Olen lapseton, varakas sinkku. Kenelle jätän rahani kuolemani perinnöksi?
Tilanne on tämä: olen lapseton sinkku, vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia. Toinen vanhempi oli ainoa lapsi, toisella sisarus joka kuoli lapsena. Minulla ei siis myöskään ole serkkuja. Omaisuutta olen perinyt, mutta myös kartuttanut mm. sijoittamalla.
Nyt kun ikää karttuu niin olen miettinyt että minne testamenttaan rahani? Säätiöitänkö? Valtiolle en haluaisi jättää. Onko muita samanlaisessa tilanteessa? Kuinka olette ratkaisseet ongelman?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
ihmiset ei tarvitse rahaa. luonto tarvitsee.
Ai, mitäs se luonto rahalla tekee? Pitääkö alkaa heittelemään setelinippuja metsään?
Pistät rahat vaan eläkkeellä haisemaan.
Miehelleni. Melko varakkaille sisaruksille ja heidän lapsilleen 0 €.
Vierailija kirjoitti:
Omituista, miten täällä testamentattaisiin eläimille ja luonnolle. Itse laitan ihmisen ja etenkin lapsen aina ensin. Koska ei niitä eläimiä suojele kukaan, ellei ensin ole suojeltu sitä hoitajaa.
Maksan jo veroja, jotka menevät tuolla steissillä kiroavien ja räkivien kersojen ja kärryillään minua ruokakaupan jonossa tönivien mummojen suojeluun. Lajimme on tappanut tai orjuuttanut jo lähes kaiken muun elävän maapallolla, joten niitä vielä hengissä olevia olisi moraalista suojella, ja nimenomaan ihmiseltä. Jos jättäisimme eläimet rauhaan, ei niiden suojelulle olisi edes tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Aion perustaa säätiön, joka jakaa apurahoja oman tieteenalani opiskelijoille. Omaisuuteni on huomattava.
Aiot perustaa? Mitä viivyttelet? Voit kuolla jo huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion perustaa säätiön, joka jakaa apurahoja oman tieteenalani opiskelijoille. Omaisuuteni on huomattava.
Aiot perustaa? Mitä viivyttelet? Voit kuolla jo huomenna.
Olen vielä alle 50. Toistaiseksi keskityn omaisuuden kartuttamiseen. Säätiön pääomaksi varallisuuteni ei vielä ole kauhean iso.
Minä olen tehnyt testamenttini eläinsuojeluyhdistysten hyväksi. En nykyisen asuinpaikkani yhdistyksille, vaan niille, jotka toimivat tuolla ”maaseudulla”, ja jotka ovat vähemmän julkisuudessa, mutta tekevät yhtälailla tärkeää työtä.
Tätä en ymmärrä laisinkaan. Ensin lasten asema kuntoon, vanhusten hoito kuntoon, terveydenhuolto kuntoon.
Sen jälkeen tulee kaikki muu.