Olen naimisissa entisen huumeaddiktin kanssa. Mitä haluat kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja pyysi huomenna töihin muutamaksi tunniksi, saan sitten pitää ensi viikolla tiistaina koko päivän vapaata samaan palkkaan. Lupaanko mennä? Tarve ei ole hätätilanne, mutta pitiäsi ennen ensi vuotta saada yksi projekti maailmalle, johon tarvitaan vähän mun apua. 

Mä en rupea sun työasioista päättämään. Sä päätät ne itse :)

Itketkö "kaikki miehet on sikoja" tällä palstalla kun miehesi lopulta hakkaa sinut ?

Millä addiktiolla miehesi on korvannut piriaddiktion? Lenkkeilyllä? Pornolla? Syömisellä? Keskioluella? Työnarkomanialla?

Tunsin pari mies narkkaria joskus, ne paneskeli toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä jokin koulutus ja onko ammatti? Näkyykä narkkaus naamasta?

Ammatti löytyy ja työelämässä on, komea myöskin, jos olette katsoneet Reindeerspottingin ja Lost Boysin niin kyllä Jani oli komea myös addiktiostaan huolimatta :)

En katsonut, kertoi niin kuvottavista miehistä..

No he on sitten sun mielestä kuvottavia ja varmaan rikosrekisteritön diplomi-insinööri ei ole :)

Oletko addiktiriippuvainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itsekin jännänainen?

Tarkoitat jännänaisella varmaan rikollista? Ei, minulla ei ole rikosrekisteriä tai päihdeongelmaa. Itseasiassa pidän jopa parempana että addiktilla on tälläinen kumppani koska hän saa parhaiten tuettua raittiiseen elämäntyyliin! Olemme nykyään molemmat raittiita, paitsi mies kyllä polttaa tupakkaa, mutta ei käytä mitään päihdyttäviä aineita kuten alkoholia ja huumeita.

Eikös tuo ole aika kliseinen asetelma, kilttityttö toimii poahismiehen pelastajana?

Kun hommahan menee niin että ketään ei voi pelastaa, addikti joutuu itse tekemään sen työn jotta pääsee kuiville. Läheiset voi ainoastaan tukena olla. Kyllä, annoin miehelleni tukea ja en yhtään kadu sitä koska hän on sielunkumppanini ja nyt meillä on onnellinen elämä. Kliseinen asetelma on varmasti mutta kliseet ei kiinnosta minua yhtään.

Koska elät sitä Kliseetä.

Ottaako kupoliin? yritätkö v-i-t-tuilla minulle?

Onpahan suhtautuminen toiseen ihmiseen.

tarkoititko "entisen"

Vierailija kirjoitti:

Tasan sama lause mitä käytettiin list boysissa ja väitit maksaneen minnesotan 7v sitten addiktille että saat hänestä miehen :D

Mistä näitä provoja tai fantasioita revitään :D:D795

No kun se lause pätee myös oikeassa elämässä että narkomaaneja pidetään potentiaalisina vasikkoina ja kyllä maksoin hänelle hoidon koska näin hänessä paljon hyvää ja kaikki muut keinot oli yritetty. Joten koin että mikään muu ei voi miestäni pelastaa kuin se että saa parasta päihdehoitoa mitä suomesta löytyy, jos edes se auttaa kun riippuvuus oli niin vakava.

Lihaisa pastori Neulakko kirjoitti:

Kuusitoista vuotta nappaillut aineita?!? Ja sä ihan oikeasti ajattelet, että kyllä tuosta vielä kunnon äijä tulee? Mieti nyt hyvänen aika realistisesti, mitä kaikkea ne aineet on ehtineet vaikuttaa sun sankarisi elimistöön ja ennenkaikkea pääkoppaan! Melkoisen aikapommin kanssa kuljet ja vielä lapsi piti hankkia. Ei taida sullakaan mansikat kukkia kesällä.

No tavalliset palstamammat ovat varmaan impanneet kaikki siivouskomeron pesuaineet läpi useampaan kertaan. Viesteistä päätellen

Lihaisa pastori Neulakko kirjoitti:

Kuusitoista vuotta nappaillut aineita?!? Ja sä ihan oikeasti ajattelet, että kyllä tuosta vielä kunnon äijä tulee? Mieti nyt hyvänen aika realistisesti, mitä kaikkea ne aineet on ehtineet vaikuttaa sun sankarisi elimistöön ja ennenkaikkea pääkoppaan! Melkoisen aikapommin kanssa kuljet ja vielä lapsi piti hankkia. Ei taida sullakaan mansikat kukkia kesällä.

Oon elänyt itsekkin kovaa elämää mutta eri syistä kuin mieheni. Tulin lapsena äitini hylkäämäksi, isällä oli alkoholiongelma, jouduin muuttamaan hetkeksi kotoa mummolaan, oon ollut kiusattu, ystäväni menehtyi vahinkoövereihin. Niin siitä seurauksena keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö, ocd, traumoja, eri persoonallisuushäiriön piirteitä kuten epävakaata, epäluuloista, passiivis-vihamielistä, narsistista. Oon ollut avohoidossa ja terapiassa ja nyt kaikki kunnossa. Mutta tämäkin on varmasti syy miksi koen sympatiaa ihmisiä kohtaan jotka ovat eläneet myös kovaa elämää, käyttäneet huumeita ja olleet vankilassa. En halua tuomita koska se ei auta ketään pääsemään eteenpäin. Lapsemme on onneksi täysin terve.

Vierailija kirjoitti:

Itketkö "kaikki miehet on sikoja" tällä palstalla kun miehesi lopulta hakkaa sinut ?

Hänellä ei ole rikoksia naisiin, lapsiin tai eläimiin. Joten en usko että näin käy :) ja olisi luultavasti tullut punaisia lippuja jo tässä 7 vuoden aikana... mutta jos kuka tahansa sukupuolesta riippumatta kohdistaa minuun väkivaltaa niin varmasti itkisin

Vierailija kirjoitti:

Millä addiktiolla miehesi on korvannut piriaddiktion? Lenkkeilyllä? Pornolla? Syömisellä? Keskioluella? Työnarkomanialla?

En oikeestaan koe hänen korvanneen sitä millään, harrastamme kyllä liikuntaa ja on kova paiskimaan töitä niin varmaan sitten ne.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin pari mies narkkaria joskus, ne paneskeli toisiaan.

Mitäs ihmeellistä tässä on? Moni on homo ilman addiktiotakin

Syöttekö nistipataa?

miljööympäristö kirjoitti:

Oletko addiktiriippuvainen?

En oo riippuvainen onneksi mistään, mutta sillon kun mulla oli vielä ocd niin olin riippuvainen tarkistelusta. Piti monta kertaa tarkistaa että onhan hella pois päältä, hana suljettu ennen uloslähtöä. En minä kehenkään rakastu addiktion perusteella, ulkonäköä ja luonnetta katsoin vaan :) eikä sairaudet ja vammat ole mulle este parisuhteen muodostamiselle kun ajattelen niin että meille kellekkään ei oo taattu ikuista terveyttä, joten jos itse sairastut niin haluatko joutua deittimarkkinoiden ulkopuolelle? haluaisitko että sinut nähtäisiin muunkin kuin sairauden tai vamman kautta?

Vierailija kirjoitti:

tarkoititko "entisen"

Entisellä tarkoitan sitä että hän ei enää käytä huumeita, mutta tottakai riippuvuus säilyy aina niin kuin alkoholistillakin että ei voi tippaakaan ottaa alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitko teininä j ännätyttö ja tykkäsitkö jo silloin pahoista pojista?

Teininä yritin kyllä vetää koviksen roolia ja kiusasin jopa yhtä ihmistä josta en ole ylpeä, mutta olin myös itse kiusattu ja itseasiassa tutustuin mieheeni kun olin 15-vuotias ja hän 27-vuotias mutta meistä tuli sillon vaan ystäviä. Suhde aloitettiin kun olin 18-vuotias ja mies 30-vuotias. Lapsi syntyi kun olin 21-vuotias ja mies 33-vuotias. Nykyään olemme 25 ja 37 :) pahat pojat on kyllä aina vedonneet, kai ajattelen heitä vahvoina miehinä jotka kykenee suojelemaan perhettään myös fyysisellä väkivallalla.

Olet siis jännänainen.

Öööö... Olenko sanonut haluavani kysyä jotain? Minkä ihmeen takia haluaisin kysyä ventovieraalta jotain? XDDDDDDDDDDDD Hävettääkö sinua tämä aloitus yhtä paljon kuin minua?