli saatu myymällä vuokra-asunto.
Sellainen mahdollisuus on edelleen olemassa että lahjansaajan tai perillisen puolison voi sulkea lahjan/perinnön ulkopuolelle ihan laillisesti.
Me olemme maksaneet nuorelle ajokortin. Avustamme häntä myös Asp-tilin maksujen kanssa.
Osakkeita nuorim on ostanut itse lahjarahoillaan. Opiskeluajan asumisen maksamme myös.
Minusta tämä on ihan normaalia toimintaa.
Omat vanhempani tekivät saman minulle.
Muunlaista perintösuunnittelua emme ole tehneet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, etenkin sitä että puoliso ei peri mitään vaan saa tasinkoa. Lapset perii ja kaikenlisäksi maksaa perintöveron. Joillekin tilanne voi olla hankala jos rahaa ei ole , perintöverot tulee maksettavaksi ja perintö on kiinni erilaisissa kiinteistöissä.
Veroa varten voi säästää erikseen rahaa.
Näin anoppini tekee, koska viisastui omasta kokemuksestaan.
Teen oman testamentin vanhemman lapseni hyväksi. Nuorempi perii isänsä.
Ja taas verottaja hyötyy testamenttisuhmuroinnissa, kun rintaperillisten verovapaasta osuudesta jätetään puolet hyödyntämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Milläs se pankki seuraa jos annat käteisenä, näin mun isoäiti toimi vuosikymmeniä, antoi perillisille kännyyn joka kk tietyn summan.
Miksi pankki seuraisi lahjoituksia?
Verottaja mukaan pankki on velvollinen ilmoittamaan mahdollisista veronkiertoepäilyistä. Tuossa tapauksessa on kyse lahjaverosta.
Lahjat ilmoitetaan verottajalle lahjan antamista seuraavana keväänä henkilökohtaisessa veroilmoituksessa, jonka sisällöstä pankilla ei edes voi olla mitään etukäteistietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman ylijäävän varallisuuden johdonmukainen ja täysin lain ja asetusten mukainen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle kannattaa aloittaa heti, kun ovat osoittaneet omalla elämällään, ettei "ylimääräinen" raha saa pakkaa sekaisin.
Tässä on kaksi merkittävää hyötyä. Perintöverot vähenevät ja ennen kaikkea: Et joudu työmuurahaisena itse maksamaan vanhuuden hoivaasi omista rahoistasi vaan voit hypätä heinäsirkkojen joukkueeseen. Kaikkihan tulevat saamaan yhtä hyvän hoidon varallisuudesta riippumatta.
Oma aikomukseni on olla varaton kun hoivan tarve alkaa.
Työmuurahaisen ainoa laillinen mahdollisuus saada viimeinen sana on tässä. Kun on koko ikänsä maksanut omat ja heinäsirkan menot, voit tuossa vähän tilejä tasata elämällä laveasti viimeiset toimintakykyiset vuodet, joko itse nauttien tai yhdessä jälkikasvun kanssa. Muuten sinulta niistetään loputkin yhteiseen kukkaroon. Kaikki muu verosuunnittelu on lillukanvarsia tämän rinnalla.
Rahavarat voi myös siirtää pois Suomesta näkösuojaan sellaiseen maahan, joka ei jaa niistä tietoa Suomen viranomaisille.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole tehnyt mitään, mutta olen auttanut vanhempia, he eivät tienneet että tuon verovapaan summan vuosittainen lahjoittaminen on aivan turhaa jos sen lahjoituksn yhteydessä ei totea, että lahja ei ole ennakkoperintöä. Muutoin lahja voidaan huonolla tuurilla katsoa ennakkoperinnöksi, jos verottaja saa tilisiirroista vihiä, ja summat lisätään perintöveroa kasvattavaan pottiin.
Pitääkö siis joka ikiseen rahansiirtoon (kuten kk raha lapselle) kirjoittaa jotain? Muistan, että perintöä saadessani katsottiin tlitiedoista kuinka paljon rahaa olin saanut ko. henkilöltä 3 v sisään ja nämä laskettiin perintöveroon mukaan. Aiempia lahjoituksia ei katsottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Milläs se pankki seuraa jos annat käteisenä, näin mun isoäiti toimi vuosikymmeniä, antoi perillisille kännyyn joka kk tietyn summan.
Miksi pankki seuraisi lahjoituksia?
Verottaja mukaan pankki on velvollinen ilmoittamaan mahdollisista veronkiertoepäilyistä. Tuossa tapauksessa on kyse lahjaverosta.
Lahjat ilmoitetaan verottajalle lahjan antamista seuraavana keväänä henkilökohtaisessa veroilmoituksessa, jonka sisällöstä pankilla ei edes voi olla mitään etukäteistietoa.
Olen joutunut pankkiin selvittämään, mistä saamani pieni lahjoitus oli peräisin. Lisäksi perunkirjoitustulaisuudessa tsekattiin pankkitilini, mitä lahjoituksia olin saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole tehnyt mitään, mutta olen auttanut vanhempia, he eivät tienneet että tuon verovapaan summan vuosittainen lahjoittaminen on aivan turhaa jos sen lahjoituksn yhteydessä ei totea, että lahja ei ole ennakkoperintöä. Muutoin lahja voidaan huonolla tuurilla katsoa ennakkoperinnöksi, jos verottaja saa tilisiirroista vihiä, ja summat lisätään perintöveroa kasvattavaan pottiin.
Pitääkö siis joka ikiseen rahansiirtoon (kuten kk raha lapselle) kirjoittaa jotain? Muistan, että perintöä saadessani katsottiin tlitiedoista kuinka paljon rahaa olin saanut ko. henkilöltä 3 v sisään ja nämä laskettiin perintöveroon mukaan. Aiempia lahjoituksia ei katsottu.
Me laitettiin kuukausilahjoihin tilisiirron viestikenttään "Veroton lahja". Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos niitä joku taho jossain kohtaa alkaa tutkia.
Sen lisäksi, että miettii testamentin sisältöä, voisi olla ihan hyvä miettiä myös missä asennossa se oma omaisuus kuoleman hetkellä on. Toki kuolema voi tulla yllättäenkin nuorella iällä ja mitään valmisteluja siinä ei ehdi tekemään. Mutta jos ajatellaan normaalia vanhenemista, niin ei olisi pahitteeksi karsia niitä ylimääräisiä rönsyjä hyvän sään aikana. Kun terveys alkaa heiketä ja voimat vähetä, on hyvä kohta keskustella lasten kanssa, haluavatko he ottaa mökin riesoiksensa vai olisiko se parempi laittaa myyntiin. Siinä kohtaa kun vanhukset eivät jaksa sitä enää ylläpitää ja lapset eivät perhekiireiltään ehdi, olisi hyvä katsoa tosiasioita silmiin ja pistää mökki kieroon, ennen kuin se on lahonnut röttelö.
Syrjäiseltä maaseudulta kannattaa hakeutua palvelujen ääreen hyvän sään aikana. Samalla tulee tyhjennettyä romua täyteen kerätty vintti ja pihavarasto. Älkää jättäkö näitä hommia lastenne riesaksi! Reippaasti vaan tavarat kiertoon ja mummonmökistä voi muuttaa kirkonkylällä näpsäkämmän kokoiseen asuntoon, missä ei tarvitse tehdä lumitöitä eikä heilua kirveen kanssa.
Jäämistössä pitäisi olla likvidiä varallisuutta (talletuksia ja sijoituksia) vähintään sen verran, että niillä saa maksettua hautajaiset ja perintöverot. Kaikki sellaiset mitä lapset eivät halua, voi myydä jo etukäteen pois. Ja mieluummin hyvän sään aikana, ennen kuin oma toimintakyky on mennyt ja muistisairaus painaa päälle.
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että miettii testamentin sisältöä, voisi olla ihan hyvä miettiä myös missä asennossa se oma omaisuus kuoleman hetkellä on. Toki kuolema voi tulla yllättäenkin nuorella iällä ja mitään valmisteluja siinä ei ehdi tekemään. Mutta jos ajatellaan normaalia vanhenemista, niin ei olisi pahitteeksi karsia niitä ylimääräisiä rönsyjä hyvän sään aikana. Kun terveys alkaa heiketä ja voimat vähetä, on hyvä kohta keskustella lasten kanssa, haluavatko he ottaa mökin riesoiksensa vai olisiko se parempi laittaa myyntiin. Siinä kohtaa kun vanhukset eivät jaksa sitä enää ylläpitää ja lapset eivät perhekiireiltään ehdi, olisi hyvä katsoa tosiasioita silmiin ja pistää mökki kieroon, ennen kuin se on lahonnut röttelö.
Syrjäiseltä maaseudulta kannattaa hakeutua palvelujen ääreen hyvän sään aikana. Samalla tulee tyhjennettyä romua täyteen kerätty vintti ja pihavarasto. Älkää jättäkö näitä hommia lastenne riesaksi! Reippaasti vaan tavarat kiertoon ja mummonmökistä voi muuttaa kirkonkylällä näpsäkämmän kokoiseen asuntoon, missä ei tarvitse tehdä lumitöitä eikä heilua kirveen kanssa.
Jäämistössä pitäisi olla likvidiä varallisuutta (talletuksia ja sijoituksia) vähintään sen verran, että niillä saa maksettua hautajaiset ja perintöverot. Kaikki sellaiset mitä lapset eivät halua, voi myydä jo etukäteen pois. Ja mieluummin hyvän sään aikana, ennen kuin oma toimintakyky on mennyt ja muistisairaus painaa päälle.
Muuten hyviä neuvoja, mutta ei siinä jäämistöstä "pidä olla" yhtään mitään.
Muutaman mummon perukirjaa surkeana lukenut kun mummot on säästänyt hautaustilille ja sen takia kituutelleet aivan hölmön pula-aikaisesti viimeiset elin vuosikymmenet.
Itsekkyyttä peliin mummot ja papat, nauttikaa säästöistänne!!
Pyrin jättämään pienen velan. Ei tule tappelua perinnöstä ja mahdollinen suru on aitoa.
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että miettii testamentin sisältöä, voisi olla ihan hyvä miettiä myös missä asennossa se oma omaisuus kuoleman hetkellä on. Toki kuolema voi tulla yllättäenkin nuorella iällä ja mitään valmisteluja siinä ei ehdi tekemään. Mutta jos ajatellaan normaalia vanhenemista, niin ei olisi pahitteeksi karsia niitä ylimääräisiä rönsyjä hyvän sään aikana. Kun terveys alkaa heiketä ja voimat vähetä, on hyvä kohta keskustella lasten kanssa, haluavatko he ottaa mökin riesoiksensa vai olisiko se parempi laittaa myyntiin. Siinä kohtaa kun vanhukset eivät jaksa sitä enää ylläpitää ja lapset eivät perhekiireiltään ehdi, olisi hyvä katsoa tosiasioita silmiin ja pistää mökki kieroon, ennen kuin se on lahonnut röttelö.
Syrjäiseltä maaseudulta kannattaa hakeutua palvelujen ääreen hyvän sään aikana. Samalla tulee tyhjennettyä romua täyteen kerätty vintti ja pihavarasto. Älkää jättäkö näitä hommia lastenne riesaksi! Reippaasti vaan tavarat kiertoon ja mummonmökistä voi muuttaa kirkonkylällä näpsäkämmän kokoiseen asuntoon, missä ei tarvitse tehdä lumitöitä eikä heilua kirveen kanssa.
Jäämistössä pitäisi olla likvidiä varallisuutta (talletuksia ja sijoituksia) vähintään sen verran, että niillä saa maksettua hautajaiset ja perintöverot. Kaikki sellaiset mitä lapset eivät halua, voi myydä jo etukäteen pois. Ja mieluummin hyvän sään aikana, ennen kuin oma toimintakyky on mennyt ja muistisairaus painaa päälle.
Milläköhän tämän saisi oman vanhempansa päähän? Voisi alkaa karsimaan ihan ekaksi konkreettisesta tavarasta, jota on valtavasti. Luuleeko äiti kenties olevansa kuolematon? Vai miten ei tajua yhtään varautua tulevaan?
Tuota lahoitustakin voi vähän ihan laillisesti laajentaa: Esimerkiksi vanhempi haluaa tukea lastaan, joka on vakiintuneessa suhteessa. Jos on kaksi vanhempaa, niin molemmat voivat lahjoittaa tuon maksimi verovapaan summan sekä lapselleen, että tämän puolisolle.