Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kellään ottanut tiukille lapsen armeijaan lähtö?
01.01.2021 |
Itselläni on vaikeuksia asian suhteen, itku on tosi herkässä ja monena iltana nukkumaan mennessä on isot kyyneleet valuneet tyynylle.
Päänaukojat olkaa hiljaa, teidän sananne ei liikuta.
Kommentit (66)
Voi olla äiti ylpeänä sitten kun poika kotiutuu korpin natsojen kanssa.
m39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks maailma on tämmönen?
Pitää harjoitella sotaan?
Kumpa en ois koskaan syntynyt niin ei ois tuo poikakaan.
Koska sotilaallista tyhjiötä ei nyt vaan ole -varsinkaan Venäjän naapurissa.
Varautumalla sotaan saa elää rauhassa.
Jos elämän realiteetit ottavat noin koville on kyllä niin pumpulissa kasvanut että pahaa tekee.
Naiset ei kyllä ymmärrä puollustamisen strategiasta yhtään mitään
Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan jotta huolto toimii ja kuolleet ja haavoittuneet saadaan kotiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks maailma on tämmönen?
Pitää harjoitella sotaan?
Kumpa en ois koskaan syntynyt niin ei ois tuo poikakaan.Koska sotilaallista tyhjiötä ei nyt vaan ole -varsinkaan Venäjän naapurissa.
Varautumalla sotaan saa elää rauhassa.
Jos elämän realiteetit ottavat noin koville on kyllä niin pumpulissa kasvanut että pahaa tekee.
Puhut asiaa. Maailma on karu paikka ja sotia on ollut ja tulee olemaan. Ainoa lääke siihen on SA Int.
m39
Nähty on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eijjumalauta mitä itkupillejä......
Armeijassa pidetään hyvää huolta, edes ajatella ei tarvitse. Tekee vaan mitä käsketään.
Eli aivot narikkaan ja tottelee kuin lammas aivan kaikessa?
Entäpä jos on nuori mies joka älykäs ja jolla selkeät ja fiksut mielipiteet asioista, joka osaa keskustella ja perustella asiansa ja joka tarvittaessa myös kyseenalaistaa/kritisoi?Ap
Taitaa tulla saman tien takasin kotiin kasvamaan.
Nyt tuli niin erikoista settiä, että saisiko perusteluja kommentillesi??
Ap
No siellä armeijassa vaan ei auta keskustella ja perustella ja esittää mielipiteitä/kyseenalaistaa, vaan siellä tehdään niin kuin sanotaan. Jos on oikeasti fiksu niin ymmärtää tämän, jos ei, loppuu intti lyhyeen...
Se on juurikin näin.
Siviilissä on eri meininki mutta armeijassa ei kysytä kun käsky tulee. Ja mitä itse käskyyn tulee se on varmasti hyvin harkittu ja perusteltu jos tosipaikassa ollaan. On vaan luotettava tähän ja tehtävä parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras varautua pahimpaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei niillä mitään hätää siellä ole.
Kyllä siellä joutuu kärsimään niin henkisesti kuin fyysisesti.
Onhan useita esimerkkejä siitä kuinka varusmiehet ovat kuolleet tapaturmaisesti tai saaneet tappavan tartuntataudin kuten aivokalvontulehduksen. Tietysti jos tulee aseellinen selkkaus niin kuolemaa ei estä mikään.
Niin, yksikään nuorihan ei voi kuolla armeijan ulkopuolella. Vai miten se meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja isänsä itkettiin kuin niagaran putoukset,kun poika lähti inttiin:D,ja niin teki kavereiden vanhemmatkin.
Tuntui ihan hirveältä!Lomilla hemmoteltiin sitten lempiruoilla jne.Hyvin kaikki meni!
Ainoastaan laihtui tosi paljon ja oli paljon kipeänä:(
Jos lähtö on henkisesti kova paikka, pitänee anoa lykkäystä tai valita siviilipalvelus. Ei kumpikaan vaihtoehto ole mikään maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on fiksu ja älykäs parikymppinen, joka osaa keskustella ja kyseenalaistaa itselleen lähes tuntemattoman toimialan toiminnan.
Armeijassa on tarkoitus oppia toimimaan tietynlaisessa poikkeustilassa, jossa valtasuhteet ovat selvät ja käskyjä totellaan, koska niiden vastaisesti toimiminen voi asettaa suuren määrän ihmisiä vaaraan.
Toivottavasti ap:n poika ei haaveile lääkärin tai lentäjän urasta. Niissäkään ympäristöissä ei voi toimia oman kyseenalaistavan mielen mukaan.
Oma poikani haluaa panssarivaunumiehistöön. Kertoi, että tositilanteessa joko kuolee (=palaa kuoliaaksi) tai selviää, välivaihtoehtoja ei tuossa hommassa oikein ole. Mikäs siinä sitten. Hänen valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap pyydä ketjun poistoa jos sen haluat ja ilmoita että ketju on sinun kirjoittama.
Ymmärrän tunteesi. Omat isotkin lapset on rakkaita. Oma poikani on 17vuotta.
Tämä palsta ei ole oikea paikka avautua, vittumaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ketjua tarvi poistaa, hyvä ap. kun tuot asian esille.
T. Toinen lastaan rakastava äiti.
Oma ikääntyminen vain tulee tuon kautta kiusallisen todelliseksi ja enään niin monia vuosiakaan kun jo on sitten ollaan isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eijjumalauta mitä itkupillejä......
Armeijassa pidetään hyvää huolta, edes ajatella ei tarvitse. Tekee vaan mitä käsketään.
Eli aivot narikkaan ja tottelee kuin lammas aivan kaikessa?
Entäpä jos on nuori mies joka älykäs ja jolla selkeät ja fiksut mielipiteet asioista, joka osaa keskustella ja perustella asiansa ja joka tarvittaessa myös kyseenalaistaa/kritisoi?Ap
Sain juuri ohjeita oman lapsen inttiin menon johdosta. Nimenomaan suu kiinni ja menee vaan niin kuin käsketään. Ei armeijassa kuunnella fiksuja mielipiteitä tai kyseenalaistamista, vaan totellaan. Jos sotaan joutuu niin ihan vaan sen takia pitää opetella kuuntelemaan käskyjä ja reagoimaan niihin nopeasti
En mä tiedä miksi sen olisi pitänyt itkettää tai surettaa. Poika tiesi aina että haluaa armeijaan. On fiksu ja hyvätapainen. Hyvin pärjäsi, neuvottiin että aivot narikkaan ja kyllä se siitä. Sai uusia kavereita, oppi paljon niin hyvää kuin pahaakin (mm. nuuska). Käytiin välillä kattomassa ja lomilla oli alvariinsa. Maksettiin elämä sen osin mitä kela ei maksanut. Armeijasta ihan yhtä hieno nuori mies kun oli sinne lähtenytkin. Jälkikäteen pitää hienona kokemuksena, yksi muiden kokemusten joukossa.
Ei se ollut sen kummempaa kuin jos poika olisi ollut muualla opiskelemassa. Puhelin toimii armeijassakin.
Enää 3 yötä kotona ja äitiä pelottaa enemmän kuin asianosaista itseään. Katselin äsken Yle Areenasta naissotilaita tippa linssissä että tuota se on minunkin pojan arki ihan kohta. Aikoo pyrkiä olemaan mahdollisimman pitkään eli tuskin saan heti puolen vuoden jälkeen häntä kotiin. Toisaalta tunnen ylpeyttä mutta toisaalta haikeutta kun olisi hän nyt kotona voinut vielä olla. Erkaannumme väkisinkin tällä ajalla ja sitten pian muuttaa pois kokonaan.
Ymmärrän, että tuntuu haikealle, mutta kun poika lähtee, niin tilanteeseen tottuu äitikin. Oma yläkouluikäinen poikani on asunut 2 vuotta ulkomailla, toki isänsä kanssa, enkä ole koronan takia nähnyt häntä vuoteen. Lähtö oli haikeaa ja vaikeaa. Mutta kun huomaa, että lapsi pärjää ja kehittyy, huoli ja ikäväkin kutistuu. Uskon, että kun hän muutaman vuoden päästä lähtee Suomen armeijaan en enää murehdi, olen vain ylpeä. Pääseehän sieltä kotiinkin lähes joka viikko.
Alue: Aihe vapaa
Jos ei tottele käskyjä niin sitten juoksee "taakse, poistu". Normaali nuori kyllä armeijassa pärjää.