Pettääkö kiltit ja kunnolliset miehet?
Mikä kokemus teillä on.. pettääkö ne miehet joista suurin osa ajattelee, että tuo on niin kiltti, kunnollinen ja fiksu perheenisä? Ne ehkä vähän ulkonäöltä vaatimattomat miehet tai luonteeltaan hiljaisemmat?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltillä ja kunnollisella miehellä harvoin on puolisoa. Tunnetuista syistä.
Jos olisi, niin ei varmasti pettäisi. Ei haluaisi pettää ja vaikka haluaisikin niin ei löytäisi ketään kenen kanssa pettää.
Niinpä. Jos ei meinaa edes löytää sitä yhtä naista, niin miten sitä yhtäkkiä alkaisi pettämään. Naisilla toki eri tilanne, kun voi pettää kun haluaa.
Ja tässäpä tulikin syy miksi kenenkään ei pidä mennä yhteen omasta mielestään "kiltin ja kunnollisen" miehen kanssa.
Mies haluaisi olla naissankari ja panna pitkin kyliä, mutta ei siinä onnistu joten "joutuu" parisuhteeseen seksiä saadakseen. Nainen taas ei halua panna pitkin kyliä vaikka se onnistuisikin (kiitos näiden naissankarien ja wannabe-naissankarien) hyvinkin helposti, koska ei ole kiinnostunut irtoseksistä vaan parisuhteesta.
Parisuhteeseen "joutunut" mies on katkera tästä epäkohdasta joten syyllistää naista "hu¤raamisesta" koska nainen saisi miehen himoitsemaa irtoseksiä heti halutessaan ja tämä jollain oudolla logiikalla on naisen syytä. Kiltti ja kunnollinen mies siis syyllistää naista siitä mitä itse tekisi jos vain saisi siihen tilaisuuden.
Uskokaa jo vihdoin, nämä vinkujat EIVÄT ole mitään kilttejä ja kunnollisia miehiä vaan miehiä jotka kutsuvat itseään kiltiksi ja kunnolliseksi koska se kuulostaa hyvältä heidän tarinansa kannalta. Minkään oikean kiltteyden tai kunnollisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltillä ja kunnollisella miehellä harvoin on puolisoa. Tunnetuista syistä.
Jos olisi, niin ei varmasti pettäisi. Ei haluaisi pettää ja vaikka haluaisikin niin ei löytäisi ketään kenen kanssa pettää.
Niinpä. Jos ei meinaa edes löytää sitä yhtä naista, niin miten sitä yhtäkkiä alkaisi pettämään. Naisilla toki eri tilanne, kun voi pettää kun haluaa.
Ja koska mies haluaisi pettää mutta ei voi, niin tottahan nainen pettää koska se voi. Tai ainakin pettää heti kun haluaa ja miksei sekin halua vaikka heti tänään koska niinhän mieskin haluaisi..
Sa#t¤nan hu¤r##, nyt tuli turpaan.
Että joo, nämä kannattaa kiertää kaukaa
jos kiltti ja kunnollinen mies pettää niin hän ei ole enää kiltti ja kunnollinen mies, kysymys on mahdoton yhtälö
Vierailija kirjoitti:
Roses are red kirjoitti:
Olen pettänyt, koska kiltin ja kunnollisen miehen kanssa intiimi kanssakäyminen ei onnistunut miehestä johtuvista syistä, paitsi humalassa ehkä 2x vuoteen. Eroon ei suostunut eikä vapaaseen parisuhteeseen. Uhkasi polttaa tavarani ja satuttaa, jos lähden..
Petin ja sitten jätin eikä kaduta. Uskalsin lopulta lähteä. Nyt elän tasapainoisessa parisuhteessa kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ja, nyt on läheisyyttä riittävästi.Jäi mietityttämään että milla mittarilla tämä mies oli kiltti ja kunnollinen?
Omasta mielestään kiltti ja kunnollinen mies on usein just tuollainen. Kyllä kai kaikki palstalaiset jo nämä omasta mielestään kiltit ja kunnolliset miehet tunnistaa?
Valitettavan moni nainen on tuollaisen kanssa myös ollut parisuhteessa eikä näillä omasta mielestään kilteillä ja kunnollisilla ole mitään tekoa aidosti kilttien ja kunnollisten miesten kanssa.
Ensimmäistä miestyyppiä ei syystäkään haluta ja jälkimmäisillä taas on ottajia jonoksi asti.
Nuorena seurustelin muutaman vuoden kaikkien mielestä kiltin ja kunnollisen miehen kanssa. Miehen isä petti jatkuvasti tämän äitiä ja kysyin mieheltä, että eikö hän aio kertoa äidilleen. Ei kuulemma kuulu hänelle. Tässä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen soida, mutta ei, koska hölmö, nuori ja kokematon sydän. Se miten ihminen suhtautuu pettämiseen, kertoo paljon kiltteydestä ja kunnollisuudesta. Jos miehelle on ok, että äitiä petetään mennen tullen, miksi tyttöystävä olisi sen kummempi petettävä. Tulin tietenkin petetyksi ja oppirahat maksoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roses are red kirjoitti:
Olen pettänyt, koska kiltin ja kunnollisen miehen kanssa intiimi kanssakäyminen ei onnistunut miehestä johtuvista syistä, paitsi humalassa ehkä 2x vuoteen. Eroon ei suostunut eikä vapaaseen parisuhteeseen. Uhkasi polttaa tavarani ja satuttaa, jos lähden..
Petin ja sitten jätin eikä kaduta. Uskalsin lopulta lähteä. Nyt elän tasapainoisessa parisuhteessa kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ja, nyt on läheisyyttä riittävästi.Jäi mietityttämään että milla mittarilla tämä mies oli kiltti ja kunnollinen?
Omasta mielestään kiltti ja kunnollinen mies on usein just tuollainen. Kyllä kai kaikki palstalaiset jo nämä omasta mielestään kiltit ja kunnolliset miehet tunnistaa?
Valitettavan moni nainen on tuollaisen kanssa myös ollut parisuhteessa eikä näillä omasta mielestään kilteillä ja kunnollisilla ole mitään tekoa aidosti kilttien ja kunnollisten miesten kanssa.
Ensimmäistä miestyyppiä ei syystäkään haluta ja jälkimmäisillä taas on ottajia jonoksi asti.
Ei ole näkynyt ottajia, saati jonoa.
Minun mies oli ja on reilu, rehti ja ns. Kiltti mies. Yhdessä yki 12 vuotta. Ikinä en olisi hänen omista kokemuksistaan/arvoistaan johtuen uskonut että pettää. Mutta niin teki. Ihastui työkaveriinsa ja päästi asian niin pitkälle. Näin jälkeenpäin ajatellen, en osaa sanoa kummalle asia oli kovempi isku jälkeenpäin. Minulle petetylle vai miehelleni joka petti. Hänen omat arvonsa kun ovat aika kovat ja hän ei itselleen suo muutenkaan paljoa huonoa käytöstä. Se, että meni tekemään noin on ollut hänelle aika kova paikka ja se oma kiilto kuori mennyttä. Sama mies hän ei ole enää kuin ennen. Kokee olevansa huonompi ja yrittää tosissaan saada kaiken toimimaan. Töitä tehty ja elämä jatkuu. Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Ei kukaan ole täydellinen. Elämä jatkuu. Itse annoin miehelleni anteeksi, vielä kun joksus antaisi itselleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies oli ja on reilu, rehti ja ns. Kiltti mies. Yhdessä yki 12 vuotta. Ikinä en olisi hänen omista kokemuksistaan/arvoistaan johtuen uskonut että pettää. Mutta niin teki. Ihastui työkaveriinsa ja päästi asian niin pitkälle. Näin jälkeenpäin ajatellen, en osaa sanoa kummalle asia oli kovempi isku jälkeenpäin. Minulle petetylle vai miehelleni joka petti. Hänen omat arvonsa kun ovat aika kovat ja hän ei itselleen suo muutenkaan paljoa huonoa käytöstä. Se, että meni tekemään noin on ollut hänelle aika kova paikka ja se oma kiilto kuori mennyttä. Sama mies hän ei ole enää kuin ennen. Kokee olevansa huonompi ja yrittää tosissaan saada kaiken toimimaan. Töitä tehty ja elämä jatkuu. Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Ei kukaan ole täydellinen. Elämä jatkuu. Itse annoin miehelleni anteeksi, vielä kun joksus antaisi itselleenkin.
Tuo muuten on yksi hälytysmerkki jota moni ei tajua. Se että joku on hyvin ankara itselleen kertoo usein siitä että tietää sisimmässään että itsellä on taipumus tehdä jotain. Ja siksi sitä pitää pitää hyvin tiukasti pitää kurissa. Se ei vain yleensä loputtomiin onnistu. Maailmahan on täynnä moraalista saarnaavia kirkonmiehiä joita on löydetty sitten miehen sylistä tai muovipussiin kuristuneen jonkuna ihmeellisen seksileikin jäljiltä.
Luotettavimpia eivät ole ne ihmiset joiden pitää koko ajan vakuuttaa sitä miten moraalisia ovat ja miten eivät ikinä hyväksy pettämista tai muuta vastaavaa. Vaan siis ne joiden ei tarvitse mitään vakuutella koska se näkyy heistä ja heidän käytöksestään muutenkin.
Heikkoitsetuntoiset pettää. Olipa sitten kiltti, nahjus, narsku tai pahis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roses are red kirjoitti:
Olen pettänyt, koska kiltin ja kunnollisen miehen kanssa intiimi kanssakäyminen ei onnistunut miehestä johtuvista syistä, paitsi humalassa ehkä 2x vuoteen. Eroon ei suostunut eikä vapaaseen parisuhteeseen. Uhkasi polttaa tavarani ja satuttaa, jos lähden..
Petin ja sitten jätin eikä kaduta. Uskalsin lopulta lähteä. Nyt elän tasapainoisessa parisuhteessa kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ja, nyt on läheisyyttä riittävästi.Jäi mietityttämään että milla mittarilla tämä mies oli kiltti ja kunnollinen?
Omasta mielestään kiltti ja kunnollinen mies on usein just tuollainen. Kyllä kai kaikki palstalaiset jo nämä omasta mielestään kiltit ja kunnolliset miehet tunnistaa?
Valitettavan moni nainen on tuollaisen kanssa myös ollut parisuhteessa eikä näillä omasta mielestään kilteillä ja kunnollisilla ole mitään tekoa aidosti kilttien ja kunnollisten miesten kanssa.
Ensimmäistä miestyyppiä ei syystäkään haluta ja jälkimmäisillä taas on ottajia jonoksi asti.
Ei ole näkynyt ottajia, saati jonoa.
Koska pelkkä kiltteys ei riitä. Mutta se auttaa kyllä kovasti jos samalla on tarjota myös jotain persoonaa ja jonkinlaista sosiaalista kykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roses are red kirjoitti:
Olen pettänyt, koska kiltin ja kunnollisen miehen kanssa intiimi kanssakäyminen ei onnistunut miehestä johtuvista syistä, paitsi humalassa ehkä 2x vuoteen. Eroon ei suostunut eikä vapaaseen parisuhteeseen. Uhkasi polttaa tavarani ja satuttaa, jos lähden..
Petin ja sitten jätin eikä kaduta. Uskalsin lopulta lähteä. Nyt elän tasapainoisessa parisuhteessa kiltin ja kunnollisen miehen kanssa ja, nyt on läheisyyttä riittävästi.Jäi mietityttämään että milla mittarilla tämä mies oli kiltti ja kunnollinen?
Omasta mielestään kiltti ja kunnollinen mies on usein just tuollainen. Kyllä kai kaikki palstalaiset jo nämä omasta mielestään kiltit ja kunnolliset miehet tunnistaa?
Valitettavan moni nainen on tuollaisen kanssa myös ollut parisuhteessa eikä näillä omasta mielestään kilteillä ja kunnollisilla ole mitään tekoa aidosti kilttien ja kunnollisten miesten kanssa.
Ensimmäistä miestyyppiä ei syystäkään haluta ja jälkimmäisillä taas on ottajia jonoksi asti.
Ei ole näkynyt ottajia, saati jonoa.
Koska pelkkä kiltteys ei riitä. Mutta se auttaa kyllä kovasti jos samalla on tarjota myös jotain persoonaa ja jonkinlaista sosiaalista kykyä.
Totta kyllä, enkä valita, vaikka käytännössä ikisinkku olenkin. En siis omasta tahdostani.
67
Vierailija kirjoitti:
Heti tilaisuuden tullen. Huono itsetunto, vähempikin huomio riittää.
Itsetunto? Huono itsetunto, hyvä itsetunto? Kenellä muka jotain tuollaista on?
Huomio? Haluaa huomiota? Huomio tuntuu hyvältä? Kenestä se muka tuntuu hyvältä, keneen huomio muka vaikuttaa?
Kuka tuollaisia juttuja oikein keksii? Mistä tuulesta tuollaisia älyttömyyksiä oikein temmataan? Tuollaisiako asioita jotkut ihmiset ajattelevat? Kuka tuollaista muka pohtisi?
Oon täällä useampaan otteeseen törmännyt siihen että omasta mielestään kiltti ja kunnollinen mies opastaa toista panemaan rumia naisia kunnes itsevarmuus kasvaa ja voi siirtyä parempaan heti kun saa sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja kunnollinen mies saattaa olla juurikin arka ihminen, joka elää pelosta sovinnaista elämää. Hän on sovinnainen, sopeutava, näkymätön ja miellytttämishaluinen, koska sisimmässään tietää ettei hänellä ole sellaista karismaa tai habitusta jolla saisi naisia.
Jos sitten joku instababe antaa tällaiselle miehelle huomiota, kyllä häntä viedään kuin litran mittaa.
Instababe🤣😂🤣 Miksi kiinnostaisi?
Ihmettele vasta sitten kun yksikin instabeibe on huomannut sut.
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja kunnollinen mies saattaa olla juurikin arka ihminen, joka elää pelosta sovinnaista elämää. Hän on sovinnainen, sopeutava, näkymätön ja miellytttämishaluinen, koska sisimmässään tietää ettei hänellä ole sellaista karismaa tai habitusta jolla saisi naisia.
Jos sitten joku instababe antaa tällaiselle miehelle huomiota, kyllä häntä viedään kuin litran mittaa.
Onkohan tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa, ainuttakaan? Pelon vuoksi sovinnainen, ei uskalla tuoda itseään esiin? Öh?
Sellaisia ihmisiä tiedän joilla ei kertakaikkiaan ole mitään syytä tuoda itseään esiin. Itsensä esiin tuominen on heille aivan turhaa, tyhjää, se ei tarjoa heille mitään, mikään sellainen ei tulisi heille mieleenkään, heillä ei ole ainuttakaan sellaista ajatusta tai tarvetta kuin itsensä esiin tuominen.
--
He jotka eivät saa itsensä esiin tuomisesta iloa, he eivät sitä tee. Miksi ihmeessä tekisivät, aivan turhanpäiten?
He jotka saavat itsensä esiin tuomisesta iloa, he sitä tekevät. Paitsi että sinä nyt väität että on olemassa ihmisiä jotka saisivat itsensä esiin tuomisesta iloa, mutta eivät uskalla sitä tehdä. Outoja ihmisiä. Outoja väität.
Kuka muka viettäisi aikansa katsellen muita ihmisiä, muiden aktiviteetteja, muiden rohkeutta tms, samalla pohtien että "kunpa minäkin voisin, kunpa minäkin pystyisin, kunpa minäkin saisin, kunpa minäkin uskaltaisin"?
Kïlttì míès ei petä sillä kìlttï mïéhèllä ei ole ketään ketä pettää saati kenen kanssa pettää.
Ottaen huomioon kuinka monet pettävät niin joukossa on varmasti paljon tyyppejä, joista ei ikinä sitä uskoisi. Yleisesti kiltti ja kunnollinenkin tyyppi voi sortua tekemään paskoja asioita. En itse tuomitse ihmistä kokonaan paskaksi jos on menneisyydessään pettänyt. Monet varmaan pettävät kerran ja sitten katuvat asiaa katkerasti ja ottavat opiksi. Oikeasti kamalat tyypit ovat niitä, jotka eivät koskaan opi vaan ovat sarjapettäjiä samalla esittäen kunnollista tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena seurustelin muutaman vuoden kaikkien mielestä kiltin ja kunnollisen miehen kanssa. Miehen isä petti jatkuvasti tämän äitiä ja kysyin mieheltä, että eikö hän aio kertoa äidilleen. Ei kuulemma kuulu hänelle. Tässä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen soida, mutta ei, koska hölmö, nuori ja kokematon sydän. Se miten ihminen suhtautuu pettämiseen, kertoo paljon kiltteydestä ja kunnollisuudesta. Jos miehelle on ok, että äitiä petetään mennen tullen, miksi tyttöystävä olisi sen kummempi petettävä. Tulin tietenkin petetyksi ja oppirahat maksoin.
Sattumaa. Ihan hyvin pettäjä voisi olla mies, joka puuttuu kaikkien virheisiin.
No ei se ollut missään vaiheessa kunnollinen. Et vain tunnistanut miehen häiriintyneisyyttä.