40 vuotta yksin. Kysy mitä vain.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia niin kummallisia, fyysisesti epäviehättäviä ihmisiä, jotka kuitenkin ovat parisuhteessa, etten usko että sinussa voi olla mitään sellaista perustavanlaatuista vikaa, joka voisi olla esteenä suhteelle. Suomalaisessa kulttuurissa toisen kohtaaminen ja vieraaseen ihmiseen tutustuminen vaan on hyvin vaikeaa ja kiusallista. Pakkien saamista pelätään ja vieraalle jutteleminen on niin harvinaista, että huomaan itsekin säikähtäväni jos joku tuntematon mies tulee minua jututtamaan. Helposti ensimmäisenä ajattelee, että mitä hittoa se minusta haluaa. Monessa muussa kulttuurissa näin ei ole. Surullista.
Kuten olen sanonut. Tai yrittänyt sanoa: vika on mussa.
Siinä vaiheessa, kun piti yrittää en yrittänyt tarpeeksi. Nyt kun pitäisi yrittää enemmän niin häpeän itseäni sen verran, että en uskalla yrittää. Yksin siis ollaan.
ap
Kyllä ennätät vielä. Olet nuori.
Et niin nuori, nuori kuitenkin.
T. N60Ehkä jos ajatellaan tilastollisesti.
Silti jokaisen treffin kautta olen ymmärtänyt, että olen liian vanha.
ap
Siis täh, miten tämä voi olla mahdollista, etsitkö paljon itseäsi nuorempaa seuraa? Eihän ihminen nyt ikinä ole liian vanha, jokin aika sitten luin lähes 9-kymppisestä pariskunnasta jotka olivat menneet naimisiin, olivat tavanneet jossain bingossa noin vuotta aiemmin.
Noudata täysin intuitiota.
Missasin yhden hyvän miehen nuorena häpeän ym. vuoksi.
Löysin sen junasta.
Hassua että janon vuoksi oli pakko mennä hakemaan juotavaa ja siellä se mies oli.
Junan ravintolavaunussa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Minäkin olen loppuelämän yksin. Ylipainoinen nainen, jota miehet eivät huoli. En pysty laihduttamaan. Olen hyväksynyt kohtaloni ja tottunut jo yksinäisyyteen.
Mikset hakeudu lihavuusleikkaukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on mielenkiintoinen ketju. Tajusin vähän aikaa sitten, että oman lapsen sosiaaliset taidot vastakkaisen sukupuolen kanssa on jo nyt paremmalla tasolla kuin itsellä nyt aikuisena.
Itse elin lapsuuteni eristyksissä pienellä paikkakunnalla eikä lapsena ollut juuri kavereita. En kyllä tuntenut itseäni yksinäiseksi. Minulla oli omat yksin leikittävät leikkini ja puuhani. Nyt aikuisena en myöskään kaipaa oikeastaan muita ihmisiä. Lapsena jo oppi elämään omissa oloissaan.
Lapseni taas on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja oikein loistaa suhteissa muihin ihmisiin ja myös vastakkaiseen sukupuoleen. Osaa puhua hyvin ja valita sanansa ja tajuaa äänenpainoja ja muuta puheen hienosäätöä. Lähtökohdat parisuhteeseen ja kommunikointiin on ihan eri tasolla kuin itsellä, kun hän aloittaa seurustelukumppanin etsinnän. On myös jo olemassa ihmissuhdeverkostot aikuisuuteen, joita ei itsellä ollut, kun muutti yksin tuntematta ketään opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.
Hänellä on jo omat vakiintuneet piirinsä, johon ulkopuolisen voisi olla vaikea päästä, minkä itsekin olen kuullut olevan tavallista isoissa kaupungeissa. Ilmeisesti tavallinen kuvio, että kumppani löytyy tutun tutun tms. suhteiden kautta.
En edes etsi seuraa tai olisi edes aikaa tai halua seurustella, samoin kuin jokunen muukin n.40v. Joten minuakin kohden on yksi mies, jolle ei vaan löydy paria, kun yhtenä monista naisista olen poissa sinkkumarkkinoilta. Meitä käy myös ravintoloissa ja tulisi kaikille miehille automaattisesti pakit, jos minulle juttelisi. Kun meitä on tarpeeksi monta, niin se tarkoittaa yhä suurempaa määrää parittomia miehiä myös.
Kun lapset kasvaa, niin moni nainen on vapaa taas elämään parisuhteessa. Silloin on enemmän mahdollisuuksia.
Tämän pitkän kirjoituksen taustalla on ajatus, että syytä sinkkuuteen voi olla turha hakea itsestä, vaan kyse voi olla monen asian summasta ja olosuhteista. Vastaukset menevät pian henkilökohtaisuuksiin, kuten lähes aina näissä nettikeskusteluissa. Ei pidä pahastua. Se on vain joidenkin ihmisten tapa keskustella.
Onnea hyvän naisen löytämiseen ap:lle!
Kiitos.
Kyllä mä varmaan silti haen sitä syytä itsestäni. Ei se syy ole mussa 100 %, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Muut onnistuvat siinä missä minä en. Joten vika on kai mussa.
ap
Äh. Sussa ei ole mitään vikaa.
Sä olet ihminen siinä missä kaikki ollaan.
Ehkä sä olet valikoiva ja itsekriittinen, mutta sellainen myös löytää. Tai anna jonkun löytää sut. Ole avoin.
Sä olet just hyvä omana itsenäsi.
Ole itse itsellesi armollinen ja lempeä.
Tule sieltä poterostasi esiin.
Joku onnistuu monta kertaa, joku joskus. Se yks hyvä riittää.
Hyvää uuttaa vuotta ja uteliaisuutta!
Täällä yksinäistä erakkoelämää alkaen 2010/tuokoku
Vierailija kirjoitti:
Hah. Onko ollut seksiä?
Mitä se on ???
Vierailija kirjoitti:
Haiset viinalle.
Melkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia niin kummallisia, fyysisesti epäviehättäviä ihmisiä, jotka kuitenkin ovat parisuhteessa, etten usko että sinussa voi olla mitään sellaista perustavanlaatuista vikaa, joka voisi olla esteenä suhteelle. Suomalaisessa kulttuurissa toisen kohtaaminen ja vieraaseen ihmiseen tutustuminen vaan on hyvin vaikeaa ja kiusallista. Pakkien saamista pelätään ja vieraalle jutteleminen on niin harvinaista, että huomaan itsekin säikähtäväni jos joku tuntematon mies tulee minua jututtamaan. Helposti ensimmäisenä ajattelee, että mitä hittoa se minusta haluaa. Monessa muussa kulttuurissa näin ei ole. Surullista.
Kuten olen sanonut. Tai yrittänyt sanoa: vika on mussa.
Siinä vaiheessa, kun piti yrittää en yrittänyt tarpeeksi. Nyt kun pitäisi yrittää enemmän niin häpeän itseäni sen verran, että en uskalla yrittää. Yksin siis ollaan.
ap
Kyllä ennätät vielä. Olet nuori.
Et niin nuori, nuori kuitenkin.
T. N60Ehkä jos ajatellaan tilastollisesti.
Silti jokaisen treffin kautta olen ymmärtänyt, että olen liian vanha.
ap
Siis täh, miten tämä voi olla mahdollista, etsitkö paljon itseäsi nuorempaa seuraa? Eihän ihminen nyt ikinä ole liian vanha, jokin aika sitten luin lähes 9-kymppisestä pariskunnasta jotka olivat menneet naimisiin, olivat tavanneet jossain bingossa noin vuotta aiemmin.
Siellä ei varmaankaan ruikuteta kurjuudesta, vaan eletään tätäpäivää/sitä samaa?
Nyt on muuten aika valmistautua siihen, että saa rauhassa katsoa sen dokumentin, joka olisi pitänyt näyttää kauan sitten, mutta kun ei vaan ole ollut mahdollista. Isolta näytösltä parempi, joten menkää nyt vaikkapa lähikahvilaan - maskit naamalla - siis täytys olla se kanava koko ajan samalla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/26/revontulien-armoilla-dokumentt…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia niin kummallisia, fyysisesti epäviehättäviä ihmisiä, jotka kuitenkin ovat parisuhteessa, etten usko että sinussa voi olla mitään sellaista perustavanlaatuista vikaa, joka voisi olla esteenä suhteelle. Suomalaisessa kulttuurissa toisen kohtaaminen ja vieraaseen ihmiseen tutustuminen vaan on hyvin vaikeaa ja kiusallista. Pakkien saamista pelätään ja vieraalle jutteleminen on niin harvinaista, että huomaan itsekin säikähtäväni jos joku tuntematon mies tulee minua jututtamaan. Helposti ensimmäisenä ajattelee, että mitä hittoa se minusta haluaa. Monessa muussa kulttuurissa näin ei ole. Surullista.
Kuten olen sanonut. Tai yrittänyt sanoa: vika on mussa.
Siinä vaiheessa, kun piti yrittää en yrittänyt tarpeeksi. Nyt kun pitäisi yrittää enemmän niin häpeän itseäni sen verran, että en uskalla yrittää. Yksin siis ollaan.
ap
Kyllä ennätät vielä. Olet nuori.
Et niin nuori, nuori kuitenkin.
T. N60Ehkä jos ajatellaan tilastollisesti.
Silti jokaisen treffin kautta olen ymmärtänyt, että olen liian vanha.
ap
Oletko siis treffaillut itseäsi reilusti 10v nuorempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia niin kummallisia, fyysisesti epäviehättäviä ihmisiä, jotka kuitenkin ovat parisuhteessa, etten usko että sinussa voi olla mitään sellaista perustavanlaatuista vikaa, joka voisi olla esteenä suhteelle. Suomalaisessa kulttuurissa toisen kohtaaminen ja vieraaseen ihmiseen tutustuminen vaan on hyvin vaikeaa ja kiusallista. Pakkien saamista pelätään ja vieraalle jutteleminen on niin harvinaista, että huomaan itsekin säikähtäväni jos joku tuntematon mies tulee minua jututtamaan. Helposti ensimmäisenä ajattelee, että mitä hittoa se minusta haluaa. Monessa muussa kulttuurissa näin ei ole. Surullista.
Kuten olen sanonut. Tai yrittänyt sanoa: vika on mussa.
Siinä vaiheessa, kun piti yrittää en yrittänyt tarpeeksi. Nyt kun pitäisi yrittää enemmän niin häpeän itseäni sen verran, että en uskalla yrittää. Yksin siis ollaan.
ap
Kyllä ennätät vielä. Olet nuori.
Et niin nuori, nuori kuitenkin.
T. N60Ehkä jos ajatellaan tilastollisesti.
Silti jokaisen treffin kautta olen ymmärtänyt, että olen liian vanha.
ap
Siis täh, miten tämä voi olla mahdollista, etsitkö paljon itseäsi nuorempaa seuraa? Eihän ihminen nyt ikinä ole liian vanha, jokin aika sitten luin lähes 9-kymppisestä pariskunnasta jotka olivat menneet naimisiin, olivat tavanneet jossain bingossa noin vuotta aiemmin.
Siellä ei varmaankaan ruikuteta kurjuudesta, vaan eletään tätäpäivää/sitä samaa?
Nyt on muuten aika valmistautua siihen, että saa rauhassa katsoa sen dokumentin, joka olisi pitänyt näyttää kauan sitten, mutta kun ei vaan ole ollut mahdollista. Isolta näytösltä parempi, joten menkää nyt vaikkapa lähikahvilaan - maskit naamalla - siis täytys olla se kanava koko ajan samalla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/26/revontulien-armoilla-dokumentt…
Millä saat pidettyä kanavan siinä mitä haluat katsoa, jos sinne pyyhältää joku penkkiurheilija, jolle ei kotona ollut sopivaa seuraa? Onko sulla joskus ollut kanavavalinnoilla erimielisyyttä, mutta et ole sitä edes huomannut? Vanhuksethan eivät enää saa katsoa lemppariohjelmiaan, joten ei tämä ihan pieni ongelma ole, kenen kanssa se sama n ä y t t ö l a i t e jaetaan.
Olisko hyvä olla joku merkki, vaikka tuollainen?
https://cdon.fi/vapaa-aika-juhlat/silmanaamio-sulilla-tikussa-liila-pin…
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Minäkin olen loppuelämän yksin. Ylipainoinen nainen, jota miehet eivät huoli. En pysty laihduttamaan. Olen hyväksynyt kohtaloni ja tottunut jo yksinäisyyteen.
https://www.kaleva.fi/107-vuotias-dagny-carlsson-kirjoittaa-blogia-kosk…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia niin kummallisia, fyysisesti epäviehättäviä ihmisiä, jotka kuitenkin ovat parisuhteessa, etten usko että sinussa voi olla mitään sellaista perustavanlaatuista vikaa, joka voisi olla esteenä suhteelle. Suomalaisessa kulttuurissa toisen kohtaaminen ja vieraaseen ihmiseen tutustuminen vaan on hyvin vaikeaa ja kiusallista. Pakkien saamista pelätään ja vieraalle jutteleminen on niin harvinaista, että huomaan itsekin säikähtäväni jos joku tuntematon mies tulee minua jututtamaan. Helposti ensimmäisenä ajattelee, että mitä hittoa se minusta haluaa. Monessa muussa kulttuurissa näin ei ole. Surullista.
Kuten olen sanonut. Tai yrittänyt sanoa: vika on mussa.
Siinä vaiheessa, kun piti yrittää en yrittänyt tarpeeksi. Nyt kun pitäisi yrittää enemmän niin häpeän itseäni sen verran, että en uskalla yrittää. Yksin siis ollaan.
ap
Kyllä ennätät vielä. Olet nuori.
Et niin nuori, nuori kuitenkin.
T. N60Ehkä jos ajatellaan tilastollisesti.
Silti jokaisen treffin kautta olen ymmärtänyt, että olen liian vanha.
ap
Oletko siis treffaillut itseäsi reilusti 10v nuorempia?
Miksi oletit noin? Olen treffaillut yleensä vain itseni ikäisiä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Paljonko koko?
Siis housuissa?
Miten tämä liittyy mihinkään?
ap
Olet naisvihamies, Hyvä että olet yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olet naisvihamies, Hyvä että olet yksin.
Täältä sulle nainen?
Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin oot ihmisten keskellä.
Mikset oo parisuhteessa?
"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin"
Et ole ainoa. Minäkin olen loppuelämän yksin. Ylipainoinen nainen, jota miehet eivät huoli. En pysty laihduttamaan. Olen hyväksynyt kohtaloni ja tottunut jo yksinäisyyteen.