Olen lapseton, varakas sinkku. Kenelle jätän rahani kuolemani perinnöksi?
Tilanne on tämä: olen lapseton sinkku, vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia. Toinen vanhempi oli ainoa lapsi, toisella sisarus joka kuoli lapsena. Minulla ei siis myöskään ole serkkuja. Omaisuutta olen perinyt, mutta myös kartuttanut mm. sijoittamalla.
Nyt kun ikää karttuu niin olen miettinyt että minne testamenttaan rahani? Säätiöitänkö? Valtiolle en haluaisi jättää. Onko muita samanlaisessa tilanteessa? Kuinka olette ratkaisseet ongelman?
Kommentit (108)
Joku hometaloloukkuun jäänyt pienipalkkainen perhe todellakin ansaitsisi lahjan. Ja en odottaisi kuolemaani saakka.
Vierailija kirjoitti:
Aion perustaa säätiön, joka jakaa apurahoja oman tieteenalani opiskelijoille. Omaisuuteni on huomattava.
Jos omaisuutesi olisi oikeasti huomattava, olisit jo toteuttanut suunnitelmasi. Turha odottaa vanhuutta, kuolema voi tulla yllattaen ja pyytamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä jätän naapurilleni. Lentää varmaan persuuksilleen, kun saa tiedon. Mukava ja auttavainen nuori mies. On siis vain auttanut tyyliin tauluja paikoilleen ja vienyt tavaroita kierrätyskeskukseen. Nyt saa tämän asunnon sekä säästöt kaupan päälle.
Muista perintövero n. 30-34% kun ei sukulainen.
Aina voi kieltäytyä perinnöstä, niin ei mene perintöveroakaan sitten.
Jos olisin sinun tilanteessa, niin ottaisin randomisti 5-6 ehdokasta, voisin jopa kutsua haastatteluun ja valitsisin parhaan ja mieleiseni.
Haastattelu tietenkin jollain erisyyllä.
Toisi iloa jonkun päivään ja elämään.
Perustaisin säätiön tukemaan valitsemani tieteen- tai taiteenalan opiskelijoita, väitöskirjatutkijoita tms.
Vierailija kirjoitti:
Paikalliselle eläinsuojeyhdistykselle menee.
Kannattaa lukea sitten tilikirjat tarkkaan. Hesylläkin on miljoonaomaisuus ja työntekijöitä pidetään kuin orjia. Lahjoitetut ruoat ovat jätesäkeissä pitkin käytäviä, kun niitä ei ehditä edes avata.
Perehdy yhdistykseen tarkoin!
Minä perustaisin koululaisten stipendirahaston. Meidän kunnassa nämä ovat käyneet vähiin ja stipendien määrä vähenee vuosi vuodelta. Pienen ihmisen taitojen huomiointi kuitenkin on hyvä kannustin tulevien vuosienkin opintoihin.
Mä lahjoittaisin jo elinaikanani eri eläinsuojeluyhdistyksille ympäri maapallon. Sellaisille pienille, paikallisesti toimiville, jotka oikeasti saa asioita aikaan. Eläimet on arvokkainta tällä planeetalla.
Jos perintö olisi iso ja haluaisin saada sillä mahdollisimman paljon aikaan luonnon hyväksi, lahjoittaisin sen euroopan tason BirdLifen toimintaan. Tämä organisaatio toimii vaikuttajana EU:n suuntaan.
Keskikokoisella perinnöllä tulisi tehtyä eniten hyvää luonnon eteen, kun sen jättää esimerkiksi Luonnonsuojeluliitolle, luonnonperintösäätiölle tai BirdLife Suomelle.
Jos haluaa auttaa vähävaraisia lapsia on sopiva kohde silloin pelastakaa lapset ry. Silloin vain täytyy testamentissaan määrätä, että varat tulee käyttää kokonaan esimerkiksi lasten harrastusten tukemiseen.
Älä ainakaan MLL:lle testamenttaa. Kukkahattutädit saisivat vain lisää intoa kiillottaa omia sädekehiään.
Jollekin köyhälle kunnalle pari miljoonaa pelastaisi koko vuoden ja auttaisi kaikkia sen asukkaita, jos esim kunnallisveroa ei tarvitsisi korottaa tai johonkin rakennushankkeeseen löytyisi varat. Ja kai rahoista voi määrätä tarkemminkin, että vaikka uuden kirjaston rakentamiseen. Taatusti tulisi "kiitosta" ja muistelisivat lämmöllä=) Tai sitten säätiöi rahan ja siitä jaetaan avustuksia vaikka muutama kymppitonni vuosittain.
Tee testamentti itsellesi merkitykselliselle taholle (järjestöjä löytyy ihan kaikille) mutta lahjoita jo eläessäsi vaikka joka vuosi 10 000€ pois ( tai satatuhatta jos puhutaan miljoonista) Miksi hyväntekeväisyyden pitäisi odottaa kuolemaasi asti?
Minä ajattelin käyttää niitä elinaikanani palveluiden ostoon. Mitä jäljelle jää, niin kummilapset ja sukulaisten läheisimmät lapset saakoon 😊
Jos minä olisin sinä, niin testamenttaisin rahat lapsiin liittyvään työhön. Jos rahaa pn paljon, niin säätiöisin.
Nuorten mt-työhön, lastensuojeluun, tms.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli sama ongelma, mutta tein tutun naisen kanssa lapsen, jolle omaisuuteni aikanaan siirtyy. M45
Ai teitte lapsen van sen takia että voitte siirtää hänelle perintösi tulevaisuudessa, mielenkiintoista.
Omituista, miten täällä testamentattaisiin eläimille ja luonnolle. Itse laitan ihmisen ja etenkin lapsen aina ensin. Koska ei niitä eläimiä suojele kukaan, ellei ensin ole suojeltu sitä hoitajaa.
ihmiset ei tarvitse rahaa. luonto tarvitsee.
Kummilasta onko? Ystävää?
Mun karjalainen leski-kummitäti (1920-2015) ja isotätini testamenttasi mulle. Eka mies kaatui sodassa, toisesta tuli ero, ekan liiton ainoa poika kuoli 8 veenä keuhkotautiin ja toisen liiton lapsi syntyi kohtukuolleena. Leskeksi hän aina itsensä sanoi " se oli semmoinen se toinen että miten oli mahdollista että aina oli housunvyöt rikki, ei ne pysynyt jalassa sillä hotjakkeella, ei sitä voinu ees mieheksi sanoa" ..Eli toinen mies oli sarjapettäjä.
Auttelin häntä viikonloppuisin kun hänelle tuli vaivoja, hän ilahtui aina kun otin lapset mukaan. Vähän päälle vuoden hän asui palvelutalossa, kun jalat meni huonoiksi, mutta päänuppi oli yhtä kirkas kuin ennenkin ja tarinaa riitti. Ja niille jutuille sai nauraa...jos sai itkeäkin.
Yllätys oli että perin hänet testamentilla. Tiesin kyllä että kaksio oli omaksi maksettu, mutta luulin että pikkuveljensä eli ukkini perii sen ja että hän olisi muuten vähävarainen kun oli aina niin nuuka, kova tinkimään. Rahaa oli asunnon lisäksi kuusinumeroinen luku. Ei auta olla kuin kiitollinen. Tosin perintöverot oli aika kivat....