Lue keskustelun säännöt.
Amanda Harkimo ei huoli bussikuskia, mutta sen bussiyhtiön toimitusjohtajan kyllä!
01.01.2021 |
Nolo. Saahan noin ajatella toki, mutta kuinka älytön pitää ihmisen olla sanoakseen noin julkisesti. Ja itkukin tuli, kun piti pestä maski pois.
Kommentit (614)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Saa, ehdottomasti saa. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni elämää, jossa oma taloudellinen toimeentuloni olisi miehen (ja sitä kautta oman ulkonäköni ja uhrauksieni tulosta), mutta ehdottomasti saa. Niin kauan kuin löytyy miehiä, jotka tuohon suostuvat, niin anna palaa. Jos mieluummin hoidat lapsia ja ulkonäköäsi ja elät siinä pelossa, että mies vaihtaa sinut nuorempaan ja kauniimpaan, niin olet siihen täysin oikeutettu. Suomessa ei edes makseta elatusapua entiselle puolisolle, joten yhdenkään miehen kannata itkeä rahojensa perään sen jälkeen, kun ovat vuosikausia tarjonneet sinulle hienon kodin, matkoja ym. ja tulee ero.
Itse olen sen verran turvallisuushakuinen, että panostan mieluummin omaan uraani ja omaan varallisuuteeni ja siihen, ettei minun tarvitse sietää mieheltä mitä tahansa vain säilyttääkseni elintasoni vaan olen parisuhteessani vain ja ainoastaan rakkaudesta ja koska mieheni tekee minut onnelliseksi. Meitä ei sido toisiimme omaisuus, velat eikä lapset, vaan molemmat pärjäämme yhtä hyvin myös, jos ei enää olekaan hyvä olla yhdessä.
Juu, mä olen samoilla linjoilla ja pyrin lähtökohtaisesti olemaan oman onneni seppä. Mutta minulla on asiat sen verran hyvin, että ihan kohtuullisen kivan ulkomuodon lisäksi sain aivot, joiden avulla saatoin korkeakouluttautua. Jos olisinkin saanut tyrmäävän kauniin ulkomuodon, mutta vähemmän aivoja, niin silloin tie vaurauteen olisi saattanut kulkea helpommin rikkaan miehen kautta. Eikö se ole ihan kohtuullista, että jokainen pelaa niillä avuilla jotka on syntymässä sattuneet kohdalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Saa, ehdottomasti saa. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni elämää, jossa oma taloudellinen toimeentuloni olisi miehen (ja sitä kautta oman ulkonäköni ja uhrauksieni tulosta), mutta ehdottomasti saa. Niin kauan kuin löytyy miehiä, jotka tuohon suostuvat, niin anna palaa. Jos mieluummin hoidat lapsia ja ulkonäköäsi ja elät siinä pelossa, että mies vaihtaa sinut nuorempaan ja kauniimpaan, niin olet siihen täysin oikeutettu. Suomessa ei edes makseta elatusapua entiselle puolisolle, joten yhdenkään miehen kannata itkeä rahojensa perään sen jälkeen, kun ovat vuosikausia tarjonneet sinulle hienon kodin, matkoja ym. ja tulee ero.
Itse olen sen verran turvallisuushakuinen, että panostan mieluummin omaan uraani ja omaan varallisuuteeni ja siihen, ettei minun tarvitse sietää mieheltä mitä tahansa vain säilyttääkseni elintasoni vaan olen parisuhteessani vain ja ainoastaan rakkaudesta ja koska mieheni tekee minut onnelliseksi. Meitä ei sido toisiimme omaisuus, velat eikä lapset, vaan molemmat pärjäämme yhtä hyvin myös, jos ei enää olekaan hyvä olla yhdessä.
Juuri näin! Yllättävän paljon tässä nyt on naisia, jotka ovat valmiita elämään täysin miesten armoilla ja heittelehtimään täysin tuuliajolla, jos se rikas sugardaddy päättääkin näyttää ovea. Kovasti tätä perustellaan taloudellisella turvalla, mutta itse näen tuon todella turvattomana elintapana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden älyykkyyteen liittyvä keskustelu pyöri pelkkien kliseiden ympärillä, joita ei vaivauduttu yhtään perustelemaan eikä pohtimaan. On esimerkiksi kaksi ihan eri asiaa olla kaunis ja laittautua kuin osallistua kauneuskilpailuun. Jos joku kyseenalaistaa kauneuskilpailuihin osallistumisen, ei se vielä kuitenkaan tarkoita, ettei kaunis ihminen voisi olla fiksu.
Ja toinen räikeä ristiriita tuossa oli se, että kovasti muka arvostavat älykkyyttä kumppanissa, mutta samaan hengenvetoon todetaan, että älykkyyttä on niin monenlaista ja kaikissa on jonkinlaista älykkyyttä. Eli mitä merkitystä sillä älykkyydellä sitten kumppanin valinnassa on, jos oletus on, että kaikki ovat älykkäitä?
Hauskaa myös oli, että ohjelmassa oli kauppatieteiden maisteri, joka oli nyt sitten osoitus siitä, että kaunis nainen voi olla älykäs. Juu, ei varmasti ole tyhmimmästä päästä, mutta itse kauppatieteiden opinnoissa kyllä havaitsin isoja eroja eri pääaineiden opiskelijoissa. Ne "bimbot pintaliitäjät" olivat markkinoinnin ja johtamisen pääaineissa, kun taas taloustieteissä, laskentatoimessa ja rahoituksen puolella oli porukkaa, joilla oli vähän enemmän paukkuja. Tästä hyvä esimerkki BB-ohjelmassa ollut Sasa, joka luuli, että metri on 60 senttiä. Ei tule mitenkään yllätyksenä, että BB-Sasa ja tämän deittiohjelman Saara olivat nimenomaan markkinoinnin maistereita. Tiedän, että tämä on ikävästi sanottu, mutta tämä vain on ihan tosielämässä tullut huomattua.
No nyt. Mitkä ovat omat paukkusi jos luulet että bbssä ei tehdä viihteen ehdoilla ja se sopii noille markkinointipaukuille. Muuten olen samaa mieltä opintolinjoista noin yleensä.
En ymmärrä kommenttiasi. Kerroin vain havaintoni näistä linjoista ja mainitsin pari esimerkkiä, jotka kuvaavat hyvin tätä ilmiötä. Mitä minun paukkuni tai bb-viihde tähän liittyvät?
Uskoisin että mainitut maisterit tietävät montako senttiä on metrissä. Tavoittelivat jotain höpsöefektiä. Siten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa.
Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.
Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa?
En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.
Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa?
Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista.
No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja.
Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen?
Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä.
Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.
No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa?
En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.
Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana.
En mä sano ettei ihmissuhteista ole mitään iloa, mutta jos pitäisi valita, että saanko 10 000 000 euron lottovoiton vai löydänkö suuren rakkauden Kontulassa hekan asunnossa majailevasta pitkäaikaistyöttömästä muusikosta, niin otan mielummin rahat ja juoksen, sillä uskon vakaasti rahan tuovan tässä tapauksessa elämääni enemmän iloa kuin rakkaus.
Sinulla ei ole tullut mieleen, että ansaitsisit itse rahaa ihan omalla työlläsi?
Ansaitsen koko ajan, mutta 10 000 000 euron säästöjä en tule mitenkään päin saamaan kasaan, ellen ala rikolliseksi ja silloinkin se olisi aika hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Saa, ehdottomasti saa. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni elämää, jossa oma taloudellinen toimeentuloni olisi miehen (ja sitä kautta oman ulkonäköni ja uhrauksieni tulosta), mutta ehdottomasti saa. Niin kauan kuin löytyy miehiä, jotka tuohon suostuvat, niin anna palaa. Jos mieluummin hoidat lapsia ja ulkonäköäsi ja elät siinä pelossa, että mies vaihtaa sinut nuorempaan ja kauniimpaan, niin olet siihen täysin oikeutettu. Suomessa ei edes makseta elatusapua entiselle puolisolle, joten yhdenkään miehen kannata itkeä rahojensa perään sen jälkeen, kun ovat vuosikausia tarjonneet sinulle hienon kodin, matkoja ym. ja tulee ero.
Itse olen sen verran turvallisuushakuinen, että panostan mieluummin omaan uraani ja omaan varallisuuteeni ja siihen, ettei minun tarvitse sietää mieheltä mitä tahansa vain säilyttääkseni elintasoni vaan olen parisuhteessani vain ja ainoastaan rakkaudesta ja koska mieheni tekee minut onnelliseksi. Meitä ei sido toisiimme omaisuus, velat eikä lapset, vaan molemmat pärjäämme yhtä hyvin myös, jos ei enää olekaan hyvä olla yhdessä.
Juu, mä olen samoilla linjoilla ja pyrin lähtökohtaisesti olemaan oman onneni seppä. Mutta minulla on asiat sen verran hyvin, että ihan kohtuullisen kivan ulkomuodon lisäksi sain aivot, joiden avulla saatoin korkeakouluttautua. Jos olisinkin saanut tyrmäävän kauniin ulkomuodon, mutta vähemmän aivoja, niin silloin tie vaurauteen olisi saattanut kulkea helpommin rikkaan miehen kautta. Eikö se ole ihan kohtuullista, että jokainen pelaa niillä avuilla jotka on syntymässä sattuneet kohdalle?
Eli suoraan sanoen, jos ei ole penaalin terävin, pitää yrittää pärjätä etsimällä rikas mies. Mutta sitten tässä kuitenkin taivastellaan, miksi näitä haukutaan tyhmiksi..
olen tuo toinen, joka tässä on keskustellutl jo pitkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa.
Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.
Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa?
En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.
Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa?
Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista.
No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja.
Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen?
Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä.
Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.
No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa?
En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.
Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana.
En mä sano ettei ihmissuhteista ole mitään iloa, mutta jos pitäisi valita, että saanko 10 000 000 euron lottovoiton vai löydänkö suuren rakkauden Kontulassa hekan asunnossa majailevasta pitkäaikaistyöttömästä muusikosta, niin otan mielummin rahat ja juoksen, sillä uskon vakaasti rahan tuovan tässä tapauksessa elämääni enemmän iloa kuin rakkaus.
Eiköhän tuossa skenaariossa kymppikin riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Saa, ehdottomasti saa. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni elämää, jossa oma taloudellinen toimeentuloni olisi miehen (ja sitä kautta oman ulkonäköni ja uhrauksieni tulosta), mutta ehdottomasti saa. Niin kauan kuin löytyy miehiä, jotka tuohon suostuvat, niin anna palaa. Jos mieluummin hoidat lapsia ja ulkonäköäsi ja elät siinä pelossa, että mies vaihtaa sinut nuorempaan ja kauniimpaan, niin olet siihen täysin oikeutettu. Suomessa ei edes makseta elatusapua entiselle puolisolle, joten yhdenkään miehen kannata itkeä rahojensa perään sen jälkeen, kun ovat vuosikausia tarjonneet sinulle hienon kodin, matkoja ym. ja tulee ero.
Itse olen sen verran turvallisuushakuinen, että panostan mieluummin omaan uraani ja omaan varallisuuteeni ja siihen, ettei minun tarvitse sietää mieheltä mitä tahansa vain säilyttääkseni elintasoni vaan olen parisuhteessani vain ja ainoastaan rakkaudesta ja koska mieheni tekee minut onnelliseksi. Meitä ei sido toisiimme omaisuus, velat eikä lapset, vaan molemmat pärjäämme yhtä hyvin myös, jos ei enää olekaan hyvä olla yhdessä.
Juuri näin! Yllättävän paljon tässä nyt on naisia, jotka ovat valmiita elämään täysin miesten armoilla ja heittelehtimään täysin tuuliajolla, jos se rikas sugardaddy päättääkin näyttää ovea. Kovasti tätä perustellaan taloudellisella turvalla, mutta itse näen tuon todella turvattomana elintapana.
Eihän siinä muuta ole kuin se, että pääsee naimisiin ilman avioehtoa ja saa homman toimimaan 5v ajan. Sen jälkeen saa mennä jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa.
Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.
Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa?
En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.
Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa?
Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista.
No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja.
Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen?
Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä.
Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.
No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa?
En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.
Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana.
En mä sano ettei ihmissuhteista ole mitään iloa, mutta jos pitäisi valita, että saanko 10 000 000 euron lottovoiton vai löydänkö suuren rakkauden Kontulassa hekan asunnossa majailevasta pitkäaikaistyöttömästä muusikosta, niin otan mielummin rahat ja juoksen, sillä uskon vakaasti rahan tuovan tässä tapauksessa elämääni enemmän iloa kuin rakkaus.
Sinulla ei ole tullut mieleen, että ansaitsisit itse rahaa ihan omalla työlläsi?
Ansaitsen koko ajan, mutta 10 000 000 euron säästöjä en tule mitenkään päin saamaan kasaan, ellen ala rikolliseksi ja silloinkin se olisi aika hankalaa.
Onnellinen elämä syntyy mielestäsi 10 miljoonan omaisuudesta? Taidat olla kovin nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Saa, ehdottomasti saa. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni elämää, jossa oma taloudellinen toimeentuloni olisi miehen (ja sitä kautta oman ulkonäköni ja uhrauksieni tulosta), mutta ehdottomasti saa. Niin kauan kuin löytyy miehiä, jotka tuohon suostuvat, niin anna palaa. Jos mieluummin hoidat lapsia ja ulkonäköäsi ja elät siinä pelossa, että mies vaihtaa sinut nuorempaan ja kauniimpaan, niin olet siihen täysin oikeutettu. Suomessa ei edes makseta elatusapua entiselle puolisolle, joten yhdenkään miehen kannata itkeä rahojensa perään sen jälkeen, kun ovat vuosikausia tarjonneet sinulle hienon kodin, matkoja ym. ja tulee ero.
Itse olen sen verran turvallisuushakuinen, että panostan mieluummin omaan uraani ja omaan varallisuuteeni ja siihen, ettei minun tarvitse sietää mieheltä mitä tahansa vain säilyttääkseni elintasoni vaan olen parisuhteessani vain ja ainoastaan rakkaudesta ja koska mieheni tekee minut onnelliseksi. Meitä ei sido toisiimme omaisuus, velat eikä lapset, vaan molemmat pärjäämme yhtä hyvin myös, jos ei enää olekaan hyvä olla yhdessä.
Juu, mä olen samoilla linjoilla ja pyrin lähtökohtaisesti olemaan oman onneni seppä. Mutta minulla on asiat sen verran hyvin, että ihan kohtuullisen kivan ulkomuodon lisäksi sain aivot, joiden avulla saatoin korkeakouluttautua. Jos olisinkin saanut tyrmäävän kauniin ulkomuodon, mutta vähemmän aivoja, niin silloin tie vaurauteen olisi saattanut kulkea helpommin rikkaan miehen kautta. Eikö se ole ihan kohtuullista, että jokainen pelaa niillä avuilla jotka on syntymässä sattuneet kohdalle?
Eli suoraan sanoen, jos ei ole penaalin terävin, pitää yrittää pärjätä etsimällä rikas mies. Mutta sitten tässä kuitenkin taivastellaan, miksi näitä haukutaan tyhmiksi..
olen tuo toinen, joka tässä on keskustellutl jo pitkään
Mä en ole taivastellut miksi heitä haukutaan tyhmiksi. Tosiaalta tyhmyyskin on aika epämääräinen käsite. Onko kaikki jotka ei pääse yliopistoon automaattisesti tyhmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen vähänkin ulkonäkönsä säilyttänyt mies ja jotenkuten jokseenkin hyvätuloinen mies vaihtaa noin 45-50 vuotiaana nuorempaan naiseen. On sitten lapsia tai ei. Tai on sitten ollut hyvä vaimo tai ei. Miettikääpä rouvat lähipiiriänne jos olette yli 50v ,olenko väärässä. Tämä on niin nähty. Sitten vanhat vaimot ihmettelevät pientä eläkettään. . t. oma ura, oma lompakko,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa.
Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.
Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa?
En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.
Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa?
Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista.
No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja.
Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen?
Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä.
Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.
No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa?
En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.
Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana.
En mä sano ettei ihmissuhteista ole mitään iloa, mutta jos pitäisi valita, että saanko 10 000 000 euron lottovoiton vai löydänkö suuren rakkauden Kontulassa hekan asunnossa majailevasta pitkäaikaistyöttömästä muusikosta, niin otan mielummin rahat ja juoksen, sillä uskon vakaasti rahan tuovan tässä tapauksessa elämääni enemmän iloa kuin rakkaus.
Sinulla ei ole tullut mieleen, että ansaitsisit itse rahaa ihan omalla työlläsi?
Ansaitsen koko ajan, mutta 10 000 000 euron säästöjä en tule mitenkään päin saamaan kasaan, ellen ala rikolliseksi ja silloinkin se olisi aika hankalaa.
Onnellinen elämä syntyy mielestäsi 10 miljoonan omaisuudesta? Taidat olla kovin nuori.
Missä mä niin väitän? Sä olet edelleen hyvin huono ymmärtämään lukemaasi ja yrität kompensoida sitä rakentelemalla olkiukkoja joka välissä:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jokainen vähänkin ulkonäkönsä säilyttänyt mies ja jotenkuten jokseenkin hyvätuloinen mies vaihtaa noin 45-50 vuotiaana nuorempaan naiseen. On sitten lapsia tai ei. Tai on sitten ollut hyvä vaimo tai ei. Miettikääpä rouvat lähipiiriänne jos olette yli 50v ,olenko väärässä. Tämä on niin nähty. Sitten vanhat vaimot ihmettelevät pientä eläkettään. . t. oma ura, oma lompakko,
Mutta entä Rakkaus ja Ihmissuhteet!?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?
Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin."
"No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. "
"Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat."
Tässä siis mielestäni kyllä sanoit, että "haluan merkkilaukkuja" -koppavuus on sama kuin hoivaaminen. Se, että mies ja nainen HALUAVAT samoja asioita, ei mitenkään tee siitä koppavasta naisesta hoivaavaa. Minä puhuin koko ajan siitä, että koppavuus on kaukana hoivaamisesta, mutta sinä sanoit, että hassua, kun en näe mitään samaa. En todellakaan ymmärrä, miksi sinä tulet selittämään asioita a ja b samoiksi asioiksi, kun minä puhun asioista b ja c, ellet oleta että a= c.
En. Vaan sanoin, että kun nainen sanoo, että haluaa miehen joka ostelee lahjoja, nainen sanoo haluavansa miehen, joka hoivaa häntä. Kun mies sanoo haluavansa äidillisen ja hoivaavan naisen mies sanoo haluavansa naisen, joka hoivaa häntä (eikä esimerkiksi koiria). Se on ilmeisesti hyvin kummallista, että nainen haluaa tulla hoivatuksi suhteissaan. Vai onko se siinä, että mies käyttää kiertoilmaisua, eikä sano suoraan haluavansa naisen, joka hoitaa kodin ja lapset (vaan äidillisen ja hoivaavan, joka kuulostaa kivemmalta). Pitäisikö naistenkin keksiä joku kiertoilmaus? Aina kun nainen sanoo haluavansa mieheltä joitain suoraan naista hyödyttäviä ominaisuuksia, nainen leimataan aina itsekkääksi. Tätä ei tapahdu toiseen suuntaan yhtä paljon ollenkaan, vaan miehen pitää puhua todella sovinistisesti, ennen kuin kukaan arvostelee.
Ei se ole kummallista. Ainoastaan se on kummallista, että hoiva kuitataan jollain merkkilaukulla. Minulle joku muovinretale ei tuo kyllä minkäänlaita lohtua ja turvaa.
Voisin tässä kertoa aika osuvan esimerkin eilisillalta. Minun miesystäväni on täysin persaukinen. Eilen minulla oli todella suuri suru eräästä asiasta ja itkin. Miesystäväni kuunteli, lohdutti ja piti minua lähellään yömyöhään asti. En todellakaan ymmärrä, kuka olisi valmis vaihtamaan tuon lohdun johonkkin Vuittoniin.
No jos olet esimerkiksi nuori ihminen, joka vaikka tulee köyhistä olosuhteista, niin voisin hyvinkin kuvitella, että kallis merkkilaukku edustaisi sinulle jonkinlaista taloudellista ja sosiaalista turvaa. Itsellenkin raha tuo turvallisuuden tunnetta, mutta koska en kaipaa sosiaalista hyväksyntää, merkit eivät vetoa minuun, vaan käteinen ja esim. osakkeet. Jos taas status (joka mittaa sosiaalista hyväksyntää) olisi minulle tärkeä asia (jos minua olisi vaikka kiusattu ja hyljeksitty lapsena tai minut olisi kasvatettu arvostamaan statusta), niin varmaan silloin Vuitton viehättäisi minua enemmän kuin saman arvoinen kansa käteistä. Meitä on erilaisia.
Ei ole tarpeen verrata nyt keskenään osakkeita, käteistä ja merkkilaukkuja, kun kysymys on nyt se, kumpiko tuo enemmän turvaa, merkkilaukku (tai mikä tahansa rahallinen hyöty) vai ihmisen ystävyys, läheisyys ja tuki. Juu, meitä on näköjään erilaisia, mutta edelleen sanoisin, että joka saa enemmän turvaa materiasta kuin aidosta ystävyydestä ja kumppanuudesta, on ainoastaan pinnallinen eikä mikään tätä nyt muuksi muuta.
Fokus on vaan erilainen, molemmat tarvitsevat molempia. Ystävä ei voi muuttua asunnoksi, ruoaksi, tai hyväksi hoidoksi sairaudessa, jos hänelläkään ei ole rahaa tai ei halua sitä antaa. Varakaskin ymmärtää ystävien arvon siinä, missä juuri heillä on arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on myös monia bussikuskeja, jolle ei Amanda kelpaisi, vaan ihan tavisnainen. Ei kaunis ulkonäkö ole kyllä mikään veruke olemaan noin ylimielinen muita kohtaan. Nyt voi olla varaa valita, mutta muutaman vuosikymmen ja jäljellä enää rapistunut kauneus. Silloin se työssäkäyvä bussikuski olisikin mukava lisä siellä kotona kumppanina.
Korpee niin paljon ihmisten arvottaminen työn kautta! En mä tiedä kannattaako noilla tosi-tv-historioillakaan kauheesti pullistella ylpeydestä.
Mistä kohtaa tuo nainen on kaunis?
Minulle tuo nainen ei kyllä kelpaisi, eikä se johdu pelkästään ulkonästä, eikä siitäkään, etten minä hänelle kelpaisi, vaan pääosin siitä, että hän vaikuttaa todella yksinkertaiselta ja ylipäätään erittäin vastenmieliseltä.
t: bussikuski
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa.
Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.
Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa?
En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.
Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa?
Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista.
No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja.
Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen?
Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä.
Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.
No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa?
En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.
Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana.
En mä sano ettei ihmissuhteista ole mitään iloa, mutta jos pitäisi valita, että saanko 10 000 000 euron lottovoiton vai löydänkö suuren rakkauden Kontulassa hekan asunnossa majailevasta pitkäaikaistyöttömästä muusikosta, niin otan mielummin rahat ja juoksen, sillä uskon vakaasti rahan tuovan tässä tapauksessa elämääni enemmän iloa kuin rakkaus.
Sinulla ei ole tullut mieleen, että ansaitsisit itse rahaa ihan omalla työlläsi?
Ansaitsen koko ajan, mutta 10 000 000 euron säästöjä en tule mitenkään päin saamaan kasaan, ellen ala rikolliseksi ja silloinkin se olisi aika hankalaa.
En tiedä millaisessa harhassa elät, jos luulet, että 1) hyvään elämään tarvitaan 10 miljoonaa ja 2) Suomessa löytyisi helposti sinkkumiehiä, joilla on tuollainen omaisuus.
Jotenkin käsittämätöntä nyt vetää tähän joku lottovoitto, kun puhuttiin ihan vain miesten siivellä elävistä naisista. Harvemmin näissäkään ihan kymmenistä miljoonista puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jokainen vähänkin ulkonäkönsä säilyttänyt mies ja jotenkuten jokseenkin hyvätuloinen mies vaihtaa noin 45-50 vuotiaana nuorempaan naiseen. On sitten lapsia tai ei. Tai on sitten ollut hyvä vaimo tai ei. Miettikääpä rouvat lähipiiriänne jos olette yli 50v ,olenko väärässä. Tämä on niin nähty. Sitten vanhat vaimot ihmettelevät pientä eläkettään. . t. oma ura, oma lompakko,
Mutta entä Rakkaus ja Ihmissuhteet!?!
Miehellä ne ovat juuri tuo, ikääntyneenä uusi nuori vaimo. Ja nuorella vaimolla hyvin toimeentuleva mies. Siinä on rakkautta ja ihmissuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden älyykkyyteen liittyvä keskustelu pyöri pelkkien kliseiden ympärillä, joita ei vaivauduttu yhtään perustelemaan eikä pohtimaan. On esimerkiksi kaksi ihan eri asiaa olla kaunis ja laittautua kuin osallistua kauneuskilpailuun. Jos joku kyseenalaistaa kauneuskilpailuihin osallistumisen, ei se vielä kuitenkaan tarkoita, ettei kaunis ihminen voisi olla fiksu.
Ja toinen räikeä ristiriita tuossa oli se, että kovasti muka arvostavat älykkyyttä kumppanissa, mutta samaan hengenvetoon todetaan, että älykkyyttä on niin monenlaista ja kaikissa on jonkinlaista älykkyyttä. Eli mitä merkitystä sillä älykkyydellä sitten kumppanin valinnassa on, jos oletus on, että kaikki ovat älykkäitä?
Hauskaa myös oli, että ohjelmassa oli kauppatieteiden maisteri, joka oli nyt sitten osoitus siitä, että kaunis nainen voi olla älykäs. Juu, ei varmasti ole tyhmimmästä päästä, mutta itse kauppatieteiden opinnoissa kyllä havaitsin isoja eroja eri pääaineiden opiskelijoissa. Ne "bimbot pintaliitäjät" olivat markkinoinnin ja johtamisen pääaineissa, kun taas taloustieteissä, laskentatoimessa ja rahoituksen puolella oli porukkaa, joilla oli vähän enemmän paukkuja. Tästä hyvä esimerkki BB-ohjelmassa ollut Sasa, joka luuli, että metri on 60 senttiä. Ei tule mitenkään yllätyksenä, että BB-Sasa ja tämän deittiohjelman Saara olivat nimenomaan markkinoinnin maistereita. Tiedän, että tämä on ikävästi sanottu, mutta tämä vain on ihan tosielämässä tullut huomattua.
No nyt. Mitkä ovat omat paukkusi jos luulet että bbssä ei tehdä viihteen ehdoilla ja se sopii noille markkinointipaukuille. Muuten olen samaa mieltä opintolinjoista noin yleensä.
En ymmärrä kommenttiasi. Kerroin vain havaintoni näistä linjoista ja mainitsin pari esimerkkiä, jotka kuvaavat hyvin tätä ilmiötä. Mitä minun paukkuni tai bb-viihde tähän liittyvät?
Uskoisin että mainitut maisterit tietävät montako senttiä on metrissä. Tavoittelivat jotain höpsöefektiä. Siten.
Ja tuollainen höpsöefekti sitten tekee asiasta jotenkin fiksumman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa.
Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.
Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa?
En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.
Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa?
Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista.
No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja.
Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen?
Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä.
Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.
No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa?
En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.
Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana.
En mä sano ettei ihmissuhteista ole mitään iloa, mutta jos pitäisi valita, että saanko 10 000 000 euron lottovoiton vai löydänkö suuren rakkauden Kontulassa hekan asunnossa majailevasta pitkäaikaistyöttömästä muusikosta, niin otan mielummin rahat ja juoksen, sillä uskon vakaasti rahan tuovan tässä tapauksessa elämääni enemmän iloa kuin rakkaus.
Sinulla ei ole tullut mieleen, että ansaitsisit itse rahaa ihan omalla työlläsi?
Ansaitsen koko ajan, mutta 10 000 000 euron säästöjä en tule mitenkään päin saamaan kasaan, ellen ala rikolliseksi ja silloinkin se olisi aika hankalaa.
En tiedä millaisessa harhassa elät, jos luulet, että 1) hyvään elämään tarvitaan 10 miljoonaa ja 2) Suomessa löytyisi helposti sinkkumiehiä, joilla on tuollainen omaisuus.
Jotenkin käsittämätöntä nyt vetää tähän joku lottovoitto, kun puhuttiin ihan vain miesten siivellä elävistä naisista. Harvemmin näissäkään ihan kymmenistä miljoonista puhutaan.
En mä sellaista luule, mistä sä tuon keksit? Kyllä sillä 10 miltsillä kivemman elämän saa kuin satasella. Enkä mä ole tuollaista sinkkumiestä etsimässäkään. Mun pointti oli lähinnä se, että kyllä raha voi tuoda enemmän onnea ja iloa elämään kuin rakkaus, ihan sama mitä kautta se on sun tilillesi päätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?
Saa, ehdottomasti saa. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni elämää, jossa oma taloudellinen toimeentuloni olisi miehen (ja sitä kautta oman ulkonäköni ja uhrauksieni tulosta), mutta ehdottomasti saa. Niin kauan kuin löytyy miehiä, jotka tuohon suostuvat, niin anna palaa. Jos mieluummin hoidat lapsia ja ulkonäköäsi ja elät siinä pelossa, että mies vaihtaa sinut nuorempaan ja kauniimpaan, niin olet siihen täysin oikeutettu. Suomessa ei edes makseta elatusapua entiselle puolisolle, joten yhdenkään miehen kannata itkeä rahojensa perään sen jälkeen, kun ovat vuosikausia tarjonneet sinulle hienon kodin, matkoja ym. ja tulee ero.
Itse olen sen verran turvallisuushakuinen, että panostan mieluummin omaan uraani ja omaan varallisuuteeni ja siihen, ettei minun tarvitse sietää mieheltä mitä tahansa vain säilyttääkseni elintasoni vaan olen parisuhteessani vain ja ainoastaan rakkaudesta ja koska mieheni tekee minut onnelliseksi. Meitä ei sido toisiimme omaisuus, velat eikä lapset, vaan molemmat pärjäämme yhtä hyvin myös, jos ei enää olekaan hyvä olla yhdessä.
Juuri näin! Yllättävän paljon tässä nyt on naisia, jotka ovat valmiita elämään täysin miesten armoilla ja heittelehtimään täysin tuuliajolla, jos se rikas sugardaddy päättääkin näyttää ovea. Kovasti tätä perustellaan taloudellisella turvalla, mutta itse näen tuon todella turvattomana elintapana.
Eihän siinä muuta ole kuin se, että pääsee naimisiin ilman avioehtoa ja saa homman toimimaan 5v ajan. Sen jälkeen saa mennä jos haluaa.
No minä en sanoisi viiden vuoden avioliittoa jonkun oksettavan guben kanssa kovin yksinkertaisena asiana.
Sinulla ei ole tullut mieleen, että ansaitsisit itse rahaa ihan omalla työlläsi?