Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!

Kyllä meillä käydään välillä keskustelua siitä kun mies vetää takkia eteisessä niskaan että "menen pihalle kun tulee niin kuuma kun sinulla kestää lähtö niin kauan". Sanon sitten että turhaan olet sinäkään vielä lähdössä, ja listaan kaiken mitä pitää tehdä ennen kuin lähdetään, ja että mies voi kernaasti, ja vaikka ihan oma-aloitteisestikin tehdä listalta työt pois, niin minä menen takki päällä pihalle odottelemaan sitä että herra on valmis ;)

Kauanko sinä suunnittelet siteittesi ostamista? Ihan oikeasti? 

Eikai kyse ole suunnittelusta, vaan siitä valtavasta tietomäärästä mitä etenkin perheenäitien pitäisi pystyä päässään käsittelemään päivittäin. Oli kyse sitten siteistä, maidosta, pesuaineesta, lapsen talvikengistä tai postimerkeistä niin niistä yksikään ei kotiin kävele ellei joku muista niitä kauppalistaan laittaa tai kaupasta ostaa.

Ja Joo, on se arkea. Se ei silti poista faktaa että noiden asioiden muistaminen ja järkkääminen esim. viiden ihmisen puolesta voi olla aika kuormittavaa sen oman päivätyön ohella.

Jos sinä saat jopa maidon ostamisesta kehitettyä metatyötä, niin eikö olisi parempi että et roiku palstalla? 

Kun vaativa asiantuntija-ajattelu on noin aikaa vievää ja raskasta? 

Tämä aihe on aina yhtä ristiriitainen ja surullista luettavaa. Loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä kukin kokee raskaaksi. Joku suunnittelee ajaessaan autoa eikä edes huomaa, että teki siinä jotain "työtä", toinen istuu sunnuntai-iltana alas kynän ja kalenterin äärelle ja suunnittelee koko viikon asiat minuuttiaikataululla. Helppo on kummankin arvostella sitä toista ja ylistää omaa tapaansa.

Olen tällä palstalla toistuvasti miettinyt, miten ihmiset selviävät niin nopeasti päivän kotitöistä kuten pyykinpesusta ja astioiden pesusta. Vihaan noita molempia hommia ja omasta mielestäni siihen menee tolkuttomasti aikaa. Palstalla taas on yksimielisesti todettu, että kumpaankin menee viisi minuuttia päivässä, jos on normaali ihminen.

No, minä en ole normaali ihminen, olen todennut sen ihan kellon kanssa: pyykin lajittelu koneeseen (tummat ja vaaleat erilleen, pyyhkeet ja alusvaatteet erilleen muusta pyykistä), pesuaineiden mittaus ja koneen käynnistäminen 1-2 minuuttia; märän pyykin ripustaminen kuivumaan 10 minuuttia; kuivan pyykin viikkaus ja vienti kaappeihin toinen 10 minuuttia, jos on silitettävää niin vähintään vielä 10 minuuttia. Päivittäiseen pyykinpesuun menee minulta 20-30 minuuttia. Astioiden peseminen vaikka minulla on kone, vie lähes yhtä kauan. Likaiset koneeseen 5-15 minuuttia (riippuu siitä, miten paljon pitää esipestä esim. kattiloita tms), puhtaat hyllyille 10 minuuttia ja niiden astioiden pesu, joita ei voi syystä tai toisesta laittaa koneeseen noin 5 minuuttia. Yhteensä siis käytän näihin toimiin tunnin päivässä, kun taas lukemattomat ihmiset käyttävät enintään 5 minuuttia ja moni vielä paljon vähemmän. Joku ei täytä konetta lainkaan, koska astiat laitetaan sinne suoraan käytön jälkeen (ilmeisesti padat ja pannut vain lentävät koneeseen hellalta), jonkun tyhjentäminen ei vie minuuttia kauempaa ja kuulemma pyykkikin vain nakataan puhtaana kaappiin ilman sen kummempaa lajittelua, viikkausta tai kantamista.

Meillä ei vielä ole sellaisia laitteita, jotka eivät vaatisi konkreettisia toimenpiteitä ja siksi teen inhoamaani työtä jopa tunnin päivässä! Aivan samalla tavalla joku suunnittelee lasten uusien vaatteiden ostamisen hyvissä ajoin,, jotta lapset eivät joudu asiasta kärsimään ja joku toinen toteaa päiväkotipäivän päätteeksi, että lapsi on litimärkä, taitaa olla saappaissa reikä ja haalarit puhki, käydäänpä klikkaamassa uudet vaatteet. Tosin tämä jälkimmäinen antaa lapsensa vielä olla muutaman päivän niissä pienissä/rikkinäisissä/sopimattomissa vaatteissa palelemassa odottaessaa sitä pakettia tai vaihtoehtoisesti rynnii päiväkotipäivän jälkeen kauppaan hankkimaan uusia jättäen välistä lapsen muskarin, isomman lapsen jalkapallotreenit ja oman jumpan sekä mahdollisesti muutamat kotityöt esim. seuraavan päivän eväiden valmistamisen tai pyykkien viikkaamisen tms.

Olit ihan nähnyt vaivaa tämän provon kanssa. Ja vastauksia on tullutkin, niin vaivasi palkittiin.

Arvostuksen puute johtuu tietysti siitä, etteivät naiset ole järjestäytyneet ammatiliitoksi, joka voisi uhata lakkoilulla.

Ennen metatyötä kutsuttiin ihan vain ajatteluksi ja sitä pidettiin ihmiselle lajinomaisena toimintana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!

Kyllä meillä käydään välillä keskustelua siitä kun mies vetää takkia eteisessä niskaan että "menen pihalle kun tulee niin kuuma kun sinulla kestää lähtö niin kauan". Sanon sitten että turhaan olet sinäkään vielä lähdössä, ja listaan kaiken mitä pitää tehdä ennen kuin lähdetään, ja että mies voi kernaasti, ja vaikka ihan oma-aloitteisestikin tehdä listalta työt pois, niin minä menen takki päällä pihalle odottelemaan sitä että herra on valmis ;)

Kauanko sinä suunnittelet siteittesi ostamista? Ihan oikeasti? 

Eikai kyse ole suunnittelusta, vaan siitä valtavasta tietomäärästä mitä etenkin perheenäitien pitäisi pystyä päässään käsittelemään päivittäin. Oli kyse sitten siteistä, maidosta, pesuaineesta, lapsen talvikengistä tai postimerkeistä niin niistä yksikään ei kotiin kävele ellei joku muista niitä kauppalistaan laittaa tai kaupasta ostaa.

Ja Joo, on se arkea. Se ei silti poista faktaa että noiden asioiden muistaminen ja järkkääminen esim. viiden ihmisen puolesta voi olla aika kuormittavaa sen oman päivätyön ohella.

Jos kokee tietomäärän ja sen hallinnan valtavaksi ja kuormittavaksi, silloin on epäsuhta tiedonkäsittelykapasiteetin ja tiedon määrän suhteen. Yrittää joko liikaa omille kyvyilleen tai tuhlaa resursseja turhaan tietoon.  Näissä voi hyödyntää apuvälineitä. Esimerkiksi mainittu kauppalista on sellainen. Mikäli muistettavaa on enemmän kuin kykenee muistamaan, muistiinpanoväline ja rutiini/järjestelmä sen käyttöön ratkaisee ongelman. Kauppalistaan kirjoittaminen puutteen havaittuaan ei vie montaa sekuntia aikaa eikä vaadi lainkaan ajatustyötä, jos kyseessä on omaksuttu rutiini; esimerkiksi listan täydentäminen ohimennen aina kun puutteen havaitsee tai nopea perusasioiden tarkistus aina ennen aiottua kauppareissua. Systemaattisuus ja rutiini palkitaan. Heikkoa metatyötä on reagoida viime tipassa tarpeen ilmaannuttua yhtä lailla kuin ylisuunnittelu ja täydellisen kontrollin tarve asioissa, jotka eivät ole kriittisiä tai saman asian tekeminen monesti tai monimutkaisesti. 

Miten tuollaisia itsestäänselvyyksiä pitäisi arvostaa? Mä teen kauppalistan meille ja ylläpidän sitä niin että koska tahansa kauppaan mennessä voi tarkistaa mitä tarvitaan. Pitäisikö naapureiden tulla pokkuroimaan mulle siitä vai? Tai mä suunnittelen, mihin jää- ja pakastinkaappi pitäisi siirtää, kun nykyinen paikka on epäkäytännöllinen, sekä samalla remonttia, koska se vaatii pienen keittiöremontin. Ehkä mun pomon pitäisi antaa mulle tästä palkankorotus? En tajua, miksi tällaisista itsestäänselvyyksistä pitäisi saada jotain kunniaa. Kas kun ei aleta vaatia arvostusta kakalla käymisestä ja oman pyllyn pyyhkimisestä.  

Shampoota, saippuaa, hammastahnaa, kuukautissiteitä, tiskiainetta, laastaria jne pitää aina olla avaamaton paketti varastonsa. Tämä ei ole metatyötä vaan rutiini, se kirjoitetaan ostoslistaan kun viimeisen paketti tai pullo otetaan käyttöön.

Verhojen vaohtamista en ole koskaan ymmärtänyt. Meillä samat verhot ikkunasta vuositolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa naisista kieltää miehiä tekemästä metatyötä eli se siitä sitten.  Miehen suunnitelmia ei arvosteta yhtään perheen sisällä.

Tästähän oli jotain tutkimustakin, että naiset väheksyvät miehen panosta ja keräävät nämä metatyöt itselleen koska "ei se mies kuitenkaan osaa".

Ehkä miehet tekevät asiat suurpiirteisesti, jotta välttyisivät niiltä jatkossa? Esimerkiksi lakanoiden vaihto on aina vähän sinnepäin ja peitto tulee pussilakanasta jo heti ensimmäisen yön jälkeen. Sekin on mielenkiintoista, että omassa kodissaan

ja jopa minun kodissani mies ylipäänsä petasi sängyn. Yhteisessä kodissa ei koskaan.

Naisten yleinen ongelma tuntuu olevan se, että jonkun asian loppumiseen suhtaudutaan kuin maailmanloppuun. Kyllä ihminen pärjää yhden päivän ilman sitä pesuainetta tai lapsi sitä uutta talvitakkia. Meillä on 500 metrin kävelymatka lähimpään kauppaan ja silti kaikkea pitää hamstrata niin kuin se olisi loppumassa maailmasta.

Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.

Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa naisista kieltää miehiä tekemästä metatyötä eli se siitä sitten.  Miehen suunnitelmia ei arvosteta yhtään perheen sisällä.

Tästähän oli jotain tutkimustakin, että naiset väheksyvät miehen panosta ja keräävät nämä metatyöt itselleen koska "ei se mies kuitenkaan osaa".

Ehkä miehet tekevät asiat suurpiirteisesti, jotta välttyisivät niiltä jatkossa? Esimerkiksi lakanoiden vaihto on aina vähän sinnepäin ja peitto tulee pussilakanasta jo heti ensimmäisen yön jälkeen. Sekin on mielenkiintoista, että omassa kodissaan

ja jopa minun kodissani mies ylipäänsä petasi sängyn. Yhteisessä kodissa ei koskaan.

'

Ei vaan koska se taso riittää meille. Miehellä voi olla vuosien kokemus siitä että hieman huolimattomasti vaihdetut lakanat eivät tappaneet häntä poikamiesaikoinakaan joten ne tuskin tappavat nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, perheenisä, enkä todellakaan ymmärrä miksi ap pitää noita listaamiaan asioita jonain, jota pitäisi erityisesti arvostaa. Katsotaanpa kohta kohdalta:

- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta,

Meillä on jääkaapin ovessa lehtiö, johon kaikki kirjoittavat ostettavia ruokia sitä mukaa kun puutteita havaitsee. Tietysti jos haluaa tehdä jotain tiettyä ruokaa, johon tarvitaan erityisiä aineksia, niin ne täytyy sitten erikseen lisätä. Eli tämä ok.

- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi (tänä talvena jo?),

Takin koon näkee kun se on päällä. Uusi ostetaan sitten kun vanha tosiaan käy liian pieneksi. Se asia ei etukäteen miettimällä muutu miksikään.

- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä,

Pesuaineen määrän huomaa kyllä kun sitä annostelee. Kun alkaa käydä vähiin, se joka pyykkiä pesee, käy lisäämässä pesuaineen siihen jääkaapin ovessa olevaan listaan.

- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna,

Omat lapset on jo kouluikäisiä, joten tähän on vaikea ottaa kantaa. Meillä vauvat kuitenkin söivät jo muutakin ruokaa kuin valmiita soseita jo hyvin pienestä pitäen. Eli pari päivää olisi kyllä pärjätty ihan hyvin, vaikka vauvanruoka olisikin päässyt loppumaan. 

- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa,

Tämänkin näkee parhaiten kun katsoo niitä puuvaraston halkopinoja. Eivät ole kyllä vuosikausiin olleet lähelläkään loppumista, mutta jos alkaisi näyttää siltä, niin sitten menisin tekemään lisää puita. 

- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa,

Tätä on mielestäni melko varhaista pohtia vielä nyt. 12-vuotiaalle löytyy kuitenkin helposti lahjoja. Itse annoin omalle siskonpojalleni lautapelin, jonka valitsemiseen meni kaupassa noin 3 minuuttia. Etukäteen en ollut suunnitellut mitään.

- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin,

OK

- koska vaihdetaan verhot ja mitkä, sopiiko verhojen vaihto pesurytmiin jne jne jne.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä verhojenvaihtojuttua. Meillä on ollut samat verhot kesät talvet ainakin 4 vuotta. Muistaakseni yhden kerran tänä aikana niitä on pesty. Mistä ne likaantuisivatkaan? Pölyt saa imuroitua.  

Ohis, mutta mikä rennon ihmisen merkki on pitää aina samoja verhoja?

Meillä on takkauuni joka nokeaa, eikä alipaineella ilmastoitu asunto oikein tuuletu. Verhoissa on siis myös rasvaa.

Paitsi että yhdet ja samat verhot kyllästyttävät, ne myös haalistuvat pitemmän päälle. Vaikka meillä on rullakaihtimet valon säätöön, niin onhan se joskus järkevää laittaa kesäksi peittävät ja talvella enemmän valoa läpäisevät jos viitsii nähdä sen vaivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa naisista kieltää miehiä tekemästä metatyötä eli se siitä sitten.  Miehen suunnitelmia ei arvosteta yhtään perheen sisällä.

Tästähän oli jotain tutkimustakin, että naiset väheksyvät miehen panosta ja keräävät nämä metatyöt itselleen koska "ei se mies kuitenkaan osaa".

Ehkä miehet tekevät asiat suurpiirteisesti, jotta välttyisivät niiltä jatkossa? Esimerkiksi lakanoiden vaihto on aina vähän sinnepäin ja peitto tulee pussilakanasta jo heti ensimmäisen yön jälkeen. Sekin on mielenkiintoista, että omassa kodissaan

ja jopa minun kodissani mies ylipäänsä petasi sängyn. Yhteisessä kodissa ei koskaan.

'

Ei vaan koska se taso riittää meille. Miehellä voi olla vuosien kokemus siitä että hieman huolimattomasti vaihdetut lakanat eivät tappaneet häntä poikamiesaikoinakaan joten ne tuskin tappavat nytkään.

Yäk.

^ Toinen juttu minkä olen huomannut on naisten pyykin- ja astioiden pesuvimma. Itse voisin käyttää pari kolme päivää samaa kuppia josta juon vedet, kahvit jne. Mutta meillä ne lapetaan välittömästi tiskiin käytön jälkeen ja APK pyörii joka päivä, joskus jopa kahdesti päivässä. Osallistun myös pyykkien nostamiseen kuivumaan ja viikkaamiseen kaappiin ja yleensä meidän kolmen hengen taloudessa on 50 vaatekappaleen seassa 2-5 mun vaatetta. En ymmärrä miten sitä pyykkiä voi tulla niin paljon, päällysvaatteet heitetään pyykkiin yhden päivän käytön jälkeen. Ei mitään järkeä ihmisillä jotka ovat sisällä eivätkä erityisesti sotke vaatteita. Sitten motkotetaan jos mies ei halua tehdä kotitöitä kun ensin oikein maanisesti ja vimmalla LUODAAN TYHJÄSTÄ niitä töitä, jos niitä ei muuten ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa naisista kieltää miehiä tekemästä metatyötä eli se siitä sitten.  Miehen suunnitelmia ei arvosteta yhtään perheen sisällä.

Tästähän oli jotain tutkimustakin, että naiset väheksyvät miehen panosta ja keräävät nämä metatyöt itselleen koska "ei se mies kuitenkaan osaa".

Ehkä miehet tekevät asiat suurpiirteisesti, jotta välttyisivät niiltä jatkossa? Esimerkiksi lakanoiden vaihto on aina vähän sinnepäin ja peitto tulee pussilakanasta jo heti ensimmäisen yön jälkeen. Sekin on mielenkiintoista, että omassa kodissaan

ja jopa minun kodissani mies ylipäänsä petasi sängyn. Yhteisessä kodissa ei koskaan.

Kyllä sama pätee toisinkin päin. Pidän kirjahyllyni ja muunkin aineiston täsmällisesti Deweyn luokittelun mukaisessa järjestyksessä ja tekijän mukaan aakkosjärjestyksessä, mutta vaimo tunkee kirjat sinne mihin ne sattuvat sopimaan tyhjän hyllytilan mukaan. Joskus jopa kai värin ja koon mukaan valikoiden. Pahimmillaan jättää lojumaan lappeelleen toisten kirjojen päälle. Ja sitten minä joudun tekemään tuplat metatyötä kun vielä toisen sotkutkin on siivottava.

Näkisittepä autotallin hyllyt sen jälkeen kun rouva on puuhasteluissaan ”tarvinnut” jotain työkalua. Selkeästi tahallaan sotkee välttyäkseen työläältä järjestelyltä.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkkumies ja en tee lainkaan metatöitä enkä oikein muutenkaan kotitöitä.

Niin, ilmankos olet sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.

Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.

No tottakai sitä tekee jokainen. Mutta kyllä minun metatöiden määrä opiskelijana oli aika mitätöntä verrattuna tähän kun on kolme lasta joista kaksi on jo koulussa ja yksi päiväkodissa ja pitää koko ajan muistaa niidenkin aikataulut ja menot ja tarpeet.

Enkä helvetti vie tarvitse maailmalta siihen mitään kunniaa tai aploodeja, mutta esim. pieni ymmärrys kun joskus unohdan vaikka viedä päiväkotiin jonkun lappusen olisi kiva. Mulla on joka päivä päässä se sata ja yksi asiaa ja muistettavaa ja lapulle kirjoitettavaa. Kaikki ei aina siellä kovalevyllä pysy tai kalenteriin ehdi ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Koska tuollainen metatyö kuuluu jokaisen ihmisen arkeen, riippumatta sukupuolesta tai siviilisäädystä. Itse mietin eilispäivänä pitkään esimerkiksi; Milloin ottaa yhteyttä graduohjaajaan, milloin jatkaa gradua, pitäisikö ruveta suunnittelemanaan tammikuun opetustunteja, mitä tarjota uutenavuotena kavereille, pitäisikö ostaa uusi takki,milloin sinkkuus loppuu/löytäisi treffikumppaneita,kehtaako yhtä naista pyytää uutenavuotena bileisiin...ja olen sinkkumies.

Pointti on lähinnä se, että kaikki tekevät ajattelu - ja suunnittelutyötä jatkuvasti. Tämä ei näy päällepäin ja usein näitä ei voi siirtää muille. Joten on melko typerää ottaa joku kilpailu, että kuka murehtii eniten. Kun sitä ei näe eikä voi mitata. Useammat ihmiset ajattelevat, että tämä on vain pakollista hommaa jossain määrin, mutta yrittävät rentoutua samalla parhaansa mukaan.

Juurikin näin. Tätä on aikuisuus. Jos nainen (äiti) kokee, että hän joutuu tekemään enemmän sitä ajattelutyötä, hän on itse ottanut sen roolin perheessä. Mies pystyy siihen aivan samaan ajattelutyöhön, koska on aivan normaali aikuinen töineen ja kotitöineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko tästä, minkä monen naisen vähättelevä vastaus aiheeseen kertoo, eli iso osa naisista ei itse arvosta tekemäänsä työtä? Eli naiset ITSE haluavat antaa kuvan ettei ole heille mikään "ongelma", ja että siinähän suunnittelen arjen elämän sivussa. Tällä yritetään nostaa omaa kuvaa muihin nähden korkeammalle, kiillotella sädekehää, ja antaa kuva että näin yksinkertaista hommaa, kyllä siitä normaali NAINEN selviää kädenkäänteessä.

Tässäpä on sitten oravanpyörä valmiina!

Kyllä meillä käydään välillä keskustelua siitä kun mies vetää takkia eteisessä niskaan että "menen pihalle kun tulee niin kuuma kun sinulla kestää lähtö niin kauan". Sanon sitten että turhaan olet sinäkään vielä lähdössä, ja listaan kaiken mitä pitää tehdä ennen kuin lähdetään, ja että mies voi kernaasti, ja vaikka ihan oma-aloitteisestikin tehdä listalta työt pois, niin minä menen takki päällä pihalle odottelemaan sitä että herra on valmis ;)

Kauanko sinä suunnittelet siteittesi ostamista? Ihan oikeasti? 

Omiani mietin sen puoli minuuttia mikä kestää kävellä vessasta ostoslistalle ja kaivaa kynä esiin. Teinillä kun kuukautiset alkoivat, niin toista tuntia nettailtiin ja itsekin ihmettelin että onko niitä nykyisin oikeesti kaupassa noin monia erilaisia. Itse kun nappaa sen tutun paketin tutusta kohtaa hyllyä.