Anoppi ei halua tavata lapsenlapsia hankalan miniän takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.

Useimmat miniät tuntuvat kaipaavan anopilta arvostusta ja ystävällisyyttä. Että puhutaan nätisti, ei haukuta selän takana, ei yritetä kaapata lapsia ja vieläpä irrotetaan se napanuora pojan, eli miniän miehen, ja äidin välistä niin, että mies saa rauhassa olla lojaali vaimoaan kohtaan.

Nämä kun muistat, niin hyvin menee.

Ei anopin tarvii olla mikään ilmainen terapiatäti!

Jos ei miniä tule juttuun muiden ihmisten kanssa, niin se tuskin on anopin syy.

Kun te menette terapiaan, niin mitä odotatte? Että kaikki muuttuu sellaiseksi kuin itse haluatte vai sittenkin niin, että muutos tapahtuu, mutta se voi olla mitä tahansa.

Hyvä terapeutti muistuttaa, että kun kokonaisuudessa yksi palikka liikkuu, niin koko palikkatalo liikkuu eli yhden muuttuvat toimintatavat vaikuttavat kaikkeen, ei vain itseen. Se muutos on hallitsematon eikä välttämättä mieluinen, vaikka itse laittaa pyörät pyörimään. Hankalasta anopista ei tule mukavaa minun terapiani ansiosta eikä hän välttämättä muutu lainkaan paremmaksi, päinvastoin, samat kommentit sieltä tulevat, vaikka reagoin niihin toisin. Mammanpojasta ei tule itsenäistä, vaikka terapeuttini miten sanoo, että miehenkin tulisi vähän miehistyä.

Anopin kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, mutta ei anopinkaan tarvitse olla ap:n kanssa tekemisissä. Molemmat tekevät valintansa itse ja kantavat itse vastuunsa, toisen syyllistämisestä ei ole mitään apua!

Onkohan lääkityksesi kohdallaan? Jospa jatkaisit terapiassa käyntiä.

Mies on yhtä ilkeä kuin anoppisi. Jos ystäväsi mies kohtelisi häntä samoin kuin miehesi kohtelee sinua, sanoisitko, että se on OK, jatka vaan, hyvä mies?

0/5 ... nykypäivänä...

Minä, anoppi, en ole koskaan halunnut pelata ihmissuhdepelejä, joita muut haluaa pelata. Pelinappuloina käytetään milloin mitäkin sanottua, tehtyä, ei tehtyä, luultua, oletettua jne., ja pelinappuloina käytetään myös ihmisiä, joka on kaikista kauheinta. Tällaiseen toimintaan olen tehnyt selkeän pesäeron, jotta rakkaat ja läheiset ihmiset säästyvät näiltä peleiltä, jotka aiheuttavat jatkuvaa pahaa mieltä. Tietty hinta pesäerosta on pitänyt maksaa, mutta se on hyväksyttävä, jotta elämä voi jatkua tavallisena ja arkisena iloineen ja suruineen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta anoppi toimii oikein. Jos joku on ilkeä, ei kannata elämäänsä tämän kanssa pilata, välit poikki moiseen. Ei kukaan tolkun ihminen halua olla jonkun vihamielisen kanssa.

Kaikki voittavat, sinua ei enää moiti kukaan ja anoppi pysyy kaukana, joten miksi ihmeessä nyt projisoit oman pahan olosi anoppiin.

Varmasti terapeuttisi on kertonut sinulle, että muutos kohdistuu aina myös ympäristöön. Sinä olet oppinut pitämään rajasi, mutta kannat tästä myös vastuun eli hyväksyt sen, että samalla ympäristösi muuttuu. Ei se aina ole kivaa, mutta älä syytä anoppia siitä, että sinä olet se, joka toimii toisin kuin ennen. Muut eivät ehkä toimi odottamallasi tavalla, mutta se ei ole kenenkään vika. Heidän ei tarvitse totella sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.

Mit*vit* oikein selität siellä? Sinunko mielestäsi on täysin oikein, että anoppi arvostelee ja haukkuu miniän ( =ap:n) ulkonäön ja puhuu hänestä muutenkin halveksivasti???! Kaiken lisäksi tämä kultaistakin kultaisempi mummo vielä kehtaa väittää, että miniä ei ole saanut työtään omilla akateemisilla ansioillaan vaan on edennyt reittä pitkin. Ja lapsiakaan miniä ei näköjään osaa kasvattaa oikein. Ilmeisesti mummu osaisi ainakin omasta mielestään.

Tämähän on suorastaan törkeää käytöstä. Törkeää on myös ap:n puolison käytös, kun hän vaatii puolisoaan pyytämään anteeksi äidiltään. 

Ja missä kohdassa ap on vaatinut kenenkään tottelemaan itseään? Ei missään. Ap on jopa tarjoutut mahdollistamaan tämän marttyyriksi heittäytyneen ilkeilevän anopin käynnit lasten ja miehen kotona, mutta sekään ei tunnu kelpaavan sen enempää miehelle kuin hänen äidilleen. 

Tuo kaikki muu on ihan totta: terapian avulla ap on oppinut käyttäytymään itseään arvostavasti eikä anna enää kenenkään käyttää itseään kynnysmattona. Esität tämän kuitenkin siinä valossa, että on ihan ap:n oma vika, kun anoppi osoittaa mieltään, kun ei pääse lyttäämään enää miniää entiseen malliin. 

Kysynkin vielä kerran, oletko ihan tosissasi, kun väität, että tilanne on yksinomaan ap:n?

Minun ja varmaan monen muunkin mielestä on ainoastaan anopin oma vika, kun hän jatkaa entiseen malliin miniänsä arvostelemista ja haukkumista. Hän yksistään on vastuussa omasta käytöksestään. Ja olisi anopin aika katsoa peiliin ja myöntää, missä tulikaan tehtyä väärin miniää kohtaan.

Samoin olisi ap:n puolison aika kasvaa selkärankaiseksi aikuiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi ja lopettaa moinen äitinsä orjailu. Puolisoaan rakastava ihminen ei anna oman vanhempansa käyttäytyä loukkaavasti omaa puolisoaan kohtaan. Ja tätähän ap:n puoliso ei tee tällä hetkellä. Raukkamaista käytöstä heiltä molemmilta. 

Mikäli kumppanis on tossa kohtaa äitinsä puolella niin todennäköisesti se myös jollaintasolla on manibiloinut sinua ton kynnysmattomaisuutes vuoksi jotenkin.

Sun ei tarvitse sietää huonoa kohtelua ja sinun kuuluukin itseäsi puolustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.

Useimmat miniät tuntuvat kaipaavan anopilta arvostusta ja ystävällisyyttä. Että puhutaan nätisti, ei haukuta selän takana, ei yritetä kaapata lapsia ja vieläpä irrotetaan se napanuora pojan, eli miniän miehen, ja äidin välistä niin, että mies saa rauhassa olla lojaali vaimoaan kohtaan.

Nämä kun muistat, niin hyvin menee.

Ei anopin tarvii olla mikään ilmainen terapiatäti!

Jos ei miniä tule juttuun muiden ihmisten kanssa, niin se tuskin on anopin syy.

No ei tietenkään. Sitähän en väittänytkään. Riittää, kun on ihmisiksi.

Monella anopilla on myös oma "anoppi-kokemuksensa", josta on voinut oppia jotain omaan miniäsuhteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.

Juuri näin, miniällä on valta lapsiin, joten anoppi on aina heikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.

Kiinnostavaa, että puolustat anoppia, vaikka aloituksessa selvästi kerrotaan että anoppi oli ilkeä ja käyttäytyy nyt hankalasti eikä suostu tapaamaan lapsia. Etkö ole itsekin ollut miniän asemassa, miksi nyt asettaudut vain tulevan anopin asemaan?

Ainakin minun perheessäni äiti tulee hyvin toimeen molempien miniöiden kanssa. Ei ole mitään riitoja. Johtuu varmaan siitä, että äiti on itse ystävällinen ja pitää lämpimät välit. Ei arvostele, ei säti selän takana, ei sano ilkeitä asioita leikin varjolla jne. Auttaa ja tukee arjessa, rakastaa lapsenlapsiaan. Olisin tosi yllättynyt, jos miniöillä olisi hänestä negatiivista sanottavaa.

Kyllä se metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Monet tämän ikäpolven naiset ovat jostain syystä katkeria ja piikikkäitä. Koulutuksen arvostelu on varmaan merkki siitä, että anoppi ei ole itse saanut aikoinaan kouluttautua ja tehdä työuraa, ja nyt harmittaa kun nuoremmilla naisilla on helpompaa. Katkeruus paistaa läpi tuollaisesta käytöksestä. Oma elämä oli pelkkää lasten ja kodin hoitoa, ja nyt kun olisi enemmän mahdollisuuksia, on jo liian vanha pääsemään työelämään. Kyllähän se harmittaisi itseäkin, mutta on itsestä kiinni miten sen harmituksen kanavoi. Kaiken purkaminen miniään on aika paska tapa käsitellä asiaa.

Monet anopit kaipasivat miniöiltään arvostusta ja kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Monet anopit kaipasivat miniöiltään arvostusta ja kiitosta.

Sitä saa, jos miniällekin antaa arvostusta ja kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä, anoppi, en ole koskaan halunnut pelata ihmissuhdepelejä, joita muut haluaa pelata. Pelinappuloina käytetään milloin mitäkin sanottua, tehtyä, ei tehtyä, luultua, oletettua jne., ja pelinappuloina käytetään myös ihmisiä, joka on kaikista kauheinta. Tällaiseen toimintaan olen tehnyt selkeän pesäeron, jotta rakkaat ja läheiset ihmiset säästyvät näiltä peleiltä, jotka aiheuttavat jatkuvaa pahaa mieltä. Tietty hinta pesäerosta on pitänyt maksaa, mutta se on hyväksyttävä, jotta elämä voi jatkua tavallisena ja arkisena iloineen ja suruineen.

Eli et ole tekemisissä miniäsi tai lastenlastesi kanssa, sekö on se hinta. P.s elämä on ainutkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti ehdotti paritapaamista. Mieheni kuitenkin kokee, ettei tässä ole muuta ongelmaa kuin minä, eikä hän ole "hullu" jonka tarvitsisi käydä terapiassa. Hänen ajatuksensa ihan aidosti oli, että minut korjataan terapiassa sellaiseksi, joka ei masennu, itke ja ole ahdistunut perhetilanteesta. Perhetilanteen oli tarkoitus jatkua ennallaan, ja minut saada sietämään sitä. Olen nyt parantunut ihan väärällä tavalla miehen ja anopin mielestä. Ap

Hui kauhistus, sinulla on varmaankin eksäni kaksoisolento puolisonasi. Näin minunkin eksäni väitti minulle: hänen mielestään kaikki oli hyvin avioliitossani, kunhan lakkaisin masentumasta ja ahdistumasta perhetilanteen vuoksi. Minun pitäisi vain muuttua hänen mieleisekseen, niin kaikki olisi hyvin. Ts. minun pitäisi tehdä kahta kauheammin töitä, tai mieluummin hankkia vielä parempi työ, josta maksettaisiin vähintään tuplasti enemmän palkkaa, jotta mahdollistaisin hänen muuta perhettä korkeamman elintason. Töiden lisäksi minun tehtäviini kuului huolehtia kodista (iso omakotitalo) ja lapsista, eikä minun pitäisi häiritä häntä omilla huolillani. Minun pitäisi myös sopeutua siihen henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja sen uhkaan, jota hän kohdisti minuun ja lapsiin. 

Hän ei halunnut tulla keskustelemaan avioliitostamme terapeuttini kanssa, koska kuulemma kuitenkin haukkuisimme häntä. - Niin, mistä me olisimme aiheetta moittineet häntä, jos hän oli kuitenkin toiminut omasta mielestään täysin oikein minua ja lapsia kohtaan! Loogisuus ei ollut ihan aina hänen vahvimpia puoliaan, varsinkin kun oli kysymys parisuhteesta tai hänen "lastenkasvatusmetodeistaan". 

 

Erotakaan ei halunnut ensin, vaikka minä olin ihmisenä ihan vääränlainen vaimo hänen mielestään eikä löytänyt lopulta mitään hyvää sanottavaa minusta. Vasta kun määräaikainen työsuhteeni päättyi ja jäin pariksi viikoksi työttömäksi, hän halusi erota. Kuulemma hän ei aikonut "enää elättää" minua, "laiskimusta, toivotonta tapausta". Erohalunsa kun kuulin, minulla oli vaikeuksia hillitä itseäni, etten hänen nähtensä olisi ruvennut kiljumaan ja tanssimaan riemusta - olisi voinut vielä perua erohalunsa pelkkää ilkeyttään. 

Mitä siis haluan sanoa sinulle, ap? Ota vakavasti huomioon se mahdollisuus, ettei avioliittosi tule kestämään, sillä vaikuttaa siltä, ettei puolisosi ole halukas myöntämään tehneensä mitään väärää sinua kohtaan eikä myöskään halua muuttaa omaa suhtautumistaan sinuun. 

Kuulostaa mun elämältä. Eniten harmittaa miehen käytös. Hänellä on nyös tapana haluta ero kun olen niin hullu ja sekaisin kun loukkaannun anopin haukuista. Ei kuitenkaan saa haettua avioeroa kun hän ei aio tuhlata minuun 200 euroa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehesi sitten pidä ilkeänä tuota ulkomuodon, koulutuksen ym. ikävää kommentointia? Onko hän tottunut lapsesta asti siihen? Moittiiko anoppi poikaansa samalla tavoin?

Juu, anoppi moittii poikaansa samoin, jopa julmemmin sanankääntein. Se on heidän perheelleen normaalia vuorovaikutusta, vaikka itse sairastuin siitä. Ei mies pidä sitä pahana, on kuulemma vain lämminhenkistä v ttuilua tai huumoria, johon minä en osaa suhtautua oikein. Ap

Aivan kamala suhtautumista mieheltäsi - muka lämminhenkistä v*ttuilua! Ei sellaista ole olemassakaan.

Huumoriin kätketty keljuilu sattuu ihan yhtä pahasti kuin suorasukainen ilkeily, jollei enemmänkin. Suorasukaisesta ilkeilystä sentään ymmärtää heti suoraan, että on tarkoitettu pahansuovaksi ilkeilyksi. Vitsiksi väännety ilkeily on pahanlaatuista "gaslightningiä", kun sitä kohdatessaan saattaa erehtyä hetkeksi epäilemään itseään ja arvostelukykyään.  Yleensähän tällaisissa tilanteissa vielä syyllistetään ilkeilyn kohteena olevan ihmisen loukkaantuminen muka turhan herkkänahkaisena. Henkistä väkivaltaa ei kuitenkaan tarvitse suvaita. On täysin ymmärrettävää, että loukkaavista puheista pahoittaa mielensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.

Juuri näin, miniällä on valta lapsiin, joten anoppi on aina heikoilla.

Mitä ihmettä toi edes tarkottaa? Tietenkin lapsen vanhemmat päättävät lasten asioista, miten se liittyy mitenkään anoppiin.

Ja kyllä, poikien äitinä olen miettinyt heidän tulevaisuuttaan, yritän kasvattaa heistä itsenäisiä, toisia kunnioittavia miehiä.

Jos/kun he kumppanit löytävät niin toivon, että ovat onnellisia, mitä muutakaan voisin toivoa. Ei vanhemmilla ole valtaa enää aikuisiin lapsiin, sen takia niitä kasvatetaan pieninä, että osaavat sitten elää itsenäisesti aikuisina.

Vierailija kirjoitti:

Monet anopit kaipasivat miniöiltään arvostusta ja kiitosta.

Tämä.

Monet miniät ei yhtään arvosta anoppiaan vaan puhuvat ihan mitä sattuu ja sylki suuhun tuo.

Ongelma ratkeaa sillä ettå miehesi JAKSAA kuljettaa lapset anoppilaan kylään. Ja voi itsekin kahvitella siellä tai mennä lenkille, Motonettiin tms sillä aikaa.