Olen niin yksinäinen äiti. Olo on niin surkea.
Otsikossa se jo tuli. Olen niin yksin. On minulla lapsi ja mies, mutta muuten olen yksin. Mies on paljon töissä ja mä 2-vuotiaan kanssa kotona. Kaksin lapseni kanssa kaikki päivät ollaan.
Äsken pihalla iski kunnon ahdistus. Olisi niin mukavaa, jos siinä olisi joku toinen äiti ja lapset saisi leikkiä yhdessä. Mutta ei. Kaksin ollaan. Vaikka kyllä tuohon mahtuisi. Asutaan kyllä pks, mutta pientaloalueella ja kaikki leikkivät omilla pihoillaan.
Ei mulla ole oikein edes aikuisystäviä tai kontakteja. Kun en ole töissä vaan hoitovapaalla. Ahdistaa elää miehen kautta vaan. Ja nyt kesällä ei oikein ole mitään kerhoakaan missä aloittaa tai jotain. Kyllä mies päästäisi lähtemään shoppaamaan ja kahville ja terassille, mutta kun ei ole ketään. Opiskelu ja sinnuajan kaverit ovat ties missä (olen jo vanhempi äiti.) Olen vaan niin totaalisen yksin.
Niin olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia muiden äitien kanssa. Ja lapset voisivat leikkiä tai jotain. Mutta mitään tai ketään ei ole.
Tämä on oikeasti tosi masentavaa. En tajua onko vika missä. En ole mikään outolintu. Tai sitten oikesti olen vaan ihan paska tyyppi, enkä sitä itse ymmärrä. Olen yrittänyt ponnistella koko kevään saadakseni omia tai lapsi/äiti kavereistä, mutta kaikililla on jo jotenkin ystäväkiintiöt täynnä. Tai olen kai jo niin arka ja en enää uskalla yrittää.
Mä alan just vaan itkemään. Olen ihan loppu tähän. Ei tämän tällaista pitänyt elämän olla.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:45"]Täällä myös yksinäinen vuoden ikäisen tytön äiti! :) Muutimme uudelle paikkakunnalle, joten minulla ei ole täällä ketään. :/ Haluaisin seuraa ja lapsestakin näkee, että on hyvin sosiaalinen. Yritän kuitenkin tarjota hänelle paljon mielenkiintoista tekemistä. Autoakaan ei ole käytössä tiettyinä aikoina.
[/quote]
Mikä on tuo mystinen paikkakunta:)?
[/quote]
Klaukkala. :) Leikkipuistossa kaikilla on jo se oma piiri, johon on vaikea päästä mukaan. Avoin päiväkoti on melko kaukana ja ilman autoa sinne pääseminen on vaikeaa. Jos lähden kävellen sinne niin matkassa menee tunti suuntaansa.
[/quote]
Pyörällä ja lapsi pyöränistuimeen?
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:45"]Täällä myös yksinäinen vuoden ikäisen tytön äiti! :) Muutimme uudelle paikkakunnalle, joten minulla ei ole täällä ketään. :/ Haluaisin seuraa ja lapsestakin näkee, että on hyvin sosiaalinen. Yritän kuitenkin tarjota hänelle paljon mielenkiintoista tekemistä. Autoakaan ei ole käytössä tiettyinä aikoina.
[/quote]
Mikä on tuo mystinen paikkakunta:)?
[/quote]
Klaukkala. :) Leikkipuistossa kaikilla on jo se oma piiri, johon on vaikea päästä mukaan. Avoin päiväkoti on melko kaukana ja ilman autoa sinne pääseminen on vaikeaa. Jos lähden kävellen sinne niin matkassa menee tunti suuntaansa.
[/quote]
Pyörällä ja lapsi pyöränistuimeen?
[/quote]
Olenkin ajatellut, että voisi olla aika ostaa pyörään istuin, jotta liikkuminen helpottuisi. :)
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:58"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:34"]
Etkö tiennyt millaista elämä tulee olemaan äitinä lapsen kanssa ? Turha surkutella kun sulla on nyt niin vaikeaa.. Oletko miettinyt, että on olemassa naisia jotka ovat ihan oikeasti yksin lapsen kanssa (yh äidit) . Miksi et lähde lapsesi kanssa vaikka uimahalliin tai kaupungille kiertelemään ? Mikä sun ongelma on kun et pysty olee kaksin lapsesi kanssa ? Monet muutkin pystyy siihen. Onhan sulla seuraa miehestä silloin kun hän on kotona. ET olisi tehnyt lasta jos toi yksin oleminen lapsen kanssa kaataa sun maailman.Lapsesi on kuitenkin terve ja itse halusit lapsen joten yritä nyt kestää elämää lapsesi kanssa !.
[/quote]Yäk, millainen olet! Oikein mahdollisimman pahansuopa ja vahingoniloinen. Ei sitä todellisuutta todellakaan tiedä ennen kuin on sitä kokeillut, jos sinulle riittää pelkästään lapsikontakti niin todella hienoa. Toiset tarvitsevat myös niitä aikuiskontakteja. Ja eikö ap tuossa jo selventänyt, mikä hänen "ongelmansa" on. Hän on ujo ja kaipaa ystävää ja se on useiden torjuntojen jälkeen nostanut kynnystä mennä juttelemaan.
[/quote] Kyllä sen todellisuuden tietää jos yhtään seuraa keskustelupalstoja, lukee lehtiä,kirjoja tai katsoo esim. TELEVISIOTA tai kuuntelee mitä muut äidit tai isät tilittää töissä tai missä muualla tahaansa. Pitää olla aika yksinkertainen jos ei osaa päätellä millaista elämä tulee olemaan lapsen syntymän jälkeen. KAIKKI MUUTTUU ! Sen tietää moni, näköjään sinä et tiennyt ja täällä sitä ihmettelet.
[/quote] Mä en ihmettele mitään. Mulla oli ystäviä ennen lasta ja on edelleen. Ei ne mihinkään hävinneet, enkä tuntenut yksinäisyyttä kotona ollessani. Katos kaikilla on erilainen tilanne. Kyllä minulla riittää silti empatiaa ap:lle, enkä tule tänne vittuilemaan, että mitäs läksit. Ehkä tosiaan tuossa vihamielisessä asenteessa piilee se syy yksinäisyyteen, ei uskalleta tutustua ja avautua toisille ihmisille, koska jotain tuon kaltaista myrkkyä voi mahdollisesti saada silmille.
[/quote] Vihamielinen kirjoitus oli tarkoitettu aloittajalle, ei sinulle jolla oli kivaa ja ihanaa ja ystäviä silloin kun olit kotona lapsen kanssa. Edelleen : Naiset jotka halusivat lapsen ja saivat sen ( TERVEEN LAPSEN ) eivät ole oikeutettuja kitisemään siitä kun ei löydy muita äitykkä kavereita !
En kaivannut puisto seuraa en hiekkalaatikko seuraa. Poika leikki hiekkalaatikko ikäisenä muiden lasten kanssa ja luin hesaria. Kai nyt joskus jotain sanoin mutta mielenkiinto oli lapsessa ja hesaria luin. En ole koskaan ollut nk laumasielu. Kaupan kautta kotiin ja sitä rataa. Miehelle ruoka valmiiksi jne. Oli ihan kivaa aikaa sekin aika.
ap jatkaa. Kiitos kaikista tsempeistä! Mä nyt kyllä rohkaistuin oikeasti. Ja mikä parasta, olo on hieman parempi ja paljon toiveikkaampi.
Täälä oli muutama pahansuopa kommentti, mutta hei- mä en lannistunut! Ehkä mussa on oikesti vielä voimaa sisällä. Olo oli vaan todella surkea tänään. Jos tänne kirjoittelu oikesti voi olla ihan viisasta. Ja kommenttien luku. Kiitos asianosaisille jotka piristi mun mieltä ja antoi vinkkejä. Tuo mll juttu on ihan vieras. Menen oitis katsomaan! Ja ehkä pitää vaan parkkeerata johonkin tiettyyn paikkaan tai puistoon useamman kerran ja aukaista suu.
Piti ihan aloituksen päiväyksestä tarkistaa, että olenko mä voinut tämän joskus kirjoittaa... Niin tuttua tekstiä...
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:24"]
En kaivannut puisto seuraa en hiekkalaatikko seuraa. Poika leikki hiekkalaatikko ikäisenä muiden lasten kanssa ja luin hesaria. Kai nyt joskus jotain sanoin mutta mielenkiinto oli lapsessa ja hesaria luin. En ole koskaan ollut nk laumasielu. Kaupan kautta kotiin ja sitä rataa. Miehelle ruoka valmiiksi jne. Oli ihan kivaa aikaa sekin aika.
[/quote]oli muutama hyvä ystävä, en kaivannut paljoa seuraa ja olihan mulla mies.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:58"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:34"]
Etkö tiennyt millaista elämä tulee olemaan äitinä lapsen kanssa ? Turha surkutella kun sulla on nyt niin vaikeaa.. Oletko miettinyt, että on olemassa naisia jotka ovat ihan oikeasti yksin lapsen kanssa (yh äidit) . Miksi et lähde lapsesi kanssa vaikka uimahalliin tai kaupungille kiertelemään ? Mikä sun ongelma on kun et pysty olee kaksin lapsesi kanssa ? Monet muutkin pystyy siihen. Onhan sulla seuraa miehestä silloin kun hän on kotona. ET olisi tehnyt lasta jos toi yksin oleminen lapsen kanssa kaataa sun maailman.Lapsesi on kuitenkin terve ja itse halusit lapsen joten yritä nyt kestää elämää lapsesi kanssa !.
[/quote]Yäk, millainen olet! Oikein mahdollisimman pahansuopa ja vahingoniloinen. Ei sitä todellisuutta todellakaan tiedä ennen kuin on sitä kokeillut, jos sinulle riittää pelkästään lapsikontakti niin todella hienoa. Toiset tarvitsevat myös niitä aikuiskontakteja. Ja eikö ap tuossa jo selventänyt, mikä hänen "ongelmansa" on. Hän on ujo ja kaipaa ystävää ja se on useiden torjuntojen jälkeen nostanut kynnystä mennä juttelemaan.
[/quote] Kyllä sen todellisuuden tietää jos yhtään seuraa keskustelupalstoja, lukee lehtiä,kirjoja tai katsoo esim. TELEVISIOTA tai kuuntelee mitä muut äidit tai isät tilittää töissä tai missä muualla tahaansa. Pitää olla aika yksinkertainen jos ei osaa päätellä millaista elämä tulee olemaan lapsen syntymän jälkeen. KAIKKI MUUTTUU ! Sen tietää moni, näköjään sinä et tiennyt ja täällä sitä ihmettelet.
[/quote] Mä en ihmettele mitään. Mulla oli ystäviä ennen lasta ja on edelleen. Ei ne mihinkään hävinneet, enkä tuntenut yksinäisyyttä kotona ollessani. Katos kaikilla on erilainen tilanne. Kyllä minulla riittää silti empatiaa ap:lle, enkä tule tänne vittuilemaan, että mitäs läksit. Ehkä tosiaan tuossa vihamielisessä asenteessa piilee se syy yksinäisyyteen, ei uskalleta tutustua ja avautua toisille ihmisille, koska jotain tuon kaltaista myrkkyä voi mahdollisesti saada silmille.
[/quote] Vihamielinen kirjoitus oli tarkoitettu aloittajalle, ei sinulle jolla oli kivaa ja ihanaa ja ystäviä silloin kun olit kotona lapsen kanssa. Edelleen : Naiset jotka halusivat lapsen ja saivat sen ( TERVEEN LAPSEN ) eivät ole oikeutettuja kitisemään siitä kun ei löydy muita äitykkä kavereita !
[/quote] Hohhoijaa. Ei ollut aina kivaa ja ihanaa. Mutta se ystäväverkosto auttoi käsittelemään niitä negatiivisia tunteitakin. Kaikkiin ihmissuhteisiin liittyy myös negatiivisia puolia ja on kohtuuton vaatimus, että niistä ei saisi puhua eli sinun termeilläsi valittaa. Lapsikin on ihminen ja siinä suhteessa varsinkin on omat erityispiirteensä, jotka varmasti nostattavat monenlaisia tunteita. Toivon, että ap löytää vertaistukea ja muita äitejä, joiden kanssa jakaa niitä arjen haasteita. Ihmeellinen ajatusmaailma, että kaikista tietoisesti hankituista asioista pitäisi olla aina 100% tyytyväinen ja kiitollinen. Varmasti suurimman osan ajasta onkin, mutta elämässä tulee ylä-ja alamäkiä.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:34"]
Etkö tiennyt millaista elämä tulee olemaan äitinä lapsen kanssa ? Turha surkutella kun sulla on nyt niin vaikeaa.. Oletko miettinyt, että on olemassa naisia jotka ovat ihan oikeasti yksin lapsen kanssa (yh äidit) . Miksi et lähde lapsesi kanssa vaikka uimahalliin tai kaupungille kiertelemään ? Mikä sun ongelma on kun et pysty olee kaksin lapsesi kanssa ? Monet muutkin pystyy siihen. Onhan sulla seuraa miehestä silloin kun hän on kotona. ET olisi tehnyt lasta jos toi yksin oleminen lapsen kanssa kaataa sun maailman.Lapsesi on kuitenkin terve ja itse halusit lapsen joten yritä nyt kestää elämää lapsesi kanssa !.
[/quote]Yäk, millainen olet! Oikein mahdollisimman pahansuopa ja vahingoniloinen. Ei sitä todellisuutta todellakaan tiedä ennen kuin on sitä kokeillut, jos sinulle riittää pelkästään lapsikontakti niin todella hienoa. Toiset tarvitsevat myös niitä aikuiskontakteja. Ja eikö ap tuossa jo selventänyt, mikä hänen "ongelmansa" on. Hän on ujo ja kaipaa ystävää ja se on useiden torjuntojen jälkeen nostanut kynnystä mennä juttelemaan. Niin olen ja olen OIKEASSA . Täällä sitä vain hissutellaan eikä kukaan uskalla kertoa asioitten oikeaa laitaa.
[/quote]
Niin missä olet oikeassa ja mitä hissutellaan?
AP, toivottavasti satutaan samalle hiekkalaatikolle päivystämään:).
"outolintu Espoosta"
AP, toivottavasti satutaan samalle hiekkalaatikolle päivystämään:).
"outolintu Espoosta"
Noissa puistoissa tulee helposti sellainen illuusio, että kaikki muut tuntee toisensa. Mutta ei se oikeasti niin mene! Kun sinnikkäästi käy samassa paikassa uudestaan ja uudestaan, niin naamat tulevat tutuiksi. Ei vaan saa säikähtää alkua! Ja pikkuhiljaa porukasta voi sitten tulla joku äiti tutummaksi ja häntä voi kutsua vaikka kotiin kahville.
Itseäni piristää yksinäisinä päivinä ihan vaan se että käyn puistossa vaikka ei niin tulisi kenenkään kanssa juteltuakaan.
Tsemppiä ja sinnikkyyttä! :-)
Vanha ketju mutta itselläni samankaltainen tilanne kuin aloittajalla..Löytyykö muita yksinäisiä äitejä jotka kaipailisi kavereita? On kokeiltu kerhoja ja vaikka mitä, on vaan outsider niin tulee aika huono fiilis sitten lapsellekin selittää miksi ollaan yksin. Tilanne ei aina ole ollut tämä joten en tiiä mikä mättää. Missä ne kaikki muut nuoret äidit jotka kaipailee kavereita?
Täällä nuori äiti tampereelta kaipailee kavereita:)
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:04"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:45"]Täällä myös yksinäinen vuoden ikäisen tytön äiti! :) Muutimme uudelle paikkakunnalle, joten minulla ei ole täällä ketään. :/ Haluaisin seuraa ja lapsestakin näkee, että on hyvin sosiaalinen. Yritän kuitenkin tarjota hänelle paljon mielenkiintoista tekemistä. Autoakaan ei ole käytössä tiettyinä aikoina.
[/quote]
Mikä on tuo mystinen paikkakunta:)?
[/quote]
Klaukkala. :) Leikkipuistossa kaikilla on jo se oma piiri, johon on vaikea päästä mukaan. Avoin päiväkoti on melko kaukana ja ilman autoa sinne pääseminen on vaikeaa. Jos lähden kävellen sinne niin matkassa menee tunti suuntaansa.
[/quote]
Auts...