Lue keskustelun säännöt.
Millaista perintösuunnittelua teette?
03.01.2021 |
Mitä olette päättäneet perintösuunnittelun suhteen, jos asia on ajankohtainen? Siis on muutakin perittävää kuin pieni irtaimisto. Miten olette päätyneet päätökseenne?
Meillä on lapset vielä (hetken) alaikäisiä. Heille on laitettu pieni summa säästötilille ja sijoituksiin vauvasta lähtien. Enemmänkin voisi laittaa verottomasti. Jotenkin pelättiin, että lapset ovat (opetuksistamme huolimatta) 18 v "hunningolla" ja käy se mitä suvussamme on joskus käynyt. Lapsi ryyppää tms. lapsuudessa saadut rahansa ja maksansa 18-vuotiana. Tai keksii, että opiskelu on turhaa. Siksi ei alunperin laitettu rahoja heidän nimiinsä.
Kuinka yleistä on antaa (aikuisille) lapsilleen joko kuukausittain, vuosittain tai 3 v välein se verovapaa rahamäärä? Miten tämä yleensä hoidetaan? Vai annatteko suosiolla isompia lahjaverollisia lahjoja.
Lisäksi mietin olisiko järkevää minun kieltäytyä perinnöstä lasteni hyväksi? Isäni olen jo perinyt, mutta pesä on jakamatta. Äiti on jo varsin iäkäs ja monisairas. Toisaalta hänellä on monenlaista omaisuutta. Jos äiti sinnittelee vielä toistakymmentä vuotta, lapset toivottavasti osaavat hoitaa raha-asioita. Kovin nuorena taas voi olla vaikeaa pohtia mitä perinnöllä tekee ja hoitaa kaikki siihen liittyvä (on kesämökkiä, sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne.). Voiko tuosta tulla riitaa lasten välille? Järkeväähän se raha on siirtää lapsille silloin kun sitä tarvitsevat. Meillä on velaton asunto ja loma-asunto. Ei me tarvita enää mitään isompaa omaisuutta.
Ajatuksia?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään).
Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.
Omillle lapsille et säästä tilille 18-vuotiaana saatavaksi, mutta lapsenlapsillesi säästäisit? Miksi noin eriarvoinen kohtelu?
Vanhemman rahat menevät lapsen elättämiseen, mutta lapsenlapsen ei. Luulisi, että noin yksinkertaisen asian ymmärtäisit.
eri
No antaisi sitten täysi-ikäiselle lapselleen, mutta ei, jättää tämän täysin välistä. Eriarvoista kohtelua.
Siinä on ihan tarpeeksi, jos vanhempi elättää lapsen siihen asti, kun tämä asuu kotona ja jelppii vielä opiskeluaikoinakin. Sen lisäksi arvostelet kirjoittajaa, joka aikoo maksaa lapselleen ajokortin ja auton sekä asunnon käsirahan. Eikö tuo jo riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas keksitytty tarina.
Lapsethan perivät vanhempansa aina ja kaikissa tapauksissa kuitenkin, miten helvetissä siitä perinnöstä riitaa voisi tulla. Kaikki saavat yhtä suuren osuuden perinnöstä.
Ja jos kerran isäsi on jo kuollut, tehän sen isän olette perineet. Ei puoliso periä puolisoaan ja vaikka perisikin, niin lapset saavat aina lakiosuuden.
Kai nyt jotain tiedät asioista, jos kerran isäsi on jo kuollut.
Täyttä provoilua koko aloitus ja niin tyhmä kuin olla voi!
Jos ei ole lapsia, puoliso perii...sen puolikkaan jota ei omistanut, vaan edesmennyt omistisen, jonka tämä puoliso nyt perii....jos lähtökohtana on, että kaikki omistetaan'normaalisti' yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas keksitytty tarina.
Lapsethan perivät vanhempansa aina ja kaikissa tapauksissa kuitenkin, miten helvetissä siitä perinnöstä riitaa voisi tulla. Kaikki saavat yhtä suuren osuuden perinnöstä.
Ja jos kerran isäsi on jo kuollut, tehän sen isän olette perineet. Ei puoliso periä puolisoaan ja vaikka perisikin, niin lapset saavat aina lakiosuuden.
Kai nyt jotain tiedät asioista, jos kerran isäsi on jo kuollut.
Täyttä provoilua koko aloitus ja niin tyhmä kuin olla voi!
Jos ei ole lapsia, puoliso perii...sen puolikkaan jota ei omistanut, vaan edesmennyt omistisen, jonka tämä puoliso nyt perii....jos lähtökohtana on, että kaikki omistetaan'normaalisti' yhdessä.
Aviopuoliso. Testamentilla myös avopuoliso, mutta korkeammalla perintöverolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse liiemmin suunnitella.
Olen ainoa lapsi, isäni on jo kuollut.
Minulla on yksi lapsi.
Eli perin aikanaan äitini ja lapseni minut, mikäli lähdemme täältä siinä järjestyksessä kuin tulimmekin.
En ole vielä tehnyt lapsen puolison poissulkevaa testamenttia, koska lapsi on alaikäinen, mutta sen verran aion vaivautua, että sen teen aikanaan.
Minun ja vanhempieni omaisuutta ei mahdollinen huru-ukko saa.
Voin olla vainoharhainen, mutta asia kannattaa varmistaa.
Tiedäthän, että tyttäresi voi lahjoittaa tai tehdä testamentin perimästään omaisuudesta huru-ukolle jos niin haluaa :)
ERI
Tytär voi tehdä mitä haluaa, mutta tyttären puoliso ei saa mahdollisessa erossa poulia siitä omaisuudesta josta tuo äiti sen puolison testamentilla pois sulkee.... siitähän tässä on kyse. Antaa voi vaikka ukkomustalaiselle jos haluaa, mutta miksi eron tullessa pitäisi ex-lle puolet antaa....
Testamenttisuhmuroinneissa verottaja voittaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen aviopareille tekemään keskinäisen testamentin, samoin avoparit. Muuten lentää leski pihalle esim. kuolleen nimissä olleesta omistusasunnosta. Sitten kannattaa tehdä myös testamentti miten haluaa omaisuutensa jaettavan kun ei enää ole tässä vahvuudessa. Tosiaan lapset perivät aina vanhempansa, jos on haastava pesä, niin kaikki vaan myyntiin ja rahat on helppo jakaa. Jos on paljon rahaa tai muuta omaisuutta, niin voihan sitä lahjoittaa isompiakin summia, ja lahjan saajat maksaa lahjaverot.
Jollei ole lapsia niin mitään testamentteja ei erikseen tarvita, jollei halua jotenkin muuten kuin puolisolleen jättää. Miksi haluaisi, no, jos on jotain miljunäärejä, niin voi jonnekin vaikka lahjoittaa osan. Mutta eiköhän tavikset halua turvata toinen toisensa toimeentulon kuolemansa jälkeen.
Leski omistaa puolet yhteisestä omaisuudesta, perii puolisonsa. Perintöveroa ei mene leskeltä 110 000e asti ollenkaan ja sen yli menevältä osaltakin vain nimellinen summa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
Eiköhän perintösuunnittelua tekevillä ihmisillä pääsääntöisesti ole lapsia.
Miksi olisi?
Minulla ei ole lapsia, ja suunnittelen par'aikaa, minkälaisen ja mille taholle testamentin teen ja minkälaisia lahjoja ja lahjoituksia jaan minnekin vielö eläessäni.
Oletko sinä yli puolet perintösuunnittelua tekevistä?
Perintösuunnittelua tekevät he, joilla on perittävää. Heissä on perheettömiä; lapset eivät todellakaan ole ainoa ja pääsääntöinen syy suunnitella perintönsä tulevaisuutta.
Aika monilla kuitenki lapsia on. En usko, että valtaosalla suunnittelijoista ei ole yhtään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Milläs se pankki seuraa jos annat käteisenä, näin mun isoäiti toimi vuosikymmeniä, antoi perillisille kännyyn joka kk tietyn summan.
Miksi pankki seuraisi lahjoituksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten nykyinen elinikä on niin huiman korkea, että mielestäni perintö kannattaisi ehdottomasti siirtää aina yhden sukupolven yli eli isovanhemmalta lapsenlapselle. Nykyään käy monesti niin, että ihminen perii vanhempansa kun on itse 70-vuotias. Mitä iloa siitä enää on? Olen 30 vuotias perheen perustanut nainen, ja tuntuu että tässä iässä siitä perinnöstä olisi eniten hyötyä :) En minä sitä enää 30 vuoden päästä tarvitse, kun olen oman asuntolainani maksanut ja säästöni säästänyt. Siksipä aionkin hyvin todennäköisesti luopua perinnöstä lasteni hyväksi sitten, kun se on ajankohtaista. Toki riippuen hieman siitä minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten vaikuttavat hoitavansa talouttaan (ja elämäänsä ylipäätään).
Itselläni on sama pelko kuin ap:lla että lapseni törsäisivät 18-vuotiaana saadun pesämunansa turhuuksiin kuten minä itse tein. Toki pyrin kasvattamaan lapseni fiksummiksi kuin mitä itse olin, mutta ihan varmuuden vuoksi olen suunnitellut antavani lapsille mieluummin kiinteää omaisuutta kuin rahaa. 18-vuotiaana saavat auton ja ajokortin. Kun ensiasunnon osto on ajankohtaista, maksan mieluusti käsirahan tai enemmänkin. Kun syntyy lapsenlapsia, silloin koen että on se aika kun voin antaa sen todellisen pesämunan rahana ja tehdä talletuksen myös lapsenlapsen tilille.
Omillle lapsille et säästä tilille 18-vuotiaana saatavaksi, mutta lapsenlapsillesi säästäisit? Miksi noin eriarvoinen kohtelu?
Vanhemman rahat menevät lapsen elättämiseen, mutta lapsenlapsen ei. Luulisi, että noin yksinkertaisen asian ymmärtäisit.
eri
No antaisi sitten täysi-ikäiselle lapselleen, mutta ei, jättää tämän täysin välistä. Eriarvoista kohtelua.
Siinä on ihan tarpeeksi, jos vanhempi elättää lapsen siihen asti, kun tämä asuu kotona ja jelppii vielä opiskeluaikoinakin. Sen lisäksi arvostelet kirjoittajaa, joka aikoo maksaa lapselleen ajokortin ja auton sekä asunnon käsirahan. Eikö tuo jo riitä?
Meillä olisi vaurautta maksaa 'elatusapua' nuorille aikuisille lapsillemme. Emme sitä tee.
Miksi tekisimme? Totuttaisimme heidät elämään yli oman ansaintansa? Hidastaisimme heidän itsenäistymistään ja sitä, että he oppisivat järkeviksi rahankäyttäjiksi (kaikkihan muutaman virheen sillä saralla kuitenkin tekee...)
Sen olemme suoraan sanoneet, että ennen ensimmäistäkään "pikavippiä" tulevat meidän puheillemme. Lisäksi toki, jos matkustamme yhdessä, käymme syömässä tmv maksamme heidänkin kulunsa, annamme auton heille lainaksi, erikseen pyydettäessä, jne mutta muuten on syytä elää omien tulojensa mukaan itsenäisesti. Ja ennen muuta, heidän on toivottava myös löytää kumppanit, jotka eivät ole vain elintason perään 🤷 - niitä on ihan tarpeeksi päässyt sivusta seuraamaan miten "rahalla on ostettu ystäviä ja menestystä" kunnes lopputulema on ollut liki vararikko ja ainakin luottotietojen menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
Eiköhän perintösuunnittelua tekevillä ihmisillä pääsääntöisesti ole lapsia.
Miksi olisi?
Minulla ei ole lapsia, ja suunnittelen par'aikaa, minkälaisen ja mille taholle testamentin teen ja minkälaisia lahjoja ja lahjoituksia jaan minnekin vielö eläessäni.
Oletko sinä yli puolet perintösuunnittelua tekevistä?
Perintösuunnittelua tekevät he, joilla on perittävää. Heissä on perheettömiä; lapset eivät todellakaan ole ainoa ja pääsääntöinen syy suunnitella perintönsä tulevaisuutta.
Minulla on tekeillä oma testamentti, olen siis hahmotellut omaisuuden jaon, viralliset paperit tekee ammattilainen. Puolet perinnöstä menee puolisolle (sis. yhteisen asunnon), neljäsosa sisarusten lapsille ja neljäsosa kummilapselle.
Siitä yhteisestä asunnosta puolisosi siis omistaa jo nyt puolet, et sinä voi sanoa että puolet menee puolisolle, mikäli se on yhteisesti omistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse liiemmin suunnitella.
Olen ainoa lapsi, isäni on jo kuollut.
Minulla on yksi lapsi.
Eli perin aikanaan äitini ja lapseni minut, mikäli lähdemme täältä siinä järjestyksessä kuin tulimmekin.
En ole vielä tehnyt lapsen puolison poissulkevaa testamenttia, koska lapsi on alaikäinen, mutta sen verran aion vaivautua, että sen teen aikanaan.
Minun ja vanhempieni omaisuutta ei mahdollinen huru-ukko saa.
Voin olla vainoharhainen, mutta asia kannattaa varmistaa.
Tiedäthän, että tyttäresi voi lahjoittaa tai tehdä testamentin perimästään omaisuudesta huru-ukolle jos niin haluaa :)
ERI
Tytär voi tehdä mitä haluaa, mutta tyttären puoliso ei saa mahdollisessa erossa poulia siitä omaisuudesta josta tuo äiti sen puolison testamentilla pois sulkee.... siitähän tässä on kyse. Antaa voi vaikka ukkomustalaiselle jos haluaa, mutta miksi eron tullessa pitäisi ex-lle puolet antaa....
Perillisen aviopuolison pois sulkeva testamentti koskee vain perunkirjaan kirjattua perintöomaisuutta. Jos perillinen esim. myy perimänsä asunnon ja hankkii tilalle toisen, niin uusi asunto ei ole testamenttirajoituksen piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole tehnyt mitään, mutta olen auttanut vanhempia, he eivät tienneet että tuon verovapaan summan vuosittainen lahjoittaminen on aivan turhaa jos sen lahjoituksn yhteydessä ei totea, että lahja ei ole ennakkoperintöä. Muutoin lahja voidaan huonolla tuurilla katsoa ennakkoperinnöksi, jos verottaja saa tilisiirroista vihiä, ja summat lisätään perintöveroa kasvattavaan pottiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä perintösuunnittelua tarvitsevat ihmiset, joilla on lapsia?
Lapsethan ne vanhempansa aina perivät.
On totaalisen porvoolainen aamulaloitus.
Pelkkää paskaista potaskaa.
Taidat olla aikalailla saamapuolelta yhteisestä kukkarosta, kun aihe noin käy tunteisiin. Kannattaa ehkä ollakin. Tutkimuksen mukaan 65% käy työssä ensisijaisesti rahan takia eikä vain rakkaudesta lajiin.
Tuo porukka alkaa useimmiten jossain vaiheessa miettiä, mihin ne kerran jo raskaasti verotetut omasta elämästä ylijäävät eurot haluaa ohjata. Sinulle vai lapsilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, etenkin sitä että puoliso ei peri mitään vaan saa tasinkoa. Lapset perii ja kaikenlisäksi maksaa perintöveron. Joillekin tilanne voi olla hankala jos rahaa ei ole , perintöverot tulee maksettavaksi ja perintö on kiinni erilaisissa kiinteistöissä.
Perinnöllähän verot maksetaan!
Niin maksetaankin. Joillekin on ihan järkyttävää, että pitäisi myydä sitä omaisuuttaan saadakseen verot maksetuksi.
Oman ylijäävän varallisuuden johdonmukainen ja täysin lain ja asetusten mukainen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle kannattaa aloittaa heti, kun ovat osoittaneet omalla elämällään, ettei "ylimääräinen" raha saa pakkaa sekaisin.
Tässä on kaksi merkittävää hyötyä. Perintöverot vähenevät ja ennen kaikkea: Et joudu työmuurahaisena itse maksamaan vanhuuden hoivaasi omista rahoistasi vaan voit hypätä heinäsirkkojen joukkueeseen. Kaikkihan tulevat saamaan yhtä hyvän hoidon varallisuudesta riippumatta.
Oma aikomukseni on olla varaton kun hoivan tarve alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko viikko/kk-rahat tuohon verittomaan lahjaan? Eli pitääkö ne vähentää? Seuraako pankki noita?
Milläs se pankki seuraa jos annat käteisenä, näin mun isoäiti toimi vuosikymmeniä, antoi perillisille kännyyn joka kk tietyn summan.
Miksi pankki seuraisi lahjoituksia?
Verottaja mukaan pankki on velvollinen ilmoittamaan mahdollisista veronkiertoepäilyistä. Tuossa tapauksessa on kyse lahjaverosta.
Kun haluat tukea toista ihmistä rahallisesti ilman veroseuraamuksia voit maksaa vaikka hänen vuokransa tai vastikkeensa. Ei tule veroseuraamuksia, ei ole lahja tai perintöä. Oleellista on, ettei "saaja" voi siirtynyttä summaa suoraan käyttää mihinkään muuhun. Toki tilillä ollut vuokraan varattu summa on vapaasti käytettävissä sitten. Jos annat summan tilille vuokraa varten, on kyseessä silloin lahja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tehty keskinäinen testamentti eli puoliso perii toisen. Lapset toki saavat lakiosansa jos sitä vaativat.
Tällä tavalla toimimalla jää käyttämättä rintaperillisten verovapaa perintöosuus ensimmäisen puolison kuollessa.
Valtio hyötyy tällaisesta huonosta perintöverosuunnittelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintökaaren mukaista eli lapset perivät. Leski pärjää kyllä omillaan, enkä aio jättää lapsiani tyhjän päälle (omistusoikeustestamentti).
Kun on yhdessä rakennettu talo ja mökki, niin omistusoikeustestamentti takaa sen, että jälkeenjäänyt saa pitää ne. Lapset ehtivät saada ne molempien kuoleman jälkeen.
Leskellä on asumisoikeus kodissa joka tapauksessa. Parempi ettei leski ehdi tuhlata kaikkea. Näitäkin tapauksia on nähty.
Entäs se mökki? Onko oikein, että leski menettää rakkaan oman mökkinsä vain koska puoliso kuolee? Ei minusta.
On, onko oikein jättää lapset puille paljaille lesken ahneuden vuoksi? Leskihän voi myydä mökin ja laittaa rahat sileäksi. Leski tuskin yksin on maksanut sekä taloa että mökkiä.
Puille paljaille? Lapsillahan on oma omaisuutensa. Ja leski on rahoittanut puolet mökistä. Ja mitä sitten jos laittaa sileäksi? En ymmärrä tuollaista ahneutta lapsilla.
Ilman perintöä = puille paljaille, jos testamentilla lapset junaillaan perinnöttömiksi. Sitä sitten, että kertoo lesken ahneudesta kuten tapauksessasi vahvasti kuulostaa. Tee sinä mitä lystäät, minä turvaan lasteni perinnön kaltaisiltasi.
Aika karu tapa suhtautua rakkaaseen puolisoon. Minulle mieheni on tärkeä ja rakas ihminen, ja haluan, että hän saa mökkeillä vielä kuolemani jälkeenkin, koska hän on rahaa ja työtä mökkiin laittanut, ja todellakin sen ansainnut. Lapsille on annettu kymmenien tuhansien rahastot ja ovat itsekin kykeneviä tienaamaan. Saavat myös mökkeillä ja vaikka asua talossamme jos haluavat. Mutta meidän omaisuutemme on meidän, ei lasten, vaikka toinen meistä kuolisi.
Huonosta perintöverosuunnittelusta korjaa hyödyn verokarhu.
Kun minun lasteni mummot ovat antaneet heille rahaa, se on hyödyttänyt minuakin. Eivätpä tarvitse silloin niin paljon minulta.
Ja ajokortin ja auton kustantaminen sekä asunnon käsirahan maksaminen omalle lapselle on kyllä jo niin avokätistä, että vaikkei muuta enää saisikaan niin kitinä on pelkästään lapsellista.