Olen niin yksinäinen äiti. Olo on niin surkea.
Otsikossa se jo tuli. Olen niin yksin. On minulla lapsi ja mies, mutta muuten olen yksin. Mies on paljon töissä ja mä 2-vuotiaan kanssa kotona. Kaksin lapseni kanssa kaikki päivät ollaan.
Äsken pihalla iski kunnon ahdistus. Olisi niin mukavaa, jos siinä olisi joku toinen äiti ja lapset saisi leikkiä yhdessä. Mutta ei. Kaksin ollaan. Vaikka kyllä tuohon mahtuisi. Asutaan kyllä pks, mutta pientaloalueella ja kaikki leikkivät omilla pihoillaan.
Ei mulla ole oikein edes aikuisystäviä tai kontakteja. Kun en ole töissä vaan hoitovapaalla. Ahdistaa elää miehen kautta vaan. Ja nyt kesällä ei oikein ole mitään kerhoakaan missä aloittaa tai jotain. Kyllä mies päästäisi lähtemään shoppaamaan ja kahville ja terassille, mutta kun ei ole ketään. Opiskelu ja sinnuajan kaverit ovat ties missä (olen jo vanhempi äiti.) Olen vaan niin totaalisen yksin.
Niin olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia muiden äitien kanssa. Ja lapset voisivat leikkiä tai jotain. Mutta mitään tai ketään ei ole.
Tämä on oikeasti tosi masentavaa. En tajua onko vika missä. En ole mikään outolintu. Tai sitten oikesti olen vaan ihan paska tyyppi, enkä sitä itse ymmärrä. Olen yrittänyt ponnistella koko kevään saadakseni omia tai lapsi/äiti kavereistä, mutta kaikililla on jo jotenkin ystäväkiintiöt täynnä. Tai olen kai jo niin arka ja en enää uskalla yrittää.
Mä alan just vaan itkemään. Olen ihan loppu tähän. Ei tämän tällaista pitänyt elämän olla.
Kommentit (78)
Mulla oli ja on edelleen sama tilanne, että yhtään ystävää ei ole. Lapsi nyt 9 joten toki työkavereita näen työpaikalla. Yritin esim. muskarin ja tanssin kautta tutustua ihmisiin mutta monet olivat niissä jo kaverinsa kanssa, ja minua katsottiin kieroon kun rohkenin alkaa jutella. Tämä nyt on vain kestettävä, onneksi on sentään mies ja lapsi.
Laittakaa nettiin tai vastatkaa ihmisten laittamiin kaverihakuilmoituksiin. Tälläkin palstalla useita. Ja MLL:n sivuilla ja kaksplussalla ja suomi24.
Mitä jos menisit töihin? Kyllä kaksivuotiaan voi jo hoitoon laittaa.
Ja lähde nyt ihmeessä vaikka kahville itseksesi. Ei siihen aina kaveria tarvitse. Tekisi hyvää sinulle vähän olla irti lapsesta ja kotona olosta.
Kiitos.
Asutaan Espoossa. Yritin tammikuussa taaperoiden musiikkikoulua, mutta se olikin jatkoa syksyltä ja kaikki 6 muuta äitiä tunsi toisensa jo hyvin. Olin ihan outsider siellä tammikuun ja itkien lopulta autossa ajoin sieltä kotiin. Lopetin sen 2kk jälkeen, koska sain siitä enemmän pahoin-kuin hyvinvointia. Yritin tutustua, mutta kaikki oli vähän että hei, hei ja näkemiin, tässä on jo seuraa...
Eikö teillä yksinäisillä ole edes mitään vanhoja kavereita jäljellä? Itselläni tilanne, että nyt hoitovapaalla ei arjessa oikein ole ketään kenen kanssa puistoilla ja käydä jossain. Mutta on mulla ne vanhat kaverit jäljellä, jotka on töissä arkena.Niitä treffailaan sit viikonloppuna, joten on kuitenkin jotain...
Pää pystyyn! Täällä myös yksi yksinäinen äiti, lapset on 1v ja 3v, asutaan itä-Vantaalla. Puistoiluseuraa kaipaan minäkin. Onhan facessa ryhmiä, joista voi seuraa hakea, mutta jotenkin vaan tuntuu, että puistoissa kaikki muut tuntee jo toisensa ja siihen on tosi vaikea tunkea itseään väliin. Olen itsekin niin ujo, että tuntuu vaikealle aloittaa keskustelua vieraiden kanssa, mutta kunhan saa suunsa auki, niin sitä samanmielistä äitiseuraa voi löytyäkin. Meitä on paljon.
ap jatkaa. Mitä nuo face ryhmät on? Olen kyllä facessa. En ole läytänyt mitään ryhmiä sieltä.
Ap vielä jatkaa. Ihanaa, kun saan vähän tsemppiä, eikä vaan tyrmätä.
Mä en oikeastaan ole kokeillut kuin tuota musiikkileikkikoulua nyt tammikuussa. Kokemus oli ihan kamala. Mutta kyllä mä voin vielä kerran ponnistella toiseen harrastukseen. Vaikka nyt syksyllä.
Kyllä tämä on oikeasti ihan ankeeta meininkiä. Mä olen seuralllinen ja kaipaan ihmisiä. En yhtään mikään erakkoluonne. Mesentavaa tosiaan.
Huomenna on maanantai ja leikkipuistot auki! En ole hetkeen Espoon puistoissa käynyt mutta katso vaikka Helsingin puolelta joku jossa on ruokailu. Ei välttämättä ruoan vuoksi vaan niissä on eniten porukkaa. Ja aamupäivällä varsinkin. Mitä enemmän käyt samassa puistossa sitä helpompi on tutustua.
Tiedän tunteesi, ap. Joskaan minulla ei ole miestä ja lapsikin on ihan vauva vasta, ei siis voida vielä mitään yhdessä touhuta. Toki seurustellaan, jumppaillaan yms mutta ei vauvasta hirveästi vielä varsinaista seuraa ole.
Minulla on kyllä kavereita, sekä lapsettomia että äitejä, mutta kaikkien kanssa välimatkaa on 30-60 min matkustusta eli sellaista spontaania lenkki- tms. seuraa ei oikeastaan ole.
Meillä onneksi neuvolassa on vauvatapaamisia ja syksyllä taas avoimessa päiväkodissa, ainakin parin äidin kanssa olen jutustellut ja toivottavasti pikkuhiljaa voisi tavata muissakin merkeissä. Onko teidän lähellä avointa päiväkotia tai vastaavia? :)
MInuakin kiinnostaa nuo Facen ryhmät, joissa voi hakea seuraa. Voisiko joku, joka tietää niistä, kertoa enemmän? Miten niitä löytää?
Itse olen saanut edes hieman juttukavereita, kun oma lapseni aloitti kerhossa. Myös perhekahvilat, asukaspuistot yms ovat hyviä paikkoja, pitää vaan rohkeasti saada oma suu auki. Ihmetelkää vaikka yhdessä lasten leikkejä tai kysy toisten lapsista jotain, kyllä se juttu sitten alkaa luistamaan, jos toinen on juttutuulella :)
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:03"]Kiitos.
Asutaan Espoossa. Yritin tammikuussa taaperoiden musiikkikoulua, mutta se olikin jatkoa syksyltä ja kaikki 6 muuta äitiä tunsi toisensa jo hyvin. Olin ihan outsider siellä tammikuun ja itkien lopulta autossa ajoin sieltä kotiin. Lopetin sen 2kk jälkeen, koska sain siitä enemmän pahoin-kuin hyvinvointia. Yritin tutustua, mutta kaikki oli vähän että hei, hei ja näkemiin, tässä on jo seuraa...
[/quote]
Saako udella mistäpöin espoosta? Mulla sama tilanne ( kirjoittelin äsken olevani vissiin outolintu myös...) Samantyylisiä kokemuksia. Puistot täynnä usein näitä pareittain tulevia. Avoinista kaverit jne kertovat samaa-kaikilla sinne menevillä on jo omat " jengit".
Ap jatkaa. Ihanaa, kun yritätte näin auttaa :) . Kyllä mä otan kaikki neuvot ja vinkit vastaan. Jotenkin musta on tullut aivan älyttömän arka aloittaa keskustelua, kun kokemukset ovat olleet niin kamalia. Ja musta alkaa jo tuntua, että mussa on jotain pahasti vialla. Voi ollakkin. Ja varmaan onkin siinä suhteessa, että alan pelkäämään jo tutustumista. Mutta kaikin voimin vielä aion sinnitellä. Ei sitä voi vaan jäädä itkemään kohtaloaan vaan tehdä jotain! Siksi vinkit ja neovot ja tsempit ovat kaikki tarpeeseen.
Ap jatkaa. Ihanaa, kun yritätte näin auttaa :) . Kyllä mä otan kaikki neuvot ja vinkit vastaan. Jotenkin musta on tullut aivan älyttömän arka aloittaa keskustelua, kun kokemukset ovat olleet niin kamalia. Ja musta alkaa jo tuntua, että mussa on jotain pahasti vialla. Voi ollakkin. Ja varmaan onkin siinä suhteessa, että alan pelkäämään jo tutustumista. Mutta kaikin voimin vielä aion sinnitellä. Ei sitä voi vaan jäädä itkemään kohtaloaan vaan tehdä jotain! Siksi vinkit ja neovot ja tsempit ovat kaikki tarpeeseen.
Koita hakea facessa oman kaupungin nimellä ja kysellä sieltä kavereita puistoon. Itse kun asun Itä-Vantaalla, niin facessa on parikin ryhmää, joista voi seuraa kokeilla (Itä-Vantaan mammat, Korson lapsiperheet) ja sitten on lapsellekaveri.fi jonne voi laittaa omat tietonsa tai ottaa muihin yhteyttä.
Tämä vähän ohi aiheen, mutta yksinäisyysasiaa kuitenkin. Muistan kun muutin pk-seudulle kaukaa pohjoisesta. En tuntenut oikein ketään, enkä ollut parisuhteessakaan. Olo oli tosi yksinäinen. Laitoin sitten silloiseen Alueuutiset-lehteen ilmoituksen, jossa etsin kavereita. Sainkin pari hyvää naisystävää sen kautta.
Onnea sinulle aloittaja! Toivottavasti tämä ketju tuo sinulle uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia ystävystymiseen.
Espoossa on ainakin leppävaaran kirkolla joka arkipäivä kesäkerho(vissiin juhannukseen saakka)seurakunnan sivuilta löytyy varmasti myös sun oman alueen kerho jos sellainen on. Sitten on tietysti asukaspuistot joista aivan varmasti löytyy ihmisiä, täytyy vaan uskaltautua juttusille. Aamusta heti liikkeelle ja eväät mukaan niin ei ole niin kiire kotiinkaan. Asukaspuistojen viikko-ohjelmat löytyy netistä myös.
Ja voihan sitä mennä säistä riippuen uimarannalle, maauimalaan, kirjastoon, museoon jne niin ei tarvi kotona kykkiä, kyllä noissakin muita aikuisia ja lapsia on.
Täällä toinen samanmoinen. Mutta ehkä nuorempi...;)(?)
Kavereita jonkun verran mutta puisto seuraa puuttuu. Kaveria jonka kanssa vaikka istua takapuoli homeessa penkillä kun lapset leikkii. Juttu kaveria joka ymmärtää kun lause keskeytyy koska 2, 5v maistaa liukumäkeä jne...
Tiedän tunteen kun mammat juttelee keskenään ja ovat täääysin onassa jengissään:/.
(Kiva tietty että jollakin on kavereita:))
Outolintu nro.2 (?)