Amanda Harkimo ei huoli bussikuskia, mutta sen bussiyhtiön toimitusjohtajan kyllä!

Minä ostin vaarilleni Vuittonin käsilaukun, kun haluan turvata hänen eläkepäivänsä, ettei hän joudu kadulle kerjäämään. Vaaria en ole kyllä nähnyt vuosikausiin, mutta laukku varmast tekee hänet onnellisesti ja tuntee minut sen kautta läheiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin."

"No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. "

"Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat."  

Tässä siis mielestäni kyllä sanoit, että "haluan merkkilaukkuja" -koppavuus on sama kuin hoivaaminen. Se, että mies ja nainen HALUAVAT samoja asioita, ei mitenkään tee siitä koppavasta naisesta hoivaavaa. Minä puhuin koko ajan siitä, että koppavuus on kaukana hoivaamisesta, mutta sinä sanoit, että hassua, kun en näe mitään samaa. En todellakaan ymmärrä, miksi sinä tulet selittämään asioita a ja b samoiksi asioiksi, kun minä puhun asioista b ja c, ellet oleta että a= c. 

En. Vaan sanoin, että kun nainen sanoo, että haluaa miehen joka ostelee lahjoja, nainen sanoo haluavansa miehen, joka hoivaa häntä. Kun mies sanoo haluavansa äidillisen ja hoivaavan naisen mies sanoo haluavansa naisen, joka hoivaa häntä (eikä esimerkiksi koiria). Se on ilmeisesti hyvin kummallista, että nainen haluaa tulla hoivatuksi suhteissaan. Vai onko se siinä, että mies käyttää kiertoilmaisua, eikä sano suoraan haluavansa naisen, joka hoitaa kodin ja lapset (vaan äidillisen ja hoivaavan, joka kuulostaa kivemmalta). Pitäisikö naistenkin keksiä joku kiertoilmaus?  Aina kun nainen sanoo haluavansa mieheltä joitain suoraan naista hyödyttäviä ominaisuuksia, nainen leimataan aina itsekkääksi. Tätä ei tapahdu toiseen suuntaan yhtä paljon ollenkaan, vaan miehen pitää puhua todella sovinistisesti, ennen  kuin kukaan arvostelee.

Ei se ole kummallista. Ainoastaan se on kummallista, että hoiva kuitataan jollain merkkilaukulla. Minulle joku muovinretale ei tuo kyllä minkäänlaita lohtua ja turvaa. 

Voisin tässä kertoa aika osuvan esimerkin eilisillalta. Minun miesystäväni on täysin persaukinen. Eilen minulla oli todella suuri suru eräästä asiasta ja itkin. Miesystäväni kuunteli, lohdutti ja piti minua lähellään yömyöhään asti. En todellakaan ymmärrä, kuka olisi valmis vaihtamaan tuon lohdun johonkkin Vuittoniin. 

No jos olet esimerkiksi nuori ihminen, joka vaikka tulee köyhistä olosuhteista, niin voisin hyvinkin kuvitella, että kallis merkkilaukku edustaisi sinulle jonkinlaista taloudellista ja sosiaalista turvaa. Itsellenkin raha tuo turvallisuuden tunnetta, mutta koska en kaipaa sosiaalista hyväksyntää, merkit eivät vetoa minuun, vaan käteinen ja esim. osakkeet. Jos taas status (joka mittaa sosiaalista hyväksyntää) olisi minulle tärkeä asia (jos minua olisi vaikka kiusattu ja hyljeksitty lapsena tai minut olisi kasvatettu arvostamaan statusta), niin varmaan silloin Vuitton viehättäisi minua enemmän kuin saman arvoinen kansa käteistä. Meitä on erilaisia.

Ei ole tarpeen verrata nyt keskenään osakkeita, käteistä ja merkkilaukkuja, kun kysymys on nyt se, kumpiko tuo enemmän turvaa, merkkilaukku (tai mikä tahansa rahallinen hyöty) vai ihmisen ystävyys, läheisyys ja tuki. Juu, meitä on näköjään erilaisia, mutta edelleen sanoisin, että joka saa enemmän turvaa materiasta kuin aidosta ystävyydestä ja kumppanuudesta, on ainoastaan pinnallinen eikä mikään tätä nyt muuksi muuta. 

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin rumaluonteinen ihminen. Pysyköön vaan jatkossakin omassa kuplassaan.

Meinasin kirjoittaa, että Amanda on hyvin ruma sisäisesti jos arvonsa tosiaankin ovat tuollaiset, mutta ehdit ensin. Hän yksinkertaisesti mitätöi ihmisyyttä. Amandan pitäs saada vaikea syöpä tai jotain, se muuttaisi näkemyksiä, koska jotkin ihmiset oivaltavat asioita vasta hyvin vaikeiden kokemusten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin."

"No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. "

"Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat."  

Tässä siis mielestäni kyllä sanoit, että "haluan merkkilaukkuja" -koppavuus on sama kuin hoivaaminen. Se, että mies ja nainen HALUAVAT samoja asioita, ei mitenkään tee siitä koppavasta naisesta hoivaavaa. Minä puhuin koko ajan siitä, että koppavuus on kaukana hoivaamisesta, mutta sinä sanoit, että hassua, kun en näe mitään samaa. En todellakaan ymmärrä, miksi sinä tulet selittämään asioita a ja b samoiksi asioiksi, kun minä puhun asioista b ja c, ellet oleta että a= c. 

En. Vaan sanoin, että kun nainen sanoo, että haluaa miehen joka ostelee lahjoja, nainen sanoo haluavansa miehen, joka hoivaa häntä. Kun mies sanoo haluavansa äidillisen ja hoivaavan naisen mies sanoo haluavansa naisen, joka hoivaa häntä (eikä esimerkiksi koiria). Se on ilmeisesti hyvin kummallista, että nainen haluaa tulla hoivatuksi suhteissaan. Vai onko se siinä, että mies käyttää kiertoilmaisua, eikä sano suoraan haluavansa naisen, joka hoitaa kodin ja lapset (vaan äidillisen ja hoivaavan, joka kuulostaa kivemmalta). Pitäisikö naistenkin keksiä joku kiertoilmaus?  Aina kun nainen sanoo haluavansa mieheltä joitain suoraan naista hyödyttäviä ominaisuuksia, nainen leimataan aina itsekkääksi. Tätä ei tapahdu toiseen suuntaan yhtä paljon ollenkaan, vaan miehen pitää puhua todella sovinistisesti, ennen  kuin kukaan arvostelee.

Ei se ole kummallista. Ainoastaan se on kummallista, että hoiva kuitataan jollain merkkilaukulla. Minulle joku muovinretale ei tuo kyllä minkäänlaita lohtua ja turvaa. 

Voisin tässä kertoa aika osuvan esimerkin eilisillalta. Minun miesystäväni on täysin persaukinen. Eilen minulla oli todella suuri suru eräästä asiasta ja itkin. Miesystäväni kuunteli, lohdutti ja piti minua lähellään yömyöhään asti. En todellakaan ymmärrä, kuka olisi valmis vaihtamaan tuon lohdun johonkkin Vuittoniin. 

No jos olet esimerkiksi nuori ihminen, joka vaikka tulee köyhistä olosuhteista, niin voisin hyvinkin kuvitella, että kallis merkkilaukku edustaisi sinulle jonkinlaista taloudellista ja sosiaalista turvaa. Itsellenkin raha tuo turvallisuuden tunnetta, mutta koska en kaipaa sosiaalista hyväksyntää, merkit eivät vetoa minuun, vaan käteinen ja esim. osakkeet. Jos taas status (joka mittaa sosiaalista hyväksyntää) olisi minulle tärkeä asia (jos minua olisi vaikka kiusattu ja hyljeksitty lapsena tai minut olisi kasvatettu arvostamaan statusta), niin varmaan silloin Vuitton viehättäisi minua enemmän kuin saman arvoinen kansa käteistä. Meitä on erilaisia.

Ei ole tarpeen verrata nyt keskenään osakkeita, käteistä ja merkkilaukkuja, kun kysymys on nyt se, kumpiko tuo enemmän turvaa, merkkilaukku (tai mikä tahansa rahallinen hyöty) vai ihmisen ystävyys, läheisyys ja tuki. Juu, meitä on näköjään erilaisia, mutta edelleen sanoisin, että joka saa enemmän turvaa materiasta kuin aidosta ystävyydestä ja kumppanuudesta, on ainoastaan pinnallinen eikä mikään tätä nyt muuksi muuta. 

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin."

"No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. "

"Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat."  

Tässä siis mielestäni kyllä sanoit, että "haluan merkkilaukkuja" -koppavuus on sama kuin hoivaaminen. Se, että mies ja nainen HALUAVAT samoja asioita, ei mitenkään tee siitä koppavasta naisesta hoivaavaa. Minä puhuin koko ajan siitä, että koppavuus on kaukana hoivaamisesta, mutta sinä sanoit, että hassua, kun en näe mitään samaa. En todellakaan ymmärrä, miksi sinä tulet selittämään asioita a ja b samoiksi asioiksi, kun minä puhun asioista b ja c, ellet oleta että a= c. 

En. Vaan sanoin, että kun nainen sanoo, että haluaa miehen joka ostelee lahjoja, nainen sanoo haluavansa miehen, joka hoivaa häntä. Kun mies sanoo haluavansa äidillisen ja hoivaavan naisen mies sanoo haluavansa naisen, joka hoivaa häntä (eikä esimerkiksi koiria). Se on ilmeisesti hyvin kummallista, että nainen haluaa tulla hoivatuksi suhteissaan. Vai onko se siinä, että mies käyttää kiertoilmaisua, eikä sano suoraan haluavansa naisen, joka hoitaa kodin ja lapset (vaan äidillisen ja hoivaavan, joka kuulostaa kivemmalta). Pitäisikö naistenkin keksiä joku kiertoilmaus?  Aina kun nainen sanoo haluavansa mieheltä joitain suoraan naista hyödyttäviä ominaisuuksia, nainen leimataan aina itsekkääksi. Tätä ei tapahdu toiseen suuntaan yhtä paljon ollenkaan, vaan miehen pitää puhua todella sovinistisesti, ennen  kuin kukaan arvostelee.

Ei se ole kummallista. Ainoastaan se on kummallista, että hoiva kuitataan jollain merkkilaukulla. Minulle joku muovinretale ei tuo kyllä minkäänlaita lohtua ja turvaa. 

Voisin tässä kertoa aika osuvan esimerkin eilisillalta. Minun miesystäväni on täysin persaukinen. Eilen minulla oli todella suuri suru eräästä asiasta ja itkin. Miesystäväni kuunteli, lohdutti ja piti minua lähellään yömyöhään asti. En todellakaan ymmärrä, kuka olisi valmis vaihtamaan tuon lohdun johonkkin Vuittoniin. 

No jos olet esimerkiksi nuori ihminen, joka vaikka tulee köyhistä olosuhteista, niin voisin hyvinkin kuvitella, että kallis merkkilaukku edustaisi sinulle jonkinlaista taloudellista ja sosiaalista turvaa. Itsellenkin raha tuo turvallisuuden tunnetta, mutta koska en kaipaa sosiaalista hyväksyntää, merkit eivät vetoa minuun, vaan käteinen ja esim. osakkeet. Jos taas status (joka mittaa sosiaalista hyväksyntää) olisi minulle tärkeä asia (jos minua olisi vaikka kiusattu ja hyljeksitty lapsena tai minut olisi kasvatettu arvostamaan statusta), niin varmaan silloin Vuitton viehättäisi minua enemmän kuin saman arvoinen kansa käteistä. Meitä on erilaisia.

Ei ole tarpeen verrata nyt keskenään osakkeita, käteistä ja merkkilaukkuja, kun kysymys on nyt se, kumpiko tuo enemmän turvaa, merkkilaukku (tai mikä tahansa rahallinen hyöty) vai ihmisen ystävyys, läheisyys ja tuki. Juu, meitä on näköjään erilaisia, mutta edelleen sanoisin, että joka saa enemmän turvaa materiasta kuin aidosta ystävyydestä ja kumppanuudesta, on ainoastaan pinnallinen eikä mikään tätä nyt muuksi muuta. 

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös monia bussikuskeja, jolle ei Amanda kelpaisi, vaan ihan tavisnainen. Ei kaunis ulkonäkö ole kyllä mikään veruke olemaan noin ylimielinen muita kohtaan. Nyt voi olla varaa valita, mutta muutaman vuosikymmen ja jäljellä enää rapistunut kauneus. Silloin se työssäkäyvä bussikuski olisikin mukava lisä siellä kotona kumppanina.

Korpee niin paljon ihmisten arvottaminen työn kautta! En mä tiedä kannattaako noilla tosi-tv-historioillakaan kauheesti pullistella ylpeydestä.

Ja kauneus on katsojan silmissä, ilman mitään valkoritarointia näin tavallisena miehenä en pidä Amandaa kauniina, lehdistön pakotusta tuo "kaunotar" titteli. Koskee myös monia muita julkkisnaisia.

Niinpä. Olen aina ihmetellyt että mistå tämän naisen kohdalle tulee nimen eteen sana kaunotar. Ihan tavallisen näköinen ja jotenkin kuiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Niin eli mihin tämä liittyy, jos et halunnut vihjata, että minun läheiseni eivät olisi vapaita? :D Mitä merkitystä tällä nyt on, kun nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita. Kaikista näistä asioista huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä niistä ihmisistä vain on enemmän iloa elämässäni kuin jostain merkkilaukuista tai muutamasta eurosta pankkitilillä. Enkä vielä ymmärrä ihan sitäkään, miksi nimenomaan seurustelukumppanin pitäisi tarjota se taloudellinen turva, jos se niin kovasti pelottaa ja ahdistaa. Tuohon jo aiemmin kirjoitinkin, että eipä se yksi Vuitton riitä kuin parin kuukauden vuokraan, joten eipä sekään ikuinen turva ole. Paljon pidempi turva ja ilo minulle on ystävyydestä, joka kestää esimeriksi 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei miehet pidä alaarvoisempana kuin naisia jotka rahan takia haluaa parisuhdetta.

Ja mitään ei naiset pidä ala-arvoisempina, kuin miehiä, joka haluaa parisuhteeseen seksin takia.

Niinpä. Minulta meni nyt kyllä ohitse, kenestä miehestä puhut. Tässä ketjussa puhuttiin "Sinkut paljaana" -ohjelman naisista, joten sinä voinet kertoa ketä sinä tarkoitat. 

Tää siis ihan yleisesti. En tiedä kuka tämä amanda on tai joku ohjelma. Mut tunnen paljon rikkaita miehiä, itse olen pariutunut nuorena kun itse ja kaikki kaveripiirin miehet oltiin köyhiä. Nyt kaikki rikkaita ja välillä ku joku muija tarjoaa itseään jollekulle niin miehet aina nauraa ku alkavat eka kysellä mikä auto sulla, mitä teet. Pidetään yleisesti ottaen huorina tällaisia naisia, kerran tai kaksi voi panna mut ei mitään pidempää ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

Vierailija kirjoitti:

Harkimoa on jotenkin todella vaikeaa katsella näissä deittiohjemissa, kun aina tuntuu olevan enemmän sellainen juontaja/ haastattelija ja todella etäinen ja deittikumppaniensa "yläpuolella". Hänen flirttailunsakin vaikuttaa yleensä sellaiselta teennäiseltä ja pikemminkin kohteliaisuudelta kuin aidolta kiinnostukselta. 

Onkohan se aseksuaali? Panee vain muodon vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Eikös tää Kelly ole joku maaaahanmuuuttaja? Onhan se tottunut täällä saamaan käsi ojossa määkimisessä kaikenlaisia etuuksia, joten miksei jatkaisi samalla linjalla miestenkin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Sitten puhuivat jossain jaksossa kuinka missikisoihin hakeva leimataan tyhmiksi jne, no mitään muuta mielikuvaa ei noista eukoista tullut.

Ohis

No eikös Miss Helsinki -kilpailu ole juuri sellainen jätöskilpailu, johon osallistuvat silikonibimbot ja muut jotka eivät pääse oikeisiin Miss Suomi -kisoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Niin eli mihin tämä liittyy, jos et halunnut vihjata, että minun läheiseni eivät olisi vapaita? :D Mitä merkitystä tällä nyt on, kun nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita. Kaikista näistä asioista huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä niistä ihmisistä vain on enemmän iloa elämässäni kuin jostain merkkilaukuista tai muutamasta eurosta pankkitilillä. Enkä vielä ymmärrä ihan sitäkään, miksi nimenomaan seurustelukumppanin pitäisi tarjota se taloudellinen turva, jos se niin kovasti pelottaa ja ahdistaa. Tuohon jo aiemmin kirjoitinkin, että eipä se yksi Vuitton riitä kuin parin kuukauden vuokraan, joten eipä sekään ikuinen turva ole. Paljon pidempi turva ja ilo minulle on ystävyydestä, joka kestää esimeriksi 30 vuotta. 

Kenelle on iloa mistäkin. Mulle on ollut iloa ystävistä, mutta paljon olen kokenut hienoja asioita, jotka olisi jäänyt kokematta, ellei olisi ollut niistä varaa maksaa. Eli paljon on ollut iloa myös rahasta.

Ja kyllä sen seurustelukumppanin tulisi niitä asioita tarjota jos joskus olettaa mun jäävän äitiyslomalle hoitamaan hänen mukuloitaan. Eli mä kyllä pärjään kivasti itsekseni, mutta se kumppanin talouden tuoma turva korostuu perhettä perustaessa. Mulla ei ole minkäänlaista hinkua päätyä miksikään kädestä suuhun eläväksi yh-mammaksi, jonka babydaddy on niin persaukinen, ettei ole vara edes elareita maksaa. Rikas mies joutuu sentään maksamaan lapsistaan, vaikka päättäisikin ettei niitä sittenkään halua. Enkä tässä siis tarkoita, että olisin salaa mieheltä kysymättä hankkimassa lapsia, vaan joskus ihmiset muuttaa mielensä vaikka on aluksi ollutkin messissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei miehet pidä alaarvoisempana kuin naisia jotka rahan takia haluaa parisuhdetta.

Ja mitään ei naiset pidä ala-arvoisempina, kuin miehiä, joka haluaa parisuhteeseen seksin takia.

Niinpä. Minulta meni nyt kyllä ohitse, kenestä miehestä puhut. Tässä ketjussa puhuttiin "Sinkut paljaana" -ohjelman naisista, joten sinä voinet kertoa ketä sinä tarkoitat. 

Tää siis ihan yleisesti. En tiedä kuka tämä amanda on tai joku ohjelma. Mut tunnen paljon rikkaita miehiä, itse olen pariutunut nuorena kun itse ja kaikki kaveripiirin miehet oltiin köyhiä. Nyt kaikki rikkaita ja välillä ku joku muija tarjoaa itseään jollekulle niin miehet aina nauraa ku alkavat eka kysellä mikä auto sulla, mitä teet. Pidetään yleisesti ottaen huorina tällaisia naisia, kerran tai kaksi voi panna mut ei mitään pidempää ainesta.

Mutta mitä mieltä olette tällaisista miehistä? Ok?  Naisille riittää nimityksiä tytöstä mummoon, kunkin iän käyttötarkoituksen mukaan, miksei miehille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Niin eli mihin tämä liittyy, jos et halunnut vihjata, että minun läheiseni eivät olisi vapaita? :D Mitä merkitystä tällä nyt on, kun nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita. Kaikista näistä asioista huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä niistä ihmisistä vain on enemmän iloa elämässäni kuin jostain merkkilaukuista tai muutamasta eurosta pankkitilillä. Enkä vielä ymmärrä ihan sitäkään, miksi nimenomaan seurustelukumppanin pitäisi tarjota se taloudellinen turva, jos se niin kovasti pelottaa ja ahdistaa. Tuohon jo aiemmin kirjoitinkin, että eipä se yksi Vuitton riitä kuin parin kuukauden vuokraan, joten eipä sekään ikuinen turva ole. Paljon pidempi turva ja ilo minulle on ystävyydestä, joka kestää esimeriksi 30 vuotta. 

Kenelle on iloa mistäkin. Mulle on ollut iloa ystävistä, mutta paljon olen kokenut hienoja asioita, jotka olisi jäänyt kokematta, ellei olisi ollut niistä varaa maksaa. Eli paljon on ollut iloa myös rahasta.

Ja kyllä sen seurustelukumppanin tulisi niitä asioita tarjota jos joskus olettaa mun jäävän äitiyslomalle hoitamaan hänen mukuloitaan. Eli mä kyllä pärjään kivasti itsekseni, mutta se kumppanin talouden tuoma turva korostuu perhettä perustaessa. Mulla ei ole minkäänlaista hinkua päätyä miksikään kädestä suuhun eläväksi yh-mammaksi, jonka babydaddy on niin persaukinen, ettei ole vara edes elareita maksaa. Rikas mies joutuu sentään maksamaan lapsistaan, vaikka päättäisikin ettei niitä sittenkään halua. Enkä tässä siis tarkoita, että olisin salaa mieheltä kysymättä hankkimassa lapsia, vaan joskus ihmiset muuttaa mielensä vaikka on aluksi ollutkin messissä.

Miksi siis koet olevasi oikeutettu asioihin, joihin sinulle itselläsi omilla tuloillasi ole varaa? 

Äitiysloma on maailman huonoin veruke, jos niitä vuittoneita odotetaan jo parin viikon seurustelun jälkeen. Itsehän tässä olet koko ajan jankuttanut, että miehiä tulee ja menee, mutta nyt seurustelukumppani onkin yhtäkkiä ehdottomasti tulevien lastesi isä. :D Vai teetkö sinä tosiaan lapsia kaikkien niiden jatkuvasti menevien ja tulevien miesten kanssa? Miksi joku satunnainen parin kuukauden heila olisi sinulle etukäteen velkaa siitä, että joskus ehkä voit jonkun kanssa tehdä lapsen? 

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei miehet pidä alaarvoisempana kuin naisia jotka rahan takia haluaa parisuhdetta.

Eikös esim. näillä amandoilla ja muilla ole julkisuus- ja mainosarvoa?  Äijät pihistelee ettei naisesta tarvis maksaa,  käyttää vaan kuin yleistä vessaa.  Itsensä kuosissa pitäminen on jo työ sinänsä, eikä ainakaan ilmaista.  Vai miksi miehet on ensiksi ulkonäön kimpussa ja vaatimassa?