Onko kellään ottanut tiukille lapsen armeijaan lähtö?
Itselläni on vaikeuksia asian suhteen, itku on tosi herkässä ja monena iltana nukkumaan mennessä on isot kyyneleet valuneet tyynylle.
Päänaukojat olkaa hiljaa, teidän sananne ei liikuta.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Pelkäsin etukäteen. Onneksi eka päivänä oli koko ajan ohjelmaa kun poika oli lähtenyt.
Hyvin pian tuli läheisten käyntipäivä ja se oli lohduttavaa.
Sitten alkoikin lomat joita oli joka vkl.
Nyt korona-aikana nuo lomat menevät ihan eri tavalla kuin ennen. Eli ei ole joka viikonloppu lomaa, mutta sitten kun on lomaa, sitä on kerralla vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lähtö on henkisesti kova paikka, pitänee anoa lykkäystä tai valita siviilipalvelus. Ei kumpikaan vaihtoehto ole mikään maailmanloppu.
Mahtaako lähtö olla pojalle yhtään kova paikka? Äidillehän se näyttää olevan.
Jos on vähääkään samanlainen, ei tuu kestää viikkookaan.
Oppii taistelijaksi, tappajaksi. Suomen armeijan sotilaaksi. Napanuora on katkaistava.
Oo ylpee et poikas on sotaväes.
Kyllä ne siellä pärjää. Siellä kerrota, mitä pitää tehdä ja kun tekee mitä käsketään, niin hyvin menee. Siihen kannattaa varautua, että kun lapsi tulee lomille, niin ruokaa pitää olla paljon. Siis todella paljon. Ja mukaan kannattaa ottaa rahaa, mutta kolikoina. Rahaa myös metsäretkille, niin saa sotkusta ostettua munkkeja.
Vierailija kirjoitti:
Oppii taistelijaksi, tappajaksi. Suomen armeijan sotilaaksi. Napanuora on katkaistava.
Oo ylpee et poikas on sotaväes.
Ei opi vaan oppii valtion ilmaiseksi orjaksi jonka tehtävä on kantaa laukkuja, kuunnella feministitantan saarnaa miten hän on naistenhakkaaja ja miten naiset ovat parempi sukupuoli jonka ei tarvitse tehdä mitään yhteiskunnan eteen. Tästä pelleilystä saat vain 5e päivä eikä sinulle edes kerry eläkettä.
Mahtaako lähtö olla pojalle yhtään kova paikka? Äidillehän se näyttää olevan.