Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
40 vuotta yksin. Kysy mitä vain.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Toivotko, että olisit nainen ja sinulla olisi vaihtoehtona tehdä lapsi yksin? Tekisitkö?
T. N39, joka myös eli koko aikusikänsä yksin, kunnes teki lapsen yksin (eikä ole koskaan ollut päivääkään parisuhteessa)
Voisiko kyse olla kohtaamisongelmasta?
Ihmiset ei vain kohtaa toisiaan. Elämät liian erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin oot ihmisten keskellä.
Mikset oo parisuhteessa?Kai sen noinkin voi nähdä.
Kukaan ei ole halunnut kanssani suhteeseen.
ap
Suomennos: erikoistarkoilla kriteereillä määritelty yksi miljardista miehestä -mies ei halunnut suhteeseen ap:n kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin oot ihmisten keskellä.
Mikset oo parisuhteessa?Kai sen noinkin voi nähdä.
Kukaan ei ole halunnut kanssani suhteeseen.
ap
Suomennos: erikoistarkoilla kriteereillä määritelty yksi miljardista miehestä -mies ei halunnut suhteeseen ap:n kanssa.
Olet varmaan oikeassa.
En ole miljardeilta naisilta kysynyt.
Sadoilta kumminkin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotko, että olisit nainen ja sinulla olisi vaihtoehtona tehdä lapsi yksin? Tekisitkö?
T. N39, joka myös eli koko aikusikänsä yksin, kunnes teki lapsen yksin (eikä ole koskaan ollut päivääkään parisuhteessa)
Voisiko kyse olla kohtaamisongelmasta?
Ihmiset ei vain kohtaa toisiaan. Elämät liian erillään.
Ai minullako, eli N39? Mun tapauksessani ei voi luonnehtia ongelmaksi.
En nimittäin ole koskaan pyrkinyt parisuhteeseen enkä ap:n tavoin kokenut yksinäisyyttä myöskään yksin asuessani.
Tiesin vain, että äidiksi haluan, ja nyt elänkin hyvin onnellisena lapseni kanssa kahdestaan. Kun hän vajaan 15 vuoden päästä muuttaa kotoa, elän taas tyytyväisenä yksin.
Naisena tulee paha mieli kaikista niistä miehistä, joita olen torjunut elämäni aikana. Kukaan ei sitten loppujen lopuksi kiinnostanut tarpeeksi. Nuorena tuli oltua niin ajattelematon. Tuli kohdeltua aika ikävästikin joitakin miehiä.
Tietyn tyyppiset naiset kai kiinnostaa useimpia miehiä.
Sitten on ne, joista ollaan vähemmän kiinnostuneita. Moni heistä olisi varmasti ihmisenä paljon kypsempi ja inhimillisempi.
40v on kyllä naisen iässä rajapyykki. Lapset on useimmiten tehty, ja mahdollisuudet saada uusia hrikentyneet. Miehelle on eri.
Sikäli eri elämäntilanne rajoittaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisena tulee paha mieli kaikista niistä miehistä, joita olen torjunut elämäni aikana. Kukaan ei sitten loppujen lopuksi kiinnostanut tarpeeksi. Nuorena tuli oltua niin ajattelematon. Tuli kohdeltua aika ikävästikin joitakin miehiä.
Tietyn tyyppiset naiset kai kiinnostaa useimpia miehiä.
Sitten on ne, joista ollaan vähemmän kiinnostuneita. Moni heistä olisi varmasti ihmisenä paljon kypsempi ja inhimillisempi.
40v on kyllä naisen iässä rajapyykki. Lapset on useimmiten tehty, ja mahdollisuudet saada uusia hrikentyneet. Miehelle on eri.
Sikäli eri elämäntilanne rajoittaa paljon.
Mielestäni sun on turha ajatella noin. Sä torjuit heidät siinä elämäntilanteessa, koska he eivät olleet sulle silloin oikeita. Ehkä olisivat olleet myöhemmin, mutta sillä ei ole merkitystä.
Mä en ole yhdellekään mut torjuneelle naiselle katkera. Ymmärrän heitä.
Kyllä tämä mua satuttaa, mutta ei se ole kenenkään muun vika.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap ei näemmä vastaa enää kysymyksiin.
40v mennessä monen elämä on mennyt jo niin eri teitä, jos on perheellinen tai perheetön, että sitä eroa voi olla vaikea ylittää. Kaikki on niin erilaista ajankäytöstä lähtien, että vaatisi hurjaa sopeutumista puolin ja toisin.
Lapseton miespuolinen n.40v sinkkuystävä kuvaili hyvin yritystä tutustua perheelliseen naiseen. Hän oli sohvan jalasta seuraava. Edelle meni tietty lapset, lemmikit, ex-puoliso, ja muut sukulaiset, ja jopa huonekalut olivat tärkeämpiä. Jos aikaa jäi kodilta, niin häneen oltiin yhteydessä.
Eipä kovin mukava tilanne tuokaan.
Kuulostaa ihan miehelle jota yritin tapailla :D
Kerroin jo heti alkuun että en hae perinteistä parisuhdetta, vaan fuckbuddya, en halua olla koko aikaa yhdessä vaan tapailla 1-2x viikko ja todennäköisimmin näinä päivinä. Vaikutti olevan hänelle ok.
Parissa kuukaudessa kävi ilmi että ei olekaan ok! Olisi pitänyt olla joka päivä hänen kanssaan tai vähintään soitella kuulumisia. Kula ruuhkavuosissaan ehtii moiseen?
Sitten valitti että 'hän ei merkitse minulle mitään'.
No ei tietenkään merkitse joku kasuaali tapailusuhde! Olen jo parisuhteet kokenut ja ei ollut mun juttu. Kerroin nämä asiat jo SUORAAN TINDER-PROFIILISSANI.
Jos mies ei ymmärrä lukemaansa/kuulemaansa vaikka vakuuttelee ymmärtävänsä niin ei ole minun ongelma. Onneksi löysin viimein kunnollisen fuckbudfyn näiden romantiikan nälkäisten haihattelijoiden joukosta, eipä ollutkaan ihan helppoa.
Oikeasti naiset varokaa näitä epätoivoisia, vauvakuumeisia 35-40v miehiä joille kelpaa kuka vaan kunhan vaan 'pääsee' suhteeseen, haluavat myös muuttaa yhteen ja lapsia HETI. Olisin säästänyt aikaa kun olisin heti tajunnut tähyillä ikäluokan 25-300v suuntaan, ihan vaan vinkiksi jos jollakin sama tilanne ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei näemmä vastaa enää kysymyksiin.
40v mennessä monen elämä on mennyt jo niin eri teitä, jos on perheellinen tai perheetön, että sitä eroa voi olla vaikea ylittää. Kaikki on niin erilaista ajankäytöstä lähtien, että vaatisi hurjaa sopeutumista puolin ja toisin.
Lapseton miespuolinen n.40v sinkkuystävä kuvaili hyvin yritystä tutustua perheelliseen naiseen. Hän oli sohvan jalasta seuraava. Edelle meni tietty lapset, lemmikit, ex-puoliso, ja muut sukulaiset, ja jopa huonekalut olivat tärkeämpiä. Jos aikaa jäi kodilta, niin häneen oltiin yhteydessä.
Eipä kovin mukava tilanne tuokaan.
Kuulostaa ihan miehelle jota yritin tapailla :D
Kerroin jo heti alkuun että en hae perinteistä parisuhdetta, vaan fuckbuddya, en halua olla koko aikaa yhdessä vaan tapailla 1-2x viikko ja todennäköisimmin näinä päivinä. Vaikutti olevan hänelle ok.
Parissa kuukaudessa kävi ilmi että ei olekaan ok! Olisi pitänyt olla joka päivä hänen kanssaan tai vähintään soitella kuulumisia. Kula ruuhkavuosissaan ehtii moiseen?
Sitten valitti että 'hän ei merkitse minulle mitään'.
No ei tietenkään merkitse joku kasuaali tapailusuhde! Olen jo parisuhteet kokenut ja ei ollut mun juttu. Kerroin nämä asiat jo SUORAAN TINDER-PROFIILISSANI.Jos mies ei ymmärrä lukemaansa/kuulemaansa vaikka vakuuttelee ymmärtävänsä niin ei ole minun ongelma. Onneksi löysin viimein kunnollisen fuckbudfyn näiden romantiikan nälkäisten haihattelijoiden joukosta, eipä ollutkaan ihan helppoa.
Oikeasti naiset varokaa näitä epätoivoisia, vauvakuumeisia 35-40v miehiä joille kelpaa kuka vaan kunhan vaan 'pääsee' suhteeseen, haluavat myös muuttaa yhteen ja lapsia HETI. Olisin säästänyt aikaa kun olisin heti tajunnut tähyillä ikäluokan 25-300v suuntaan, ihan vaan vinkiksi jos jollakin sama tilanne ;)
Tarkoitin ikäluokan 25-30 vuotta!!! :D
Näissä on rentoja kavereita joille kelpaa hauskanpito, eivät ole heti selittämässä miten pitäisi lähteä heidän äitiä tapaamaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotko, että olisit nainen ja sinulla olisi vaihtoehtona tehdä lapsi yksin? Tekisitkö?
T. N39, joka myös eli koko aikusikänsä yksin, kunnes teki lapsen yksin (eikä ole koskaan ollut päivääkään parisuhteessa)
Voisiko kyse olla kohtaamisongelmasta?
Ihmiset ei vain kohtaa toisiaan. Elämät liian erillään.
Ai minullako, eli N39? Mun tapauksessani ei voi luonnehtia ongelmaksi.
En nimittäin ole koskaan pyrkinyt parisuhteeseen enkä ap:n tavoin kokenut yksinäisyyttä myöskään yksin asuessani.
Tiesin vain, että äidiksi haluan, ja nyt elänkin hyvin onnellisena lapseni kanssa kahdestaan. Kun hän vajaan 15 vuoden päästä muuttaa kotoa, elän taas tyytyväisenä yksin.
Tarkoitin yleisellä tasolla. Ihan yleensä miesten ja naisten kesken, ketkä etsii suhdetta.
Onnea sinulle, että olet ottanut oman elämäsi haltuun. Monien lapsettomien ja silti lasta halunneiden elämää seuranneena, saat jotain, mitä moni muu voi vain kadehtia.
Kannattaa sitten olla välittämättä "vanhanaikaisista" mielipiteistä.
Tässä suhteessa lasta haluavan miehen mahdollisuudet Suomessa on ihan eri tasolla. Ollaan niin "maailman tasa-arvoisin" on maa, mutta miehet ei voi adoptoida yksin. Eipä tosin moni pysty muutenkaan Suomessa, kun adoptiosta tehdään niin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei näemmä vastaa enää kysymyksiin.
40v mennessä monen elämä on mennyt jo niin eri teitä, jos on perheellinen tai perheetön, että sitä eroa voi olla vaikea ylittää. Kaikki on niin erilaista ajankäytöstä lähtien, että vaatisi hurjaa sopeutumista puolin ja toisin.
Lapseton miespuolinen n.40v sinkkuystävä kuvaili hyvin yritystä tutustua perheelliseen naiseen. Hän oli sohvan jalasta seuraava. Edelle meni tietty lapset, lemmikit, ex-puoliso, ja muut sukulaiset, ja jopa huonekalut olivat tärkeämpiä. Jos aikaa jäi kodilta, niin häneen oltiin yhteydessä.
Eipä kovin mukava tilanne tuokaan.
Kuulostaa ihan miehelle jota yritin tapailla :D
Kerroin jo heti alkuun että en hae perinteistä parisuhdetta, vaan fuckbuddya, en halua olla koko aikaa yhdessä vaan tapailla 1-2x viikko ja todennäköisimmin näinä päivinä. Vaikutti olevan hänelle ok.
Parissa kuukaudessa kävi ilmi että ei olekaan ok! Olisi pitänyt olla joka päivä hänen kanssaan tai vähintään soitella kuulumisia. Kula ruuhkavuosissaan ehtii moiseen?
Sitten valitti että 'hän ei merkitse minulle mitään'.
No ei tietenkään merkitse joku kasuaali tapailusuhde! Olen jo parisuhteet kokenut ja ei ollut mun juttu. Kerroin nämä asiat jo SUORAAN TINDER-PROFIILISSANI.Jos mies ei ymmärrä lukemaansa/kuulemaansa vaikka vakuuttelee ymmärtävänsä niin ei ole minun ongelma. Onneksi löysin viimein kunnollisen fuckbudfyn näiden romantiikan nälkäisten haihattelijoiden joukosta, eipä ollutkaan ihan helppoa.
Oikeasti naiset varokaa näitä epätoivoisia, vauvakuumeisia 35-40v miehiä joille kelpaa kuka vaan kunhan vaan 'pääsee' suhteeseen, haluavat myös muuttaa yhteen ja lapsia HETI. Olisin säästänyt aikaa kun olisin heti tajunnut tähyillä ikäluokan 25-300v suuntaan, ihan vaan vinkiksi jos jollakin sama tilanne ;)
Niinpä elämäntilanteet eri.
Samassa elämäntilanteessa olevan ja sama haluavan löytäminen. Siinäpä haaste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotko, että olisit nainen ja sinulla olisi vaihtoehtona tehdä lapsi yksin? Tekisitkö?
T. N39, joka myös eli koko aikusikänsä yksin, kunnes teki lapsen yksin (eikä ole koskaan ollut päivääkään parisuhteessa)
Voisiko kyse olla kohtaamisongelmasta?
Ihmiset ei vain kohtaa toisiaan. Elämät liian erillään.
Ai minullako, eli N39? Mun tapauksessani ei voi luonnehtia ongelmaksi.
En nimittäin ole koskaan pyrkinyt parisuhteeseen enkä ap:n tavoin kokenut yksinäisyyttä myöskään yksin asuessani.
Tiesin vain, että äidiksi haluan, ja nyt elänkin hyvin onnellisena lapseni kanssa kahdestaan. Kun hän vajaan 15 vuoden päästä muuttaa kotoa, elän taas tyytyväisenä yksin.
Tarkoitin yleisellä tasolla. Ihan yleensä miesten ja naisten kesken, ketkä etsii suhdetta.
Onnea sinulle, että olet ottanut oman elämäsi haltuun. Monien lapsettomien ja silti lasta halunneiden elämää seuranneena, saat jotain, mitä moni muu voi vain kadehtia.
Kannattaa sitten olla välittämättä "vanhanaikaisista" mielipiteistä.
Tässä suhteessa lasta haluavan miehen mahdollisuudet Suomessa on ihan eri tasolla. Ollaan niin "maailman tasa-arvoisin" on maa, mutta miehet ei voi adoptoida yksin. Eipä tosin moni pysty muutenkaan Suomessa, kun adoptiosta tehdään niin vähän.
Jesh. Aattelin vaan, kun lainasit minua. :)
Ei mun elämäntavassani varmaan olisikaan voinut päästä onnellisena näin pitkälle, jos välittäisi vanhanaikaisista mielipiteistä . :D
Ja näinhän se on, että tässä ei tasa-arvo toteudu. Toisinaan mietin surullisena sitä, että monella miehellä halu ja rohkeus riittäisivät samaan, mutta mahdollisuutta ei ole!
(Lisäksi säälin niitä naisia, joilla halu riittää mutta rohkeus ei. :/ Vaikken tietenkään kuvittele, että luulisin kaikkien haluavan tätä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotko, että olisit nainen ja sinulla olisi vaihtoehtona tehdä lapsi yksin? Tekisitkö?
T. N39, joka myös eli koko aikusikänsä yksin, kunnes teki lapsen yksin (eikä ole koskaan ollut päivääkään parisuhteessa)
Voisiko kyse olla kohtaamisongelmasta?
Ihmiset ei vain kohtaa toisiaan. Elämät liian erillään.
Ai minullako, eli N39? Mun tapauksessani ei voi luonnehtia ongelmaksi.
En nimittäin ole koskaan pyrkinyt parisuhteeseen enkä ap:n tavoin kokenut yksinäisyyttä myöskään yksin asuessani.
Tiesin vain, että äidiksi haluan, ja nyt elänkin hyvin onnellisena lapseni kanssa kahdestaan. Kun hän vajaan 15 vuoden päästä muuttaa kotoa, elän taas tyytyväisenä yksin.
Tarkoitin yleisellä tasolla. Ihan yleensä miesten ja naisten kesken, ketkä etsii suhdetta.
Onnea sinulle, että olet ottanut oman elämäsi haltuun. Monien lapsettomien ja silti lasta halunneiden elämää seuranneena, saat jotain, mitä moni muu voi vain kadehtia.
Kannattaa sitten olla välittämättä "vanhanaikaisista" mielipiteistä.
Tässä suhteessa lasta haluavan miehen mahdollisuudet Suomessa on ihan eri tasolla. Ollaan niin "maailman tasa-arvoisin" on maa, mutta miehet ei voi adoptoida yksin. Eipä tosin moni pysty muutenkaan Suomessa, kun adoptiosta tehdään niin vähän.
Jesh. Aattelin vaan, kun lainasit minua. :)
Ei mun elämäntavassani varmaan olisikaan voinut päästä onnellisena näin pitkälle, jos välittäisi vanhanaikaisista mielipiteistä . :D
Ja näinhän se on, että tässä ei tasa-arvo toteudu. Toisinaan mietin surullisena sitä, että monella miehellä halu ja rohkeus riittäisivät samaan, mutta mahdollisuutta ei ole!
(Lisäksi säälin niitä naisia, joilla halu riittää mutta rohkeus ei. :/ Vaikken tietenkään kuvittele, että luulisin kaikkien haluavan tätä.)
Tämän siis kirjoitti N39, joka luovuttaa nyt valokeilan takaisin ap:lle. :D
Muuta Uudellemaalle. Hanki akateeminen koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et varmaan ekaa kertaa kysy tätä?
Millaisia vastauksia olet aiemmin saanut?
Tai mihin tuloksiin tullut?
Vierailija kirjoitti:
Ap, et varmaan ekaa kertaa kysy tätä?
Millaisia vastauksia olet aiemmin saanut?
Tai mihin tuloksiin tullut?
Mitä tarkoitat vastauksilla?
ap
Pyrin vuosia vakavaan parisuhteeseen edellisen päädyttyä eroon. Sitten sain siitä etsimisestä tarpeekseni ja päätin, että luovutan ja suhtaudun kaikkiin miehiin kavereina, mahdollisina ystävinä, enkä enää etsi mitään. Muutaman viikon sisällä tutustuin mieheen, jonka kanssa olimme aluksi vain ystäviä ja sitten ajan kanssa muutakin. Nyt oltu yhdessä jo pitkään. Muitakin tarjokkaita olisi sitten ollut, kun vain itse vaihdoin asennetta.
Olen miettinyt asiaa usein, että voiko olla mahdollista, että kun on haku päällä, niin se huomataan ja siitä tulee jotenkin sellainen fiilis vastakkaiselle osapuolelle, että toinen on jotenkin epätoivoinen. Eli voisiko oman asenteen muuttaminen vaikuttaa asiaan. Kokeile keskittyä tekemään itsesi onnelliseksi ihan itseksesi, ja keskity niihin asioihin mistä nautit elämässä. Se onnellisuusin saattaa vetää muita ihmisiä puoleesi. Ainakin voit saada uusia ystäviä.
Täällä monet on ehdottanu kaveripohjalta tutusmista mutta ap; älä mene tähän lankaan. Romanttinen kiinnostus luodaan yleensä hyvin nopeasti. Jos päädyt naisen kaveriksi, sieltä on lähes mahdoton nousta pois. Ja jos joskus tunnustat tunteesi naiselle,hän lopettaa ystävyydenkin siihen. Kannattaa vaan rohkeasti tehdä enemmän aloitteita baarissa ja nettideitit auki. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet on ehdottanu kaveripohjalta tutusmista mutta ap; älä mene tähän lankaan. Romanttinen kiinnostus luodaan yleensä hyvin nopeasti. Jos päädyt naisen kaveriksi, sieltä on lähes mahdoton nousta pois. Ja jos joskus tunnustat tunteesi naiselle,hän lopettaa ystävyydenkin siihen. Kannattaa vaan rohkeasti tehdä enemmän aloitteita baarissa ja nettideitit auki. Tsemppiä!
Mulle kyllä kävisi kaverikin. Taidan vain olla niin tylsä ja outo, että harva nainen kanssani kaveraisi.
Romanttinen suhde on niin kaukainen haave, että en siitä enää edes haaveile.
ap
Jos nykyiset parinvalintakriteerit olisi voimassa, en olisi syntynytkään. Keskustelut isän kanssa kestivät korkeintaan kolme lausetta ja äiti kertoi, että tietyistä asioista ei vaan puhuttu. Isä myös hallitsi täysin mm. äidin rahankäyttöä, seurasi joka penniä.
Tällaista ei nykyaikana hyväksyttäisi. Isän kaltainen mies ei varmasti pääsisi parisuhteeseen ja saisi perhettä. Äidiltä vaadittiin tosi pitkää pinnaa.
Nykyään naiset elää mielummin yksin kuin "liian vaativassa" parisuhteessa. Siispä nekin miehet, jotka olisivat valmiit joustamaan, eivät löydä puolisoa naisten korkeiden vaatimusten vuoksi.
Lisäksi lasta haluavien naisten määrä näyttää nousseen tai lasten hankintaa siirretään niin myöhään, että se vaikeutuu. Perhettä haluavan sopivan naisen löytäminen taitaa alkaa olla jo harvinaista.
Miehenä keskittyisin sopivan naisen etsimiseen miettimällä omia toiveita ja missä voisin kohdata toiveiden naisen. Tinder ym sovellukset ei kerro mitään lapsiperhetoiveista. Se sijaan koiran omistaminen näyttää edeltävän usein perheen perustamista, ei aina.
Hyvää harjoitusta myös toisesta huolehtimisesta. <3
Alue: Aihe vapaa
Melko mielenkiintoinen ajatusrakennelma. Tuota en ole pohtinut.
Mulle lapsi on enemmän hyvän kumppanuuden tulos. Ehkä siis en hankkisi lasta vaikka olisi siihen mahdollisuus. Tai jos olisin nainen.
Olen kyllä siis unelmoinut perheestä, mutta en ole varma olisinko lapselle hyvä yksinhuoltajaisä.
ap