Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksei epävarma mies kelpaa?
09.06.2014 |
Itselleni miehenä ei ole kauheasti väliä jos nainen on arka tai epävarma. Mitä sitten? Kaikilla meillähän on omat itsetunto-ongelmamme, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Miehenä kuitenkin jatkuvasti törmää siihen, että pitäisi olla jonkinlainen itsevarma alfa-uros ja että naiset näkevät vain kaverina jos on jotenkin nössö tai kovin epävarma itsestään.
Miksi ihmeessä hoetaan että naiset hakevat sielunkumppania jollain inhimillisillä perusteilla ja miehet eivät kykene katsomaan pintaa syvemmälle, kun tuntuu että asia on juuri päinvastoin: miehet saavat pakit heti jos eivät olekaan vahvoja, ihan sama millainen mies muuten on luonteeltaan.
Kommentit (135)
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Moni itsevarma mies on kuitenkin epävarman naisen kanssa eikä koe asiaa minkäänlaiseksi ongelmaksi? Miksi se on kivireki naiselle, muttei miehelle?
[/quote]
En tiedä koska puhun vain omasta puolestani, en pyri yleistämään koko sukupuolen tasolle. En myöskään kaipaa mitään karvaista bodariurosta, oma mieheni mm. laittaa meillä kaikki ruuat, mutta en halua huolehtia toisen pärjäämisestäkään koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Moni itsevarma mies on kuitenkin epävarman naisen kanssa eikä koe asiaa minkäänlaiseksi ongelmaksi? Miksi se on kivireki naiselle, muttei miehelle?
[/quote]
Tämäkin jää tosiaan lähes kaikilta huomaamatta. Naisten mielestä erilaisuudet täydentävät toisiaan silloin jos nainen on heikko ja saa tukea mieheltä, mutta kun nainen on vahva niin ei hän todellakaan halua herkkää, kovin erilaista, puolisoa.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:36"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Moni itsevarma mies on kuitenkin epävarman naisen kanssa eikä koe asiaa minkäänlaiseksi ongelmaksi? Miksi se on kivireki naiselle, muttei miehelle?
[/quote]
Tämäkin jää tosiaan lähes kaikilta huomaamatta. Naisten mielestä erilaisuudet täydentävät toisiaan silloin jos nainen on heikko ja saa tukea mieheltä, mutta kun nainen on vahva niin ei hän todellakaan halua herkkää, kovin erilaista, puolisoa.
[/quote]
Tässä taas rankka yleistys koko sukupuolen tasolle...
Tässäkin on oleellista mitä tuolla epävarmalla tarkoitetaan. Minä en ainakaan jaksa ketään perässävedettävää ja sellaista joka tarvitsee tukihenkilö naisesta. Jos taas tuntee epävarmuutta jostakin ulkonäköseikasta tai yksittäisestä asiasta niin se on luonnollista. Jokaisella on varmaan joku asia josta ei ole niin varma.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:36"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Moni itsevarma mies on kuitenkin epävarman naisen kanssa eikä koe asiaa minkäänlaiseksi ongelmaksi? Miksi se on kivireki naiselle, muttei miehelle?
[/quote]
Tämäkin jää tosiaan lähes kaikilta huomaamatta. Naisten mielestä erilaisuudet täydentävät toisiaan silloin jos nainen on heikko ja saa tukea mieheltä, mutta kun nainen on vahva niin ei hän todellakaan halua herkkää, kovin erilaista, puolisoa.
[/quote]
Olen tuo eka lainattu, ja täytyy sanoa etten liiemmin itse välitä kovin epävarmoista ihmisistä edes kavereina, eli en myöskään pidä epävarmoista naisista. Minusta aikuisten on otettava vastuu omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan, eikä odotettava muiden tekevän sitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:36"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:31"]
Moni itsevarma mies on kuitenkin epävarman naisen kanssa eikä koe asiaa minkäänlaiseksi ongelmaksi? Miksi se on kivireki naiselle, muttei miehelle?
[/quote]
Tämäkin jää tosiaan lähes kaikilta huomaamatta. Naisten mielestä erilaisuudet täydentävät toisiaan silloin jos nainen on heikko ja saa tukea mieheltä, mutta kun nainen on vahva niin ei hän todellakaan halua herkkää, kovin erilaista, puolisoa.
[/quote]
Tässä taas rankka yleistys koko sukupuolen tasolle...
[/quote]
Joo oli, mutta se oli johtopäätös tämän ketjun naisilta.
Vahvat haluavat vahvan miehen eivätkä mitään kivirekeä ja heikot haluavat vahvan miehen joka vetää heitä.
Todetaan vielä että käytännössä vahvuus on hyvin pinnallista, silmän lumetta.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:22"]
Sosiaalisesti olet epävarma? Vai yleisesti ihan kaikessa eli mihinkään et kykene ilman "työnjohtajaa"?
Oletko kuullut, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa? Ja täydentävät toisiaan.
Eli rupeepas sillä silmällä katselee, sellaista pirttihirmua, maatalonemäntää, jo hieman iäkkäämpää naisihmist, joka palvelualttina haluaa "miehen" passattavakseen tms. vastaavaa.
Kapakoistakin varmaan löytyy niitä ikääntyneitä baarikukkasia, joille kelpaa sielunkumppanit jo ekan tuopillisen keskustelujen jälkeen <3
[/quote]
Kyllä mä nyt omat työni kykenen hoitamaan ja olen ihan taitavakin ammatissani, mutta monet sosiaaliset tilanteet pelottaa ja kuulemma esim. punastelen usein kun joku alkaa puhua minusta. Pelkään vain kuollakseni huomion keskipisteenä olemista ja sitä että jotenkin nolaan itseni tai sanon jotain tyhmää. On mulla pari ystävää, joiden kanssa osaan olla rennommin, mutta muiden kanssa on vaikeaa.
Mutta noista naisvaihtoehdoista... homoilukin alkaa kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta noihin verrattuna :D
[/quote]
Rupeet siis sinäkin pinnalliseksi, kun ei maatalonemännät ja kulahtaneet baarisiskot kelpaa:O
Saako olla edes läski tai siis runsaat muodot omaava tyttönen?
Olet tainnut etsiä naista itseäsi ylempää. Ihmisissä on tasoeroja ja harvoin lääkäri sopii yhteen putkimiehen kanssa vaikka periaatteessa samantapaisia röörimokareita ovatkin...
Ja noita sosiaalisia tilanteitakin voi treenata ja iän myötä helpottuvat luonnostaan.
[/quote]
Niin siis olen pinnallinen kun ei kelpaa pirttihirmu tai alkoholisti?
[/quote]
Ymmärrä nyt, että miehenä sinulla ei ole oikeutta vaatia kaltaistasi naista, ellet ole alfa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on tervepäinen, hyvännäköinen, omista asioistaan ja taloudestaan itsenäisesti huolehtimaan kykenevä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali (kykenee siis mm. tuntemaan empatiaa ja osoittamaan sitä, alku-ujoudesta päästyä juttua riittää ja kykenee tuomaan mielipiteensä esille, hallitsee normaalit huomaavaiset käytöstavat ja osaa lukea ihmisiä ja tilanteita sopeuttaen käytöstään niihin jne.) ei arkuus ja epävarmuus haittaa vaan voi olla jopa söpöä ja tuntua kivalta vaatimattomuudelta.
Niillä epävarmoilla miehillä, jotka ovat multa saaneet pakit, ei kellään kaikki nuo kohdat toteutuneet. Ongelma on siis muualla, usein siinä, että mies kieltäytyy näkemästä vakavia puutteita omissa sosiaalisissa taidoissaan ja kuittaa ne ujoudella luonteenpiirteekseen joka pitäisi vaan hyväksyä sellaisena kuin se on, vaikka oikeasti näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ujous on kyllä kohtalaisen pysyvä luonteenpiirre, törppö ja muille pahaa mieltä tuottava käytös sensijaan sellaisten taitojen puutetta, jotka tietyissä määrin olisivat ihan opeteltavissa.
On varmaan "epävarma" ja sitten epävarma- ekalla on ihan hyvä itsetunto mutta luonteeltaan on sellainen tarkkailja ja ujohko, mutta esim. tutussa seurassa voi olla hyvinkin hauska ja räiskyvä. Sitten taas jälkimmäinen on sairaalloisen epävarma, esim. minä itse, jolla on niin pahoja traumoja että uskoo olevansa maailman hirvein ihminen ja häpeää itseään aamusta iltaan, ei välttämättä edes ulospäin vaikuta epävarmalta vaan minäkin olen toisinaan hyvin ulospäinsuuntautunut ja saatan vaikuttaa todella itsevarmalta (tai vain epätoivoiselta) mutta kovin montaa läheistä ihmissuhdetta minulla ei ole ja olen todella masentunut- eli päinvastoin kun edellinen tyyppi, joku saattaisi ehkä julkisivun perusteella luulla minun olevan tosi sinut itseni kanssa ja hauskaa seuraa mutta kahden kesken joutuisi vain ojentelemaan nenäliinoja kun tilitän kurjaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä usko, että epävarma mies edes nauttisi elämästä kanssani, joten tässä tapauksessa kyseessä on win-win-tilanne molemmille osapuolille.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:47"]
Jos mies on tervepäinen, hyvännäköinen, omista asioistaan ja taloudestaan itsenäisesti huolehtimaan kykenevä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali (kykenee siis mm. tuntemaan empatiaa ja osoittamaan sitä, alku-ujoudesta päästyä juttua riittää ja kykenee tuomaan mielipiteensä esille, hallitsee normaalit huomaavaiset käytöstavat ja osaa lukea ihmisiä ja tilanteita sopeuttaen käytöstään niihin jne.) ei arkuus ja epävarmuus haittaa vaan voi olla jopa söpöä ja tuntua kivalta vaatimattomuudelta.
Niillä epävarmoilla miehillä, jotka ovat multa saaneet pakit, ei kellään kaikki nuo kohdat toteutuneet. Ongelma on siis muualla, usein siinä, että mies kieltäytyy näkemästä vakavia puutteita omissa sosiaalisissa taidoissaan ja kuittaa ne ujoudella luonteenpiirteekseen joka pitäisi vaan hyväksyä sellaisena kuin se on, vaikka oikeasti näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ujous on kyllä kohtalaisen pysyvä luonteenpiirre, törppö ja muille pahaa mieltä tuottava käytös sensijaan sellaisten taitojen puutetta, jotka tietyissä määrin olisivat ihan opeteltavissa.
[/quote]
Katsotaan sitten, kun kohdallesi tulee nuo asiat täyttävä mies, joka punastelee, puhuu hieman piipittävällä äänellä ja pyytelee jatkuvasti anteeksi kun sanoo jotain (oikeasti täysin normaalia), jonka pelkää loukkaavan toisia. Voi olla ettei sullakaan pikkuhousut kostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:47"]
Jos mies on tervepäinen, hyvännäköinen, omista asioistaan ja taloudestaan itsenäisesti huolehtimaan kykenevä ja sosiaalisilta taidoiltaan normaali (kykenee siis mm. tuntemaan empatiaa ja osoittamaan sitä, alku-ujoudesta päästyä juttua riittää ja kykenee tuomaan mielipiteensä esille, hallitsee normaalit huomaavaiset käytöstavat ja osaa lukea ihmisiä ja tilanteita sopeuttaen käytöstään niihin jne.) ei arkuus ja epävarmuus haittaa vaan voi olla jopa söpöä ja tuntua kivalta vaatimattomuudelta.
Niillä epävarmoilla miehillä, jotka ovat multa saaneet pakit, ei kellään kaikki nuo kohdat toteutuneet. Ongelma on siis muualla, usein siinä, että mies kieltäytyy näkemästä vakavia puutteita omissa sosiaalisissa taidoissaan ja kuittaa ne ujoudella luonteenpiirteekseen joka pitäisi vaan hyväksyä sellaisena kuin se on, vaikka oikeasti näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ujous on kyllä kohtalaisen pysyvä luonteenpiirre, törppö ja muille pahaa mieltä tuottava käytös sensijaan sellaisten taitojen puutetta, jotka tietyissä määrin olisivat ihan opeteltavissa.
[/quote]
Katsotaan sitten, kun kohdallesi tulee nuo asiat täyttävä mies, joka punastelee, puhuu hieman piipittävällä äänellä ja pyytelee jatkuvasti anteeksi kun sanoo jotain (oikeasti täysin normaalia), jonka pelkää loukkaavan toisia. Voi olla ettei sullakaan pikkuhousut kostu.
[/quote]
On sattunut ja ihastuin ihan täysiä tuohon mieheen, ajattelen häntä vieläkin vaikka tavattiin vaan pari kertaa ja siitä on jo yli vuosi. Ja kyllä muuten todellakin kostui (tosin kauniiden käytöstapojen ja huomaavaisuuden lisäksi siihen oli vaikutuksensa myös miehen jumalaisella kropalla - josta siitäkin tämä oli tosi epävarma ja pelkäsi ettei kelpaa, olisi ollut ihana päästä näyttämään hänelle toiseenkin kertaan, että todellakin kelpaat ja olet ihana).
Valitettavasti hän ei ollut minusta riittävän kiinnostunut, tosin onneksi epävarmuudestaan huolimatta hänellä oli munaa myöntää se tahdikkaasti mutta suoraan että meistä ei tule paria, vaikka minusta pitikin.
Oon ihan satavarma siitä, että tuo kultakimpale ei ole enää sinkku.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Ai että oikein omahoitajaksi... Ihan kuin ujot ja epävarmat olisi jotain täysin avuttomia. Itse kuulunen tuohon ryhmään, mutta olen kuitenkin korkeasti koulutettu ja ammatissani menestynyt ihminen, joka en ole omaishoitajaa koskaan itselleni kaivannut. Olen ollut sinkkunakin suurimman osan aikuisikääni ja pärjännyt hyvin. Mutta silti minusta on kivaa, jos on sellainen aktiivinen vilkas kumppani joka tuo energisyydellään ja itsevarmuudellaan väriä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Ai että oikein omahoitajaksi... Ihan kuin ujot ja epävarmat olisi jotain täysin avuttomia. Itse kuulunen tuohon ryhmään, mutta olen kuitenkin korkeasti koulutettu ja ammatissani menestynyt ihminen, joka en ole omaishoitajaa koskaan itselleni kaivannut. Olen ollut sinkkunakin suurimman osan aikuisikääni ja pärjännyt hyvin. Mutta silti minusta on kivaa, jos on sellainen aktiivinen vilkas kumppani joka tuo energisyydellään ja itsevarmuudellaan väriä elämääni.
[/quote]
No tarkoitan nyt sellaista sosiaalista kädettömyyttä, jossa toinen ei sano ryhmässä mitään, vaan puolison pitää hoitaa kaikki sosiaaliset suhteet. Seurustelin hetken tällaisen kaverin kanssa teininä mutta tosiaan vain hetken... Kannattaa myös kysyä itseltään, mitä itse tuo suhteeseen, eikä vain odottaa toisen rikastuttavan elämäänsä.
Itse olen sosiaalisesti pikkaisen epävarma ja melko tavallisen näköinen. Näin jälkeenpäin ajatellen niitä naisia oli kuitenkin ihan tarpeeksi silloin nuoruudessa, ja parinmuodustuskin meni just hyvin. Mä veikkaan että ap ei nyt ihan naulannut sitä mikä näillä veikkosilla on ongelmana.
Kannattaisi varmaan jättää ne markkinateoriat yms. poikamiehille ja vanhoillepiioille. Kun yrittää löytää hyvät puolet ihmisestä ilman noita analyysejä, niitä hyviä juttuja alkaa näkyä itsessäkin.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Ai että oikein omahoitajaksi... Ihan kuin ujot ja epävarmat olisi jotain täysin avuttomia. Itse kuulunen tuohon ryhmään, mutta olen kuitenkin korkeasti koulutettu ja ammatissani menestynyt ihminen, joka en ole omaishoitajaa koskaan itselleni kaivannut. Olen ollut sinkkunakin suurimman osan aikuisikääni ja pärjännyt hyvin. Mutta silti minusta on kivaa, jos on sellainen aktiivinen vilkas kumppani joka tuo energisyydellään ja itsevarmuudellaan väriä elämääni.
[/quote]
No tarkoitan nyt sellaista sosiaalista kädettömyyttä, jossa toinen ei sano ryhmässä mitään, vaan puolison pitää hoitaa kaikki sosiaaliset suhteet. Seurustelin hetken tällaisen kaverin kanssa teininä mutta tosiaan vain hetken... Kannattaa myös kysyä itseltään, mitä itse tuo suhteeseen, eikä vain odottaa toisen rikastuttavan elämäänsä.
[/quote]
Mä olen aika lailla juuri tuollainen. Eli äärimmäinen introvertti. En edes oikein pidä vieraiden ihmisten seurasta vaan välttelen sitä. Osaan kyllä pakon edessä näytellä hyvinkin sosiaalista, mutta koska töissäni minun on sitä tehtävä 8 h joka arkipäivä, jätän vapaa-ajalla mieluummin väliin.
Mieheni mielestä minä tuon paljonkin suhteeseeni, vaikka olen omituinen erakkoluonne. Hän pitää minua huippuälykkäänä ja syvällisenä esimerkiksi. Uskoisin että meissä kiehtoo toisiamme juuri erilaisuus. Minusta miehen iloinen sosiaalisuus ja vilkkaus ulkoisessa maailmassa on kiinnostavaa (ja tietysti helpottaa arkeani, koska miehen on luontevaa hoitaa asioita jotka minulle olisivat ahdistavaa pakkososiaalisuutta), ja miehen mielestä minun rauhallisuuteni ja yksin viihtyvyyteni on kiinnostavaa.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 14:10"]
Itse olin itsevarma mies, mutta sitten tapasin naisen joka mitätöi, arvosteli, syyllisti, vaati ja vittuili niin paljon että itsevarmuudestani on jäljellä muisto vain.
[/quote]
Älä taivu, itsevarma mies jättää tuollaisen heikon päällepäsmärin.
[/quote]
Taivuin, mutta onneksi vain hetkeksi. Kesti tovin ennen kuin ymmärsin mistä on kysymys ja että mielenterveyteni palautui.
Helvetti. Kyllä ne naisetkin osaavat olla sikoja.
Siinä olet ihan oikeassa, että heikosta ihmisestä oli kysymys. Hän projisoi omia epävarmuuksiaan ja kompleksejaan minuun. Huh huh.
Empaattisia naisia. Meitä on erilaisia, ei siinä sen ihmeempää.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:13"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Ai että oikein omahoitajaksi... Ihan kuin ujot ja epävarmat olisi jotain täysin avuttomia. Itse kuulunen tuohon ryhmään, mutta olen kuitenkin korkeasti koulutettu ja ammatissani menestynyt ihminen, joka en ole omaishoitajaa koskaan itselleni kaivannut. Olen ollut sinkkunakin suurimman osan aikuisikääni ja pärjännyt hyvin. Mutta silti minusta on kivaa, jos on sellainen aktiivinen vilkas kumppani joka tuo energisyydellään ja itsevarmuudellaan väriä elämääni.
[/quote]
No tarkoitan nyt sellaista sosiaalista kädettömyyttä, jossa toinen ei sano ryhmässä mitään, vaan puolison pitää hoitaa kaikki sosiaaliset suhteet. Seurustelin hetken tällaisen kaverin kanssa teininä mutta tosiaan vain hetken... Kannattaa myös kysyä itseltään, mitä itse tuo suhteeseen, eikä vain odottaa toisen rikastuttavan elämäänsä.
[/quote]
Mä olen aika lailla juuri tuollainen. Eli äärimmäinen introvertti. En edes oikein pidä vieraiden ihmisten seurasta vaan välttelen sitä. Osaan kyllä pakon edessä näytellä hyvinkin sosiaalista, mutta koska töissäni minun on sitä tehtävä 8 h joka arkipäivä, jätän vapaa-ajalla mieluummin väliin.
Mieheni mielestä minä tuon paljonkin suhteeseeni, vaikka olen omituinen erakkoluonne. Hän pitää minua huippuälykkäänä ja syvällisenä esimerkiksi. Uskoisin että meissä kiehtoo toisiamme juuri erilaisuus. Minusta miehen iloinen sosiaalisuus ja vilkkaus ulkoisessa maailmassa on kiinnostavaa (ja tietysti helpottaa arkeani, koska miehen on luontevaa hoitaa asioita jotka minulle olisivat ahdistavaa pakkososiaalisuutta), ja miehen mielestä minun rauhallisuuteni ja yksin viihtyvyyteni on kiinnostavaa.
[/quote]
No teillä on hyvä tilanne koska ymmärrätte ja pidätte toisistanne. Ymmärrät varmaan myös, että kaikille sosiaalisille ihmisille kaltaisesi henkilön kanssa parisuhteessa olo ei olisi mikään ihannetilanne (etkä varmaan itsekään pidä kaikista ektroverteistä)?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 15:28"]
En ole itse epävarma, ja epävarman miehen kanssa on kuin vetäisi sosiaalista kivirekeä... Miksi tekisin elämästäni tarpeettomasti hankalaa? Ennemminkin miettisin - jos olisin siis jo aikuinen mutta epävarma ihminen - mitä voisin tehdä itsevarmuuteni kehittämiseksi. Ei ole muiden ihmisten vastuulla rueta "omaishoitajaksi" epävarmoille aikuisille ihmisille.
[/quote]
Moni itsevarma mies on kuitenkin epävarman naisen kanssa eikä koe asiaa minkäänlaiseksi ongelmaksi? Miksi se on kivireki naiselle, muttei miehelle?