Anoppi ei halua tavata lapsenlapsia hankalan miniän takia
Nyt kävi näin, etten suostu olemaan enää anopin sylkykuppi. Tajusin, millaisen mallin annan omille lapsilleni, kun kiltisti nielen kaikki anopin väitteet. Moittii ulkonäköäni (paino, pukeutuminen), mitätöi saavutukseni (akat. tutkinto ja työpaikka saatu reittä myöten) ja lastenkasvatukseni, olen suorastaan haitallinen lapsilleni.
Täysin asiallisesti ja nätisti olen alkanut esittää vasta-argumentteja syytöksiin, koska en voi tosiaan lasteni edessä madella ja antaa henkisesti hakata itseäni. Heistä voi samanlaisia kuin itse olin pari vuosikymmentä.
Anopille selvisi jutun juju, valittaa pojalleen ettei halua enää tulla meille kylään ja lapsenlapsia katsomaan, kun minä olen ilkeä. Tunnelma kanssani on kuulemma niin vihamielinen, että on ihan itkenyt sitä ja suree, kun tässä menee välit lapsenlapsiinkin.
Pahinta on, että mieheni on samaa mieltä äitinsä kanssa. Meillä käydään raivoriitoja minun "ilkeydestäni". Mies ei kuitenkaan jaksa kuljettaa lapsia anopille, mitä ehdotin, koska isovanhempisuhde on mielestäni tärkeä. Minun tulee pyytää anteeksi, että puolustan itseäni ja alkaa taas toimia anopin kuonaämpärinä. Vain täten saamme perheen kuntoon, mies väläytteli jo eroakin.
Hyviä neuvoja? Taustatietona sen verran, että olen hyvää vauhtia parantumassa keskivaikeasta masennuksesta. Olen käynyt pitkään terapiassa, ja tämä henkinen kasvuni ja rajojen pitäminen on pitkälti terapian tulosta. Se nähdään nyt sitten ilkeytenä. Voiko tästä enää jatkaa, en tahtoisi enää ikinä olla kenenkään kynnysmatto, mutta kuulemma rikon perheen.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ratkeaa sillä ettå miehesi JAKSAA kuljettaa lapset anoppilaan kylään. Ja voi itsekin kahvitella siellä tai mennä lenkille, Motonettiin tms sillä aikaa.
Moniko oikeasti jättäisi pienet lapset mummulle, jos tällä on tapana haukkua lasten vanhempia? En mä ainakaan.
Eri
Niiinpä, mutta ilmeisesti jotkut olettaa, että tietty silti jätetään kun mummu haluaa 😂Munkin anoppi huutaen haukkui mut ihan täysin ja silti kuvittelee, että jonain päivänä lapset yökyläilee vielä ja mökkeilee mummun kanssa. Kuvitteli siis ihan oikeasti, että antaisin ihan vauvankin sille hoitoon 🙈
Meillä on mummulla taas jotain visioita pääsiäisen suhteen. Kyllä lapset tulee hänen luokseen, niin saadaan mä ja mies levätä. Paitsi että lapset eivät ole menossa mummulaan tälläkään kertaa. Mies saa viedä jonkun narsissin äidilleen jos haluaa, mä ja lapset pysytään pois.
Tämä mummun ehdotus on torpattu jo, mutta eihän se mummelia lannista. Jos ei lapset tule pääsiäisenä, niin viimeistään sitten kesälomalla. No, eivät mene mummulaan silloinkaan. Mun lapset eivät ole enää ihan pieniä, nuorempikin aloittaa ekaluokan syksyllä. Mutta silti ei. Miksi altistaisin lapset siihen, että mummeli haukkuu lapsille näiden vanhempia non stop, syöttää täyteen sokeria ja muuta sontaa?
Lapset eivät saa mummulassa kuin istua telkkarin ääressä ja syödä, kun kaikesta muusta tulee liikaa ääntä ja hälinää, ja mummun koira häiriintyy. Ikärajat ovat mummulle myös ihan vieras käsite. Ihan hyvin pikkukoululaiset voivat katsoa muumia (joka ei kiinnosta) tai Ramboa. Kunhan ovat hiljaa.
Ei sitä mummua ole ikinä oikeasti kiinnostanut tehdä mitään lasteni kanssa, suurin lahja olisi se lasteni vierailusta, että voi voivotella sukulaisille ja tuttaville, kuinka lapset TAAS ovat hänelle, kun mä ja mies ei pärjätä heidän kanssaan. Tätä harrastanut jo silloin, kun esikoiseni oli vauva, ja oli mun anoppi hammaslääkärireissun ajan hoitamassa nukkuvaa vauvaa tunnin. Tuon jälkeen ei ole tarvittu mummulta hoitoapua. Oli jopa mun äidille soittanut, kuinka hän nyt täällä taas hoitamassa. Äidiltäni tästä anopin uuvuttavasta taakasta kuulin. Opin kerrasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.
Hyvään alkuun pääsee näillä vinkeillä:
Älä suhtaudu miniään lähtökohtaisesti negatiivisesti, äläkä hauku häntä, esimerkiksi harrastuksia, ulkonäköä, lastenkasvatusta, koulutusta jne.
Älä luule olevasi aina parempi kaikessa.
Älä puutu lapsesi perheen elämää, ellei ole kyse jostain oikeasti vakavasta. Heidän ei tarvitse elää elämäänsä niinkuin sinä toivoisit, ja puuttumalla vain teet elämästä kurjaa teille kaikille.
Hae tarkoitus omalle elämällesi jostain muusta kuin lapsiesi perheistä.
Tiivistettynä: älä päällepäsmäröi ja älä ole inhottava, niin suurella todennäköisyydellä miniä on sulle kiva!
Vierailija kirjoitti:
Semmonen anoppiv iha-juttu taas.
Ei näitä jaksa enää ottaa puoliksikaan tosissaan.
Yritä silti jaksaa osallistua kaikkiin ketjuihin. Hienosti olet tsempannut tähän asti!
Eri
Niiinpä, mutta ilmeisesti jotkut olettaa, että tietty silti jätetään kun mummu haluaa 😂
Munkin anoppi huutaen haukkui mut ihan täysin ja silti kuvittelee, että jonain päivänä lapset yökyläilee vielä ja mökkeilee mummun kanssa. Kuvitteli siis ihan oikeasti, että antaisin ihan vauvankin sille hoitoon 🙈