Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?
29.12.2020 |
Aina vain puhutaan kotitöistä, mutta ne eivät ole vain niitä fyysisiä kotitöitä kuten pyykin peseminen tai imurointi.
Metatyö on osaltaan paljon raskaampaa kuin itse fyysinen toteuttaminen.
Itse olen tänään mm. listannut, että mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta, koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi (tänä talvena jo?), kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä, kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna, koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa, mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa, onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin, koska vaihdetaan verhot ja mitkä, sopiiko verhojen vaihto pesurytmiin jne jne jne.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.
Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.
Juurikin näin. Tätä on aikuisuus. Jos nainen (äiti) kokee, että hän joutuu tekemään enemmän sitä ajattelutyötä, hän on itse ottanut sen roolin perheessä. Mies pystyy siihen aivan samaan ajattelutyöhön, koska on aivan normaali aikuinen töineen ja kotitöineen.
Hah! Jos tuo olisi totta niin erojen ja onnettomien liittojen määrä varmaan puolittuisi. Miehet ei todellakaan ota vastuuta näistä asioista perheissä yleisesti. Se voidaan myös kuitata sillä että “asia ei ole tärkeä, se on naisen keksimää, ilmankin pärjää”. Minulle ex soittelee edelleen viikottain tyyliin asioista “mihin aikaan se lapsen jumppa oli”.
TOTTAKAI on myös miehiä jotka handlaa nuo hommat. Ne onkin tukevasti naimisissa. Joskus kyllä selvästi avuttomien naisten kanssa.. sääli. Eivät varmaan tajua arvoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.
Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.
Juurikin näin. Tätä on aikuisuus. Jos nainen (äiti) kokee, että hän joutuu tekemään enemmän sitä ajattelutyötä, hän on itse ottanut sen roolin perheessä. Mies pystyy siihen aivan samaan ajattelutyöhön, koska on aivan normaali aikuinen töineen ja kotitöineen.
Hah! Jos tuo olisi totta niin erojen ja onnettomien liittojen määrä varmaan puolittuisi. Miehet ei todellakaan ota vastuuta näistä asioista perheissä yleisesti. Se voidaan myös kuitata sillä että “asia ei ole tärkeä, se on naisen keksimää, ilmankin pärjää”. Minulle ex soittelee edelleen viikottain tyyliin asioista “mihin aikaan se lapsen jumppa oli”.
TOTTAKAI on myös miehiä jotka handlaa nuo hommat. Ne onkin tukevasti naimisissa. Joskus kyllä selvästi avuttomien naisten kanssa.. sääli. Eivät varmaan tajua arvoaan.
No sitten tuleekin kysymys: Miksi olet tehnyt lapsen tuollaisen miehen kanssa? Tyhmästä päästä kärsit itse ja se lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisia itsestäänselvyyksiä pitäisi arvostaa? Mä teen kauppalistan meille ja ylläpidän sitä niin että koska tahansa kauppaan mennessä voi tarkistaa mitä tarvitaan. Pitäisikö naapureiden tulla pokkuroimaan mulle siitä vai? Tai mä suunnittelen, mihin jää- ja pakastinkaappi pitäisi siirtää, kun nykyinen paikka on epäkäytännöllinen, sekä samalla remonttia, koska se vaatii pienen keittiöremontin. Ehkä mun pomon pitäisi antaa mulle tästä palkankorotus? En tajua, miksi tällaisista itsestäänselvyyksistä pitäisi saada jotain kunniaa. Kas kun ei aleta vaatia arvostusta kakalla käymisestä ja oman pyllyn pyyhkimisestä.
Pikku täsmennys vielä. Rasittavaa ei ole kakkaus ja pyyhkiminen vaan se metatyö, kun joutuu koko ajan etukäteen suunnittelemaan tulevia kakkaamisiaan. Joo, voi olla vaativaa jos sattuu olemaan suolistosairaus joka varoittaa kymmenen sekuntia ennen varpusparvea, mutta nythän normaali terve kotiäiti joutuu sunnuntai-iltana suunnittelemaan koko tulevan viikon kakkalistansa ja siinäkös sitä metatyötä onkin. Miehenkin vuorot pitää suunnitella tai tämä muuten paskoisi alleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkkumies ja en tee lainkaan metatöitä enkä oikein muutenkaan kotitöitä.
Niin, ilmankos olet sinkku.
Ai kotitöitä tekemälläkö niitä naisia saadaan? -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen käyttää aikaa joutavaan pohdiskeluun ja spekulointiin = metatyö
Kokeilepa itse olla vanhempi lapsiperheessä, hoitaa työsi, sosiaalinen elämä, harrastukset sekä asumiseen ja kulkemiseen liittyvät jutut. Huomaat, että suunnitella pitää. No, en minä sitä yksin joudu tekemään, mutta kyllä se vaatii aikaa ja vaivannäköä.
Vai oliko niin, että olit täällä vain heittelemässä vihaisia yhden lauseen viestejä, et keskustelemassa?
Se että vaaditaan kanssakeskustelioita olemaan samaa mieltä asiasta on rinkirunkkaamista.
Lisäksi aloitat viestin sytttävään sävyyn ja "reagoit" kun siihen vastataan odotetusti... sanoisin että olet huomionkipeä pikkuinen trolli. Oikea säälittävä reppana.
No, nyt sinut on huomattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.
Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.
Juurikin näin. Tätä on aikuisuus. Jos nainen (äiti) kokee, että hän joutuu tekemään enemmän sitä ajattelutyötä, hän on itse ottanut sen roolin perheessä. Mies pystyy siihen aivan samaan ajattelutyöhön, koska on aivan normaali aikuinen töineen ja kotitöineen.
Hah! Jos tuo olisi totta niin erojen ja onnettomien liittojen määrä varmaan puolittuisi. Miehet ei todellakaan ota vastuuta näistä asioista perheissä yleisesti. Se voidaan myös kuitata sillä että “asia ei ole tärkeä, se on naisen keksimää, ilmankin pärjää”. Minulle ex soittelee edelleen viikottain tyyliin asioista “mihin aikaan se lapsen jumppa oli”.
TOTTAKAI on myös miehiä jotka handlaa nuo hommat. Ne onkin tukevasti naimisissa. Joskus kyllä selvästi avuttomien naisten kanssa.. sääli. Eivät varmaan tajua arvoaan.
No sitten tuleekin kysymys: Miksi olet tehnyt lapsen tuollaisen miehen kanssa? Tyhmästä päästä kärsit itse ja se lapsi.
Mistä minä olisin tiennyt että miehen metatyö-kapasiteetti rajoittuu vain häneen itseensä? Onko teillä muilla jotkut harjotus vauvat ja teinit ennen lapsentekoa vai?
Miksi naiset tarvitsevat jatkuvaa paapomista? Aikuiset ihmiset? Älkää hankkiko sitä perhettä jos ette jaksa kantaa roolianne. Jos elämä on niin rankkaa ni köysi kaulaan vaan ni tarvi valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.
Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.
Juurikin näin. Tätä on aikuisuus. Jos nainen (äiti) kokee, että hän joutuu tekemään enemmän sitä ajattelutyötä, hän on itse ottanut sen roolin perheessä. Mies pystyy siihen aivan samaan ajattelutyöhön, koska on aivan normaali aikuinen töineen ja kotitöineen.
Hah! Jos tuo olisi totta niin erojen ja onnettomien liittojen määrä varmaan puolittuisi. Miehet ei todellakaan ota vastuuta näistä asioista perheissä yleisesti. Se voidaan myös kuitata sillä että “asia ei ole tärkeä, se on naisen keksimää, ilmankin pärjää”. Minulle ex soittelee edelleen viikottain tyyliin asioista “mihin aikaan se lapsen jumppa oli”.
TOTTAKAI on myös miehiä jotka handlaa nuo hommat. Ne onkin tukevasti naimisissa. Joskus kyllä selvästi avuttomien naisten kanssa.. sääli. Eivät varmaan tajua arvoaan.
No sitten tuleekin kysymys: Miksi olet tehnyt lapsen tuollaisen miehen kanssa? Tyhmästä päästä kärsit itse ja se lapsi.
Mistä minä olisin tiennyt että miehen metatyö-kapasiteetti rajoittuu vain häneen itseensä? Onko teillä muilla jotkut harjotus vauvat ja teinit ennen lapsentekoa vai?
No ihan siitä olisit voinut tietää, että miten hän on toiminut ennen lasta sinun kanssasi. Jos kerran sanot, että metatyö rajoittuu vain häneen itseensä, eihän hän ole silloin huomioinut sinuakaan. Eli olet vain kulkenut vaaleanpunaiset lasit silmillä ja kuvitellut miehen muuttuvan lapsen myötä.
Vuosia olen koittanut vähentää metatyön määrää vakioimalla kotitalouden prosesseja. Ei kelpaa vaimolle, vissiin hän vaan nauttii siitä että saa joka kerta pohdiskella kaikki rutiiniluonteiset detaljit uudestaan ja uudestaan. Tällaisen turhan työn tekemistä en arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkään ei näy ketjussa esimerkkiä metatyöstä joka ei olisi luokkaa rivi ostoslistassa tai merkintä kalenterissa.
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Vierailija kirjoitti:
^ Toinen juttu minkä olen huomannut on naisten pyykin- ja astioiden pesuvimma. Itse voisin käyttää pari kolme päivää samaa kuppia josta juon vedet, kahvit jne. Mutta meillä ne lapetaan välittömästi tiskiin käytön jälkeen ja APK pyörii joka päivä, joskus jopa kahdesti päivässä. Osallistun myös pyykkien nostamiseen kuivumaan ja viikkaamiseen kaappiin ja yleensä meidän kolmen hengen taloudessa on 50 vaatekappaleen seassa 2-5 mun vaatetta. En ymmärrä miten sitä pyykkiä voi tulla niin paljon, päällysvaatteet heitetään pyykkiin yhden päivän käytön jälkeen. Ei mitään järkeä ihmisillä jotka ovat sisällä eivätkä erityisesti sotke vaatteita. Sitten motkotetaan jos mies ei halua tehdä kotitöitä kun ensin oikein maanisesti ja vimmalla LUODAAN TYHJÄSTÄ niitä töitä, jos niitä ei muuten ole.
Erään pitkäkestoisen vatsataudin jälkeen olen alkanut minäkin vasta laittaa kahvikupin päivittäin pesuun, vaikka ennen sama saattoi mennä pari viikkoakin. Astiat keräävät bakteereja, vaikka eivät silmin näykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon työajoista johtuen kauppareissut, pyykit, vaatteet, lasten harrastukset jne. hoidan useimmiten minä.
Ei ole kyllä millään tasolla kuormittavaa, saati vaadi mitään erikoista ajatustyötä. Enemmänkin robottimaista rutiinitouhua, jossa mennään autopilotilla.
Vierailija kirjoitti:
Vuosia olen koittanut vähentää metatyön määrää vakioimalla kotitalouden prosesseja. Ei kelpaa vaimolle, vissiin hän vaan nauttii siitä että saa joka kerta pohdiskella kaikki rutiiniluonteiset detaljit uudestaan ja uudestaan. Tällaisen turhan työn tekemistä en arvosta.
Ymmärrän pointtisi ja sehän on vähän sarkastisen ivallinen. Vastaan silti tosikkona.
Vaimosi ei nauti vaan kärsii. Hän ei kuitenkaan kykene suhtautumaan kriittisesti ja objektiivisesti itseensä, ajatuksiinsa ja toimintaansa. Vaimosi on kotitöiden uhrimarttyyrina kuin vaikkapa riippuvuusongelmainen. Päihde- tai peliriippuvainen ei pääse omista tunteistaan ja impulsseistaan yli, eikä hahmota kokonaisuuksia metatasolla (heh). Addikti huomaa kyllä, että asiat menevät huonosti ja rahat loppuvat aina kesken, mutta hänen vinoutunut kognitiivinen ja aivokemiallinen tilansa kääntää asiat nurin niskoin. Hän paikkaa huonoa oloaan tekemällä lisää sitä, mikä on todellinen alkusyy huonoon tilanteeseen. Hän siis juo lisää tai pelaa lisää, koska saa siitä hetkellistä (valheellista) hyvän olon tunnetta palkitsemismekanismien kautta. Nousuhumala antaa hetkeksi voimakkaan euforian tai ainakin poistaa pahimman ahdistuksen. Samalla lailla metatyönarkki saa hetkellistä palkitsevuuden tunnetta siitä, että saa taas kerran jonkun mieltään vaivanneen askareen huolella suunnitelluksi ja organisoiduksi, vaikka se syökin samalla resursseja ja uuvuttaa pidemmällä aikavälillä, jolloin elämänlaatu ei oleellisesti kohene vaan kierre jatkuu ja vahvistuu.
Metatyöhön takertuva vaimo on mielestään uhri ja loppujen lopuksi huono olo muiden aiheuttamaa. Hänen ainut lohtunsa on käyttää lisää sitä samaa koukuttavaa päihdettä. Hän pakenee metatyön marttyyriuden hurmokseen ja kokemus paremmuudesta ihmisenä ja kotitalouden vastuunkantajana on se hetkellinen mielihyväpurske, mikä saa kierteen jatkumaan ja estää isojen linjojen korjaamisen pysyvästi.
Metatyökoukusta eroon pääsemisen ensimmäinen ja kriittinen askel on tunnustaa olevansa addikti: "Hei, olen Marjatta-Ursula ja olen metatyöriippuvainen. Ensimmäiset metatyökokeiluni tein jo yläkouluikäisenä, kun murehdin päivät pääksytysten siitä, kuinka kerkeän ratsastustuntien ja balettituntien välissä tehdä kotiläksyt matematiikan vapaaehtoisine lisätehtävineen samalla kun autan äitiä tiskien kanssa ja huolehdin, että en vaan näytä lihavalta ja pohdin, puhkeaako huomenna finni ja murehdin sitäkin, saako pikkuveikka nyt mummolta lahjaksi ne uudet sukset"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.
Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.
Metatyötä ylipäätään ei arvosteta, ei se tekijän sukupuolesta ole kiinni. Sama näkyy niin parisuhteissa kuin töissä. Kuka ei ole kuullut valitusta miten esimiehet vain istuu ja kahvittelee?
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo ei ole mitenkään erikoista suurta ponnistusta vaativaa. Samaan tapaan kukaan ei arvosta sitä että autot on muistettu huoltaa, katsastaa, niissä on kaikki nesteet kunnossa jne. lämmitys toimii, ikkunat ei vedä, lukot on öljytty, takka ei sytytä takoa, ulko ovet on illalla kiinni, sähkölaitteet on sammuteltu, kemikaalit on turvallisissa paikoissa, poistumisreitit tulipalojen varalta on auki, talon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti ettei tule isoja vahinkoja jne.
Ainakun nämä tapahtuu täällä vaimon suunnasta katsottuna maagisesti ja itsestään. Ihan kiva että viitsii etukäteen tsekata lasten vaatetusta. Itse menen kauppaan ja ostan tarpeellisen sitten kun se tarvitaan.
Heh. Ensinnäkin on fiksua suunnitella se lasten vaatetus ennakkoon. Ei tule hätätilanteita ja säästää tuhansia.
Plus että kaupassa ei välttämättä ole enää mitään, kun sinä keksit, että nyt tarvittaisiin.
Esimerkiksi välikausivaatteita tilataan kauppoihin niin vähän, että jos et hanki sellaista keväällä, olet syksylläkin ilman.
Plus että lapsetkin on erimallisia eli esimerkiksi hoikalle pitkäraajaiselle on pakko metsästää ihan tiettyjä merkkejä, että ne vaatteet ei ole purjeina lepattamassa lapsen ympärillä.
Plus että tiettyjä kokoja on saatavilla tosi vähän. Esimerkiksi tytöillä koko 134 on sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.
Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.
Näin on, että metatyö kuuluu kaikkien ihmisten arkeen. Ongelmia syntyykin siitä, jos ja kun lapsiperheen kotiin ja lapsiin liittyvä metatyö jää suhteettoman paljon naisille, eikä näin ole perheen äidin halusta, vaan siksi, että jonkun on niistä huolehdittava. Kyse ei ole kilpailusta siitä kuka murehtii eniten, vaan vastuusta perusasioiden pyörittämisestä.
Aloituksessa on mielestäni mukana huonoja esimerkkejä. Mielestäni hyviä esimerkkejä:
- lapsiperheen ruokien suunnittelu
- kommunikaatio koulun/päiväkodin välillä
- kouluun tarvittavista tarvikkeista huolehtiminen
- rikkinäisten ja pieniksi jääneiden vaatteiden korjaaminen/korvaaminen, vanhojen vaatteiden kierrätys
- lapsille lämpimien, vuodenaikaan ja säähän sopivien vaatteiden huolehtiminen
- jatkuvasti tarvittavien ruoka-aineiden silmälläpito niin etteivät lopu täysin yllättäen (tarviketta on kaapissa mutta ei tarpeeksi seuraavaan käyttöön, esim. maito ei riitä aamumuroihin)
- lapsen terveyden/hyvinvoinnin silmälläpito - onko jotain poikkeavaa, johon tulisi nyt puuttua, vaatii myös aiemmin mainittua kommunikaatiota päiväkodin/koulun kanssa
- lasten mahd. lääkäriajoista huolehtiminen
- lasten harrastuksista huolehtiminen
- syntymäpäivien järjestäminen
- lasten kavereiden syntymäpäivien muistaminen
- pyykki-/vaatetilanteen seuraaminen
- vanhojen lelujen/kirjojen kierrätys
- lapsen kehityksen seuraaminen ja tukeminen ikävaiheeseen sopivalla tavalla
- lapsiin liittyvien maksujen muistaminen
- eri sukulaisten muistaminen sopivalla tavalla
Vierailija kirjoitti:
Vuosia olen koittanut vähentää metatyön määrää vakioimalla kotitalouden prosesseja. Ei kelpaa vaimolle, vissiin hän vaan nauttii siitä että saa joka kerta pohdiskella kaikki rutiiniluonteiset detaljit uudestaan ja uudestaan. Tällaisen turhan työn tekemistä en arvosta.
Itse yritin myös useampaankin kertaan ehdottaa, että tehdään yhdessä selkeä lista/työnjako yleisimmistä kotitöistä. Samalla voidaan myös miettiä mitä hommia voisi edes välillä vastuutta lapsille ja missä iässä. Paska idea, ei mitään järkeä, ei auta ketään.
Kunnes sitten parin vuoden päästä toi valmiin listan käskytystyylillä jääkaapin oveen asenteella, että tämäkin piti itse tehdä. Toiset vaan haluaa päättää kaikesta ja sitten uhriutua vastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Vaimon työajoista johtuen kauppareissut, pyykit, vaatteet, lasten harrastukset jne. hoidan useimmiten minä.
Ei ole kyllä millään tasolla kuormittavaa, saati vaadi mitään erikoista ajatustyötä. Enemmänkin robottimaista rutiinitouhua, jossa mennään autopilotilla.
Metatyö on juuri niiden rutiinien ja hyvien käytäntöjen muodostamista aika pitkälti arkiaskareissa. Kertaluontoisissa töissä metatyö on työn suunnittelua, jota ei voi tai kannata välttää, mutta toistuvassa työssä se tarvitsee tehdä vain kerran, jos se hoidetaan fiksusti. Metatyö (oikein tehtynä) vähentää työtä.
Minusta vaikuttaa, että metatyön valittajat ovat sellaisia konkreettiseen ja välittömään keskittyviä tunneihmisiä, joilla ei ole kykyä tai halua yleistävään käsitteelliseen ajatteluun ja asioiden rationaaliseen jäsentelyyn. Kotitalouden normaaleja prosesseja ei nähdä toistuvina kaavoina, joille voidaan kehittää yleiset säännöt ja periaatteet, vaan joka ikinen tapaus kohdataan uutena ja ainutlaatuisena ja aloitetaan aina ikäänkuin tyhjältä pöydältä.
Vähän ohis, mutta verhot haalistuvat enemmän jos niitä pesee jatkuvalla syötöllä. Sitä en kiistä etteikö asuntonne voisi olla kuin katugrilli, jossa leijuva eltaantunut rasvasumu turmelee kaiken viikoissa. Fiksua metatyötä olisi ajatella, kuinka korjata ilmanvaihto normaaliksi ja terveeksi.
Itse vaihdan verhot pari kertaa vuodessa. Teen sen spontaanisti sopivan hetken tultua. Se ei vaadi sekuntiakaan metatyötä, eikä hommaan kuluva varsinainen työaika ole mikään kummoinen rasite. Mitä lie, tunti pyykkäyksineen. Enemmän käytän vuositasolla aikaa nenän kaivamiseen.