Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen vanhus isossa omakotitalossa
29.12.2020 |
Juu, anoppi. Jäi leskeksi muutama vuosi sitten. Mieheni on ainoa lapsi ja oletuksena on, että hän huolehtii anopin omakotitalossa ja isosta pihassa kaikesta siitä, mistä appiukko huolehti eläessään. Talo on ollut aivan liian iso ja työläs kahdellekin iäkkäälle ihmiselle, mutta yksinäiselle naisihmiselle se on täysin älytön.
Miten houkutella anoppi muuttamaan helppohoitoisempaan asuntoon? Syyttäkää vain anoppivihasta, mutta mieskin kokee olevansa jumissa tilanteessa, jossa oman työn, oman kodin ja perinnöksi jääneen mökin lisäksi on huolehdittava myös äitinsä talosta - ja toki muistakin asioista.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Päätös vanhuuden asumisesta kannattaa todellakin tehdä vielä silloin kun kykenee sen tekemään. Meillä on vuoden päästä talolaina maksettu ja sitten ostetaan sopiva kerrostaloasunto vanhuutta ajatellen. Saahan siitä vuokratuloa kunnes siihen itse muuttaa. Omia vanhempia ja appivanhempia kun katsoo, niin kyllä kasikymppisenä aloitekyky ja valmius muutoksiin on mennyt. Päätökset ja suunnitelmat on tehtävä ajoissa.
Se johtuu yksinkertaisesti huonosta sapuskasta: ei koliinia riittävästi. Milloin saivat viimeksi kananmunaa aterialla? Muustahan sitä ei saa riittävästi. Ateriapalvelussa ei ollut yhtään kertaa, kun katsoin niitä ainesosaluetteloita muutaman kerran. Surkeeta ruokaa, paljon pakkausroskaa:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä talossa sitten pitää jatkuvasti tehdä?
Itse asun 17 hehtaarin vanhalla maatilalla eikä täällä silti tarvitse jatkuvasti mitään tehdä, vaikka kasvatetaankin itse yhtä sun toista, lämmitetään leivinuunia, on isot koirat pihavahteina ja kesäisin toisinaan loppuu vesi kaivosta, jolloin haetaan traktorilla lisää vettä rannasta.
No mites lumityöt talvella ja nurmikon ajelut kesällä?
Ketjun mukaan lunta ei enää juuri sada ja nurtsi muutaman kerran kesässä työttömien toimesta
vävyvävy haukkuu koira kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän ei kuulu sulle mitenkään joten mikä oli seuraava kysymys?
Tietenkin kuuluu.
-ohisEi muuten kuulu,on pelkkä anoppi. Anopin asiat kuuluvat anopin lapsille,ei miniöille eikä vävyille.
No kyllä ne anopin asiat siinä mielessä kuuluu myös miniöille ja vävyillekin, että toisen vanhemman tai vanhempien auttamiseen kuluva aika ja raha (esim. bensakulut) ovat pois omalta perheeltä. Ja valitettavan usein auttamiseen joutuvat osallistumaan nämä miniät ja vävytkin, halusivat tai eivät.
Seurustelin vuosikausia sitten yhden maajussin kanssa. Oli paikallisessa koulussa puukässän opettajana. Hänen isovanhempansa asuivat kunnan keskustassa rivitalossa ja asunto oli myynnissä monta vuotta. Vuoronperään kuolivat ja asunto oli edelleen myynnissä. Poikaystävä remppari asunnon, mm maalasi koko taloyhtiön aidat, no maalla tehdään enemmän talkootyötä. Tässä vaiheessa minä tulin kuvioihin mukaan ja appivanhemmat muuttivat sinne rivitaloon. Ja asunto oli edelleen myynnissä.
Poikaystävän kanssa asuttiin kaksisteen maalaistalossa ja oli kyllä tosi kivaa. Poikaystävä korjasi taloa, kunnosti huonekaluja ja silloin, n 20 vuotta sitten niistä sai todella hyvät hinnat.
Käytiin kerran kk Helsingissä, mä kävin työpaikalla ja mies vei kunnostetut huonekalut asiakkailleen ja jäätiin aina Helsinkiin viikonlopuksi.
Rahoilla laittoi taloa kuntoon. Siellä oli rakennuksia, mm navetta, aitta, jotain muitakin. Siinä parin vuoden aikana, mitä asuin, sai laitettua rakennukset kuntoon niillä rahoilla, mitä sai huonekaluista ja huonekaluja oli siellä aitta täynnä, kuten vintti ja sali jne.
Sitten yhtäkkiä kummatkin asunnot menivät kaupaksi. Rivitalo oli myynnissä lopulta lähemmäs 10 vuotta ja kotitalo oli myynnissä ainakin vuoden.
Nyt ystäväni äiti asuu kotitalossaan, Joensuun perukoilla. 250 neliötä, kaukana kaikesta. Liikkuu rollaattorilla ja ei voi mennä yläkertaan eikä kellariin. Ei halua muuttaa pois, mutta ei pysty pitämään paikkoja kunnossa.
Isälläni alkoi lonkka vihotella ja he siirsivät heti makuuhuoneen alakertaan ja laittoivat omakotitalon myyntiin. Muuttotappiokunta, meni vuosi. Nyt asuvat muutaman vuoden vanhassa kerrostalossa, kaikki toimii. Mm autolla voi ajaa parkkipaikalle ja hissillä suoraan asuinkerrokseen.
Ystäväni appi kuoli syöpään. Tieto syövästä tuli todella viime hetkellä. Heidän poika, ystäväni mies on puuseppä ja siinä ei auttanut muu, kuin tehdä yläkerrasta sellainen, jotta poika pystyi perheineen muuttamaan siihen.
Ystäväni muutti taloon, viettivät häänsä pihalla, saivat 3 lasta ja nyt kaikki on hyvin. Anoppi asuu alakerrassa ja ystävä miehensä ja 3 lapsen kanssa ylhäällä. Ei ole liikaa tilaa, mutta he nauttivat isosta pihasta ja lapset voivat mennä aina mummolaan halutessaan.
Nyt anoppi alkaa olemaan jo vanha, mutta ystävä on siirtynyt kotitöihin. on kaikille turvalisempaa.
Ei kukaan halua muuttaa jonnekin männyn ja metsän taakse entiseen lapsuudenkotiin vaan siksi, että oma äiti voi asua pidempään kotonaan.
Niiden muuttotappio kuntien asuntojen myyntiaika on pitkä. Jos saa 20 000 euroa, sillä ei kauaa juhlita. Etenkin jos muutaman vuoden päästä ilmenee joku vika asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös vanhuuden asumisesta kannattaa todellakin tehdä vielä silloin kun kykenee sen tekemään. Meillä on vuoden päästä talolaina maksettu ja sitten ostetaan sopiva kerrostaloasunto vanhuutta ajatellen. Saahan siitä vuokratuloa kunnes siihen itse muuttaa. Omia vanhempia ja appivanhempia kun katsoo, niin kyllä kasikymppisenä aloitekyky ja valmius muutoksiin on mennyt. Päätökset ja suunnitelmat on tehtävä ajoissa.
Se johtuu yksinkertaisesti huonosta sapuskasta: ei koliinia riittävästi. Milloin saivat viimeksi kananmunaa aterialla? Muustahan sitä ei saa riittävästi. Ateriapalvelussa ei ollut yhtään kertaa, kun katsoin niitä ainesosaluetteloita muutaman kerran. Surkeeta ruokaa, paljon pakkausroskaa:-(
Kananmunahullu iski jälleen 🤦
Oletko Munakunnan lobbari, kun vastaus kaikkeen, jalkasilsasta terrori-iskuun, on riittävä kananmunien syönti?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni appi kuoli syöpään. Tieto syövästä tuli todella viime hetkellä. Heidän poika, ystäväni mies on puuseppä ja siinä ei auttanut muu, kuin tehdä yläkerrasta sellainen, jotta poika pystyi perheineen muuttamaan siihen.
Ystäväni muutti taloon, viettivät häänsä pihalla, saivat 3 lasta ja nyt kaikki on hyvin. Anoppi asuu alakerrassa ja ystävä miehensä ja 3 lapsen kanssa ylhäällä. Ei ole liikaa tilaa, mutta he nauttivat isosta pihasta ja lapset voivat mennä aina mummolaan halutessaan.
Nyt anoppi alkaa olemaan jo vanha, mutta ystävä on siirtynyt kotitöihin. on kaikille turvalisempaa.
Ei kukaan halua muuttaa jonnekin männyn ja metsän taakse entiseen lapsuudenkotiin vaan siksi, että oma äiti voi asua pidempään kotonaan.
Niiden muuttotappio kuntien asuntojen myyntiaika on pitkä. Jos saa 20 000 euroa, sillä ei kauaa juhlita. Etenkin jos muutaman vuoden päästä ilmenee joku vika asunnossa.
Voisin ryhtyä omaishoitajaksi jos korvaus olisi asiallinen mutta kun ei ole laitos kutsuu ja yhteiskunta maksaa pitkän pennin. Omaishoidon tukea voitaisiin korottaa reilusti ennen kuin oltaisiin lähelläkään sitä mitä maksaa kun yhteiskunta hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja p:so muutamme keväällä asuntoon, jonne pääsee myös täysin portaitta. Me olemme 55 ja 59. Niin ei yllätä vaivaisuus. Vihjeeksi tulee samalla se, että hommatkaa esteetön kämppä hyväkuntoisena ollessa.
Ontuvana tai kepakon kanssa on vaikea muuttaa, jos tulopuoli sattuu lisäksi olemaan vaatimaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös vanhuuden asumisesta kannattaa todellakin tehdä vielä silloin kun kykenee sen tekemään. Meillä on vuoden päästä talolaina maksettu ja sitten ostetaan sopiva kerrostaloasunto vanhuutta ajatellen. Saahan siitä vuokratuloa kunnes siihen itse muuttaa. Omia vanhempia ja appivanhempia kun katsoo, niin kyllä kasikymppisenä aloitekyky ja valmius muutoksiin on mennyt. Päätökset ja suunnitelmat on tehtävä ajoissa.
Se johtuu yksinkertaisesti huonosta sapuskasta: ei koliinia riittävästi. Milloin saivat viimeksi kananmunaa aterialla? Muustahan sitä ei saa riittävästi. Ateriapalvelussa ei ollut yhtään kertaa, kun katsoin niitä ainesosaluetteloita muutaman kerran. Surkeeta ruokaa, paljon pakkausroskaa:-(
Kananmunahullu iski jälleen 🤦
Oletko Munakunnan lobbari, kun vastaus kaikkeen, jalkasilsasta terrori-iskuun, on riittävä kananmunien syönti?
Mikä Munakunta? Lähikaupasta ostetaan kaikki, mutta monta kertaa vuodesta tulee aika, jolloin kaupasta loppuu ne luomumunat. Kauppiaalle tulee tilatessa vastaus, et valitse toinen tuote. Sitä juuri ei pidä koskaan tehdä, et ostaisi niitä vapaan kanan/tms munia, koska ne ei todellakaan ole mikään vaihtoehto! Saavat tuolla systeemillä myytyä kaikki muut hyllyistä, minkäs sille tekee? Onneksi ne säilyvät pitkään sen parasta-ennen päiväyksen jälkeenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin mahtuu keinutuolit ja citypotkurit sinne kotiin, ei mitään hätää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Mutta kunnioitan sitä etteivät halua kaupunkiin ja haluavat kuolla rauhassa omaan taloonsa.
Niin, mitään rauhassa kuolemistahan se ei noilla yleensä ole. Useimmiten se on kaatuminen ja omissa ulosteissaan nälkään / janoon / verenvuotoon kuoleminen lattialla joka kestää päiviä.
Kyllä, mutta moni valitsee sen tieten tahtoen mieluummin kuin että pidetään vanhustentalossa hengissä syöttämällä ja juottamalla ja lääkkeillä kunnossa jossa elämä ei ole enää eleämisen arvoista. Kuolemat harvoin on nättejä, jokusene päivän tai viikon kärsimys on pieni paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi Suomessa ei synny palveluja tämän kysynnän ympärille. Moni haluaa asua omakotitalossa, mutta voimat/taidot/aika eivät siitä sen huoltamiseen. Olisi todella kätevää, jos voisi ostaa kiinteistönhuoltopalveluja omakotitaloon. Itse ainakin ajattelin tehdä noin, kun en enää itse jaksa.
Pienet eläkkeet ja pihit eläkeläiset.
Ei kukaan millään parilla kympillä noita palveluita tarjoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Mutta kunnioitan sitä etteivät halua kaupunkiin ja haluavat kuolla rauhassa omaan taloonsa.
Niin, mitään rauhassa kuolemistahan se ei noilla yleensä ole. Useimmiten se on kaatuminen ja omissa ulosteissaan nälkään / janoon / verenvuotoon kuoleminen lattialla joka kestää päiviä.
Miten tämä eroaa vanhainkodin terminaaliosastolla nestettä rajoittamalla kuoliaaksi näännyttämisestä?
Asiallinen eutanasia kun ei ole Suomessa sallittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isäpuolen äiti asuu korvessa yksinään ok-talossaan. On yli 90-vuotias ja kotihoito siellä vissiin kaksi kertaa päivässä käy, mutta kyllä hänen paikkansa olisi jo vanhainkodissa. Hourii (soittelee keskellä yötä pojalleen, että "ne sun tytöt ei tule millään tuolta vintiltä alas vaikka kuinka huutelen, ruokakin on jo valmista" ja on tosiaan karjalanpaistia tmv valmistanut keskellä yötä. Kompuroi jatkuvasti ja on tuon tuosta terveyskeskuksessa vuodeosastolla. Valittelee kun yksinäistä on, lapsensa asuvat ihan toisessa päässä Suomea ja osa jopa ulkomailla, vain isäpuoleni samalla paikkakunnalla mutta yrittäjänä ei ehdi kuin pari kolme kertaa kuussa äidillään käydä.
Mutta kun tämä muori EI HALUA kotoa pois, niin ei poikansa hälle hoitopaikkaa järjestä.
Tietysti vanhusta pelottaa kuin pikkulasta, ja etenkin kun ei ihan täysillä käy enää.
Appiukko kuoli ja mieheni, heidän ainoa poika, oli sitä mieltä että ei anoppi pärjää omakotitalossa yksin. No jäi kokeilemaan kumminkin.
Kaupunki tarjoaa yli 70 vuotiaille ilmaisen tien aurauksen pihalle. Anoppi sitten itse kolaa oven edustan. Me kohtaan isommat alueet ja lykätään anopin koluamat lumet kauemmaksi kun käydään kylässä.
Nurmikon anoppi on enimmäkseen vielä leikannut itse mutta välillä meidän lapset käy leikkaamassa ja anoppi maksaa siitäteineille pikkasen.
Sisähommat anoppi on toistaiseksi hoitanut itse. Katon maalaus, ikkunan pielien maalaus, salaojiin uusiminen, pihapiireineen kaato ym vastaaavat ollaan me tehty mutta ei niihin paljoa ole aikaa mennyt. Anoppi on asunut nyt yksin jo 13 vuotta. Ja kunto on pysynyt hyvänä kun talossa ja pihassa riittää puuhaa. Ikää on jo 83 vuotta mutta kunto hyvä. Eli on siinä isossa talossa omat hyvätkin puolet.
Ei se ole mikään iän suoma etuoikeus että voi jäädä asumaan taloon mistä ei pysty pitään huolta.
Se vaan on muutettava, halus tai ei. Mutta jos lompakkoa riittä niin sitte voi palkata avustajia ja oman talonmiehen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.
Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:
Eräs syy on se, että dementikko tekee yhtä sun toista kivaa siellä talossa ja satojennkilometrien päästä on mentävä milloin mistäkin syystä hoitamaan asioita.
Esim. Avaimet hukassa, lompakko hukassa, pannuhuoneessa lämmöt pantu pois päältä. On kylmä, kun ei muista sulkea ikkunoita.
Vieraita miehiä käy yhtenään kylässä(mielikuvitusta, mutta pitää varmistaa, ettei mitään varasteta)
Likapyykki heitetty roskiin ja tekohampaat vessanpönttöön.
Tässä nyt muutama syy, miksi se yksin asuminen on hankalaa, mutta onnea teille yritykseen.
vävyvävy haukkuu koira kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän ei kuulu sulle mitenkään joten mikä oli seuraava kysymys?
Tietenkin kuuluu.
-ohisEi muuten kuulu,on pelkkä anoppi. Anopin asiat kuuluvat anopin lapsille,ei miniöille eikä vävyille.
Oletko aikuisten oikeasti tuota mieltä?
Mieheni on ainoa lapsi, yli 70 v ja anoppi kohta 100 v, jos rakastan miestäni, niin miksi en auttaisi häntä ja olisi hänen tukenaan anopin asioita hoidettaessa.
Asian ei aina tarvitse kuulua itselle, mutta jos ei kuulu minä, minä, minäsukupolveen niin kyllä normaali ihminen auttaa puolisoaan.
Olemme ehkä poikkeavia, kun olemme olleet yli 50 v ydessä ja aina on kaikki myös rahat olleet yhteisiä.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Minä ja p:so muutamme keväällä asuntoon, jonne pääsee myös täysin portaitta. Me olemme 55 ja 59. Niin ei yllätä vaivaisuus. Vihjeeksi tulee samalla se, että hommatkaa esteetön kämppä hyväkuntoisena ollessa.
Ontuvana tai kepakon kanssa on vaikea muuttaa, jos tulopuoli sattuu lisäksi olemaan vaatimaton.
Siis tuossa iässä olette jo ihan vanhainkoti kunnossa?
normaali 75v menee portaat ylös omin jaloin vaikka 100 kertaa päivässä.(ainaki ne jotka tunnen)
No mites lumityöt talvella ja nurmikon ajelut kesällä?