Miksei epävarma mies kelpaa?
Itselleni miehenä ei ole kauheasti väliä jos nainen on arka tai epävarma. Mitä sitten? Kaikilla meillähän on omat itsetunto-ongelmamme, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Miehenä kuitenkin jatkuvasti törmää siihen, että pitäisi olla jonkinlainen itsevarma alfa-uros ja että naiset näkevät vain kaverina jos on jotenkin nössö tai kovin epävarma itsestään.
Miksi ihmeessä hoetaan että naiset hakevat sielunkumppania jollain inhimillisillä perusteilla ja miehet eivät kykene katsomaan pintaa syvemmälle, kun tuntuu että asia on juuri päinvastoin: miehet saavat pakit heti jos eivät olekaan vahvoja, ihan sama millainen mies muuten on luonteeltaan.
Kommentit (135)
Kuitenkin voisi sanoa, että ainakin hieman epävarmassa ja ujossa miehessä on varmasti niitä hyviäkin puolia. Pettää paljon pienemmällä todennäköisyydellä ja ei kohtele naista huonosti tai saati sitten lyö. Tätä palstaa kun, lukee niin nuo pettämiset ja lyömiset tuntuu olevan ongelma....
No jaa... aina kun tulee tällainen aihe eteen, niin jossakin vaiheessa tulee se pakollinen "Mutta ei ota eteen läskillä". Että eipä meistä kukaan toisiamme kohtaan hirveän armollinen ole. :)
Joskus nuorempana haaveilin, että minä epävarma ja huonoitsetuntoinen tarvitsisin tasapainottajakseni itsevarman ja erinomaisella itsetunnolla varustetun miehen. Mutta nykyään tiedostan, ettei tuosta olisi mitään tullut: sellainen suhde tapauksessani olisi rakentunut tasan siihen, että toinen joutuu omilla piirteillään kannattelemaan minun epätäydellisyyttäni. Ja sen sijaan että olisin vahvistunut, olisin vain tuntenut oloni entistä huonommaksi täydellisen miehen rinnalla.
No, itsetuntoni on edelleen heikko, mutta kai olen siinä mielessä vahvistunut, etten kaipaa miehestä ns. tukirunkoa itselleni. Jos miehelläni tulee epävarmat ja heikot hetkensä, niin silloin minä otan sen tukijan roolin. Minä lohdutan ja kannustan ja johdan tilannetta. Ja mies vuorostaan silloin kun minä olen heikoimmillani. Ja jos olemme molemmat heikoimmillamme niin sitten ratkaisemme tilanteen yhdessä. Balanssi. Toisaalta: ei mikään suhde pysy, jos balanssi keikkuu jatkuvasti äärirajoilla. On raskasta molemmille olla jatkuvasti tukijana.
Minusta ihminen saa olla epävarma. Itse asiassa viehdyn ihmisestä enemmän, kun näen vähän syvemmälle. Täydellinen katalogimies kaikilla herkuilla on loppujen lopuksi aika tylsä paketti.
Minä olen epävarma ja hieman hidas tekemään päätöksiä. Siksi varmaan minulla menee niin huonosti naisrintamalla. Naimisiin asti olen vajonnut.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 11:13"]
Kuitenkin voisi sanoa, että ainakin hieman epävarmassa ja ujossa miehessä on varmasti niitä hyviäkin puolia. Pettää paljon pienemmällä todennäköisyydellä ja ei kohtele naista huonosti tai saati sitten lyö. Tätä palstaa kun, lukee niin nuo pettämiset ja lyömiset tuntuu olevan ongelma....
[/quote]
Eikös tuossa ylempänä juuri joku "todistanut" kuin epävarmat ja ujot hakkaa naiset kaikkein yleisimmin sairaalakuntoon. Itsevarmat öykkärialfat ei hakkaa koskaan. :)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 11:13"]
Kuitenkin voisi sanoa, että ainakin hieman epävarmassa ja ujossa miehessä on varmasti niitä hyviäkin puolia. Pettää paljon pienemmällä todennäköisyydellä ja ei kohtele naista huonosti tai saati sitten lyö. Tätä palstaa kun, lukee niin nuo pettämiset ja lyömiset tuntuu olevan ongelma....
[/quote]
Eikös tuossa ylempänä juuri joku "todistanut" kuin epävarmat ja ujot hakkaa naiset kaikkein yleisimmin sairaalakuntoon. Itsevarmat öykkärialfat ei hakkaa koskaan. :)
[/quote]
Juu, ja todistettu on myös, että ongelmiin asti epävarman ja hakkaavan öykkärin välillä ei ole mitään välimuotoja.
Lue tää.
Huono itsetunto kostautuu aina, ihan aina. Se näkyy aina jollakin tasolla parisuhteessa.
Se ei ole mitään huonoitsetuntoisten miesten kiusaamista, vaan se on tervettä ajattelua.
Semmonen ihminen jolla on huono itsetunto ikäänkuin "laahaa" perässä, eikä seiso omilla jaloilla. Naiset eivät halua riippuvaa ihmistä kylkeen, vaan sellaisen, joka seisoo omilla jaloilla. Samalla tavalla miesten pitäisi vaatia naisilta hyvää itsetuntoa.
Hyvän itsetunnon vaatiminenkin kuulostaa liian tiukalta, koska huonoitsetuntoiset ihmiset kokee sen hyökkäyksenä. Se on enemmänkin toivomus toiselta ihmiseltä, että toisella ihmisellä on kaikki hyvin.
Hyvällä itsetunnolla varustetulla miehellä tai naisella on "sisällä" hyvä olla, ja sellasen ihmisen seurassa on hyvä olla.
Jos pariskunta saa lapsen, heidän syvin toivomus on, että lapselle kehittyy aikuisena hyvä itsetunto mikä tarkoittaa sitä että lapsi arvostaa itseään, ei anna muiden kohdella väärin ja lapsella on HYVÄ OLLA.
Ennen pitkään parisuhteessa huono itsetunto tulee jollakin tasolla esiin, esim. kommunikoinnissa, seksissä ym. muissa asioissa. Joko mies on ilkeä eikä arvosta naista tai muita ihmisiä, eli ei myöskään arvosta itseään. Tai sitten on sellanen "kiltti puudeli", kyllä kyllä kaikki kelpaa mitä vaan haluat niin tehdään niin, en väitä vastaan eikä riidellä koska en halua että inhoat minua. Nainen ei pidemmässä juoksussa tykkää tällasesta käytöksestä ollenkaan, vaan se ällöttää. Miehen pitää olla se "kallio", johon nainen nojaa, niin se vaan menee.
Pitää silti ymmärtää, että jokanen ihminen välillä romahtaa, miehetkin, jokasella tulee niitä päiviä kun ei pidä itsestään/jostain piirteestä mitä on. Se on inhimillistä.
Mutta ensi kerralla kun joku nainen "vaatii" hyvää itsetuntoa mieheltä, se on vaan miehen parhaaksi. Koska nainen haluaa, että miehellä on hyvä olla oman kuorensa sisällä. Sellasta ihmistä on paha katsoa, joka ei ole sinut itsensä kanssa, miten sellasen kanssa voi sitten vielä seurustella?
Myös miehet pitävät itsevarmoista naisista. Itsevarmuus ihmisessä ylipäätään viehättää (myös ei-romanttisesti/seksuaalisesti), ihan tutkimusten mukaan.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2015 klo 13:27"]Myös miehet pitävät itsevarmoista naisista. Itsevarmuus ihmisessä ylipäätään viehättää (myös ei-romanttisesti/seksuaalisesti), ihan tutkimusten mukaan.
[/quote]Juuri näin. Naisen pitäisi olla yhtälailla se "kallio", eikä vain miehen. Naisen henkiset ongelmat ajavat hoitamattomina suhteen ojaan siinä missä miehenkin.
Eli haluanko tasavertaisen omilla jaloillaan seisovan naisen, jonka kanssa voin olla oma itseni, elää tasavertaista elämää ja suunnitella tulevaisuutta molempien tarpeet huomioiden vai ottaa epävarman riippakiven jalkaani, jota tarvitsee koko ajan tsempata eteenpäin ja terapoida.
Onpa kertakaikkisen vaikea valinta!
Teen mitä tykkään ja muut mitä uskaltaa. Mietin sitten toiste. Tällä se arkuus on lähtenyt jo nuorena kollina ja lisännyt itsevarmuutta. Neitoja piisasi, kunnes vakiinnuin. Nykyisin ei juuri naiset kiinnosta, ei ole tapeeksi outoja lintuja vapaana. Hyvin on renttu joka hoitaa asiansa kelvannut vakituisenakin ja juuri näiden 'teen mitä huvittaa, mutta olen aina tarpeseen olemassa'-puolien vuoksi olen kuulemma 'sopiva'. Omilla jaloilla vaikka kaulaa myöten suossa, mutta aina eteenpäin. En ole mikään prinssi, enkä renttukaan. Äijä vaan.
Nainen saa olla epävarma tai itsevarma. Minulla on voimaa kantaa molemmat kynnyksen yli kiloista riippumatta. En yleisesti arvostele ketään vaan otan kaikki ihmiset vastaan avoimin mielein - en omaa kriteereitä, paitsi inhimillisyys. Siksi tunnen monia ihmisä, ujoja ja itsevarmoja, ja kaikki ovat hienoja ihmisiä ja halattavissa. Ei vika ole katsottavassa, vaan katsojassa. MEitä on mneen junaan ja kaikesta löytyy se kokonaisuuss. Ei partnerin etsiminen ole sitä, että löytää valmiin 'tuotteen' - ihmisten pitää sopeutua toisiinsa. Voi parkoja jotka hylkäävät toisen heti ensisilmäyksellä tai kuulemalla. Menettävät mahdollisuuden tutustua moneen hienoon ihmiseen. Itsevarmuus ja ylpeys ovat ihan eri asioita.
Toimiva suhde ei voi alkaa sanoilla - ''Minä haluan toisen olevan...''
En nyt tiedä mitä tällä haetaan
mutta mielestäni kaikilla on epävarmuuksia, pelkoja, heikkouksia ja haavoittuvuutta. Kun kumppani on kasvanut terveeksi minuudeltaan hän ei säikähdä kumppaninsa tarvitsevuutta. Osaa osoittaa empatiaa, myötätuntoa, rohkaista ja kannustaa. Kannatella toista heikkona hetkenä. Se luo turvallisuutta, läheisyyttä, luottamusta ja syvää kumppanuutta. Tähän ihmiseen voin luottaa ja paljastaa sisimpäni ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta.
Turvaa tarvitsevat niin miehet kuin naiset. Kaikki odottavat sitä itselleen mutta kykenevätkö tarjoamaan avoimen sylin turvan toiselle?
Ei ole kyse itsevarmuudesta vaan siitä että miehellä pitää olla joku suunnitelma miten elämä järjestetään. Ettei vain haahuilla menemään vaan tehdään nyt sitä ja seur sitä. Tuommonen tehoaa naiseen
Itsevarma mies ei ole sama kuin komea, raamikas, suosittu mies. Itsevarmuus voi olla myös hiljaista jämäkkyyttä, puolensa pitämistä ja sinnikkyyttä. Semmonen on suomalainen mies parhaimmillaan.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 08:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 23:08"]
A) Et selvästikään ole patoutumiasi kauhean hyvin työstänyt kun tunnet tarvetta vittuilla näsäviisaasti tuntemattomille netissä
B) Minkä ihmeen takia sä et ole terapeutti niille ystävillesi, mutta parisuhteessa sun pitäisi ottaa se rooli?
[/quote]
a) no, sinä aloitit typerällä väitteellä että ystäväksi "kelpaaminen" jotenkin rinnastuisi parisuhteeseen kelpaamiseen.
b) Voin ollakin terapeutti ystävilleni - välillä. Kuunnella ja auttaa muutaman tunnin kerran viikossa ja mennä kotiin. En vain suunnittele herääväni joka aamu terapoitavan vierestä enkä halua rakentaa yhteistä elämää ja tulevaisuutta sellaisen ihmisen vierellä ja aisaparina, jota lähtökohtaisesti joudun tukemaan. Niitä tulee parisuhteessa niitä aikoja kuitenkin, kun toista joutuu kannattelemaan, molemmin puolin, niin pakkoko niitä lisäpainoja on heti lähtökohdaksi tempaista mukaan.
[/quote]
Ja sinä meinaat, että tässä epävarmuudella tarkoitetaan hiirtä joka vinkuu huoneen nurkassa kyyryssä itkien ja anteeksipyydelleen jokaista tekoaa?
[/quote]
En, vaan esim. sellaista kuten teini-iän poikaystäväni, jolla oli mielestäni tosi upeat vatsalihakset ja sanoin hänelle siitä. Vastaus kuului, varpaitaan katsellen "ai tämä läskipötsi vai, no en nyt tiedä...". Tai sellaista kuin yksi ystävättäreni, jolle kerroin olevani ihastunut varattuun mieheen, mikä on kurjaa koska en tietenkään tee asian suhteen yhtään mitään koska mies on varattu -> ystävä kauhistui välittömästi ja tarvitsi pitkän vakuuttelun etten vain hänen rakastaan "vie häneltä pois", ihan niin kuin sen miehen voisi vain "viedä" ja, ennen kaikkea, ihan kuin olisin aikeissa sekaantua varattuun jätkään vaikka miten olisin pikkuisen ihastunut. Tää on liian ärsyttävää, että haluaisin kuunnella sitä joka päivä kunnes kuolema meidät erottaa. Sitä paitsi epävarmat ja mustasukkaiset miehet, jotka uskoo (perustellusti) etteivät ikinä löytäisi ketään muuta, on ylivoimaisesti yleisin syy siihen kun suomalaisnainen kuolee väkivallan uhrina, kannattaa pysyä erossa ihan siitäkin syystä.