Amanda Harkimo ei huoli bussikuskia, mutta sen bussiyhtiön toimitusjohtajan kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei miehet pidä alaarvoisempana kuin naisia jotka rahan takia haluaa parisuhdetta.

Eikös esim. näillä amandoilla ja muilla ole julkisuus- ja mainosarvoa?  Äijät pihistelee ettei naisesta tarvis maksaa,  käyttää vaan kuin yleistä vessaa.  Itsensä kuosissa pitäminen on jo työ sinänsä, eikä ainakaan ilmaista.  Vai miksi miehet on ensiksi ulkonäön kimpussa ja vaatimassa?

Mitkä miehet? Eikö se nyt ole tässä moneen kertaan todettu, että pinnalliset naiset saavat pinnallisia miehiä. 

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja. 

Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen? 

Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Niin eli mihin tämä liittyy, jos et halunnut vihjata, että minun läheiseni eivät olisi vapaita? :D Mitä merkitystä tällä nyt on, kun nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita. Kaikista näistä asioista huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä niistä ihmisistä vain on enemmän iloa elämässäni kuin jostain merkkilaukuista tai muutamasta eurosta pankkitilillä. Enkä vielä ymmärrä ihan sitäkään, miksi nimenomaan seurustelukumppanin pitäisi tarjota se taloudellinen turva, jos se niin kovasti pelottaa ja ahdistaa. Tuohon jo aiemmin kirjoitinkin, että eipä se yksi Vuitton riitä kuin parin kuukauden vuokraan, joten eipä sekään ikuinen turva ole. Paljon pidempi turva ja ilo minulle on ystävyydestä, joka kestää esimeriksi 30 vuotta. 

Kenelle on iloa mistäkin. Mulle on ollut iloa ystävistä, mutta paljon olen kokenut hienoja asioita, jotka olisi jäänyt kokematta, ellei olisi ollut niistä varaa maksaa. Eli paljon on ollut iloa myös rahasta.

Ja kyllä sen seurustelukumppanin tulisi niitä asioita tarjota jos joskus olettaa mun jäävän äitiyslomalle hoitamaan hänen mukuloitaan. Eli mä kyllä pärjään kivasti itsekseni, mutta se kumppanin talouden tuoma turva korostuu perhettä perustaessa. Mulla ei ole minkäänlaista hinkua päätyä miksikään kädestä suuhun eläväksi yh-mammaksi, jonka babydaddy on niin persaukinen, ettei ole vara edes elareita maksaa. Rikas mies joutuu sentään maksamaan lapsistaan, vaikka päättäisikin ettei niitä sittenkään halua. Enkä tässä siis tarkoita, että olisin salaa mieheltä kysymättä hankkimassa lapsia, vaan joskus ihmiset muuttaa mielensä vaikka on aluksi ollutkin messissä.

Miksi siis koet olevasi oikeutettu asioihin, joihin sinulle itselläsi omilla tuloillasi ole varaa? 

Äitiysloma on maailman huonoin veruke, jos niitä vuittoneita odotetaan jo parin viikon seurustelun jälkeen. Itsehän tässä olet koko ajan jankuttanut, että miehiä tulee ja menee, mutta nyt seurustelukumppani onkin yhtäkkiä ehdottomasti tulevien lastesi isä. :D Vai teetkö sinä tosiaan lapsia kaikkien niiden jatkuvasti menevien ja tulevien miesten kanssa? Miksi joku satunnainen parin kuukauden heila olisi sinulle etukäteen velkaa siitä, että joskus ehkä voit jonkun kanssa tehdä lapsen? 

Mä en ole väittänyt vaativani Vuittoneita deittikumppaneilta. Mutta jos niitä olisi mulle joskus annettu ja piffailtu lentoja aurinkorannoille ja osteltu koruja, niin saattaisihan se olla, että olisin alkanut odottamaan sellaista ja vähemmät jutut ei enää olisi kovin vaikuttavia. Enhän mä siinäkään kohtaa pakottaisi ketään ostamaan mulle mitään. Se on ihan kundin oma valinta mitä haluaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Amanda on niin kulunut muija, että kukaan rehellistä työtä tekevä (bussikuski) ei huoli häntä.

Ainakin nykyisille pitää olla nuori ja asianmukaisesti käsitelty.  Eivätkä kysele mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Niin eli mihin tämä liittyy, jos et halunnut vihjata, että minun läheiseni eivät olisi vapaita? :D Mitä merkitystä tällä nyt on, kun nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita. Kaikista näistä asioista huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä niistä ihmisistä vain on enemmän iloa elämässäni kuin jostain merkkilaukuista tai muutamasta eurosta pankkitilillä. Enkä vielä ymmärrä ihan sitäkään, miksi nimenomaan seurustelukumppanin pitäisi tarjota se taloudellinen turva, jos se niin kovasti pelottaa ja ahdistaa. Tuohon jo aiemmin kirjoitinkin, että eipä se yksi Vuitton riitä kuin parin kuukauden vuokraan, joten eipä sekään ikuinen turva ole. Paljon pidempi turva ja ilo minulle on ystävyydestä, joka kestää esimeriksi 30 vuotta. 

Kenelle on iloa mistäkin. Mulle on ollut iloa ystävistä, mutta paljon olen kokenut hienoja asioita, jotka olisi jäänyt kokematta, ellei olisi ollut niistä varaa maksaa. Eli paljon on ollut iloa myös rahasta.

Ja kyllä sen seurustelukumppanin tulisi niitä asioita tarjota jos joskus olettaa mun jäävän äitiyslomalle hoitamaan hänen mukuloitaan. Eli mä kyllä pärjään kivasti itsekseni, mutta se kumppanin talouden tuoma turva korostuu perhettä perustaessa. Mulla ei ole minkäänlaista hinkua päätyä miksikään kädestä suuhun eläväksi yh-mammaksi, jonka babydaddy on niin persaukinen, ettei ole vara edes elareita maksaa. Rikas mies joutuu sentään maksamaan lapsistaan, vaikka päättäisikin ettei niitä sittenkään halua. Enkä tässä siis tarkoita, että olisin salaa mieheltä kysymättä hankkimassa lapsia, vaan joskus ihmiset muuttaa mielensä vaikka on aluksi ollutkin messissä.

Miksi siis koet olevasi oikeutettu asioihin, joihin sinulle itselläsi omilla tuloillasi ole varaa? 

Äitiysloma on maailman huonoin veruke, jos niitä vuittoneita odotetaan jo parin viikon seurustelun jälkeen. Itsehän tässä olet koko ajan jankuttanut, että miehiä tulee ja menee, mutta nyt seurustelukumppani onkin yhtäkkiä ehdottomasti tulevien lastesi isä. :D Vai teetkö sinä tosiaan lapsia kaikkien niiden jatkuvasti menevien ja tulevien miesten kanssa? Miksi joku satunnainen parin kuukauden heila olisi sinulle etukäteen velkaa siitä, että joskus ehkä voit jonkun kanssa tehdä lapsen? 

Mä en ole väittänyt vaativani Vuittoneita deittikumppaneilta. Mutta jos niitä olisi mulle joskus annettu ja piffailtu lentoja aurinkorannoille ja osteltu koruja, niin saattaisihan se olla, että olisin alkanut odottamaan sellaista ja vähemmät jutut ei enää olisi kovin vaikuttavia. Enhän mä siinäkään kohtaa pakottaisi ketään ostamaan mulle mitään. Se on ihan kundin oma valinta mitä haluaa tehdä.

Sitten puhut taas eri asiasta. Kummasti tässä puolustellaan naisia, jotka oikeasti odottavat tällaisia asioita mieheltä, mutta sitten kun kysytään perusteita, aletaankin perääntyä, että enhän minä odotakaan vaan se mies ihan pyytämättä niitä tarjoaa. Missään vaiheessa ei ole ollut kyse siitä, ettei saisi ottaa lahjoja vastaan, jos joku välttämättä niitä tarjoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näiden älyykkyyteen liittyvä keskustelu pyöri pelkkien kliseiden ympärillä, joita ei vaivauduttu yhtään perustelemaan eikä pohtimaan. On esimerkiksi kaksi ihan eri asiaa olla kaunis ja laittautua kuin osallistua kauneuskilpailuun. Jos joku kyseenalaistaa kauneuskilpailuihin osallistumisen, ei se vielä kuitenkaan tarkoita, ettei kaunis ihminen voisi olla fiksu. 

Ja toinen räikeä ristiriita tuossa oli se, että kovasti muka arvostavat älykkyyttä kumppanissa, mutta samaan hengenvetoon todetaan, että älykkyyttä on niin monenlaista ja kaikissa on jonkinlaista älykkyyttä. Eli mitä merkitystä sillä älykkyydellä sitten kumppanin valinnassa on, jos oletus on, että kaikki ovat älykkäitä? 

Hauskaa myös oli, että ohjelmassa oli kauppatieteiden maisteri, joka oli nyt sitten osoitus siitä, että kaunis nainen voi olla älykäs. Juu, ei varmasti ole tyhmimmästä päästä, mutta itse kauppatieteiden opinnoissa kyllä havaitsin isoja eroja eri pääaineiden opiskelijoissa. Ne "bimbot pintaliitäjät" olivat markkinoinnin ja johtamisen pääaineissa, kun taas taloustieteissä, laskentatoimessa ja rahoituksen puolella oli porukkaa, joilla oli vähän enemmän paukkuja. Tästä hyvä esimerkki BB-ohjelmassa ollut Sasa, joka luuli, että metri on 60 senttiä. Ei tule mitenkään yllätyksenä, että BB-Sasa ja tämän deittiohjelman Saara olivat nimenomaan markkinoinnin maistereita. Tiedän, että tämä on ikävästi sanottu, mutta tämä vain on ihan tosielämässä tullut huomattua. 

No nyt.  Mitkä ovat omat paukkusi jos luulet että bbssä ei tehdä viihteen ehdoilla ja se sopii noille markkinointipaukuille.  Muuten olen samaa mieltä opintolinjoista noin yleensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja. 

Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen? 

Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä. 

Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden älyykkyyteen liittyvä keskustelu pyöri pelkkien kliseiden ympärillä, joita ei vaivauduttu yhtään perustelemaan eikä pohtimaan. On esimerkiksi kaksi ihan eri asiaa olla kaunis ja laittautua kuin osallistua kauneuskilpailuun. Jos joku kyseenalaistaa kauneuskilpailuihin osallistumisen, ei se vielä kuitenkaan tarkoita, ettei kaunis ihminen voisi olla fiksu. 

Ja toinen räikeä ristiriita tuossa oli se, että kovasti muka arvostavat älykkyyttä kumppanissa, mutta samaan hengenvetoon todetaan, että älykkyyttä on niin monenlaista ja kaikissa on jonkinlaista älykkyyttä. Eli mitä merkitystä sillä älykkyydellä sitten kumppanin valinnassa on, jos oletus on, että kaikki ovat älykkäitä? 

Hauskaa myös oli, että ohjelmassa oli kauppatieteiden maisteri, joka oli nyt sitten osoitus siitä, että kaunis nainen voi olla älykäs. Juu, ei varmasti ole tyhmimmästä päästä, mutta itse kauppatieteiden opinnoissa kyllä havaitsin isoja eroja eri pääaineiden opiskelijoissa. Ne "bimbot pintaliitäjät" olivat markkinoinnin ja johtamisen pääaineissa, kun taas taloustieteissä, laskentatoimessa ja rahoituksen puolella oli porukkaa, joilla oli vähän enemmän paukkuja. Tästä hyvä esimerkki BB-ohjelmassa ollut Sasa, joka luuli, että metri on 60 senttiä. Ei tule mitenkään yllätyksenä, että BB-Sasa ja tämän deittiohjelman Saara olivat nimenomaan markkinoinnin maistereita. Tiedän, että tämä on ikävästi sanottu, mutta tämä vain on ihan tosielämässä tullut huomattua. 

No nyt.  Mitkä ovat omat paukkusi jos luulet että bbssä ei tehdä viihteen ehdoilla ja se sopii noille markkinointipaukuille.  Muuten olen samaa mieltä opintolinjoista noin yleensä. 

En ymmärrä kommenttiasi. Kerroin vain havaintoni näistä linjoista ja mainitsin pari esimerkkiä, jotka kuvaavat hyvin tätä ilmiötä. Mitä minun paukkuni tai bb-viihde tähän liittyvät? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja. 

Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen? 

Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä. 

Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.

No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Niin eli mihin tämä liittyy, jos et halunnut vihjata, että minun läheiseni eivät olisi vapaita? :D Mitä merkitystä tällä nyt on, kun nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita. Kaikista näistä asioista huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä niistä ihmisistä vain on enemmän iloa elämässäni kuin jostain merkkilaukuista tai muutamasta eurosta pankkitilillä. Enkä vielä ymmärrä ihan sitäkään, miksi nimenomaan seurustelukumppanin pitäisi tarjota se taloudellinen turva, jos se niin kovasti pelottaa ja ahdistaa. Tuohon jo aiemmin kirjoitinkin, että eipä se yksi Vuitton riitä kuin parin kuukauden vuokraan, joten eipä sekään ikuinen turva ole. Paljon pidempi turva ja ilo minulle on ystävyydestä, joka kestää esimeriksi 30 vuotta. 

Kenelle on iloa mistäkin. Mulle on ollut iloa ystävistä, mutta paljon olen kokenut hienoja asioita, jotka olisi jäänyt kokematta, ellei olisi ollut niistä varaa maksaa. Eli paljon on ollut iloa myös rahasta.

Ja kyllä sen seurustelukumppanin tulisi niitä asioita tarjota jos joskus olettaa mun jäävän äitiyslomalle hoitamaan hänen mukuloitaan. Eli mä kyllä pärjään kivasti itsekseni, mutta se kumppanin talouden tuoma turva korostuu perhettä perustaessa. Mulla ei ole minkäänlaista hinkua päätyä miksikään kädestä suuhun eläväksi yh-mammaksi, jonka babydaddy on niin persaukinen, ettei ole vara edes elareita maksaa. Rikas mies joutuu sentään maksamaan lapsistaan, vaikka päättäisikin ettei niitä sittenkään halua. Enkä tässä siis tarkoita, että olisin salaa mieheltä kysymättä hankkimassa lapsia, vaan joskus ihmiset muuttaa mielensä vaikka on aluksi ollutkin messissä.

Miksi siis koet olevasi oikeutettu asioihin, joihin sinulle itselläsi omilla tuloillasi ole varaa? 

Äitiysloma on maailman huonoin veruke, jos niitä vuittoneita odotetaan jo parin viikon seurustelun jälkeen. Itsehän tässä olet koko ajan jankuttanut, että miehiä tulee ja menee, mutta nyt seurustelukumppani onkin yhtäkkiä ehdottomasti tulevien lastesi isä. :D Vai teetkö sinä tosiaan lapsia kaikkien niiden jatkuvasti menevien ja tulevien miesten kanssa? Miksi joku satunnainen parin kuukauden heila olisi sinulle etukäteen velkaa siitä, että joskus ehkä voit jonkun kanssa tehdä lapsen? 

Mä en ole väittänyt vaativani Vuittoneita deittikumppaneilta. Mutta jos niitä olisi mulle joskus annettu ja piffailtu lentoja aurinkorannoille ja osteltu koruja, niin saattaisihan se olla, että olisin alkanut odottamaan sellaista ja vähemmät jutut ei enää olisi kovin vaikuttavia. Enhän mä siinäkään kohtaa pakottaisi ketään ostamaan mulle mitään. Se on ihan kundin oma valinta mitä haluaa tehdä.

Sitten puhut taas eri asiasta. Kummasti tässä puolustellaan naisia, jotka oikeasti odottavat tällaisia asioita mieheltä, mutta sitten kun kysytään perusteita, aletaankin perääntyä, että enhän minä odotakaan vaan se mies ihan pyytämättä niitä tarjoaa. Missään vaiheessa ei ole ollut kyse siitä, ettei saisi ottaa lahjoja vastaan, jos joku välttämättä niitä tarjoaa. 

Mä en ymmärrä että mitä perusteluita sä oikein odotat? Kaikki saa pitää ihan millaisia kriteereitä itse haluaa. Vaikka tuntuisi sinusta kuinka tyhmältä ja epäreilulta. Jos mä kokisin jostain syystä tärkeäksi sen, että mut haetaan ekoille treffeille helikopterilla, niin  minulla on oikeus olla lähtemättä treffeille ellei mua haeta helikopterilla. Ihan niin kuin jokaisella miehellä on oikeus olla hakematta mua yhtään millään. Jos joku päivä se sitten sattuukin, että joku todella laskeutuu helikopterilla tuohon pihalle ja pyytää mua mukaan, niin mahtavaa. Mutta jos ei, niin miksi ihmeessä lähtisin mersun kyytiin, jos se ei yhtään kiinnosta? Voin kuitenkin olla ihan hyvin lähtemättä minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Jos missit antaisi itsestään julkisesti vielä hellän ja hoivaavan kuvan viimeistä roskakuskia myöden, niin mikä mylläkkä siitä tulisi. Eivät halua sellaista.

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa. 

Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen. 

No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.

Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään. 

No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.

No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. 

Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.

Siis mitä? Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että nainen vaati kahvia sänkyyn ja kalliita lahjoja eli halusi, että mies hoivaa häntä. Miten tämä yhtäkkiä kääntyy niin, että tämä nainen onkin äidillinen ja hoivaava ja siksi hyvä saalis? Millä ihmeen logiikalla nainen on se hoivaaja, jos mies kantaa naiselle lahjoja eikä nainen edes arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä? 

Missä ihmeessä mä sellaista väitin? Sanoin vaan, että myös naiset kaipaavat hoivausta ja turvaa suhteissaan (eli sitä, että mies olisi se hoivaaja ja nainen sen hoivauksen vastaanottaja. Hämmentävää, tiedän). Miesten ja naisten välillä siinä hoivaamisen laadussa on kuitenkin eroja (sekä biologisista että kulttuurillisista syistä).

Kärjistetysti. Mies haluaa naisen, joka on laittanut kodin siistiksi, kokannut hyvän ruoan ja tuo miehelle lasin olutta sohvapöydälle, kun peli on alkanut. Näin nainen viestii miehelleen, että arvostaa tämän kovaa työntekoa ja haluaa tarjota miehelle hyvän ympäristön palautumisen ja jaksamisen kannalta.

Naiset haluavat miehen, joka tuo kukkia ja ostaa lahjoja, joilla mies viestii naiselle, että kokee naisen tärkeäksi ja lahjojen arvoiseksi (ei ole heti jättämässä), sekä tietysti sen, että miehellä on niihin varaa ja nainen voi tuntea olonsa turvatuksi kun talous on järjestyksessä.

Kuitenkin yleisen konsensuksen mukaan naisen toive on pinnallista ja älytöntä kullankaivuuta, kun taas miehen toive on ihan järkevää, sillä tuollainenhan hyvän naisen kuuluukin olla. Mielestäni hieman epäreilua.

Niin, mutta minä puhuin koko ajan siitä, että jos nainen etsii suhdetta pinnallisilla perusteilla eikä anna itse yhtään mitään, siitä ei voi tulla hyvä suhde. Jostain kuitenkin vedit väitteen, että tottakai se hoivaamista odottava nainen itsekin on hoivaava. En ihan ymmärrä, mistä tämän oletuksen teit, koska minä puhuin tässä ohjelmassa esiintyvästä ihmisestä, joka piti kalliita lahjoja itsestäänselvyytenä (eikä edes mukavina eleinä), mutta ei antanut itsestään kyllä kovin lämmintä ja hoivaavaa kuvaa. 

Enkä nyt ihan ymmärrä, mistä vedit tuonkaan väitteen, että olisin sanonut miesten pinnallisia toiveita järkeviksi. Molempiin suuntiinhan tämä toimii. Tässä nyt satuin puhumaan vain tilanteesta, jossa nainen on kylmä ja pinnallinen ja mies lämmin ja hoivaava, koska ohjelmassa tällainen asetelma tuli esiin. 

Mä en ole väittänyt missään, että hoivaamista odottava nainen olisi automaattisesti myös itse hoivaaja. Eikä se hoivaamista odottava mies todellakaan aina tarjoa naiselle sitä naisen kaipaamaa hoivaa, vaan usein odotetaan, että nainen hoitaa sekä talouden ja lapset että hankkii itse omat rahansa. Hyvin usein kuitenkin nämä päätyvät suhteisin hoivaajan kanssa ja silloin lopputuloksena on suhde, jossa toinen antaa enemmän kuin saa takaisin.

Pakko kysyä, että kuinka usein olet käynyt Kellyn kanssa treffeillä, kun tiedät, ettei hän tuo pöytään mitään? Ehkä hän oikean miehen kanssa on A-luokan kodinhengetär ja sängyssä sirkusakrobaatti.

No voi herranjumala, nyt puhutaan ohjelmasta, joka nähtiin ja mitä siinä kerrottiin ja deittikumppanin kanssa juteltiin. Tähän on turha nyt arvuutella, mitä jos vaikka onkin sirkusakrobaatti tai kodinhengetär. Kylmän ja pinnallisen kuvan tuosta nyt kuitenkin sai ja jos se ei olekaan koko totuus, niin todella harmillista, että tämä Kelly ei pystynyt asiaa mitenkään tuomaan ilmi. Samanhan se treffikumppanikin kuulee ja näkee, joten ei heitä voi kyllä siitä syyttää, jos ei jatko kiinnostele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Niin eli mihin tämä liittyy, jos et halunnut vihjata, että minun läheiseni eivät olisi vapaita? :D Mitä merkitystä tällä nyt on, kun nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita. Kaikista näistä asioista huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä niistä ihmisistä vain on enemmän iloa elämässäni kuin jostain merkkilaukuista tai muutamasta eurosta pankkitilillä. Enkä vielä ymmärrä ihan sitäkään, miksi nimenomaan seurustelukumppanin pitäisi tarjota se taloudellinen turva, jos se niin kovasti pelottaa ja ahdistaa. Tuohon jo aiemmin kirjoitinkin, että eipä se yksi Vuitton riitä kuin parin kuukauden vuokraan, joten eipä sekään ikuinen turva ole. Paljon pidempi turva ja ilo minulle on ystävyydestä, joka kestää esimeriksi 30 vuotta. 

Kenelle on iloa mistäkin. Mulle on ollut iloa ystävistä, mutta paljon olen kokenut hienoja asioita, jotka olisi jäänyt kokematta, ellei olisi ollut niistä varaa maksaa. Eli paljon on ollut iloa myös rahasta.

Ja kyllä sen seurustelukumppanin tulisi niitä asioita tarjota jos joskus olettaa mun jäävän äitiyslomalle hoitamaan hänen mukuloitaan. Eli mä kyllä pärjään kivasti itsekseni, mutta se kumppanin talouden tuoma turva korostuu perhettä perustaessa. Mulla ei ole minkäänlaista hinkua päätyä miksikään kädestä suuhun eläväksi yh-mammaksi, jonka babydaddy on niin persaukinen, ettei ole vara edes elareita maksaa. Rikas mies joutuu sentään maksamaan lapsistaan, vaikka päättäisikin ettei niitä sittenkään halua. Enkä tässä siis tarkoita, että olisin salaa mieheltä kysymättä hankkimassa lapsia, vaan joskus ihmiset muuttaa mielensä vaikka on aluksi ollutkin messissä.

Miksi siis koet olevasi oikeutettu asioihin, joihin sinulle itselläsi omilla tuloillasi ole varaa? 

Äitiysloma on maailman huonoin veruke, jos niitä vuittoneita odotetaan jo parin viikon seurustelun jälkeen. Itsehän tässä olet koko ajan jankuttanut, että miehiä tulee ja menee, mutta nyt seurustelukumppani onkin yhtäkkiä ehdottomasti tulevien lastesi isä. :D Vai teetkö sinä tosiaan lapsia kaikkien niiden jatkuvasti menevien ja tulevien miesten kanssa? Miksi joku satunnainen parin kuukauden heila olisi sinulle etukäteen velkaa siitä, että joskus ehkä voit jonkun kanssa tehdä lapsen? 

Mä en ole väittänyt vaativani Vuittoneita deittikumppaneilta. Mutta jos niitä olisi mulle joskus annettu ja piffailtu lentoja aurinkorannoille ja osteltu koruja, niin saattaisihan se olla, että olisin alkanut odottamaan sellaista ja vähemmät jutut ei enää olisi kovin vaikuttavia. Enhän mä siinäkään kohtaa pakottaisi ketään ostamaan mulle mitään. Se on ihan kundin oma valinta mitä haluaa tehdä.

Sitten puhut taas eri asiasta. Kummasti tässä puolustellaan naisia, jotka oikeasti odottavat tällaisia asioita mieheltä, mutta sitten kun kysytään perusteita, aletaankin perääntyä, että enhän minä odotakaan vaan se mies ihan pyytämättä niitä tarjoaa. Missään vaiheessa ei ole ollut kyse siitä, ettei saisi ottaa lahjoja vastaan, jos joku välttämättä niitä tarjoaa. 

Mä en ymmärrä että mitä perusteluita sä oikein odotat? Kaikki saa pitää ihan millaisia kriteereitä itse haluaa. Vaikka tuntuisi sinusta kuinka tyhmältä ja epäreilulta. Jos mä kokisin jostain syystä tärkeäksi sen, että mut haetaan ekoille treffeille helikopterilla, niin  minulla on oikeus olla lähtemättä treffeille ellei mua haeta helikopterilla. Ihan niin kuin jokaisella miehellä on oikeus olla hakematta mua yhtään millään. Jos joku päivä se sitten sattuukin, että joku todella laskeutuu helikopterilla tuohon pihalle ja pyytää mua mukaan, niin mahtavaa. Mutta jos ei, niin miksi ihmeessä lähtisin mersun kyytiin, jos se ei yhtään kiinnosta? Voin kuitenkin olla ihan hyvin lähtemättä minnekään.

Kyllä. Mutta siinä tapauksessa olisi hieman noloa mennä telkkariin ihmettelemään, miksi kukaan ei hae sinua helikopterilla treffeille ja koskaan ei ole ollut oikein onnea parisuhteissa. Tai mennä pöyristelemään, miksi joku pitää sinua pinnallisena ja jopa yksinkertaisena. 

Olisi hirveän mukavaa, jos edes yritettäisiin miettiä sitä alkuperäistä kontekstia eikä vain kommentoida yksittäisiä irrallisia lauseita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja. 

Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen? 

Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä. 

Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.

No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa? 

En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuulostaa ehkä hassulta, mutta itse koen taloudellisen riippumattomuuden huomattavasti suurempana turvana kuin muut ihmiset. Oman kokemukseni mukaan ihmiset saattavat yhtäkkiä kadota elämästä hyvästejä jättämättä, mutta rahalla saa suojaa ja ruokaa lähes missä vain. Onko sinua rakastamasi ihminen koskaan hylännyt? Pystytkö luottamaan toiseen ihmiseen täysin? Jos voit, niin älä arvostele meitä, joille elämänkokemus on todistanut muuta.

Jahas. Nyt sitten ollaankin jo kodittomia. Minä puhuin merkkilaukuista enkä asunnottomuudesta ja totaalisesta rahattomuudesta. Kuitenkin puhutaan suomalaisista ihmisistä, joilla ei näyttänyt olevan perustoimeentulon kanssa ongelmia. Luottamus taas on huono kortti tässä kohtaa, koska jos perustat elämäsi siihen, että joku muu maksaa luksuselämäsi, eihän siinäkään ole mitään takeita, että se tilanne on pysyvä. 

Sä et ymmärrä nyt ollenkaan. Sillä ei ole mitään tekemistä mun tämän hetkisen elintasoni tai sosiaaliturvan kanssa että saan lohtua siitä, että tietyllä pankkitilinsaldolla pystyn selviytymään missä vain. Se on se tieto siitä, että talouteni on turvattu myös tulevaisuudessa joka sen turvallisuuden tunteen luo. Minä pärjään nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kun mulla on rahaa. Raha ei koskaan jätä minua, ellen itse anna sitä pois tai jos sitä ei viedä laittomuuksin. Enkä tässä nyt oleta, että mun ja vaikka Amandan motivaatiot olisivat samanlaisia. Mulle on tärkeää oma raha, mutta materiaa se on sekin. Arvostan toki ystävyyttä ja kumppanuutta, mutta en suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaaltaisesti, vaan tiedän, että ne usein päättyvät johonkin ja siksi en halua nojata niihin koko elämäni painolla. Mä en tiedä Amandojen ja Sofioitten tai Kellyjen psyykeestä tai siitä miksi heistä on tullut sellaisia kuin he nyt ovat. Mutta en mä viitsi heitä tuomitakaan kun en tosiaan heitä tunne. 

Jos se toimeentulo noin kovasti pelottaa ja on epävarmalla pohjalla, mikä vika on ihan omilla rahoilla tienatulla säästötilillä? Miksi sen pitää olla Vuittonin laukku? 

Ja edelleen, jos et suhtaudu ihmissuhteisiin kovin kokonaisvaltaisesti, suhteesi eivät liene kovin kestävällä pohjalla koskaan. Eli juuri niin kuin tässä sanottiinkin. Mistä oikeastaan olemme eri mieltä ja mitä sinä yrität nyt todistaa? 

Ei pidä ja säästötili on oikein hyvä. Mä aiemmassa viestissä (kuin myös tässä lainamassasi) kerroin, että minä tykkään nimenomaan käteisestä, kun en ole niin kovasti sosiaalisen hyväksynnän perään. Mutta ei sekään taida olla sitä teidän peräänkuuluttamaanne inhimillistä tukea ja turvaa, vaan pinnallista materiaa. Jos joku muu arvostaa käteisen sijasta Vuittonin laukkuja, niin kuka minä olen tuomitsemaan?

Mun ihmissuhteeni on ihan yhtä kestävällä pohjalla kuin sinunkin. Eli perustuvat vapaiden ihmisten toistaiseksi kokemaan haluun olla toistemme kanssa tekemisissä. Ketään en pidä panttivankina, niin kuin et toivottavasti sinäkään. Eli elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset voivat vapaasti myös poistua siitä jos siltä tuntuu.

Etkö sinä juuri äsken sanonut, että et voi luottaa ihmisiin ja he tulevat ja menevät sinun elämästäsi ja sinut on monta kertaa hylätty sanaakaan sanomatta jne? Minulla ei ole näin, vaan minun elämässäni ystävät ja ihmissuhteet syntyvät lähtökohtaisesti kestämään ja luotan läheisiini ihan täysin. Kyllä minä ihan sen perusteella sanoisin, että minun ihmissuhteeni ovat hieman kestävämpiä kuin sinun. Jos sinusta kestävä ihmissuhde on sama kuin panttivankius, en kyllä valitettavasti ymmärrä, millä tavalla sinun ihmissuhteillasi on hyvä pohja. 

Ei monta kertaa, mutta kerran hyvin perustavanlaatuisessa ihmissuhteessa kun olin pieni ja se varmasti vaikutti paljonkin siihen, millainen ihminen minusta kasvoi. Ja siksi minua myös hyvittaa tuo varmuutesi omien ihmissuhteidesi kestävyydestä. Eihän sitä ilmeisesti osaa odottaa ennen kuin sen itse kokee. Toki minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita ihmisia jotka ovat kulkeneet mukanani pitkään. Mutta en voi 100% varmasti tietää, että he ovat luonani vielä ensi vuonnakin. Panttivankeus ei nimenomaan ole hyvä pohja ihmissuhteelle, höpsö. Etkö osaa lukea? Tosiasia on se, että sinä et ikinä voi tietää täysin mitä toinen ihminen kokee tai ajattelee.  Ja vapaat ihmiset voivat valita seuransa, eli koskaan et voi olla täysin varma etteivät he joku päivä päätä karsia sinua elämästään. Jos niin ei käy, niin lopulta he viimeistään jättävät sinut kuollessaan. Tai sinä heidät. On muuten varmasti paljon helpompaa olla yhtäkkiä leski kun asunto on velaton ja sukanvarressa hieman säästöjä.

Mistä ihmeestä sitten teit oletuksen, että minun ihmissuhteeni ovat jotain panttivankidraamoja ja miksi saarnaat jostain vapaudesta? :D Mihin ihmeeseen nämä liittyvät, jos oletus on, että puhutaan ihan normaaleista ihmissuhteista? 

Luottamus ja tieto on kaksi täysin eri asiaa. Minä luotan kaikkiin läheisiini ihan täysin. Se ei silti tarkoita sitä, että väittäisin tietäväni mitä tapahtuu huomenna tai 10 vuoden päästä. Voihan huomenna vaikka asuntoni palaa, mutta ei minulla ole mitään syytä sanoa, etten voisi luottaa, ettei se pala. Sinä jostain syystä koit tarpeelliseksi sanoa, että et luota yhteenkään ihmiseen ja ihmiset tulee ja menee. Pelottelet minua ja pelkäät näköjään itsekin, että läheisesi noin vain katoavat. Se on toki ymmärrettävää, mutta sanoisin, että kyllä sinulla on vaikeuksia muodostaa luottamuksellista ihmissuhdetta. On hirveän ikävää, että sinulla on varhaisia hylkäämiskokemuksia, mutta se ei ole mikään peruste tehdä oletuksia minun ihmissuhteistani. 

Sä olet kyllä aivan erityisen huono ymmärtämään lukemaasi. Mä en missään ole väittänyt, että sun ihmissuhteesi olisi panttivankidraamoja ja silti sä onnistut vetämään siitä hernarit nenuun. Totesin vain, että vapaat ihmiset ovat vapaita tekemaan mitä haluavat, sillä ihmiset eivät ole panttivankeja elämissämme. Eikä kyse ole edes siitä, että mä en luottaisi niihin ihmisiin, keitä mun elämässä on. Mä olen vain sisäistänyt sen hyvin perustavanlaatuisella tasolla, että kaikki ihmissuhteet päättyvät joskus. Jos ei muuten, niin kuolemaan. Ja elämässä asioita sattuu ja tapahtuu. Ihmissuhteet ovat yhtä katoavaisia ja ailahtelevia kuin ihmiset. Voihan se kuulostaa hyvin materialistiselta, mutta rahasta on paljon hyötyä siinä kohtaa kun puoliso lähtee toisen mukaan, ajaa lumisateessa rekan keulaan tai saa sydänkohtauksen 65-vuotiaana tms.

Niin eli mihin tämä liittyy, jos et halunnut vihjata, että minun läheiseni eivät olisi vapaita? :D Mitä merkitystä tällä nyt on, kun nämä ovat mielestäni ihan itsestäänselviä asioita. Kaikista näistä asioista huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä niistä ihmisistä vain on enemmän iloa elämässäni kuin jostain merkkilaukuista tai muutamasta eurosta pankkitilillä. Enkä vielä ymmärrä ihan sitäkään, miksi nimenomaan seurustelukumppanin pitäisi tarjota se taloudellinen turva, jos se niin kovasti pelottaa ja ahdistaa. Tuohon jo aiemmin kirjoitinkin, että eipä se yksi Vuitton riitä kuin parin kuukauden vuokraan, joten eipä sekään ikuinen turva ole. Paljon pidempi turva ja ilo minulle on ystävyydestä, joka kestää esimeriksi 30 vuotta. 

Kenelle on iloa mistäkin. Mulle on ollut iloa ystävistä, mutta paljon olen kokenut hienoja asioita, jotka olisi jäänyt kokematta, ellei olisi ollut niistä varaa maksaa. Eli paljon on ollut iloa myös rahasta.

Ja kyllä sen seurustelukumppanin tulisi niitä asioita tarjota jos joskus olettaa mun jäävän äitiyslomalle hoitamaan hänen mukuloitaan. Eli mä kyllä pärjään kivasti itsekseni, mutta se kumppanin talouden tuoma turva korostuu perhettä perustaessa. Mulla ei ole minkäänlaista hinkua päätyä miksikään kädestä suuhun eläväksi yh-mammaksi, jonka babydaddy on niin persaukinen, ettei ole vara edes elareita maksaa. Rikas mies joutuu sentään maksamaan lapsistaan, vaikka päättäisikin ettei niitä sittenkään halua. Enkä tässä siis tarkoita, että olisin salaa mieheltä kysymättä hankkimassa lapsia, vaan joskus ihmiset muuttaa mielensä vaikka on aluksi ollutkin messissä.

Miksi siis koet olevasi oikeutettu asioihin, joihin sinulle itselläsi omilla tuloillasi ole varaa? 

Äitiysloma on maailman huonoin veruke, jos niitä vuittoneita odotetaan jo parin viikon seurustelun jälkeen. Itsehän tässä olet koko ajan jankuttanut, että miehiä tulee ja menee, mutta nyt seurustelukumppani onkin yhtäkkiä ehdottomasti tulevien lastesi isä. :D Vai teetkö sinä tosiaan lapsia kaikkien niiden jatkuvasti menevien ja tulevien miesten kanssa? Miksi joku satunnainen parin kuukauden heila olisi sinulle etukäteen velkaa siitä, että joskus ehkä voit jonkun kanssa tehdä lapsen? 

Mä en ole väittänyt vaativani Vuittoneita deittikumppaneilta. Mutta jos niitä olisi mulle joskus annettu ja piffailtu lentoja aurinkorannoille ja osteltu koruja, niin saattaisihan se olla, että olisin alkanut odottamaan sellaista ja vähemmät jutut ei enää olisi kovin vaikuttavia. Enhän mä siinäkään kohtaa pakottaisi ketään ostamaan mulle mitään. Se on ihan kundin oma valinta mitä haluaa tehdä.

Sitten puhut taas eri asiasta. Kummasti tässä puolustellaan naisia, jotka oikeasti odottavat tällaisia asioita mieheltä, mutta sitten kun kysytään perusteita, aletaankin perääntyä, että enhän minä odotakaan vaan se mies ihan pyytämättä niitä tarjoaa. Missään vaiheessa ei ole ollut kyse siitä, ettei saisi ottaa lahjoja vastaan, jos joku välttämättä niitä tarjoaa. 

Mä en ymmärrä että mitä perusteluita sä oikein odotat? Kaikki saa pitää ihan millaisia kriteereitä itse haluaa. Vaikka tuntuisi sinusta kuinka tyhmältä ja epäreilulta. Jos mä kokisin jostain syystä tärkeäksi sen, että mut haetaan ekoille treffeille helikopterilla, niin  minulla on oikeus olla lähtemättä treffeille ellei mua haeta helikopterilla. Ihan niin kuin jokaisella miehellä on oikeus olla hakematta mua yhtään millään. Jos joku päivä se sitten sattuukin, että joku todella laskeutuu helikopterilla tuohon pihalle ja pyytää mua mukaan, niin mahtavaa. Mutta jos ei, niin miksi ihmeessä lähtisin mersun kyytiin, jos se ei yhtään kiinnosta? Voin kuitenkin olla ihan hyvin lähtemättä minnekään.

Kyllä. Mutta siinä tapauksessa olisi hieman noloa mennä telkkariin ihmettelemään, miksi kukaan ei hae sinua helikopterilla treffeille ja koskaan ei ole ollut oikein onnea parisuhteissa. Tai mennä pöyristelemään, miksi joku pitää sinua pinnallisena ja jopa yksinkertaisena. 

Olisi hirveän mukavaa, jos edes yritettäisiin miettiä sitä alkuperäistä kontekstia eikä vain kommentoida yksittäisiä irrallisia lauseita. 

No kai sä nyt herranjumala tajuat, että ei ne mimmit siihen ohjelmaan osallistunut löytääkseen miehet, vaan saamaan vähän rahaa ja julkisuutta?? Jos tulee rikas mies vastaan, niin kiva, mutta tuskin ne itkee itsensä iltaisin uneen kun ei ukkoa löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja. 

Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen? 

Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä. 

Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.

No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa? 

En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.

Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja. 

Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen? 

Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä. 

Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.

No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa? 

En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.

Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana. 

En mä sano ettei ihmissuhteista ole mitään iloa, mutta jos pitäisi valita, että saanko 10 000 000 euron lottovoiton vai löydänkö suuren rakkauden Kontulassa hekan asunnossa majailevasta pitkäaikaistyöttömästä muusikosta, niin otan mielummin rahat ja juoksen, sillä uskon vakaasti rahan tuovan tässä tapauksessa elämääni enemmän iloa kuin rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Saa, ehdottomasti saa. Itse en voisi kuvitellakaan eläväni elämää, jossa oma taloudellinen toimeentuloni olisi miehen (ja sitä kautta oman ulkonäköni ja uhrauksieni tulosta), mutta ehdottomasti saa. Niin kauan kuin löytyy miehiä, jotka tuohon suostuvat, niin anna palaa. Jos mieluummin hoidat lapsia ja ulkonäköäsi ja elät siinä pelossa, että mies vaihtaa sinut nuorempaan ja kauniimpaan, niin olet siihen täysin oikeutettu. Suomessa ei edes makseta elatusapua entiselle puolisolle, joten yhdenkään miehen kannata itkeä rahojensa perään sen jälkeen, kun ovat vuosikausia tarjonneet sinulle hienon kodin, matkoja ym. ja tulee ero.

Itse olen sen verran turvallisuushakuinen, että panostan mieluummin omaan uraani ja omaan varallisuuteeni ja siihen, ettei minun tarvitse sietää mieheltä mitä tahansa vain säilyttääkseni elintasoni vaan olen parisuhteessani vain ja ainoastaan rakkaudesta ja koska mieheni tekee minut onnelliseksi. Meitä ei sido toisiimme omaisuus, velat eikä lapset, vaan molemmat pärjäämme yhtä hyvin myös, jos ei enää olekaan hyvä olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä tuohon väitteeseen, että ihmiset tulevat ja menevät, mutta Vuitton tuo turvan ikuisesti. Ensinnäkään, ei ole mitään takeita, että laukku säilyttää arvonsa tai että siitä saa tarpeeksi rahaa ja sehän voidaan jopa varastaa. Toiseksi, toisin kuin ystävyys, voit käyttää sen Vuittonin tarjoaman turvan tasan yhden kerran. Voit myydä sen vain yhden kerran ja se pelastaa sinut pulasta vain sen yhden hinnan verran ja sen jälkeen sitä ei enää sinulla ole. Ystävyys sen sijaan tarjoaa turvaa, iloa ja lämpöä kerta toisensa jälkeen eikä yksi käyttökerta vähennä seuraavan käyttökerran arvoa. 

Ei se tuo turvaa ikuisesti ihan niin kuin 1000 euroakaan ei riitä loputtomiin. Mutta se riittää sen 1000 euron verran. Osta tonnilla kultaa, niin pitää varmasti arvonsa. Ystävyys voi tuottaa iloa ja lämpöä määrättömiä kertoja. Tai se saattaa tuottaa surua ja harmia pitkään. Ihan riippuu siitä toisesta ihmisestä. Toki arvostan sitä ystävyyttä, mutta haluan kyllä sen tonnin myös.

Miksi haluat sen tonnin nimenomaan seurustelukumppanilta? Pyydätkö sen tonnin myös äidiltäsi, siskoltasi, ystävältäsi? Mikä on se peruste, että juuri sinun pitää saada joltakulta muulta tonni? Miksi sinun ei tarvitse jakaa tonneja ympäriinsä ja miksi se tonni on sinulle suurempi turva kuin sille, joka sen sinulle antaa? 

En minä halua sitä seurustelukumppanilta. En ole sellaista väittänytkään. Mutta arvostan taloudellista turvallisuudentunnetta hyvin pitkälle ja se näkyy myös siinä, että pidän hyvin toimeentulevaa miestä huomattavasti puoleensavetävämpänä kumppaniehdokkaana kuin tyhjätaskua, myös siitä huolimatta että mulla on omat rahat. Vauras ja vakavarainen mies on mulle samalla tavalla seksikäs kuin äidillinen ja huolehtivainen nainen jollekin sellaista naista arvostavalle miehelle. Toki on muitakin toivottavia ominaisuuksia, mutta kyllä mulle miehen varakkuus on iso plussa. Köyhyydessä on jotain arvaamatonta ja lyhytjänteistä.

Siis tässähän puhuttiin nyt nimenomaan seurustelukumppanin antamasta "turvasta". Minulle on nyt samantekevää päteekö tämä juuri sinun elämässäsi, mutta sinä tässä nyt olet selittänyt tämän käytännön puolesta, joten sinä joudut nyt selittämään tämän idean, miksi on ok, että nainen odottaa mieheltä rahaa. Ja mikä on se tilanne, että itse suostuisit tarjoamaan jollekulle taloudellista turvaa, jos tämä sellaista kokee arvostavansa? Onko tällaista tilannetta olemassa? 

Se, että pidät varakkuutta seksikäänä, ei tarkoita mitään muuta kuin sen, että olet perso rahalle, mikä taas minun silmissäni on pinnallista. Minusta esimerkiksi Hjallis ja Trump eivät ole millään tavalla seksikkäitä, vaikka he tunnetusti ovat varakkaita. Seksikkyys syntyy minun mielestäni ihan jostain muista asioista. 

No Hjallis ja Trump eivät olekaan, mutta lähtökohtaisesti korkeakoulutetut ja hyvätuloiset miehet > matalasti koulutetut ja huonotuloiset miehet. Ja varmasti se on pinnallista, etten ikinä näkisi itseäni rakastumassa roskakuskiin, mutta entä sitten? Suurin osa ihmisistä on jollain tavalla pinnallisia. Ihan kuin se olisi jotenkin paha asia, että haluaa fyysisesti puoleensavetävän, terveen ja älykkään kumppanin.

Ja miksi nainen ei saisi odottaa mieheltä taloudellista turvaa? Eikö kaikki saa ihan itse päättää kriteerinsä? Etenkin jos haluaa elää vähän perinteisemmässä parisuhteessa ja vaikka tehdä paljon lapsia ja hoitaa niitä kotona, niin miksi se ei saa olla naiselle prioriteetti, että miehellä on resurssit hoitaa perheelle hyvä elintaso vaikka nainen ei lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen? Ei miehen ole pakko tällaiseen suostua, ei tietenkään. Mutta jos joku mies haluaa simpsakan kotirouvan, jonka vetovastuulla on perhe ja taloudenhoito, niin eikö silloin ole ihan kohtuullista, että mies myös maksaa koko pesueen kulut? Ja jos joku nainen haluaa etsiä tällaista miestä, niin miksi ei saisi?

Niin, jotkut ovat enemmän ja jotkut vähemmän pinnallisia. Ei kukaan ole sitä kieltämässäkään, ettei mitään kriteerejä voisi olla. Pointti on edelleenkin se, että halutaan rikas mies ja odotetaan kalliita lahjoja. 

Ja kerro vielä, mitenkäs mies sitten pystyy turvaamaan oman elantonsa, jos itse ei esim sairauden tai vaikka niiden lasten takia kykenisi olemaan työelämässä muutamaan vuoteen. Saako mieskin siis vaatia hyvätuloisuutta ja lahjoja ihan vain turvatakseen tulevaisuutensa? Oletko sinä varautunut, jos tapaat tällaisen miehen? 

Se, että mies haluaa simpsakan kotirouvan, jota ei tarvita muuta kuin kotipiiaksi ja pyllistämään tarvittaessa, sehän on sitten ihan täydellinen mätsi. Sitten sen naisen on vain turha valittaa, jos häntä kohdellaan vain kodinkoneena ja tarpeiden tyydyttäjänä. 

Toki jos mä olisinkin meistä se hillittömän kovatuloinen ja mies jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, niin toki siinä tilanteessa oletus olisi se, että minä maksaisin lystin ja herra hoitaisi vaipparallin, laittaisi pöperöt pöytään ja pesisi ja silittäisi mun paidat valmiiksi. Toki jos kotielämäni olisi hyvin helppoa ja mukavaa, niin näyttäisin arvostukseni ostelemalla herralle kelloja ja hajusteita ja piffaisin laskettelulomat Alpeille. Enkä kohtelisi vain kodinkoneena, sillä mehän olisimme pariskunta, jolla kummallakin on oma roolinsa meidän perheessä ja herra olisi lahjansa ansainnut olemalla korvaamaton kodinhoitaja, hyvä kumppani ja loistava kasvattaja meidän lapsille. Sairauden varalle hankitaan vakuutukset ja säästetään kunnon puskuri. Toki jos herran rahattomuus vaivaisi, niin en alun perinkään päätyisi kimppaan tämän herran kanssa, eli teidän ei tarvisi olla huolissaan minusta ja minun rahoista meidän suhteessa.

No niin, eli näkisit täysin mahdollisena, että itse tienaisit rahaa laskettelulomiin ja hajusteisiin. Miksi sitten nyt odotat jonkun muun tarjoavan sinulle taloudellista turvaa etkä jo nyt pyrkisi siihen kovatuloiseen asemaan ihan itse, niin ei tarvitsisi pantata vuittoneita kodittomuuden pelossa? 

En mä odotakaan. Mä haluan omat rahat. Voin mä paremman puutteessa ottaa myös rikkaan miehen. Mutta omat olisi kivemmat. Mutta toisaalta ainakaan vielä mulla ei ole sen vertaa, että voisin piffata koko perheelle laskettelulomia Alpeille, vaan voin maksaa oman matkani. Siksi mä haluan, että miehellä on edes varaa maksaa omansa, sillä haluan kuitenkin mennä sinne. Ja perhettä en perusta, ennen kuin jommalla kummalla on vara maksaa koko perheen matkat. Eli en välttämättä koskaan. Jos mulla olisi kova hinku tehdä lapsia, niin varmaan panostaisin enemmän rikkaan miehen löytämiseen. Mutta onneksi ei ole niin väliä, joten voin keskittyä puuhastelemaan omiani ja olemaan nirso miesten suhteen.

Eli sinä olet nyt taas eri tyyppi kuin tuo, joka sanoi, että kumppanilta saadusta vuittonista on enemmän iloa ja turvaa kuin ihmissuhteista, jotka tulevat ja menevät. Ja että se vuitton sitten voi pelastaa kodittomuudelta, joka väijyy koko ajan nurkan takana. 

En mä sano ettei ihmissuhteista ole mitään iloa, mutta jos pitäisi valita, että saanko 10 000 000 euron lottovoiton vai löydänkö suuren rakkauden Kontulassa hekan asunnossa majailevasta pitkäaikaistyöttömästä muusikosta, niin otan mielummin rahat ja juoksen, sillä uskon vakaasti rahan tuovan tässä tapauksessa elämääni enemmän iloa kuin rakkaus.

Ai nyt se vuitton on jo 10 miljoonan arvoinen? 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on loppujen lopuksi suhteellisen helppoa olla huippu yhdessä jos toisessa asiassa. Huippumenestyvä, huippurikas tai huippukaunotar, ihan sama, tässä maassa kilpailua ei paljoa ole eikä vertailupohjaa. Joku Amanda voi paistatella ostikoissa "seurapiiri-kaunottarena" Suomessa, muttei yhtään missään muualla. Taso ei yksinkertaisesti riitä mihinkään.

Amanda Harkimon pinnallinen, turhamainen ja itsekeskeinen arvomaailma kertoo surullisesti miten halpa, mauton, tyylitön ja mieleltään köyhä ihminen hän on. Naisille jotka jahtaavat miestä lompakon ja aseman perusteella, on olemassa nimitys jota en viitsi tässä käyttää. Tällaisilta naisilta puuttuu arvokkuus ja itsekunnioitus tyystin, eikä heitä loppujen lopuksi erota niistä naisista jotka tienaavat elantonsa päivystämällä öisin verkkosukissa kadunkulmissa.

Sellaiset suomalaiset bisnes-ladyt kuten Armi ratia ja Kirsti Paakkanen ovat hienoja esikuvia nuorille naisille joilla on halua menestyä. Kultalusikka suussa syntyneet, pilalle hemmotellut nirppanokka kakarat eivät tule muuta olemaan kun "somejulkkiksia". 

Naiselta voi mennä itsekunnioitus ja arvokkuus myös, jos lähtee linjalle miellyttää miestä puhtoisena taloudenhoitajana ja vaimomatskuna, kieltäen itsessään muut puolet.  Ehkä se kannattaa, jos on statusta ja rahaa vastineeksi.  Huoratkin voivat hoivata lapsensa hyvin ja äidillisesti, jos on sitä, no niin, rahaa.