Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen vanhus isossa omakotitalossa
29.12.2020 |
Juu, anoppi. Jäi leskeksi muutama vuosi sitten. Mieheni on ainoa lapsi ja oletuksena on, että hän huolehtii anopin omakotitalossa ja isosta pihassa kaikesta siitä, mistä appiukko huolehti eläessään. Talo on ollut aivan liian iso ja työläs kahdellekin iäkkäälle ihmiselle, mutta yksinäiselle naisihmiselle se on täysin älytön.
Miten houkutella anoppi muuttamaan helppohoitoisempaan asuntoon? Syyttäkää vain anoppivihasta, mutta mieskin kokee olevansa jumissa tilanteessa, jossa oman työn, oman kodin ja perinnöksi jääneen mökin lisäksi on huolehdittava myös äitinsä talosta - ja toki muistakin asioista.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.
Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:
Esim liikkuminen voi hankaloitua niin paljon, että varsinkin vanhemmissa omakotitaloissa asuville wc-käynnit ja peseytyminen voivat olla suorastaan vaarallisia. Esim talossa jossa äitini asuu on pesutilat kellarkerroksessa, kapeiden ja jyrkkien portaiden kautta on kulku. Wc on niin pieni että sinne ei vaikkapa rollan kanssa mahdu.
No tuollaisia virheitä tehtiin myös rintamamiestaloihin aikoinaan, eli siirrettiin pesutilat alakertaan.
Ymmärrän että se on todellinen ongelma, mutta jos haluaisi tehdä muutoksia rakenteisiin, sekin olisi mahdollista.
Sisareni sai vuosia sitten aivoinfarktin ja hänen kerrostaloasuntoonsa tehtiin muutoksia kunnan toimesta ja esim. rappukäytävään asennettiin kaide seinän puolelle portaisiin, kynnyksiin rakennettiin luiskat ym.
Portaikkoon olisi mahdollista asentaa tuolihissi, kynnykset voi madaltaa tai poistaa, oviaukkoja suurentaa tai laittaa liukuovet, kuten useissa laitoksissakin on.
Vaatisi vain hieman työtä ennenkuin liikuntakyky heikkenee liiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuolinen apu. Eipä se niin paljon maksa jos silloin tällöin joku käy leikkaamassa nurmikkoa tai lumia kolaamassa. Se on tietysti eri asia jos ei omassa kodissa pysty liikkumaan, mutta tässä ei tainnut siitä olla kyse.
Kun vanhus on siinä kunnossa, että yksikin porrasaskelma on vaikea ja käyttää rollaattoria, suurin osa omakotitaloista on hankalia. Yksitasoisessakin ratkaisussa on yleensä joku porras tai vastaava.
Usein miten omakotitaloasumiseen liittyy pihaa, leikattavaa nurmikkoa, leikattavia pensaita, istutuksia, lumen luontia, haravointia, takkapuiden hankkimista... Huterasti liikkuvalta vanhukselta nämä asiat ei usein suju. Ja vaikka jotenkin sujuisikin, moni ei enää jaksa entiseen malliin.
Jos okt on mitoitettu aikanaan isolle lapsiperheelle, siellä on ihan turhia siivottavia neliöitä huonosti liikkuvalle vanhukselle.
Usein okt:ssa on tehtävä pieniä kunnostuksia ja korjauksia koko ajan, tyhjennettävä syksyn lehdet kouruista, jne. Siellä kun ei voi soittaa talonmiestä paikalle niin kuin kerrostalossa, jos viemäri ei vedä tai patterit ei lämpene. Usein se asioista huolehtiminen, vaikkapa likakaivon tyhjennys tai nuohous, jää niiden aikuisten lasten huolehdittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolinen apu. Eipä se niin paljon maksa jos silloin tällöin joku käy leikkaamassa nurmikkoa tai lumia kolaamassa. Se on tietysti eri asia jos ei omassa kodissa pysty liikkumaan, mutta tässä ei tainnut siitä olla kyse.
Yllättävän moni vanhus ei ole valmis ostamaan ja maksamaan ulkopuolisesta avusta, vaikka varaa siihen olisi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhus on siinä kunnossa, että yksikin porrasaskelma on vaikea ja käyttää rollaattoria, suurin osa omakotitaloista on hankalia. Yksitasoisessakin ratkaisussa on yleensä joku porras tai vastaava.
Usein miten omakotitaloasumiseen liittyy pihaa, leikattavaa nurmikkoa, leikattavia pensaita, istutuksia, lumen luontia, haravointia, takkapuiden hankkimista... Huterasti liikkuvalta vanhukselta nämä asiat ei usein suju. Ja vaikka jotenkin sujuisikin, moni ei enää jaksa entiseen malliin.
Jos okt on mitoitettu aikanaan isolle lapsiperheelle, siellä on ihan turhia siivottavia neliöitä huonosti liikkuvalle vanhukselle.
Usein okt:ssa on tehtävä pieniä kunnostuksia ja korjauksia koko ajan, tyhjennettävä syksyn lehdet kouruista, jne. Siellä kun ei voi soittaa talonmiestä paikalle niin kuin kerrostalossa, jos viemäri ei vedä tai patterit ei lämpene. Usein se asioista huolehtiminen, vaikkapa likakaivon tyhjennys tai nuohous, jää niiden aikuisten lasten huolehdittavaksi.
Höpsistäkukkuu.
Siinä vaiheessa kun liikuntakyky heikkenee, vanhus ei enää kulje yläkertaan, vaan järjestää olonsa siellä yhdessä kerroksessa mukavaksi.
Sähkö lämmittää joten puiden hommaaminen lakkaa.
Kuvitteletko sinä ettei talo kestä muutamaa kymmentä vuotta ilman jatkuvaa kohkausta ja korjaamista.
Kokemuksesta sanon, että meidän rintamamiestalo on sen kestänyt aivan hyvin ja tulee kestämään sen muutaman kymmentä vuotta mitä meillä elämää on jäljellä.
Turha kuvitella, että kaikilla perillisillä olisi huoli siitä, että räystäissä ei ole lehtiä.
Puulämmityksen loputtua lakkaa myös nuohous ja pikku kunnostukset jäävät perikunnan tehtäväksi :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samma här, mutta anoppi on jo 95 ja vasta muutaman vuoden ollut huono selviytymään.
Me itse aloimme 70 v rakentaa uutta taloa, joten ihmiset ovat erilaisia.
Tiedän monia ikäisiäni, jotka eivät ole sairaita, mutta ei vain jaksa tai viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.
Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:
Rintamamiestalot jyrkkine rappusineen ja alakerrassa sijaitsevine pesutiloineen ovat pahimmasta päästä. Nyt olette ilmeisesti terveitä ja työelämässä eli suosittelen lämpimästi remontoimaan talon sellaiseksi, että pärjäätte siinäkin vaiheessa, kun toisella ei toimi pää ja toinen liikkuuu rollaattorilla tai jopa pyörätuolilla. Nyt sen remontin suunnittelu ja teko vielä onnistuu, mutta siinä vaiheessa enää ei, kun nämä muutokset olisivat välttämättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi Suomessa ei synny palveluja tämän kysynnän ympärille. Moni haluaa asua omakotitalossa, mutta voimat/taidot/aika eivät siitä sen huoltamiseen. Olisi todella kätevää, jos voisi ostaa kiinteistönhuoltopalveluja omakotitaloon. Itse ainakin ajattelin tehdä noin, kun en enää itse jaksa.
Paremmassa kunnossa vanhus pysyy kun on jotain virikettä ja puuhastelua. Jotenkin haiskahtaa siltä kuin täytyisi päästä rahastamaan talolla ja vanhus vaivaistaloon kuolemaan vähän nopeammin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.
Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:
Ruohoa leikataan kyllä useammin monessakin paikassa, kuin kerran kesässä. Melko viidakko alkaa kyllä olemaan, jos ruohikko saa vapaasti kasvaa, mahdolliset pensasaidat, hedelmäpuut yms jätetään leikkaamatta.
Lumitöiksi ei riitä mikään käveltävä polku vähän lapiolla lunta huiskittuna, jos iäkäs liikkuu rollaattorilla tai edes kepillä. Lisäksi kaatuminen pitää huomioida myös ulkona juuri kunnolla tehtyinä lumitöinä ja tarvittaessa hiekotus, mikäli itsenäisesti siellä liikkuu.
Sitten onkin nämä räystäidenpuhdistukset, haravoinnit, mahdolliset pienet ja isot korjaus ja kunnostustyöt. Siivottavaa on useimmiten enemmän. Ikkunoita on enemmän, kuin vaikka rivarikaksiossa. Joten ikääntyessä myös ne sisätyöt jäävät omaisille. Mikäli ostopalveluita ei käytetä. Ja sitten sekin että rahaa jää ostopalveluiden jälkeen huoltaa sitä taloa jne.
Esteetön kulku paikkoihin, pääseekö ikäihminen esimerkiksi pesulle ilman apua, jos ne toiminnot ovat eri kerroksessa. Nekin on syytä ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.
Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:
Rintamamiestalot jyrkkine rappusineen ja alakerrassa sijaitsevine pesutiloineen ovat pahimmasta päästä. Nyt olette ilmeisesti terveitä ja työelämässä eli suosittelen lämpimästi remontoimaan talon sellaiseksi, että pärjäätte siinäkin vaiheessa, kun toisella ei toimi pää ja toinen liikkuuu rollaattorilla tai jopa pyörätuolilla. Nyt sen remontin suunnittelu ja teko vielä onnistuu, mutta siinä vaiheessa enää ei, kun nämä muutokset olisivat välttämättömiä.
Me asumme jo nyt yhdessä kerroksessa lasten tultua aikuisiksi ja muuttaessa pois kodista.
Onneksi tähän ei ole tehty kardinaalivirhettä, eli siirretty kylppäriä alakertaan, joten yhdessä kerroksessa on kaikki tarvittava.
Kämppä lämpiää sähköllä ja muutamia muutoksia asuntoon tulen tekemään muutaman vuoden sisään.
ELi levennän kylppärin oviaukkoa ja asennan siihen liuku-oven, madallan kynnyksiä ja laittelen niihin luiskia.
Ulkoportaisiin voisi kyllä jo valmiiksi laitella pyötäruoliluiskan, jos virtaa riittää.
En usko että meidän on tässä sen hankalampaa asua kuin kerrostalokämpässäkään, joskin huomattavasti halvempaa. Asumiskustannukset obaut 3-400 kuukaudessa.
Jääpähän rahaa ostaa viemärin aukaisija jos joskus menee tukkoon tai maksaa jollekin joutilaalle muutama kymppi lumitöiden tekemisestä ja ruohikon ajelemisesta :-)
Esim paikallinen työttömien yhdistys hoitelee tuollaisia asioita pikkurahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.
Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:
Kun isä oli vielä elossa, niin pärjäsivät. Äiti ei ymmärtänyt öljylämmityksen päälle mitään, kun tuli häiriöitä ja lämmitys siirtyi öljyltä sähkölle, niin sitten ihmeteltiin isoja sähkölaskuja.
Pihahommat eivät onnistuneet, jonkun olisi pitänyt käydä leikkaamassa nurmikot ja luomassa lumet. Lisäksi taloon tuli vielä vesivahinko.
Aikuiset työssäkäyvät perheelliset lapset asuivat 300 km päässä, toinen etelässä ja toinen pohjoisessa.
Ihan hirveää säätämistä puhelimitse useaan kertaan viikossa kun mitä nyt taas on vinossa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.
Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:
No minäpä kerron omien vanhempien osalta:
- täällä lunta on paljon. Piha täytyy pitää kunnossa, että ambulanssi pääsee pihaan ja että äiti ei liukastu.
- kumpikaan ei kykene enää leikkaamaan ruohoa vaan poikansa joutuu tekemään sen. Vaatimustaso on kuitenkin korkea, pihan täytyy olla just.
- ruuat saa kotiin, jos minä teen tilauksen ja maksan sen. Muuten äitiä pitää käyttää kaupassa.
- lämmitys on öljyllä, laitteet on vanhat ja jotain häikkää on monta kertaa viikossa. Mutta ei se mitään, soitetaan poika paikalle vuorokauden ajasta riippumatta.
- putkiremontti kolkuttelee ihan oven takana
- jätteet äiti saa roskikseen, mutta pihan pitää talvella olla kunnossa
- vessaan ei mahdu rollaattorillakaan ja pesutiloihin on korkeat kynnykset. Kynnyksien poistamisen isä on kieltänyt. Isä pääsee pesulle kerran viikossa, mikä on vaippoja käyttävälle liian harvoin.
- talon katto vuotaa sateella, remontista ei saa puhuakaan.
Tosi kiva, että tuo tulee sitten perintönä lapsille. Siitä ei ole kuin kuluja talon purkamisesta ja myytyä saa tontin hinnalla. Vielä 10 vuotta sitten sen olisi saanut kaupaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun rintamamiestaloalueella ja suurimmassa osassa naapureista asuu yksinäinen mamma tai pappa. Hyvin tuntuvat pärjäävän vaikka on useimmilla lämmityskin takassa puuta polttamalla kuten mullakin. Olen usein ihaillutkin sitä sitkeyttä millä jopa vaikeasti kävelevät vaan pärjää. Useimmilla noista ei ole ketään auttamassa. Itse tosin esim isomman lumentulon jälkeen tarjoan lumenluontiapua tai kesällä nurmikon leikkausta kun käy sääliksi katsoa kun heikkokuntoinen vanhus yrittää itse tehdä. Mutta kunnioitan sitä etteivät halua kaupunkiin ja haluavat kuolla rauhassa omaan taloonsa.
Ap:n tapauksessa poika ei voi toki pakottaa äitiään muuttamaan, mutta se mitä hän voi tehdä on lopettaa liiallinen auttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän
Me asumme jo nyt yhdessä kerroksessa lasten tultua aikuisiksi ja muuttaessa pois kodista.
Onneksi tähän ei ole tehty kardinaalivirhettä, eli siirretty kylppäriä alakertaan, joten yhdessä kerroksessa on kaikki tarvittava.
Kämppä lämpiää sähköllä ja muutamia muutoksia asuntoon tulen tekemään muutaman vuoden sisään.
ELi levennän kylppärin oviaukkoa ja asennan siihen liuku-oven, madallan kynnyksiä ja laittelen niihin luiskia.
Ulkoportaisiin voisi kyllä jo valmiiksi laitella pyötäruoliluiskan, jos virtaa riittää.
En usko että meidän on tässä sen hankalampaa asua kuin kerrostalokämpässäkään, joskin huomattavasti halvempaa. Asumiskustannukset obaut 3-400 kuukaudessa.
Jääpähän rahaa ostaa viemärin aukaisija jos joskus menee tukkoon tai maksaa jollekin joutilaalle muutama kymppi lumitöiden tekemisestä ja ruohikon ajelemisesta :-)
Esim paikallinen työttömien yhdistys hoitelee tuollaisia asioita pikkurahalla.
Hieno homma! Teitä voi onnitella fiksuudesta. Valitettavasti suurin osa ihmisistä ei ole yhtä realistisia ja tulevaisuuteen varautuvia kuin te. Markkinoikaa ystävillenne tekemiänne ratkaisuja. Ehkä he ottavat teistä mallia ja näin on tulevaisuudessa jokunen vanhus vähemmän palvelutalojonossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolinen apu. Eipä se niin paljon maksa jos silloin tällöin joku käy leikkaamassa nurmikkoa tai lumia kolaamassa. Se on tietysti eri asia jos ei omassa kodissa pysty liikkumaan, mutta tässä ei tainnut siitä olla kyse.
Yllättävän moni vanhus ei ole valmis ostamaan ja maksamaan ulkopuolisesta avusta, vaikka varaa siihen olisi hyvin.
Jep, jostain syystä ne hommat mitä itse tai puoliso aikaisemmin tekivät ja enää eivät pysty... eivät saisi maksaa mitään. Toisaalta vanhuksilta kyllä nyhdetään surutta rahaa pienistäkin palveluista.
Ateriapalvelu on käsittämätöntä kuraa. Niin kauan kuin kunto pysyy, kannattaa käydä syömässä jossain ruokalatyyppisessä lounasravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tulee tehdä äidilleen selväksi, että työn ja perheen ja kaiken muun ohella hänellä ei ole riittävästi aikaa talon ylläpitoon. Tälle äidille tulee ehdottaa jotain muuta, helpompaa ja elämäntilanteeseen sopivaa asumismuotoa.
Valitettavan yleistä on, että vanhus ei tässä vaiheessa suostu muuttamaan mihinkään. Miehesi velvollisuus ei kuitenkaan ole oman jaksamisen kustannuksella yrittää ylläpitää taloa ja puutarhaa oman elänsä ohessa. Äidille voi tehdä selväksi, minkä verran apua on mahdollista antaa ja todeta, että sen jälkeen on ostettava palveluita tai hyväksyttävä, että paikat rapistuvat. Lopullisen päätöksen tekee tämä anoppi ja siihen on kaikkien sopeuduttava.
Olen tästä lauseesta "Lopullisen päätöksen tekee tämä anoppi ja siihen on kaikkien sopeuduttava." eri mieltä. Ok, jos anoppi omilla varoillaan hankkii ulkopuolista apua talon ja pihan hoitoon, se on ok.
Ja toki vanhuksia pitää auttaa. Mutta raja menee mielestäni siinä, että jos pystyy muuttamisella tulemaan toimeen ilman kyseistä apua, ei apua pitäisi vaatia. Miehelläsi on oma perhe ja oma pihakin ehkä, joille pitää riittää aikaa.
On tehty virhe siinä, jos leskeytymisen jälkeen on alettu hoitaa noita pihahommia. Siinä olisi ollut hyvä väli ottaa asia puheeksi.
Jos anoppia ei ole määrätty holhouksen alaiseksi, kyllä asia sitten on niin että päätösvalta on hänellä. Vaikka talo sitten rapistuisi ympäriltä, hän voi niin valita. Kukaan ei pakota ketään auttamaan, mutta kukaan ei myöskään voi pakottaa anoppia muuttamaan. Harmillista on, että vanhoilla ihmisillä ei usein ole kykyä realistisesti arvioida mistä selviävät ja mistä eivät. Omasta kodista lähteminen tietäen ja ymmärtäen ratkaisun lopullisuuden, on myös niin vaikea päätös, että moni siirtää sen tekemistä kunnes on siinä kunnossa ettei enää pysty esim muistisairauden vuoksi tilannettaan arvioimaan, tai sattuu jokin tapaturma joka johtaa sairaalan kautta laitosasumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhus on siinä kunnossa, että yksikin porrasaskelma on vaikea ja käyttää rollaattoria, suurin osa omakotitaloista on hankalia. Yksitasoisessakin ratkaisussa on yleensä joku porras tai vastaava.
Usein miten omakotitaloasumiseen liittyy pihaa, leikattavaa nurmikkoa, leikattavia pensaita, istutuksia, lumen luontia, haravointia, takkapuiden hankkimista... Huterasti liikkuvalta vanhukselta nämä asiat ei usein suju. Ja vaikka jotenkin sujuisikin, moni ei enää jaksa entiseen malliin.
Jos okt on mitoitettu aikanaan isolle lapsiperheelle, siellä on ihan turhia siivottavia neliöitä huonosti liikkuvalle vanhukselle.
Usein okt:ssa on tehtävä pieniä kunnostuksia ja korjauksia koko ajan, tyhjennettävä syksyn lehdet kouruista, jne. Siellä kun ei voi soittaa talonmiestä paikalle niin kuin kerrostalossa, jos viemäri ei vedä tai patterit ei lämpene. Usein se asioista huolehtiminen, vaikkapa likakaivon tyhjennys tai nuohous, jää niiden aikuisten lasten huolehdittavaksi.
Höpsistäkukkuu.
Siinä vaiheessa kun liikuntakyky heikkenee, vanhus ei enää kulje yläkertaan, vaan järjestää olonsa siellä yhdessä kerroksessa mukavaksi.
Sähkö lämmittää joten puiden hommaaminen lakkaa.
Kuvitteletko sinä ettei talo kestä muutamaa kymmentä vuotta ilman jatkuvaa kohkausta ja korjaamista.
Kokemuksesta sanon, että meidän rintamamiestalo on sen kestänyt aivan hyvin ja tulee kestämään sen muutaman kymmentä vuotta mitä meillä elämää on jäljellä.
Turha kuvitella, että kaikilla perillisillä olisi huoli siitä, että räystäissä ei ole lehtiä.
Puulämmityksen loputtua lakkaa myös nuohous ja pikku kunnostukset jäävät perikunnan tehtäväksi :-)
Ilmeisesti olette pariskunta, joka on päättänyt pärjätä ok- talossa tuli mitä tuli.
Mutta kaikkea ei voi kukaan ennakoida, mm sitä miten terveyspuoli pysyy kunnossa. Esimerkiksi muistisairaudet ( löytyy lievempää ja vakavampaa) voi alkaa kehittyä jo nuorempana. Satoa aletaan kerätä sitten kun ikää on tullut . Tiedetään, että yli 80- vuotiasta on jonkinasteinen muistisairaus noin kolmanneksella.
Mutta kun alkaa tulla ongelmia terveyden kanssa, niin useampi joutuu sen tosiasian eteen, että kykeneekö elämään ok- talossa. Vaikka saisi osittaista apua, niin kaikki eivät kykene asumaan.
Ammattilaisena olen nähnyt elämän kirjoa laidasta laitaan varsinkin kun ikää on. Täysin omatoimiset " tervaskannot" ovat harvinaisuuksia. Pariskuntien kohdalla tahtoo käydä niin, että toisesta tulee omaishoitaja jossain vaiheessa , jonka voimat tahtovat kulua loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme omakotitalossa on niin työlästä, ettei siinä vanhus voisi asua.
Asun rintamamiestalossa, eikä tässä asuminen kyllä miltään työltä tunnu.
Nyt talven aikana ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan lumitöitä ja aiempina vuosinakin on riittänyt pieni polku portille.
Kesällä ei ole kuin ruohikon leikkaus muutaman kerran kesässä.
Ruoan saa kaupasta kotiinkuljetuksena, sähkö lämmittää, vesi tulee ja menee kuten kerrostaloasunnossakin.
Jätteet haetaan kaksi kertaa kuukaudessa ja joutuu ne viemää kerrostalossakin jätekatokseen.
AIomme asua tässä vaimoni kanssa elämämme loppuun saakka ja annamme talon "kuolla" meidän mukana.
Sanokaa yksikin syy miksi vanhukset eivät voisi asua omakotitalossa elämänsä loppuun saakka:
Esim liikkuminen voi hankaloitua niin paljon, että varsinkin vanhemmissa omakotitaloissa asuville wc-käynnit ja peseytyminen voivat olla suorastaan vaarallisia. Esim talossa jossa äitini asuu on pesutilat kellarkerroksessa, kapeiden ja jyrkkien portaiden kautta on kulku. Wc on niin pieni että sinne ei vaikkapa rollan kanssa mahdu.
No tuollaisia virheitä tehtiin myös rintamamiestaloihin aikoinaan, eli siirrettiin pesutilat alakertaan.
Ymmärrän että se on todellinen ongelma, mutta jos haluaisi tehdä muutoksia rakenteisiin, sekin olisi mahdollista.
Sisareni sai vuosia sitten aivoinfarktin ja hänen kerrostaloasuntoonsa tehtiin muutoksia kunnan toimesta ja esim. rappukäytävään asennettiin kaide seinän puolelle portaisiin, kynnyksiin rakennettiin luiskat ym.
Portaikkoon olisi mahdollista asentaa tuolihissi, kynnykset voi madaltaa tai poistaa, oviaukkoja suurentaa tai laittaa liukuovet, kuten useissa laitoksissakin on.
Vaatisi vain hieman työtä ennenkuin liikuntakyky heikkenee liiaksi.
Äitini talon tapauksessa pohja on sellainen, että pesutilojen rakentaminen ei asuinkerrokseen ole yksinkertaisesti mahdollista. Ehkä jos taloa jotenkin laajentaisi niin sitten. Mutta kuka sen maksaisi, ei ainakaan äidillani olisi rahaa ja vielä vähemmän haluja, nyt jo narisee kaiken kalleudesta.
Tuossahan sinä luettelit osan tehtävistä töistä - ja vain hyvin pienen osan niistä. Kuvittele olevasti 85-vuotias, jolla on heikentynyt niin näkö, kuulo kuin tasapainokin ja lisäksi vaivaa kipeät lonkat ja selkä ja ajoittaiset rintakivut. Eipä se leivinuunin lämmitys ja veden haku traktorilla enää sujukaan suit sait sukkelaan, monista muista töistä puhumattakaan.