Anoppi ei halua tavata lapsenlapsia hankalan miniän takia

Hyvä että olet löytänyt selkärankasi, älä anna periks! Vanhojen ihmisten 💩 jauhantaa ei tarvi kuunnella.

Joutaa mäkeen tuollainen puoliso joka ei puolusta vaimoaan äidiltään.

Olen tarjoutunut olemaan pois kotoa, kun anoppi tulee. Minulle se ei ole mikään ongelma. Tämä ei kuitenkaan käy, koska tunnelma on kuulemma silti huono ja vihamielinen, vaikken olekaan läsnä. Ilkeyteni on niin kaikenkattavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joutaa mäkeen tuollainen puoliso joka ei puolusta vaimoaan äidiltään.

Vai olisiko niin, että näkee tilanteen realistisemmin kuin tarinaansa hieman värittävä ap.

Minusta anoppi toimii oikein. Jos joku on ilkeä, ei kannata elämäänsä tämän kanssa pilata, välit poikki moiseen. Ei kukaan tolkun ihminen halua olla jonkun vihamielisen kanssa.

Kaikki voittavat, sinua ei enää moiti kukaan ja anoppi pysyy kaukana, joten miksi ihmeessä nyt projisoit oman pahan olosi anoppiin.

Varmasti terapeuttisi on kertonut sinulle, että muutos kohdistuu aina myös ympäristöön. Sinä olet oppinut pitämään rajasi, mutta kannat tästä myös vastuun eli hyväksyt sen, että samalla ympäristösi muuttuu. Ei se aina ole kivaa, mutta älä syytä anoppia siitä, että sinä olet se, joka toimii toisin kuin ennen. Muut eivät ehkä toimi odottamallasi tavalla, mutta se ei ole kenenkään vika. Heidän ei tarvitse totella sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.

Anoppi ilmeisesti nauttii tilanteesta, pääsee näinkin kiusaamaan sinua. Ihan hyvin voisi tavata lapsia pääasiassa vain poikansa läsnäollessa. Jos kaksi aikuista ihmistä ei tule toimeen, miksi teidän pitäisi väkisin nähdä, kun kummallekin tulee yleensä paha mieli? Ehdottomasti mies vies lapsia käymään äitinsä luona. Voihan anoppi joskus teillä vierailla jos sinulla on vaikka omia menoja. Onko terapeutillasi mahdollisuutta ottaa vastaan pariskuntia edes yksittäistä kertaa? Pääsisitte puhumaan asiasta riitelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet löytänyt selkärankasi, älä anna periks! Vanhojen ihmisten 💩 jauhantaa ei tarvi kuunnella.

Kiitos, näin itsekin ajattelisin.

Mietin ja kertaan jatkuvasti omia kommenttejani, etten vahingossakaan ole oikeasti ilkeä. Siitä ei pitäisi olla kyse.

Syvä loukkaantuminen ja vihanpurkaus on aiheutunut muun muassa siitä, etten sallinut anopin puristaa väkisin syliinsä, ns. holdata tavanomaisesti uhmaavaa 3-vuotiasta. Lapsi kaipasi jotain kotiin jäänyttä leluaan, häntä harmitti, jolloin anoppi kaappasi lapsen väkisin pitoonsa johonkin sidontaotteeseen ja melkein makasi tämän päällä. Lapsi kirkui hysteerisenä. Keskeytin tilanteen, anoppi lähti itkemään nurkan taakse ja poikansa meni lohduttamaan, kun vaimo oli niin ilkeä. Anopin olisi pitänyt saada näyttää kaapin paikka lapselle.

Vähäisempiä asioita ovat mm. ammattitaidon mitätöiminen, minulle loukkaannutaan jos sanon, että suoritukseni arvioidaan samoin kuin muidenkin, ja että hakuprosessi on tehty aivan laillisesti.

Voimia ja tsemppiä! Olet tekemisissä hullun kanssa. Pystyt silti varmaan pari kertaa vuodessa tapaamiseen, niin pysyy lapsillakin suhde mummoonsa yllä.

Mitä mieltä ap:n mies on siitä, että anoppi kommentoi ap: n ulkonäköä, mitätöi koulutusta jne. Jos ap ei hyväksy sitä, että hänen painoa, ulkonäköä jne arvostellaan niin onko se ilkeyttä ap: n taholta. Ap: n pitäisi sanoa, että anoppi voi käydä vain jos hän ei enää ikinä sanallakaan kommentoi ap: n ulkonäköä, koulutusta jne.

Terapeutti ehdotti paritapaamista. Mieheni kuitenkin kokee, ettei tässä ole muuta ongelmaa kuin minä, eikä hän ole "hullu" jonka tarvitsisi käydä terapiassa. Hänen ajatuksensa ihan aidosti oli, että minut korjataan terapiassa sellaiseksi, joka ei masennu, itke ja ole ahdistunut perhetilanteesta. Perhetilanteen oli tarkoitus jatkua ennallaan, ja minut saada sietämään sitä. Olen nyt parantunut ihan väärällä tavalla miehen ja anopin mielestä. Ap

Miksei ikinä ole niin että appiukko ei halua nähä lasten lapsia hankalan vävyn takia? Miksi nää tappelevat on aina naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet löytänyt selkärankasi, älä anna periks! Vanhojen ihmisten 💩 jauhantaa ei tarvi kuunnella.

Kiitos, näin itsekin ajattelisin.

Mietin ja kertaan jatkuvasti omia kommenttejani, etten vahingossakaan ole oikeasti ilkeä. Siitä ei pitäisi olla kyse.

Syvä loukkaantuminen ja vihanpurkaus on aiheutunut muun muassa siitä, etten sallinut anopin puristaa väkisin syliinsä, ns. holdata tavanomaisesti uhmaavaa 3-vuotiasta. Lapsi kaipasi jotain kotiin jäänyttä leluaan, häntä harmitti, jolloin anoppi kaappasi lapsen väkisin pitoonsa johonkin sidontaotteeseen ja melkein makasi tämän päällä. Lapsi kirkui hysteerisenä. Keskeytin tilanteen, anoppi lähti itkemään nurkan taakse ja poikansa meni lohduttamaan, kun vaimo oli niin ilkeä. Anopin olisi pitänyt saada näyttää kaapin paikka lapselle.

Vähäisempiä asioita ovat mm. ammattitaidon mitätöiminen, minulle loukkaannutaan jos sanon, että suoritukseni arvioidaan samoin kuin muidenkin, ja että hakuprosessi on tehty aivan laillisesti.

Teit aivan oikein ap. Oli varmasti paniikki lapsella. Eihän lasta noin saa kiinni pitää kuin vain tilanteessa jossa lapsi voisi vahingoittaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Voimia ja tsemppiä! Olet tekemisissä hullun kanssa. Pystyt silti varmaan pari kertaa vuodessa tapaamiseen, niin pysyy lapsillakin suhde mummoonsa yllä.

Ehdottomasti voin tavata pari kertaa vuodessa ja useamminkin, sukujuhlissa jne. Ei minulla ole ongelmaa harvojen tapaamisten suhteen. Silloinkaan en kuitenkaan tule ottamaan p askaa niskaan. Uusi toimintatapani koetaan suorana hyökkäyksenä miehen ja anopin puolelta.

Niin se näyttää menevän, että kun itse muuttuu, ympäristö ei enää voi kohdella samoin, mistä aiheutuu kriisejä. Mieheni on muuten hyvä mies, toivoisin että pääsee yli mun syyttelystä, kriisin keskellä hänkin on. Yritän ajatella armollisesti.

Onko ap: n mies naimisissa enemmän anopin kanssa. Miehenhän pitää olla vaimon puolella.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti ehdotti paritapaamista. Mieheni kuitenkin kokee, ettei tässä ole muuta ongelmaa kuin minä, eikä hän ole "hullu" jonka tarvitsisi käydä terapiassa. Hänen ajatuksensa ihan aidosti oli, että minut korjataan terapiassa sellaiseksi, joka ei masennu, itke ja ole ahdistunut perhetilanteesta. Perhetilanteen oli tarkoitus jatkua ennallaan, ja minut saada sietämään sitä. Olen nyt parantunut ihan väärällä tavalla miehen ja anopin mielestä. Ap

Apua, voisi olla suoraan exäni suusta tuollaiset puheet. Jännästi masennus ja itkeskely on vähentynyt huomattavasti eromme jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Miksei ikinä ole niin että appiukko ei halua nähä lasten lapsia hankalan vävyn takia? Miksi nää tappelevat on aina naisia?

En osaa sanoa. Minullakin on apen kanssa ihan ystävälliset välit, joskin etäisen puoleiset johtuen tästä muusta ihmissuhdesopasta. Itse asiassa sekin on raivostuttanut anoppia kun olen mukava apelle, en saisi olla. On helppoa olla hyvissä väleissä, hän ei ole ikinä tuominnut tai haukkunut minua mistään. Ap

Sinun ei tarvitse sietää tuollasta kohtelua. Miehesi on tossukka, kun ei puolusta sinua. Minulla oli tuollanen anoppi ja appiukko 12v. Erosta on yhtä kauan ja he vieläkin vihaavat minua. Ex- mieheni on eron jälkeen oppinut puolustamaan minua lasten äitinä.

Miksi ap:n muka pitäisi joustaa loputtomiin? Jos anopille ja miehelle ei kelpaa se on heidän ongelma. Neuvoisin että ap jatkaa ystävällistä jämäkkää omaa linjaansa. Myös miehelle tulee olla jämäkkä.

Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.

Jos nyt vaan annat asian olla 🤷🏼‍♀️ jos mies sanoo, että mummo haluaisi tulla kylään niin tulkoon, käyttäydyt vain normaalisti.

Sanot heti mummolle miehen kuullen, että joku anopin sanoma loukkasi sinua. Ihan ystävällisesti voit sen todeta, niinkuin olet tähänkin asti tehnyt.

Jos anoppi ei sitten enää halua tulla niin antaa olla tulematta. Tuskin miehesi oikeasti vaivautuu sen takia mitään eroa hoitamaan.

Voi olla, että jo vuoden hiljaiselon jälkeen mummo onkin jo ystävällisempi. Mulle kävi niin, n. vuoden jääkausi ja nyt mummo osaa jo käyttäytyä kun tajusi ettei ihan oikeasti ole saamassa multa mitään myönnytyksiä.