Juha-Matti Kinnunen liittyi Soldiers of Odinin katupartioon mutta pettyi, kun totuus paljastui

Syrjäytynyt, sellaiseksi hän itse määrittelee tuolloin 22-vuotiaan Juha-Matin. Ammattia tai parisuhdetta ei ollut, opiskelut olivat jääneet kesken ja elämän täyttivät hortoilu, näpistely ja päihteet.

”Olin valunut ulos normaalista yhteiskunnasta. Elämällä ei ollut suuntaa eikä merkitystä.”

”Koin epäoikeudenmukaisena, että tulijat saivat apua, mutta minä jäin sitä vaille.”

Joensuuhun perustettiin Soldiers of Odinin -järjestön haaraosasto, johon kaveri pyysi Kinnusta mukaan. Hän ei asiaa pitkään miettinyt.

”Mie uskoin vilpittömästi siihen, kun he sanoivat suojelevansa lapsia ja naisia ja pitävänsä yllä järjestystä kaduilla. Se kuulosti minusta oikeudenmukaiselta.”

Vaikka Kinnunen näytti olevan liikkeen uskollinen jäsen, jossain kohtaa häntä alkoi kalvaa epäilys. Hän oli lähtenyt puolustamaan hädänalaisia, mutta katupartioihin liittyi henkilöitä, joilla oli toiset motiivit: halu päästä tappelemaan.

Väkivaltaisuuksia hän ei tiedä tapahtuneen mutta:

”Tajusin, että todellisuudessa kyse oli vain ulkomaalaisten vastustamisesta. Julkipuheet naisten ja lasten suojelusta olivat lopulta vain julkikuvaa.”