Anoppi ei halua tavata lapsenlapsia hankalan miniän takia

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa mun elämältä. Eniten harmittaa miehen käytös. Hänellä on nyös tapana haluta ero kun olen niin hullu ja sekaisin kun loukkaannun anopin haukuista. Ei kuitenkaan saa haettua avioeroa kun hän ei aio tuhlata minuun 200 euroa :D

Voit kertoa ilouutisen puolisollesi: avioeropapereiden hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi nykyään. Asumusero (ensimmäinen vaihe) maksaa 200 euroa ja lopullinen ero (toinen vaihe) 100 euroa, mikäli pystytte sopimaan omaisuuden ja velkojen jaosta sekä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta sopuisasti ilman käräjäoikeutta (lapsiin liittyvät sopimukset) ja pesänjakajaa. 

 

Oma pesänjakosopimukseni oli viisi vuotta sitten periaatteessa melko vähätöinen, kun ei ollut erityisemmin isoista summistakaan kysymys ja omistusjärjestelytkin olivat yksinkertaisia. Silti eksä onnistui kasvattamaan sopimuspalkkion miltei 7000 euroon turhanpäiväisellä jankkaamisellaan ja tarpeettomilla sähköpostiviesteillään, jotka nekin tulivat puoliksi minun maksettavakseni. 

https://oikeus.fi/fi/index/lomakkeet/avioero.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta anoppi toimii oikein. Jos joku on ilkeä, ei kannata elämäänsä tämän kanssa pilata, välit poikki moiseen. Ei kukaan tolkun ihminen halua olla jonkun vihamielisen kanssa.

Kaikki voittavat, sinua ei enää moiti kukaan ja anoppi pysyy kaukana, joten miksi ihmeessä nyt projisoit oman pahan olosi anoppiin.

Varmasti terapeuttisi on kertonut sinulle, että muutos kohdistuu aina myös ympäristöön. Sinä olet oppinut pitämään rajasi, mutta kannat tästä myös vastuun eli hyväksyt sen, että samalla ympäristösi muuttuu. Ei se aina ole kivaa, mutta älä syytä anoppia siitä, että sinä olet se, joka toimii toisin kuin ennen. Muut eivät ehkä toimi odottamallasi tavalla, mutta se ei ole kenenkään vika. Heidän ei tarvitse totella sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.

Mit*vit* oikein selität siellä? Sinunko mielestäsi on täysin oikein, että anoppi arvostelee ja haukkuu miniän ( =ap:n) ulkonäön ja puhuu hänestä muutenkin halveksivasti???! Kaiken lisäksi tämä kultaistakin kultaisempi mummo vielä kehtaa väittää, että miniä ei ole saanut työtään omilla akateemisilla ansioillaan vaan on edennyt reittä pitkin. Ja lapsiakaan miniä ei näköjään osaa kasvattaa oikein. Ilmeisesti mummu osaisi ainakin omasta mielestään.

Tämähän on suorastaan törkeää käytöstä. Törkeää on myös ap:n puolison käytös, kun hän vaatii puolisoaan pyytämään anteeksi äidiltään. 

Ja missä kohdassa ap on vaatinut kenenkään tottelemaan itseään? Ei missään. Ap on jopa tarjoutut mahdollistamaan tämän marttyyriksi heittäytyneen ilkeilevän anopin käynnit lasten ja miehen kotona, mutta sekään ei tunnu kelpaavan sen enempää miehelle kuin hänen äidilleen. 

Tuo kaikki muu on ihan totta: terapian avulla ap on oppinut käyttäytymään itseään arvostavasti eikä anna enää kenenkään käyttää itseään kynnysmattona. Esität tämän kuitenkin siinä valossa, että on ihan ap:n oma vika, kun anoppi osoittaa mieltään, kun ei pääse lyttäämään enää miniää entiseen malliin. 

Kysynkin vielä kerran, oletko ihan tosissasi, kun väität, että tilanne on yksinomaan ap:n?

Minun ja varmaan monen muunkin mielestä on ainoastaan anopin oma vika, kun hän jatkaa entiseen malliin miniänsä arvostelemista ja haukkumista. Hän yksistään on vastuussa omasta käytöksestään. Ja olisi anopin aika katsoa peiliin ja myöntää, missä tulikaan tehtyä väärin miniää kohtaan.

Samoin olisi ap:n puolison aika kasvaa selkärankaiseksi aikuiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi ja lopettaa moinen äitinsä orjailu. Puolisoaan rakastava ihminen ei anna oman vanhempansa käyttäytyä loukkaavasti omaa puolisoaan kohtaan. Ja tätähän ap:n puoliso ei tee tällä hetkellä. Raukkamaista käytöstä heiltä molemmilta. 

Minä ymmärsin aloituksesta, että ap on tosiaan akateemisesta tutkinnostaan huolimatta saanut työpaikkansa reittä pitkin? 

Vai tarkoitettiinko, että anopin mielestä sekä tutkinto että työpaikka on tällä lailla saatuja? Vähän epäselvästi muotoiltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta anoppi toimii oikein. Jos joku on ilkeä, ei kannata elämäänsä tämän kanssa pilata, välit poikki moiseen. Ei kukaan tolkun ihminen halua olla jonkun vihamielisen kanssa.

Kaikki voittavat, sinua ei enää moiti kukaan ja anoppi pysyy kaukana, joten miksi ihmeessä nyt projisoit oman pahan olosi anoppiin.

Varmasti terapeuttisi on kertonut sinulle, että muutos kohdistuu aina myös ympäristöön. Sinä olet oppinut pitämään rajasi, mutta kannat tästä myös vastuun eli hyväksyt sen, että samalla ympäristösi muuttuu. Ei se aina ole kivaa, mutta älä syytä anoppia siitä, että sinä olet se, joka toimii toisin kuin ennen. Muut eivät ehkä toimi odottamallasi tavalla, mutta se ei ole kenenkään vika. Heidän ei tarvitse totella sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.

Mit*vit* oikein selität siellä? Sinunko mielestäsi on täysin oikein, että anoppi arvostelee ja haukkuu miniän ( =ap:n) ulkonäön ja puhuu hänestä muutenkin halveksivasti???! Kaiken lisäksi tämä kultaistakin kultaisempi mummo vielä kehtaa väittää, että miniä ei ole saanut työtään omilla akateemisilla ansioillaan vaan on edennyt reittä pitkin. Ja lapsiakaan miniä ei näköjään osaa kasvattaa oikein. Ilmeisesti mummu osaisi ainakin omasta mielestään.

Tämähän on suorastaan törkeää käytöstä. Törkeää on myös ap:n puolison käytös, kun hän vaatii puolisoaan pyytämään anteeksi äidiltään. 

Ja missä kohdassa ap on vaatinut kenenkään tottelemaan itseään? Ei missään. Ap on jopa tarjoutut mahdollistamaan tämän marttyyriksi heittäytyneen ilkeilevän anopin käynnit lasten ja miehen kotona, mutta sekään ei tunnu kelpaavan sen enempää miehelle kuin hänen äidilleen. 

Tuo kaikki muu on ihan totta: terapian avulla ap on oppinut käyttäytymään itseään arvostavasti eikä anna enää kenenkään käyttää itseään kynnysmattona. Esität tämän kuitenkin siinä valossa, että on ihan ap:n oma vika, kun anoppi osoittaa mieltään, kun ei pääse lyttäämään enää miniää entiseen malliin. 

Kysynkin vielä kerran, oletko ihan tosissasi, kun väität, että tilanne on yksinomaan ap:n?

Minun ja varmaan monen muunkin mielestä on ainoastaan anopin oma vika, kun hän jatkaa entiseen malliin miniänsä arvostelemista ja haukkumista. Hän yksistään on vastuussa omasta käytöksestään. Ja olisi anopin aika katsoa peiliin ja myöntää, missä tulikaan tehtyä väärin miniää kohtaan.

Samoin olisi ap:n puolison aika kasvaa selkärankaiseksi aikuiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi ja lopettaa moinen äitinsä orjailu. Puolisoaan rakastava ihminen ei anna oman vanhempansa käyttäytyä loukkaavasti omaa puolisoaan kohtaan. Ja tätähän ap:n puoliso ei tee tällä hetkellä. Raukkamaista käytöstä heiltä molemmilta. 

Ap käy terapiassa, on masentunut ja kokee todellisuuden sellaisena kuin haluaa. Usein masentuneet näkevät maailman ympärillään uhkaavana ja kokevat muiden sanat toisin kuin muut. Kun on valmiiksi mielenterveysongelmainen, haluaa kuulla kaiken arvosteluna. Nyt hän on ryhtynyt omien sanojensa mukaan sanomaan vastaan, mutta anopin reaktio ei olekaan anteeksipyytely ja matelu, vaan tämä on napakasti näyttänyt, että ei ole kynnysmatto. Varmasti ap on tästä harmissaan, koska hän toivoi saavansa yliotteen.

Anoppi ei ole välttämättä tehnyt yhtään mitään väärää, koska ei tervepäinen ihminen terapiassa ravaa, kyllä siellä ollaan mielenterveysongelmia selvittämässä. Todellisuudentaju on kadonnut, ap haluaa revanssia asiassa, jossa kukaan muu ei ole edes huomannut olevan ongelmaa.

Anoppi teki oikein katkaistessaan välit, koska jokaisen tulee suojata itseään vihamielisiltä henkilöiltä, vaikka nämä olisivat sukulaisia. Ap on varmasti harmissaan, kun anoppi ehti ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehesi sitten pidä ilkeänä tuota ulkomuodon, koulutuksen ym. ikävää kommentointia? Onko hän tottunut lapsesta asti siihen? Moittiiko anoppi poikaansa samalla tavoin?

Juu, anoppi moittii poikaansa samoin, jopa julmemmin sanankääntein. Se on heidän perheelleen normaalia vuorovaikutusta, vaikka itse sairastuin siitä. Ei mies pidä sitä pahana, on kuulemma vain lämminhenkistä v ttuilua tai huumoria, johon minä en osaa suhtautua oikein. Ap

Juu tietty masennuksesikin on anopin vika.

Olipa ilkeästi kommentoitu. Tuottaako sinulle iloa loukata toisia ihmisiä tällä palstalla?

Sittenhän olet ihan samanlainen kuin ap:n anoppi. Teillä on kuitenkin ainakin yksi ero: ap:n anoppi tekee tätä ap:lle päin kasvoja tai selän takana ja tuntee ap:n irl, kun sinä puolestasi ilkeilet itsellesi täysin vieraille ihmisille täällä AV:lla.

Onko elämässäsi tapahtunut viime aikoina jotakin ikävää, kun purat pahaa oloasi ventovieraille ihmisille keskustelupalstalla?

Ehkä sinunkin olisi syytä etsiä itsellesi ammattiapua saadaksesi paremmat työkalut, joilla voit käsitellä omia tunteitasi. Ehkä samalla opit ymmärtämään itsesi lisäksi myös muita ihmisiä. Voin kokemuksesta kertoa, että kannattaa. Minäkin pääsin omasta ahdistuksestani, kun opin paremmin ymmärtämään itseäni ja muita ihmisiä.

<3 Pus ja hyvää joulumieltä  sinnekin <3

Ohis

Pesäero vaan anoppiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta anoppi toimii oikein. Jos joku on ilkeä, ei kannata elämäänsä tämän kanssa pilata, välit poikki moiseen. Ei kukaan tolkun ihminen halua olla jonkun vihamielisen kanssa.

Kaikki voittavat, sinua ei enää moiti kukaan ja anoppi pysyy kaukana, joten miksi ihmeessä nyt projisoit oman pahan olosi anoppiin.

Varmasti terapeuttisi on kertonut sinulle, että muutos kohdistuu aina myös ympäristöön. Sinä olet oppinut pitämään rajasi, mutta kannat tästä myös vastuun eli hyväksyt sen, että samalla ympäristösi muuttuu. Ei se aina ole kivaa, mutta älä syytä anoppia siitä, että sinä olet se, joka toimii toisin kuin ennen. Muut eivät ehkä toimi odottamallasi tavalla, mutta se ei ole kenenkään vika. Heidän ei tarvitse totella sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.

Mit*vit* oikein selität siellä? Sinunko mielestäsi on täysin oikein, että anoppi arvostelee ja haukkuu miniän ( =ap:n) ulkonäön ja puhuu hänestä muutenkin halveksivasti???! Kaiken lisäksi tämä kultaistakin kultaisempi mummo vielä kehtaa väittää, että miniä ei ole saanut työtään omilla akateemisilla ansioillaan vaan on edennyt reittä pitkin. Ja lapsiakaan miniä ei näköjään osaa kasvattaa oikein. Ilmeisesti mummu osaisi ainakin omasta mielestään.

Tämähän on suorastaan törkeää käytöstä. Törkeää on myös ap:n puolison käytös, kun hän vaatii puolisoaan pyytämään anteeksi äidiltään. 

Ja missä kohdassa ap on vaatinut kenenkään tottelemaan itseään? Ei missään. Ap on jopa tarjoutut mahdollistamaan tämän marttyyriksi heittäytyneen ilkeilevän anopin käynnit lasten ja miehen kotona, mutta sekään ei tunnu kelpaavan sen enempää miehelle kuin hänen äidilleen. 

Tuo kaikki muu on ihan totta: terapian avulla ap on oppinut käyttäytymään itseään arvostavasti eikä anna enää kenenkään käyttää itseään kynnysmattona. Esität tämän kuitenkin siinä valossa, että on ihan ap:n oma vika, kun anoppi osoittaa mieltään, kun ei pääse lyttäämään enää miniää entiseen malliin. 

Kysynkin vielä kerran, oletko ihan tosissasi, kun väität, että tilanne on yksinomaan ap:n?

Minun ja varmaan monen muunkin mielestä on ainoastaan anopin oma vika, kun hän jatkaa entiseen malliin miniänsä arvostelemista ja haukkumista. Hän yksistään on vastuussa omasta käytöksestään. Ja olisi anopin aika katsoa peiliin ja myöntää, missä tulikaan tehtyä väärin miniää kohtaan.

Samoin olisi ap:n puolison aika kasvaa selkärankaiseksi aikuiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi ja lopettaa moinen äitinsä orjailu. Puolisoaan rakastava ihminen ei anna oman vanhempansa käyttäytyä loukkaavasti omaa puolisoaan kohtaan. Ja tätähän ap:n puoliso ei tee tällä hetkellä. Raukkamaista käytöstä heiltä molemmilta. 

Ap käy terapiassa, on masentunut ja kokee todellisuuden sellaisena kuin haluaa. Usein masentuneet näkevät maailman ympärillään uhkaavana ja kokevat muiden sanat toisin kuin muut. Kun on valmiiksi mielenterveysongelmainen, haluaa kuulla kaiken arvosteluna. Nyt hän on ryhtynyt omien sanojensa mukaan sanomaan vastaan, mutta anopin reaktio ei olekaan anteeksipyytely ja matelu, vaan tämä on napakasti näyttänyt, että ei ole kynnysmatto. Varmasti ap on tästä harmissaan, koska hän toivoi saavansa yliotteen.

Anoppi ei ole välttämättä tehnyt yhtään mitään väärää, koska ei tervepäinen ihminen terapiassa ravaa, kyllä siellä ollaan mielenterveysongelmia selvittämässä. Todellisuudentaju on kadonnut, ap haluaa revanssia asiassa, jossa kukaan muu ei ole edes huomannut olevan ongelmaa.

Anoppi teki oikein katkaistessaan välit, koska jokaisen tulee suojata itseään vihamielisiltä henkilöiltä, vaikka nämä olisivat sukulaisia. Ap on varmasti harmissaan, kun anoppi ehti ensin.

Harvinaisen selvänäköisesti kirjoitettu. Itselleni tuli juuri sama mieleen, mutta en olisi osannut muotoilla sitä noin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kun te menette terapiaan, niin mitä odotatte? Että kaikki muuttuu sellaiseksi kuin itse haluatte vai sittenkin niin, että muutos tapahtuu, mutta se voi olla mitä tahansa.

Hyvä terapeutti muistuttaa, että kun kokonaisuudessa yksi palikka liikkuu, niin koko palikkatalo liikkuu eli yhden muuttuvat toimintatavat vaikuttavat kaikkeen, ei vain itseen. Se muutos on hallitsematon eikä välttämättä mieluinen, vaikka itse laittaa pyörät pyörimään. Hankalasta anopista ei tule mukavaa minun terapiani ansiosta eikä hän välttämättä muutu lainkaan paremmaksi, päinvastoin, samat kommentit sieltä tulevat, vaikka reagoin niihin toisin. Mammanpojasta ei tule itsenäistä, vaikka terapeuttini miten sanoo, että miehenkin tulisi vähän miehistyä.

Anopin kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, mutta ei anopinkaan tarvitse olla ap:n kanssa tekemisissä. Molemmat tekevät valintansa itse ja kantavat itse vastuunsa, toisen syyllistämisestä ei ole mitään apua!

Ap vaikuttaa niin fiksulta, että hän on ymmärtänyt sen jo ennen kuin teki keskustelunavauksen. Vielä kun voisit kuitenkin kertoa tämän myös ap:n anopille ja puolisollekin, sillä hehän tätä tietoa tarvitsevat, ei ap.

Ohiksen kaveri

Minulla on ihan vastaava tilanne. Olen vihdoin tehnyt pesäeron anoppiini ja siellä nyt marttyroidaan, että kun lapsiakaan ei saa enää nähdä. Mikä siis ei todellakaan pidä paikkaansa. Ja minun tapauksessani mieheni on 100% minun puolellani. Mitä enemmän anoppi yrittää lyödä kiilaa minun ja mieheni väliin, sitä vahvemmin mies pitää puoliani.

AP, hyvä, olet löytänyt äänesi. Uskallat laittaa rajoja. Kyllähän toi hulluksi nimittelykin on jo henkistä väkivaltaa. Minua kiinnostaisi tietää uskaltaako kukaan naljailla anopille samaan tyyliin, koska veemäisyys ok miehesi lapsuudenperheensä? Vai onko anoppi ainoa jolla tähän oikeus? Kun on teillä kylässä passaatko sinä vai miehesi anoppia, entä muuta perhettä? Mietin että oletko se sinä ap jonka täytyy olla paikalla että passaus pelaa.

Ei kenenkään tartte kestää kiusatuksi tulemista omassa kotonaan. Mies voi mennä lasten kanssa äitinsä luo ilman miniää.

Itselläni kolme poikaa. Toivon olevani niin kypsä ihminen että osaan pitää mölyt mahassani kun alkaa ilmestyä sydänystäviä heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta anoppi toimii oikein. Jos joku on ilkeä, ei kannata elämäänsä tämän kanssa pilata, välit poikki moiseen. Ei kukaan tolkun ihminen halua olla jonkun vihamielisen kanssa.

Kaikki voittavat, sinua ei enää moiti kukaan ja anoppi pysyy kaukana, joten miksi ihmeessä nyt projisoit oman pahan olosi anoppiin.

Varmasti terapeuttisi on kertonut sinulle, että muutos kohdistuu aina myös ympäristöön. Sinä olet oppinut pitämään rajasi, mutta kannat tästä myös vastuun eli hyväksyt sen, että samalla ympäristösi muuttuu. Ei se aina ole kivaa, mutta älä syytä anoppia siitä, että sinä olet se, joka toimii toisin kuin ennen. Muut eivät ehkä toimi odottamallasi tavalla, mutta se ei ole kenenkään vika. Heidän ei tarvitse totella sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.

Mit*vit* oikein selität siellä? Sinunko mielestäsi on täysin oikein, että anoppi arvostelee ja haukkuu miniän ( =ap:n) ulkonäön ja puhuu hänestä muutenkin halveksivasti???! Kaiken lisäksi tämä kultaistakin kultaisempi mummo vielä kehtaa väittää, että miniä ei ole saanut työtään omilla akateemisilla ansioillaan vaan on edennyt reittä pitkin. Ja lapsiakaan miniä ei näköjään osaa kasvattaa oikein. Ilmeisesti mummu osaisi ainakin omasta mielestään.

Tämähän on suorastaan törkeää käytöstä. Törkeää on myös ap:n puolison käytös, kun hän vaatii puolisoaan pyytämään anteeksi äidiltään. 

Ja missä kohdassa ap on vaatinut kenenkään tottelemaan itseään? Ei missään. Ap on jopa tarjoutut mahdollistamaan tämän marttyyriksi heittäytyneen ilkeilevän anopin käynnit lasten ja miehen kotona, mutta sekään ei tunnu kelpaavan sen enempää miehelle kuin hänen äidilleen. 

Tuo kaikki muu on ihan totta: terapian avulla ap on oppinut käyttäytymään itseään arvostavasti eikä anna enää kenenkään käyttää itseään kynnysmattona. Esität tämän kuitenkin siinä valossa, että on ihan ap:n oma vika, kun anoppi osoittaa mieltään, kun ei pääse lyttäämään enää miniää entiseen malliin. 

Kysynkin vielä kerran, oletko ihan tosissasi, kun väität, että tilanne on yksinomaan ap:n?

Minun ja varmaan monen muunkin mielestä on ainoastaan anopin oma vika, kun hän jatkaa entiseen malliin miniänsä arvostelemista ja haukkumista. Hän yksistään on vastuussa omasta käytöksestään. Ja olisi anopin aika katsoa peiliin ja myöntää, missä tulikaan tehtyä väärin miniää kohtaan.

Samoin olisi ap:n puolison aika kasvaa selkärankaiseksi aikuiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi ja lopettaa moinen äitinsä orjailu. Puolisoaan rakastava ihminen ei anna oman vanhempansa käyttäytyä loukkaavasti omaa puolisoaan kohtaan. Ja tätähän ap:n puoliso ei tee tällä hetkellä. Raukkamaista käytöstä heiltä molemmilta. 

Ap käy terapiassa, on masentunut ja kokee todellisuuden sellaisena kuin haluaa. Usein masentuneet näkevät maailman ympärillään uhkaavana ja kokevat muiden sanat toisin kuin muut. Kun on valmiiksi mielenterveysongelmainen, haluaa kuulla kaiken arvosteluna. Nyt hän on ryhtynyt omien sanojensa mukaan sanomaan vastaan, mutta anopin reaktio ei olekaan anteeksipyytely ja matelu, vaan tämä on napakasti näyttänyt, että ei ole kynnysmatto. Varmasti ap on tästä harmissaan, koska hän toivoi saavansa yliotteen.

Anoppi ei ole välttämättä tehnyt yhtään mitään väärää, koska ei tervepäinen ihminen terapiassa ravaa, kyllä siellä ollaan mielenterveysongelmia selvittämässä. Todellisuudentaju on kadonnut, ap haluaa revanssia asiassa, jossa kukaan muu ei ole edes huomannut olevan ongelmaa.

Anoppi teki oikein katkaistessaan välit, koska jokaisen tulee suojata itseään vihamielisiltä henkilöiltä, vaikka nämä olisivat sukulaisia. Ap on varmasti harmissaan, kun anoppi ehti ensin.

Harvinaisen selvänäköisesti kirjoitettu. Itselleni tuli juuri sama mieleen, mutta en olisi osannut muotoilla sitä noin hyvin.

Kaksi viimistä saman henkilön käsialaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta anoppi toimii oikein. Jos joku on ilkeä, ei kannata elämäänsä tämän kanssa pilata, välit poikki moiseen. Ei kukaan tolkun ihminen halua olla jonkun vihamielisen kanssa.

Kaikki voittavat, sinua ei enää moiti kukaan ja anoppi pysyy kaukana, joten miksi ihmeessä nyt projisoit oman pahan olosi anoppiin.

Varmasti terapeuttisi on kertonut sinulle, että muutos kohdistuu aina myös ympäristöön. Sinä olet oppinut pitämään rajasi, mutta kannat tästä myös vastuun eli hyväksyt sen, että samalla ympäristösi muuttuu. Ei se aina ole kivaa, mutta älä syytä anoppia siitä, että sinä olet se, joka toimii toisin kuin ennen. Muut eivät ehkä toimi odottamallasi tavalla, mutta se ei ole kenenkään vika. Heidän ei tarvitse totella sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.

Mit*vit* oikein selität siellä? Sinunko mielestäsi on täysin oikein, että anoppi arvostelee ja haukkuu miniän ( =ap:n) ulkonäön ja puhuu hänestä muutenkin halveksivasti???! Kaiken lisäksi tämä kultaistakin kultaisempi mummo vielä kehtaa väittää, että miniä ei ole saanut työtään omilla akateemisilla ansioillaan vaan on edennyt reittä pitkin. Ja lapsiakaan miniä ei näköjään osaa kasvattaa oikein. Ilmeisesti mummu osaisi ainakin omasta mielestään.

Tämähän on suorastaan törkeää käytöstä. Törkeää on myös ap:n puolison käytös, kun hän vaatii puolisoaan pyytämään anteeksi äidiltään. 

Ja missä kohdassa ap on vaatinut kenenkään tottelemaan itseään? Ei missään. Ap on jopa tarjoutut mahdollistamaan tämän marttyyriksi heittäytyneen ilkeilevän anopin käynnit lasten ja miehen kotona, mutta sekään ei tunnu kelpaavan sen enempää miehelle kuin hänen äidilleen. 

Tuo kaikki muu on ihan totta: terapian avulla ap on oppinut käyttäytymään itseään arvostavasti eikä anna enää kenenkään käyttää itseään kynnysmattona. Esität tämän kuitenkin siinä valossa, että on ihan ap:n oma vika, kun anoppi osoittaa mieltään, kun ei pääse lyttäämään enää miniää entiseen malliin. 

Kysynkin vielä kerran, oletko ihan tosissasi, kun väität, että tilanne on yksinomaan ap:n?

Minun ja varmaan monen muunkin mielestä on ainoastaan anopin oma vika, kun hän jatkaa entiseen malliin miniänsä arvostelemista ja haukkumista. Hän yksistään on vastuussa omasta käytöksestään. Ja olisi anopin aika katsoa peiliin ja myöntää, missä tulikaan tehtyä väärin miniää kohtaan.

Samoin olisi ap:n puolison aika kasvaa selkärankaiseksi aikuiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi ja lopettaa moinen äitinsä orjailu. Puolisoaan rakastava ihminen ei anna oman vanhempansa käyttäytyä loukkaavasti omaa puolisoaan kohtaan. Ja tätähän ap:n puoliso ei tee tällä hetkellä. Raukkamaista käytöstä heiltä molemmilta. 

Ap käy terapiassa, on masentunut ja kokee todellisuuden sellaisena kuin haluaa. Usein masentuneet näkevät maailman ympärillään uhkaavana ja kokevat muiden sanat toisin kuin muut. Kun on valmiiksi mielenterveysongelmainen, haluaa kuulla kaiken arvosteluna. Nyt hän on ryhtynyt omien sanojensa mukaan sanomaan vastaan, mutta anopin reaktio ei olekaan anteeksipyytely ja matelu, vaan tämä on napakasti näyttänyt, että ei ole kynnysmatto. Varmasti ap on tästä harmissaan, koska hän toivoi saavansa yliotteen.

Anoppi ei ole välttämättä tehnyt yhtään mitään väärää, koska ei tervepäinen ihminen terapiassa ravaa, kyllä siellä ollaan mielenterveysongelmia selvittämässä. Todellisuudentaju on kadonnut, ap haluaa revanssia asiassa, jossa kukaan muu ei ole edes huomannut olevan ongelmaa.

Anoppi teki oikein katkaistessaan välit, koska jokaisen tulee suojata itseään vihamielisiltä henkilöiltä, vaikka nämä olisivat sukulaisia. Ap on varmasti harmissaan, kun anoppi ehti ensin.

Harvinaisen selvänäköisesti kirjoitettu. Itselleni tuli juuri sama mieleen, mutta en olisi osannut muotoilla sitä noin hyvin.

Taidatkin itse olla kiusaaja, kun muka olet löytävinäsi ap:n käytöksestä jotakin patologista.

Onko sinulla kiusaustaustaa jo ihan lapsuudesta asti vai oletko ryhtynyt kiusaajaksi vasta aikuisiällä? Miten työpaikallasi suhtautudutaan sinun taipumukseesi kiusata muita ihmisiä? Entä lapsuudenperheesi? Parisuhdetta sinulla ei varmaan olekaan, sillä eihän kukaan terve ihminen jaksa katsella kovin pitkän kaltaistasi kiusantekijää.

Kaiken lisäksi näköjään et tiedä, tai ole tietävinäsi mitään masennuksesta vaan tarjoat epäluuloisen mielialahäiriön tai harhaluuloisuushäiriön oireita muka masennusoireina. 

Joku viisas on sanonut, että masennus on terve reaktio epäterveeseen tilanteeseen. On täysin tervettä pitää huolta omista rajoistaan. On täysin tervettä olla suostumatta enää entiseen kynnysmaton osaan.

Vaikka miten vääntelisit ja kääntelisit ap:n kommentteja ja olet muka löytävinäsi niistä patologisia piireitä, ap:n käytös on täysin terve reaktio epäterveeseen tilanteeseen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että olet löytänyt selkärankasi, älä anna periks! Vanhojen ihmisten 💩 jauhantaa ei tarvi kuunnella.

Kiitos, näin itsekin ajattelisin.

Mietin ja kertaan jatkuvasti omia kommenttejani, etten vahingossakaan ole oikeasti ilkeä. Siitä ei pitäisi olla kyse.

Syvä loukkaantuminen ja vihanpurkaus on aiheutunut muun muassa siitä, etten sallinut anopin puristaa väkisin syliinsä, ns. holdata tavanomaisesti uhmaavaa 3-vuotiasta. Lapsi kaipasi jotain kotiin jäänyttä leluaan, häntä harmitti, jolloin anoppi kaappasi lapsen väkisin pitoonsa johonkin sidontaotteeseen ja melkein makasi tämän päällä. Lapsi kirkui hysteerisenä. Keskeytin tilanteen, anoppi lähti itkemään nurkan taakse ja poikansa meni lohduttamaan, kun vaimo oli niin ilkeä. Anopin olisi pitänyt saada näyttää kaapin paikka lapselle.

Vähäisempiä asioita ovat mm. ammattitaidon mitätöiminen, minulle loukkaannutaan jos sanon, että suoritukseni arvioidaan samoin kuin muidenkin, ja että hakuprosessi on tehty aivan laillisesti.

Juujuu, satutäti Porvoosta taas pyörittää mammoja mennen tullen. Pikkaisen liioittelun makua näissä trolli-jorinoissasi.

Tarinointisi on niin läpinäkyvää, kuten mykkäkoulua pitävä mies jo tältä päivältä, mutta mammat nielee, minkä tahansa mies/anoppiviha aloituksen koukkuineen päivineen.

Näköjään ap:n mies tuli linjoille vastailemaan. Onko myös anoppi siinä vieressä supattamassa, että nyt näytät niille akoille siellä av:lla? Etkö uskalla näyttää naamaasi tällä palstalla ilman äitisi apua? Mammanpoika, kasvata jo selkäranka ja lopeta äidin helmoissa piileskely. Eihän sinua ota tosissaan edes aidanseipäätkään. Kuulen tänne asti, miten ne höröttävät sinun jonninjoutaville jorinoillesi, tyhjää täynnä nämä sinun sanasi. Ei niitä ota kukaan todesta.  :D :D :D

Haloo tänne kirjottajat. Teiltä kysyn jotka anoppia puolustatte, oletteko te yhtä kusipäisiä ja kyselette miniöiltänne ovatko työnsä saaneet reittä pitkin? Jos näin on, niin en yhtään ihmettele jos teistä ei tykätä.

Kyllä nainen on susi toiselle naiselle, varsinkin anoppi miniälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta anoppi toimii oikein. Jos joku on ilkeä, ei kannata elämäänsä tämän kanssa pilata, välit poikki moiseen. Ei kukaan tolkun ihminen halua olla jonkun vihamielisen kanssa.

Kaikki voittavat, sinua ei enää moiti kukaan ja anoppi pysyy kaukana, joten miksi ihmeessä nyt projisoit oman pahan olosi anoppiin.

Varmasti terapeuttisi on kertonut sinulle, että muutos kohdistuu aina myös ympäristöön. Sinä olet oppinut pitämään rajasi, mutta kannat tästä myös vastuun eli hyväksyt sen, että samalla ympäristösi muuttuu. Ei se aina ole kivaa, mutta älä syytä anoppia siitä, että sinä olet se, joka toimii toisin kuin ennen. Muut eivät ehkä toimi odottamallasi tavalla, mutta se ei ole kenenkään vika. Heidän ei tarvitse totella sinua yhtään enempää kuin sinun heitä.

Mit*vit* oikein selität siellä? Sinunko mielestäsi on täysin oikein, että anoppi arvostelee ja haukkuu miniän ( =ap:n) ulkonäön ja puhuu hänestä muutenkin halveksivasti???! Kaiken lisäksi tämä kultaistakin kultaisempi mummo vielä kehtaa väittää, että miniä ei ole saanut työtään omilla akateemisilla ansioillaan vaan on edennyt reittä pitkin. Ja lapsiakaan miniä ei näköjään osaa kasvattaa oikein. Ilmeisesti mummu osaisi ainakin omasta mielestään.

Tämähän on suorastaan törkeää käytöstä. Törkeää on myös ap:n puolison käytös, kun hän vaatii puolisoaan pyytämään anteeksi äidiltään. 

Ja missä kohdassa ap on vaatinut kenenkään tottelemaan itseään? Ei missään. Ap on jopa tarjoutut mahdollistamaan tämän marttyyriksi heittäytyneen ilkeilevän anopin käynnit lasten ja miehen kotona, mutta sekään ei tunnu kelpaavan sen enempää miehelle kuin hänen äidilleen. 

Tuo kaikki muu on ihan totta: terapian avulla ap on oppinut käyttäytymään itseään arvostavasti eikä anna enää kenenkään käyttää itseään kynnysmattona. Esität tämän kuitenkin siinä valossa, että on ihan ap:n oma vika, kun anoppi osoittaa mieltään, kun ei pääse lyttäämään enää miniää entiseen malliin. 

Kysynkin vielä kerran, oletko ihan tosissasi, kun väität, että tilanne on yksinomaan ap:n?

Minun ja varmaan monen muunkin mielestä on ainoastaan anopin oma vika, kun hän jatkaa entiseen malliin miniänsä arvostelemista ja haukkumista. Hän yksistään on vastuussa omasta käytöksestään. Ja olisi anopin aika katsoa peiliin ja myöntää, missä tulikaan tehtyä väärin miniää kohtaan.

Samoin olisi ap:n puolison aika kasvaa selkärankaiseksi aikuiseksi ja itsenäiseksi ihmiseksi ja lopettaa moinen äitinsä orjailu. Puolisoaan rakastava ihminen ei anna oman vanhempansa käyttäytyä loukkaavasti omaa puolisoaan kohtaan. Ja tätähän ap:n puoliso ei tee tällä hetkellä. Raukkamaista käytöstä heiltä molemmilta. 

Ap käy terapiassa, on masentunut ja kokee todellisuuden sellaisena kuin haluaa. Usein masentuneet näkevät maailman ympärillään uhkaavana ja kokevat muiden sanat toisin kuin muut. Kun on valmiiksi mielenterveysongelmainen, haluaa kuulla kaiken arvosteluna. Nyt hän on ryhtynyt omien sanojensa mukaan sanomaan vastaan, mutta anopin reaktio ei olekaan anteeksipyytely ja matelu, vaan tämä on napakasti näyttänyt, että ei ole kynnysmatto. Varmasti ap on tästä harmissaan, koska hän toivoi saavansa yliotteen.

Anoppi ei ole välttämättä tehnyt yhtään mitään väärää, koska ei tervepäinen ihminen terapiassa ravaa, kyllä siellä ollaan mielenterveysongelmia selvittämässä. Todellisuudentaju on kadonnut, ap haluaa revanssia asiassa, jossa kukaan muu ei ole edes huomannut olevan ongelmaa.

Anoppi teki oikein katkaistessaan välit, koska jokaisen tulee suojata itseään vihamielisiltä henkilöiltä, vaikka nämä olisivat sukulaisia. Ap on varmasti harmissaan, kun anoppi ehti ensin.

Moi anoppi. Todella taidokasta gaslightingia 5/5, olet suorastaan ylittänyt itsesi ja siitä pisteet, muusta ei. Sori, mutta en mene enää tuohon retkuun. :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Haloo tänne kirjottajat. Teiltä kysyn jotka anoppia puolustatte, oletteko te yhtä kusipäisiä ja kyselette miniöiltänne ovatko työnsä saaneet reittä pitkin? Jos näin on, niin en yhtään ihmettele jos teistä ei tykätä.

Kyllä nainen on susi toiselle naiselle, varsinkin anoppi miniälle.

Minäkin haluaisin tietää, mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Haloo tänne kirjottajat. Teiltä kysyn jotka anoppia puolustatte, oletteko te yhtä kusipäisiä ja kyselette miniöiltänne ovatko työnsä saaneet reittä pitkin? Jos näin on, niin en yhtään ihmettele jos teistä ei tykätä.

Kyllä nainen on susi toiselle naiselle, varsinkin anoppi miniälle.

Pistävät vahingon kiertämään. Oma anoppi ollut veemäinen, nyt kun ovat sitten itse anopin roolissa niin piinaavaat vuorostaan omia miniöitään. Jonkun pitäs osata katkasta lenkki.

Minulla kanssa ihan kauhea anoppi, haukkunut ulkonäköni, työni, lapsuudenperheeni, luonteeni, pukeutumiseni, kodinhoitoni totta kai... Mies on pääosin käynyt yksin siellä lasten kanssa, mutta jostain ihmeen syystä on sitä mieltä että äitinsä on pohjimmiltaan mukava ja joskus harvoin vaatii minua mukaan ja saattaa leimata minut hulluksi kiukuttelijaksi jos en halua mennä. En tajua ketä varten siinä esitetään idyllistä sukuyhteisöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi anopit ovat aina syyllisiä? Ja miniät uhreja? Oletteko ajatelleet te, varsinkin poikien äidit, tulevaisuuttanne anoppeina? Minua ainakin pelottaa, että teen niin tai näin, tuleva miniä mäkättää täällä kuinka kamala olen. Ja sama kohtalo odottaa teitä muitakin poikien äitejä, on mahdotonta miellyttää miniää. Sitä odotellessa.

Useimmat miniät tuntuvat kaipaavan anopilta arvostusta ja ystävällisyyttä. Että puhutaan nätisti, ei haukuta selän takana, ei yritetä kaapata lapsia ja vieläpä irrotetaan se napanuora pojan, eli miniän miehen, ja äidin välistä niin, että mies saa rauhassa olla lojaali vaimoaan kohtaan.

Nämä kun muistat, niin hyvin menee.

Ei ole kaunista käytöstä nimittää valittamista mäkättämiseksi. Paljastat sanavalinnallasi vaivoin piilottelemasi negatiivisen suhtautumisesi omia miniöitäsi tai kaikkia maailman miniöitä kohtaan. 

Minäkään en osannut olla entisen anoppini mieleen, koska en ilahtunut hänen tavastaan puuttua kaikkiin perheeni sisäisiin asioihin, alkaen poikansa ja minun pukeutumisesta aina lastenkasvatukseen asti. Hän oli rajaton ihminen ja kasvatti myös omat lapsensa rajattomiksi. Omasta mielestään hänellä oli oikeus tulla meille hänelle antamillamme vara-avaimilla ilmoittamatta edeltä käsin tulostaan. Eikä poikansa kehdannut kieltää äitiään, sillä olisihan se noloa kertoa hänelle, että tulit sopivasti kesken avioseksihetkeämme. Selvähän se, että näitä avioseksihetkiä olikin yhä harvemmin loppua kohti.

Anopin mielestä olin hysteerinen, kun säikähdin aina, kun hän ei piitannut vähääkään lasteni allergiaruokavaliosta. Mitä siitä, vaikka jompikumpi olisi joutunut sairaalaan saatuaan hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion mummulta saamistaan pähkinöistä tai kalaruuasta. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun pelastin lapseni varmalta sairaalareissulta mummunsa kynsistä. Eikä hän suinkaan ollut tietämätön oman ammattinsa vuoksi, miten tarkkaan allergiaruokavalioita pitää noudattaa. Hänen mielestään vaan ei tarvinnut välittää ruokavaliosta, josta miniä niin välitti. Samalla tavalla hän syötti myös omalle pojalleen, lasteni isälle, ruokia, joille hän oli allerginen, eikä mies piitannut siitä, vaikka hengitys kävi vaikeaksi ja naama rupesi punoittamaan hapenpuutteesta. Oli nimittäin hänkin sitä mieltä, ettei allergioita ole olemassakaan. Ja jos mies  voi syödä pähkinöitä ja kalaa ilman että heitti henkensä, myös lapsille saattoi antaa näitä, sillä mitään vaaraa ei oikeasti ollut, vaan miniän turhanpäiväistä hysteriaa. 

Anoppi ehti sitten kuolla ennen kuin ehdin sanoa, mitä hänestä oikeasti ajattelen. Hänen elossa ollessaan varoin visusti keromasta sitä, sillä eihän siitä olisi tullut muuta kuin riitaa ja epäsopua. Varmaan myöskään mies ei olisi puolustanut minua, yhtä rajaton kun oli äitinsä tavoin. Sittemmin myös miehestä tuli ex, ja onneksi - onneksi! - myös lapset kasvoivat aikuisiksi anopin ja isänsä ankarista ponnisteluista huolimatta -  ja osaavat itse varoa syömästä mitään hengenvaarallista. Eikä heitä ole tarvinnut viime aikoina viedä sairaalan ensiapuun enää.

Sen kuitenkin tiedän ja olen oppinut omista anoppi-kokemuksistani, että pidän poikieni tulevia puolisoita ihan oikeina ihmisinä, joita kunnioitan niin kuin ihmisiä pitää kunnioittaa.

Tiedän senkin, että jos omat lapseni kohtelisivat tulevia miniöitäni huonosti, puolustaisin miniöitäni ja ripittäisin lapseni oikein kunnolla. En nimittäin ole kasvattanut heitä käyttäytymään huonosti vaan arvostavasti ja kunnioittavasti. Varsinkin omaa puolisoaan pitää kohdella kauniisti. Ja tämän olenkin tehnyt jo muutaman kerran, kun lapseni rupesi komentelemaan tyttöystäväänsä kuulteni. Jos lapsi ei itse jaksa keittää kahviaan, ei hänen tarvitse komennella tyttöystävääkään. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ratkeaa sillä ettå miehesi JAKSAA kuljettaa lapset anoppilaan kylään. Ja voi itsekin kahvitella siellä tai mennä lenkille, Motonettiin tms sillä aikaa.

Moniko oikeasti jättäisi pienet lapset mummulle, jos tällä on tapana haukkua lasten vanhempia? En mä ainakaan.